ULKOILUA

maanantai 18. marraskuuta 2013

Arki aina hurahtaa vauhdilla ja juuripa koskaan ei edes valoisaa aikaa päivässä näekään. Minun paha tapa on buukata vapaa-ajatkin aivan täyteen menoa ja ohjelmaa. Nyt päätin, että jos ilma on vähänkään siedettävä niin vähän täytyy nokan kurkistaa pihalle oven raosta muussakin kuin kaupunkiin menon mielessä. Aamusta pyrähdimme lasten ja äidin kanssa ostelemaan äidin juhlia varten tarvikkeita ja samalla pyysin tuomaan koiran päivähoitoon. Näin olisi pakkokin lähteä pihalle. Onneksi yöllinen tuuli rauhoittui ja aurinko ihanasti näyttäytyi päivän aikana. Eipä muutakuin lenkkarit jalkaan ja metsään koirulin ja tytsyn kanssa. 

Housut Torstai, takki Superdry, kengät Asic, pipo Homemade
 Voin sanoa, että on haastavaa saada kuva/kuvia minusta. Olen nyt viikon ajan koittanut kerätä itsestäni kuvia erillaisissa tilanteissa ja vaatetuksissa. No helpommin sanottu kuin tehty. Meillä se kameran käyttäjä olen minä, lapset kyllä on todella innokaita ottamaan kuvia ja monesti siitä riita syntyykin kumpi kuvat saa ottaa. Mutta kyllähän se lopputulos on monestikin aika mielenkiintoinen. Näistäkin ulkokuvista välillä puuttui pää, välillä koira, välillä kohdistus oli jossai puunlatvassa ja minä ja sessu oltiin aikamoista pullamössöä. Ja jos joskus sattuisikin olemaan kuvaaja ajantasalla kohteesta niin sitten ilmeet vaan on todella hämmentäviä. Tuttavani kirjoitti blogissaan haasteesta kuvata kahta pientä tyttöä kelpuutettavasti samaan kuvaan. Jeps, tuon sessulin kuvaus on myös melko työlästä. No nämä kuvat nyt on sitten sellaisia kuin ne on, ei voi mitään muutakuin nauraa. 

No takaisin ulkoiluun. Päästiin pihalle saakka ja jopa metsäpolullekin josta kesällä tuli meidän ehdoton suosikki paikka. Harmi ettemme saaneet naapurissa asuvaa ystävää koiransa kanssa mukaan, sitä se ihmetteli meidänkin sessukka. Minne jäi hellu? 


Vaikka koira onkin pieni niin saattaa se joskus olla liiankin innokas eteenpäin meniä pienelle taluttajalle. Vastaan meitä tuli bichon frise uros ja mikä hauskaa sillä on sama nimi kuin meidän tytsykän hellullakin, Nappe. Mutta uskollisena hellulleen ei Pinkku-neiti alkanut toisen bichon kanssa millekään. Hah, hyvä me naiset. 

Koirille, jotka kulkevat omia polkujaan.

Minusta tämä metsäpolku on jotenkin aivan ihana. Harvoin vastaan tulee juurikaan ketään ja mukavasti on Pinkkukin saanut harjoitella irti olemista. Syksyllä haimme ämpärillisen puolukoita täältä lasten ja Pinkun kanssa. Paljon olemmekin viettäneet täällä aikaa koirien kanssa. 

Tämä viikkohan taas vierähtää kiireen keskellä mutta keskiviikko ja Helsingin reissu lähenee. Kunhan ne lentoemot nyt pysyisi sovussa ja kone nousisi sovittuna aikana niin mikäs tässä. Harmikseni tilaamani kengät ovat vielä matkanvarrella enkä siis saa niitä mukaani reissuun, mutta näillä mennään, muuta en voi. 
Ihanaa viikon alkua kaikille. Onko muilla mitään suunnitelmia tulevaan viikkoon?

2 kommenttia:

  1. Ai haastavaa...siksi meillä on paaaljon kuvia nukkuvista koirista =)
    Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuista tuo mummolan Pinkkukin joskus niin voisi koittaa kuvata sitä silloin. On vaan aika energisen iloinen tapaus.

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -