LIFESTYLENORDIC IHASTUTTAA

perjantai 20. lokakuuta 2017


Tapasimme eilen torstaina oululaisten bloggaajien kanssa pitkästä aikaa. Viime kerrasta oli ihan liian pitkä aika ja olikin todella ihana nähdä tuttuja kasvoja kameroineen. 

Oulun keskustasta löytyy useampi toinen toistaan ihastuttavampaa sisustusliikettä ja yhteen näistä pääsimme eilen tutustumaan. 
Lifestylenordic löytyi ennen torinrannasta sijaitsevasta aitasta mutta viikko sitten putiikki avasi ovensa uudesta osoitteesta Isokatu 37 eli ihan Oulun keskustasta. 

Lämmin ja tunnelmallinen putiikki kätkeen sisäänsä toinen toistaan ihanempia sisustusaarteita jollaisista tällainen sisustushiiri menee vallan sekaisin. Melkoisen kuhinan saimmekin blogisiskojen kanssa tuolla aikaiseksi, kamerat lauloivat ja vaihdoimme kuulumisia, ihastelimme uutta upeaa putiikkia ja sen laajaa valikoimaa. 
LifeStyleNordicilla on myös verkkokauppa, josta pääset kurkkaamaan laajemmin putiikin tarjonnasta. 

Lämmin kiitos eilisestä kaikille ja etenkin suuri kiitos Lifestylenordic, että avasit ovesi meille. 
















MINUSTA EI OLISI OPETTAJAKSI

tiistai 17. lokakuuta 2017




Tuon tuostakin mediassa tulee esille opettajan ja oppilaan välisestä nujakoinnista. Viime viikolla saimme taas lukea tällaisesta tapauksesta. Jos en väärin muista niin kyse oli tilanteesta jossa oppilas oli käyttäytynyt ruokalassa epäasiallisesti, heitellyt ruokaa tai muuten vain käyttäytynyt sopimattomasti. Koulun henkilökuntaan kuuluva aikuinen oli puuttunut tilanteeseen niin kuin minusta kuuluukin puuttua ja siitähän oli syttynyt kunnon käsirysy tai jonkin sorttinen nujakointi. 

Tässä tilanteessahan muut nuoret ovat kaivelleen kännykkänsä esille ja nauhoittaneet tapahtuman aloittaen tietenkin kuvauksen vasta siitä mistä kunnon käsirysy alkaa, jättäen tottahan toki videolta pois sen alun mistä kaikki sai alkunsa. 

Kuinka tällaisen episodin jälkeen käy opettajan? Hän saa kertaheitolla huonon ihmisen sekä kasvattajan leiman. Tämän lisäksi hänet pahimmassa tapauksessa irtisanotaan työstään. Aika raakaa peliä. 

Vidoltahan käy vain ilmi se, kuinka aikusella palaa pinna ja hän käyttäytyy väkivaltaisesti. En hyväksy väkivaltaa enkä näin puolustele aikuisen käytöstä mutta murrosikäisen äitinä tiedän kuinka tuon ikäiset osaavat käyttäytyä. 


Oma esikoisemme kanssa olemme päässeet ainakin toistaiseksi todella helpolla. Toki hän osaa soittaa suutaan ja kulmakarvojen asennosta näen milloin hän ärsyttää meitä ihan vain huvikseen, mutta voisi hänen kanssaan mennä huomattavasti hankalemminkin. 

Joten mitä tulee teinien tahalliseen ärsyttämiseen niin tiedän todellakin mitä he sillä ärsyttämisellä hakevat. 

Opettajat tekevät todella arvokasta työtä. Heidän roolinsa lastemme kasvattajina on suuri. Silti lapsen kasvatuksessa päävastuu on aina lapsen omilla vanhemmilla, kasvatusvastuuta ei voi sysätä opettajille eikä päiväkodin hoitajille. 

 Omassa nuoruudessani opettajilla oli isommat valtuudet ojentaa lapsia/nuoria. En todellakaan tarkoita, että hyväksyisin entisajan kurittamisen tai nurkassaseisottamisen mutta ennen opettajat sentäs saivat tarvittaessa korottaa ääntään lapsille. Hyvän opettajan toki ei tarvinnut korottaa edes ääntään mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. 

Ennen opettajia kunnioitettiin ja luokassa istuttiin hiljaa. Nykyään tuntuu, että onko nuoret ne jotka sanelevat säännöt koulussa ja jos ei se jollekin passaa niin johan on youtubessa videota mitä erikoisemmista tilanteista. 

Käytöstavathan opetetaan kotona. Kun koululla tai kaupungilla heiluu lapsi tai nuori vailla minkäänlaisia käytöstapoja täytyy kyllä miettiä hieman niitä kotioloja. En aseta itseäni täydellisen vanhemman rooliin, en todellakaan. Olen tehnyt virheitä äitinä ja tulen niitä varmasti jatkossakin tekemään mutta siitäkin huolimatta koitan opettaa lapsilleni ne perusasiat mitä jokaisen lapsen kuuluukin kotoa oppia. Käytöstapojen lisäksi lapselle on tärkeä osoittaa myös rakkautta ja aikaa "olen täällä sinua varten". 

Yläasteen aikainen  luokkani oli todella levoton, opiskelurauhasta siinä luokassa ei ollut mitään tietoakaan. Luokkani pojat haistattelivat avoimesti opettajille mutta tuolloin opettajat tekivät kyseisestä puuhastelusta äkkiä lopun. 
Muistan kerrankin kun oman opettajamme tunnilla luokan pahin häirikkö ei antanut minkäänlaista opetus/opiskelurauhaa, monesta pyynnöstä huolimatta hän jatkoi omaa showtansa. Luokanvalvojanamme oli iäkkäämpi, rauhallinen mies joka hermostui harvoin mutta osasi kyllä senkin taidon. Aikansa hän jaksoi pyytää rauhaa tunnille ja jossain vaiheessa hän jatkoi opettamista, samalla nousten ja kävellen häirikön luo, otti häntä puseronniskasta kiinni, nosti hänet ylös ja ohjasi luokasta ulos, keskeyttämättä opetusta kertaakaan. Seurasimme kaikki tilannetta osittain huvittuneena, osittain suurta kunnioitusta luoden opettajallemme. Tunti jatkui kiitettävän rauhallisena. 
Toimippa näin nykypäivänä. 

Nykynuoret tietävät turhankin hyvin oikeutensa. Toisaalta nuorten puolustus epäasialliseen käytökseen on murrosikä ja ne hitsin hormoonit jotka meitä naisiakin ohjailee tuon tuostakin. 

Kaikkia nuoria ei silti saa leimata näiden mediassa esille tulleiden tilanteiden vuoksi. Lapsissa ja nuorissa on myös niitä, jotka todellakin osaavat käyttäytyä. Nykynuorissa on todella hienoja ja esimerkillisiä yksilöitä joista moni saisi ottaa mallia. 

Minusta ei olisi toisten lapsien kasvattajaksi. Ärsytyksen sietokykyni on liian lyhyt noinkin vaativaan tehtävään. Kaikki kunnioitus siis tämän päivän opettajille. 


OLISIKO JO AIKA...

perjantai 13. lokakuuta 2017



Ihan alkuun pakko hehkuttaa, että tämä on jo 800. postaus mitä Suortuva-blogi on näiden vuosien saatossa ilmoille saattanut. Kahdeksansataa on paljon monessakin asiassa, mutta kahdeksansataa kirjoitettua juttua. Jokaiselle on riittänyt lukijoita, joillekin enemmän ja joillekin hieman vähemmän. 1. ja 800. väliin on mahtunut monen moista juttua, iloa ja surua, arvontoja, valokuvia ja paljon paljon muuta. Kiitos teille jokaiselle kun olette uskollisesti jaksaneet pysyä mukana, olette jokainen erittäin arvokas lukija, yksin tätä harrastusta olisi tylsä tehdä. Kiitos. 


No mutta sitten itse varsinaiseen aiheeseen, siihen kahdeksanteensadanteen aiheeseen.

Olisiko jo aika... kaivella villakangastakki esille? 
Vuosi sitten hankkimani harmaa villakangastakki huhuilee minulle tuon tuostakin naulakolta. Kerran olen jo se päällä lähtenytkin liikenteeseen mutta se on jotenkin niin talvisen tuntuinen. Paksuhan se ei ole mutta sen yleisilmeestä tulee keskitalvi mieleen. Tokihan nyt eletään jo lokakuun puoltaväliä eli aika on sanoa bikineille hyvästit ja uskoa, että se kesä meni jo aikoja sitten. 


Arkiston kätköistä löytyi viime syksyn kuvia takista kun se on juuri hankittu. 
Varsinaista syystakkia minulla ei olekaan, tai itseasiassa on mutta se on jotenkin kutistunut, kröhöm mistähän lienee johtuu. Itse asiassa vuosia sitten ostettu syys/kevättakki on edelleen vieläkin kaikinpuolin mieluinen malliltaan ja ulkonäöltään mutta käsivarret ovat sen kanssa kovinkin ahtaalla (kuntosalin miinuspuolia tuo että moni vaate jää käsivarsista pieneksi, tai sitten se on vain selittelyn makua). 

En haluaisi ostaa uutta syystakkia kun kaapissa on takkeja hengarikaupalla joten tarkkaan pohdinkin, että onko tuo villakangastakki liian talvinen vai voinko jo ottaa sen käyttöön? 
Mitä olet mieltä?


Takki H&M
Huivi Balmuir
Pipo Myssyfarmi
Kengät Tamaris
Housut Only
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -