sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

ILOA MONEEN TILANTEESEEN




Syksystä saakka haaveilin, että joskus ostan Dymo kohokirjoittimen. Kerran sitä kaupassa jo käsissäni pyörittelin mutta tilipäivää odotellessa se jäi vielä sinne kaupan hyllylle odottelemaan. 

Pari viikkoa sitten marssin Clash Ohlsonille ajatuksena, että nyt se masiina hankitaan makso mitä makso (no kyllähän mie tiesin paljonko se maksoi kun olin sitä kerran jo katsellut). Eihän se olisi ollut minun tuuria jos Clasun hyllyllä olisi moinen Dymo ollut vaan hylly keikkui tyhjyyttä. Hetken paniikkia kehrätessäni muistin työkaverini kertoneen, että hän oli Dymonsa ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta. Hieman epäröiden menin kirjakauppaan ja pelkäsin, että siellä saisin eioota tai sitten maksaisin siitä huomattavasti enemmän kuin Clasulla. Yllätykseni oli varmasti näkemisen arvoinen kun sain tismalleen samanlaisen Dymon käsiini ja vieläpä muutaman euron halvemmalla kuin Clasulla olisin maksanut. Hah. Meikä tyttö vei kerrankin voiton ja marssin sangen ylpeänä Dymo kainalossa kotiin. 

Nyt tässä onkin näppäilty kivoja tekstejä vähän sinne sun tänne, maustepurkeistä hääkorttiin. Itseasiassa siitä tekemästäni hääkortista tuli aika kiva tuolla Dymo-tekstillä, vaikka itse sanonkin. Harmi ettei siitä tullut otettua muuta kuin kännykuva eli sen kuvan voi käydä kurkkaamassa instasta. 




Eli jos siis halajat moista Dymoa itsellesi niin se maksoi noin 15€ hujakoilla ja niitä löytyi Clasun ja kirjakaupan lisäksi myös Granitista mutta siellä samaisesta masiinasta sai muistaakseni pulittaa 24€. 

lauantai 18. maaliskuuta 2017

PIELEEN MENI - KAATUVIEN KULISSIEN KAVALKADI

Kehtaanko edes ääneen sanoa, koska viimeksi olen käynyt teatterissa? Siitä on öööö hmmm yli kymmenen vuotta. Ei sillä ettenkö tykkäisi käydä teatterissa mutta aina jos jonnekin päätämme lähteä se on leffaan tai katsomaan stand up.ia. 

Oulun Kaupunginteatterilta tuli kutsu Pieleen Meni-komedian ensi-iltaan avecin kera. No iliman muutahan me lähdemme ja niinhän me teimme, puolisoni kanssa siis. 

Koska näytöksen aikana kuvaaminen oli kielletty on alimmat kuvat lainattu Oulun kaupunginteatterin sivuilta. 

Pieleen meni - pubista ponnistanut proggis

Pieleen meni (The Play That Goes Wrong) sai alkunsa englantilaisten näyttelijäopiskelijoiden lontoolaiseen pubiin tekemästä hupikomediasta vuonna 2012. Pieleen meni on näytelmä näytelmässä, jossa pääsemme seuraamaan  mysteeriä "Murha Havershamin kartanossa". 


Teatteriesitys alkoi jo lämpiöstä kun eksynyttä, kilttiä koiraa etsittiin ja samaa kohellusta jatkui alusta loppuun saakka. 

Teatteri oli hauska mutta ei purrut meihin kuitenkaan niin paljoa kuin olin odottanut ja toivonut. Näytelmä itsessään oli hieman pitkäveteinen mutta itse ajatus "pieleen meni" oli loistavasti toteutettu. Kaikki mikä vain teatterissa voi pieleen mennä, meni pieleen. Näytelmä oli varmastikin hauska sillä salillinen yleisöä nauroi vedet silmissä mutta jostain syystä kyseinen esitys ei iskenyt meihin kumpaankaan. Muutamaa naurahdusta lukuunottamatta jäin kovasti kaipaamaan pissit housuissa nauramista mihin ei yleensä paljoa vaadita. Oliko tässä siis yritetty jo jopa liikaa?? Mene ja tiedä. No silti en sano, etteikö tuota kannattaisi käydä katsomassa sillä kyllä nyt salillinen naurajia kertoo näytelmästä enemmän kuin kaksi tonttua joille tämä ei vain nyt tällä kertaa avautunut. 

Väliajalla vaihodoimme mielipiteitä Jaanan sekä Sandyn kanssa ja he ilmeisesti olivat tykänneet kyseisestä juonesta. 

Milloin sinä olet viimeksi käynyt teatterissa?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

SUOMEN KAUNEIN KOTI

Aark, sitä ohjelmaa ei voi katsoa, koska oma koti tuntuu sen jälkeen ihan nukkavierulta kirpputorilta jonne ei kehtaa enää pyytää ketään kylään. 
No kyse ei tällä kertaa ole kyse siitä tv-ohjelmasta vaan yhdestä mielettömän upeasta kodista joka on sisustettu hyvällä maulla, ajatusta käyttäen. 

Lomalla kävimme sukuloimassa Lapissa ja menomatkalla pysähdyimme kahvittelemaan (muut kahvitteli, minä huokailin ihastuksesta) ihastuttavan Päivin luona. MuuttuvaKotini-blogia pitävän Päivin kotona asuu Päivin lisäksi puoliso sekä kaksi tytärtä. 
Kolmikerroksinen puutalo oli remontoitu ajatuksella sekä tyylillä. Huokailin ihastuksesta jokaisessa huoneessa enkä osaisi sanoa mistä olisin tykännyt eniten.  Hetken jo mietin, että kuinka saisin ujutettua itseni tuon kodin asukkaaksi :)

Koska en kehdannut koko kyläilyaikaa heilua kamera kourassa niin en ihan joka ikista kohtaa heidän kodistaan ole kuvannut.  Päivin kotoa löytyi upeita yksityiskohtia sekä mielettömiä kokonaisuuksia. 

Puhukoot kuvat puolestaan, sanat eivät riitä kertomaan siitä kuinka kauniissa talossa pääsin vierailemaan.







Päivi puhaltelee olemattomia pölyhiukkasia pois, en voinut vastustaa kiusausta vaan nappasin tilanteesta kuvan. 





Kiitokset Päiville kun avasit kotisi ovet meidän perheelle ja annoit kuvata kaunista kotiasi.