tiistai 27. kesäkuuta 2017

POWER OF MUSIC

Juhannuksena juttelin ystäväni kanssa erityisherkkyyksistämme. Olemme molemmat erittäin herkkiä ihmisiä ja ympäristö luo vielä oman ripauksen herkkyyteen. 
Reakoin muiden ihmisten tunnetiloihin todella herkästi. Iloisella tuulella olevan hyväntuulisuus tarttuu mutta myös ärtyneen ihmisen fiilis ottaa minusta otteen, joko omana ärtymyksenä tai ahdistuksena. 
Jännä on ollut kuitenkin huomata se, että pystyn lohduttamaan masennuksesta kärsivää läheistä kokematta silti itse masentuvani. Olen itse kokenut useamman masennusvaiheen johon olen tarvinnut niin terapiaa kuin lääkitystäkin terapian rinnalle. Puhuminen on minulle terapiaa oli sitten kyse terapeutin kanssa puhumisesta tai jonkun läheisen kanssa jaetuista keskusteluhetkistä. Toiset sulkeutuvat eivätkä halua taikka pysty puhumaan vaikeista asioista. 


Omasta taustastani johtuen, haluan tukea ja kuunnella masennuksesta kärsivää. 
Talven aikana kahdella hyvin rakkaalla ystävälläni todettiin vakava masennus. Siinä missä joku toinen läheinen voi tehdä pesäeron masentuneeseen, itse toimin juurikin päinvastoin. Olen se mielettömän ärsyttävä ystävä joka soittaa ihan joka ikinen päivä ja kysyy "miten menee"? Olen valmis kuuntelemaan, olen valmis puhumaan, olen valmis muistelemaan omia masennushetkiäni jos siihen on tarvis, olen valmis olemaan läsnä silloin kun toinen sitä tarvitsee. 

Mihin juhannuksena keskustelumme ystäväni kanssa johtikaan?
Musiikkiin. Musiikki on ihmeellinen tunnetilojen lataaja. 


Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni vaikken osaakaan urkuja kummempaa instrumenttia soittaa ja urkujakin todella säälittävästi. Olen mitä loistavin suihkulaulaja varsinkin jos kukaan ei ole kuulolla. Pipunan kanssa laulamme Sing Staria niin, että kitarisat lepattaa mutta ammattimuusikkoa minusta ei saa vaikka voissa paistaisi. Saahan musiikista siitä huolimatta tykätä vaikkei olisikaan muusikko?

Urheillessa sitä mielellään kuuntelee menevää musiikkia näin treenikin kulkee kummasti reippaamalla fiiliksellä. 
Raskas musiikki ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni mutta soitapa ysärejä niin kyllä alkaa mennä jalan alle. No minähän olenkin aito ysäri diskoilija, täyttäessäni kahdeksantoista yhdeksänkymmentä luvun lopulla. Silloinhan sitä oltiin jatkuvasti kavereiden kanssa tanssimassa. 


Alakuloisella tuulella ollessa sitä ruokkii jotenkin alakuloa kuuntelemalla alakuloista musiikkia. 
Vaikka itsekin tiedostan, että surullinen musiikki saa fiiliksen vain surullisemmaksi niin silti sitä mielellään kuuntelee rauhoittavaa musiikkia. 
Hakeudun tietoisesti omiin oloihini, laitan kuulokkeet korville ja vaivun omiin ajatuksiini. Onneksi tällaisia hetkiä tulee harvoin. Onko siltikään pahasta joskus rauhoittuakin miettimään asioita tai vaikka hieman rypemäänkin itsesäälissä tai alakulossa jos sillä hetkellä siltä tuntuu?
Meistä jokainen kaipaa varmasti kiireisen arjen vastapainoksi rauhoittavia hetkiä. Minulla ne on varmaankin juuri nuo musiikin kuunteluhetket vaikkakin hieman rauhallisemman musiikin parissa. 

Kyynelvirta 
jälleen sen vangiksi jään,
kyynelvirta
milloin sen kuivuvan nään,
pelasta minut
pyörteistä sen vihdoinkin, 
kuivuu virta 
kunhan saavut takaisin
Laura Voutilainen Kyynelvirta


Viisi vuotta sitten häitämme suunniteltaessa musiikki oli yksi päivän tärkeimmistä osatekijöistä. Meillä oli taitava dj soittamassa koko päivän yömyöhään saakka. Ruokailun aikana saimme nauttia livemusiikista ja yksi tärkeimmistä oli tottakai häämarssi sekä häätanssikappaleen valinta. Häätanssiksi valitsimme Richard Marx- Right here waiting  sekä Johanna Kurkela-Rakkauslaulu. Molemmat ovat kappaleita joita kuunnellessa muistan tuon ihanan päivän, nuo ihanat hetket. Kyyneleitä ei voi estää nuita kahta kappaletta kuunnellessani. 
Hyvän laulutaidon omaava sulhanenkin joutui häissämme esittämään ryöstetylle morsiammelleen rakkauslaulun.

Mitä siis voisin sanoa? Mitä maailma olisi ilman musiikkia? Musiikki luo paljon tunnetiloja ja muistoja. 

Millainen suhde sinulla on musiikkiin?

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

JUHANNUSTA KARVAKORVIEN JA BRITAN SEURASSA


Hip hei, kuinka siellä on juhannusta vietetty? Oltu mökillä, kaupungissa, töissä vai ihan vain perheen kesken?

Meidän juhannus on mennyt lähes samalla kaavalla kuin aina ennenkin, kotioloissa rennosti ottaen, välillä grilliä kuumentaen. 

Poikkeuksellisesti meillä oli kerrankin suunnitelmat juhannuksen varalle kun yleensä olemme täysin vailla suunnitelmia ja sit juhannuksen koittaessa alamme panikoiden miettimään, että kenen kanssa voisi juhannusta juhlia.

Perjantaiaamusta kastoin sormenpäät jauhoihin ja aloin juhannuskakun leipomisen. Kakun valmistuttua lähdin mansikan metsästys reissulle lähikauppaan ja samalla sain ystävältäni tekstarin, että heillä oksennetaan. No niin, siinä ne meidän juhannussuunnitelmat murenivat yrjönä viemäriin. Olin saada lapsenomaisen itkupotkuraivarin harmistuksesta mutta eihän nyt fiksu aikuinen niin käyttäydy. Harmissani päätin, että sit ollaan omalla perheellä kotona ja syödään todella paljon kakkua. 

Kuin tilauksesta sain heti kohta viestiä naapurilta "mitä suunnitelmia teillä on tälle päivälle?" 
Hetkessä meni siis meidän suunnitelmat uusiksi mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tallilla olemme piipahtaneet joka päivä.
 Lupaisin ystävälleni, että hän voi olla perheen kanssa rauhassa mökillä. Me käymme todella mielellämme katsastamassa Pipunan kanssa, että hevosilla on vettä ja muutenkin kaikki hyvin. Eihän tuon mieluisampaa tehtävää voisi kahdelle heppahullulle ollakaan. 

Britakakku

Päivällä hiippailimme grillattavien herkkujen sekä kakun kanssa naapuriin. 
Ilta vierähti nopeasti grilliherkkujen parissa, lasten puuhasteluita seuraten, meni siinä ehkä muutama lasi kuohuvaakin. 

Tekemäni Britakakku katosi hetkessä parempiin suihin ja lapset kummastelivatkin, etteikö sitä kakkua olisi enempää? 
Täytyy ilmeisesti leipoa sitä useammin. 

Britakakku

Pohja
125g voita
1dl sokeria
1tl vanilijasokeria 
2 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
1.5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Vatkaa pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.
Erota kananmunista keltuaiset ja lisää keltuaiset yksitellen taikinaan hyvin vatkaten.
Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. 
Levitä taikina leivinpaerin päälle uuninpellille (ei riitä koko pellilliselle, ehkä noin puoleen peltiin riittää tämä taikina).
Valmista marenki.

Marenki
2 valkuaista
1.5dl sokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. 
Levitä marenki pohjataikinan päälle. 
Paista 175 asteessa n.20-30min uunista riippuen, niin kauan kunnes marenki on kauniin ruskeaa. 

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen täyttämistä. Kakun jäähdyttyä leikkaa kakku kahteen yhtä suureen osaan ja levitä täytettä toiselle puoliskolle ja nosta toinen puolisko varovasti täytteen päälle. 

Täyte
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
sokeria
1rkl vainilijakreemijauhetta
mansikoita, voit toki käyttää muitakin marjoja. 

Ohjeen nappasin TÄÄLTÄ.

Hyvää oli, eli tulen tekemään tätä kesän aikana uudestaankin. 



Juhannussaunaan hain perinteisesti muutamia koivunoksia antamaan keskikesän tuoksua ja tunnelmaa. 
Tällainen, rento ja mukava juhannus oli siis meillä. Saunomista, grillaamista ja kylästelyä, heppoja nyt unohtamatta. 



Olen pohtinut koko viikon, että miksi kesän pitää olla niin lyhyt kun siitä tuntuu kaikki niin kovasti tykkäävän. Voisikohan asiasta tehdä jonkinmoisen lakialoitteen? 
Toki jos kesä olisi paljon pidempi niin miltäköhän me grillaamista rakastavat suomalaiset näyttäisimmekään pidemmän kesän jälkeen?  Siinä tienaisi PT.t hyvän rahan kun pitkän kesän jälkeen vyöryisimme sankoin joukoin vyötärörasvojemme kera hakemaan apua. 

No otan silti sen riskin kasvavasta vyötäröstä ja teen toiveen pidemmästä kesästä. Lähtöökö kukaan mun mukaan aloitteeseen?

Ihanaa loppujuhannusta kaikille. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

RELAA VÄHÄN MUTSI

Joskus sisustusvimmoissani unohdan, että täällä asuu muitakin kuin minä. Tai ainakin siltä joskus jopa itsestänikin tuntuu. 

Pitääkö kodin olla ihan tip top, näyttää siltä kuin siellä ei edes asuttaisi tai siltä niinkuin se odottaisi vastaanottamaan vähintäänkin presidentin tasoisen arvovieraan. 

Itse rakastan yltiöpäisesti siistiä kotia mutta en sentäs hysterian partaalla kävele siivousrätti kourassa pyyhkimässä joka ikistä pölyhiukkasta mitä kotoamme löytyy. Minusta siisti koti on siisti koti eikä se tarkoita sitä ettei kodissa saisi asua ja elää vapaasti mutta tarviiko elää kuin pellossa? Yleissiisteys kun pysyy hyvällä mallilla niin harvemmin tarvii mitään 12 tunnin megasiivoustalkoita. 

Huomasin vain taas, että siisteysvimmani heitti häränpyllyä. Piipahdin pihatöideni lomassa kurkkaamaan neidin leikkimökkiin ja olin lentää selälleni. Aina ennen niin siisti ja viihtyisä leikkimökki oli kuin Isis hyökkäyksen jäljiltä. Olin purskahtaa itkuun nähdessäni leikkimökin hävityksen kauhistuksen mutta samalla koitin muistutella itselleni, että tämähän on leikkimökki, täällä kuuluukin saada leikkiä. 


Siivoilin pahimpia heinäkäsoja ja paperisilppuja mökistä pois, koittaen samalla vetää vähän henkeä. 

Leikkimökistä on tänä kesänä tullut keppihevosten talli eli leikin muoto on tyysti muuttunut edellis kesistä. No hyvä asiahan tässä on se, että leikkimökki on edelleen erittäin säännöllisellä käytöllä. 


Relaa siis hyvä nainen, ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole ja kodissa saa näkyä välillä muunkin perheen asumisen jäljet. 

Koitan muistaa myös saman säännön kun piipahdan lasten huoneissa, niissä ei ole pakko olla ihan viimeisen päälle upeaa kuin sisustuslehdissä, vai pitääkö?