maanantai 30. joulukuuta 2013

KOKKIKOLMONENKO?

Sain kummitytöltäni lahjaksi Sini Visan "Kinuskikissa leipoo"kirjan. 


 Uskoisin, että tämä ilmiö on monelle teistä enemmän tuttu kuin minulle. Olen kuullut paljon puhuttavan ihanista resepteistä jotka on löytynyt kinuskikissan nettisivuilta mutta itse en kyseisille sivuille ole kovin monestikaan eksynyt. Sitä vain aina sortuu leipomaan niitä tuttuja ja turvallisia, samoja kakkuja ja leivonnaisia jotka tietää, että tämän minä osaan. Kirjaan en vielä ehtinyt suuremmasti tutustua kiireisen viikonlopun vuoksi, mutta asia korjaantuu kyllä pian. 
Pienenä pohjustuksena kerronkin teille, että olin "entisessä elämässäni" leipuri-kondiittori. Halusin jo ihan polvenkorkuisena tyttösenä leipuriksi. Joskus jopa piipahdin tätini luokse leipomolle ihastelemaan hämmästyttäviä juttuja ja muistan kerran saaneeni hinnoitella valmiita leipäpusseja hinnoittimella. Wow mitä hommaa, olin myyty. Niinpä opiskelin tuon ammatin itselleni, työskentelin muutaman vuoden jonka jälkeen allergia pakotti miettimään elämää uusiksi. 




Hieman jo kirjaa selailtuani, huomasin ettei se olekaan ihan "tavallinen" kakkukirja vaan sieltä löytyy paljon paljon muutakin kuin ohjeita ja reseptejä erinlaisiin kakkuihin. Kirjan alussa on vinkkejä, neuvoja, ohjeita/opastuksia leivontaan, miten onnistut tekemisissäsi, välineistä joita kaappiin kannattee hommata leipomista ja koristeluita varten, milloin toimit näin ja milloin teet niin… ja paljon kaikkea tältä väliltä. Eli kirjaan kannattee kyllä perehtyä ihan pelkästään jo mielenkiinnostakin. 
Tokihan kirja sitten myös sisältää niitä aivan ihanan kuuloisia ja näköisiä ohjeita erilaisista kakuista, leivoksiin ja suolaisiin herkkuihin. Kotoahan minulta löytyy todella innokas apulainen, eli kunhan saan inspiraation tehdä joku kirjan herkuista niin kaveria ei tarvitse kauaa huudella. 
Seuraavaksi voisimmekin hieman kurkistella muutamia ihanan näköisiä herkkuja. Arvaa saattaa, tuleeko nälkä?

Hedelmäpehmo löytyy kirjan s.78
Suklaa suosikki sivulla 82
Polkakakku sivulla 114
Tominot sivulla 162
Poropojan piirakka sivulla 172
Poroisännän kinkkukakku sivu 184
Kuten jo näistä kuvista huomaa, kirja pitää sisällään todellakin monipuolisesti kaikkea. Eipä siis muutakuin essu esiin ja apukokki käsienpesulle. 
Tyttäreni joululahjaksi saamat leivontavälineet tulee nyt kovaan käyttöön. 
Löysitkö näistä muutamista ohjeista jonkun joka voisi olla se oma suosikkisi? Entä onko kirja tai kinuskikissan blogi jo sinulle tuttu juttu?

Kiitos ihanalle Heidi-kummitytölle mahtavasta lahjasta.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

ONNEA PÄIVÄNSANKARILLE

Äitini täytti jouluaattona 60-vuotta ja niitä juhlittiin komeasti eilen pohjoisessa. Matkaan lähdimme perjantaina auton ollessa kohtalaisen täynnä. 
Juhlat vietettiin Nuorisoseuran talolla ja paikan juhlakuntoon saamiseksi vierähti aikaa, mutta juhlasalista tuli oikein tunnelmallinen kuusenoksilla sekä kynttilöillä ja tietysti valkoisilla liinoilla. Kukkilla ei paikkaa voinut koristella äitini allergian vuoksi mutta se ei ollut esteenä juhlavan ilmeen saamiseksi. Tarjoiltavat juhliin teimme usean naisen voimin. 
Juhlapäivän aamu oli tietystikin vauhdikas aamupaloineen ja suihkussa käyntineen. Piipahdin pikaisesti talolle katsomaan, että kaikki on kunnossa ja laitoin äidilleni juhlameikin sekä upean punaiset kynnet OPI.n lakalla. Pitäähän päivänsankarin olla hehkeä päästä varpaisiin, eikö totta. 
Harmi että lähtömme juhliin oli vauhdikas, enkä näin ollen ehtinyt saada itsestäni minkäänlaista asukuvaa. Minulla oli päällä simppeli harmaa/raidallinen kynähame sekä kermanvalkoinen satiinitoppi, jalassa blogikirppikseltä ostamani konjakin väriset avokkaat. 
Tehtäväni päivän aikana oli huolehtia, että sankari pysyy poissa keittiöstä, nauttii juhlista ja seurustelee vieraiden kanssa. Onneksi olimme saaneet kaikki hienosti tehtyä perjantaina joten tarjoilujen esille laitto oli sujuvaa ja ainoa aikaa vievä puuha oli astioiden tiskaaminen. 


 Kuohuvaa vieraille, pitäähän sitä kohottaa malja ihanalle sankarille.


Korvaamattomana apuna tarjoiluissa minua auttoi läheinen ystäväni Eveliinat-blogin Kaisu. Kyllähän kaksi tehokasta naista saa yhden keittiön toimimaan. No ei vaiskaan, kyllä me saatiin apua päivänaikana muiltakin. 
Juhlat olivat mielestäni erittäin onnistuneet. Olimme enoni kanssa järjestäneet muutamia kivoja ohjelmia illan mittaan vietettäväksi, ja nehän sujuivat kivasti. Musiikkia soi taustalla koko juhlien ajan ja saatiinhan me toki ihastella kahden nuoren herran (10 ja 11-vee) tanssi-esitystäkin. 


Itse en kuvia juurikaan ehtinyt ottamaan, mutta onneksi ihastuttava kummityttäreni on taitava valokuvaaja ja toivon saavani sieltä lisää muistoja päivästä. 
Juhlat jatkuivat yöhön saakka, tarjoilut riitti enemmän kuin hyvin ja ihmisillä oli mukavaa. Saimme siis herkutella vielä tänäänkin ennen kotia lähtöä. Näin juhlien jälkeen on ihana muistella erittäin onnistunutta päivää ja kyllä äitini oli päivänsä ansainnut. Järjestäisin hänelle samanlaisen päivän ihan milloin tahansa uudestaan. 
ONNEA SIIS VIELÄ KERRAN, ÄITI-RAKAS

perjantai 27. joulukuuta 2013

PUKIN KONTISTA

Joulunpyhät alkavat olemaan takana päin ja ilma ulkona on kuin alku syksystä, surkeeta. Uskaltauduin pikkiriikkiselle kävelylle mutta se oli todellakin pikkiriikkinen. 
Pukki vieraili pitkästä aikaa meillä kotona. Lapset olivan jännityksestä jäykkänä eikä tyttären suusta meinannut saada sanaakaan. Pukki kertoi vuosi sitten jouluna kuinka Petteri oli mennyt sekaisin löytäessään tyttöporon ja nyt tarina jatkui siitä kuinka heille oli tulossa pikkuinen vauvaporo josta sitten isona porona tulee uusi Petteri Punakuono. Todella hauska tarina ja sitä lapset innolla kuuntelivat.  Lapset auttoivat pukkia jakamaan paketteja ja sehän on mieluisaa puuhaa. Tytärkin osaa jo sen verran hienosti kirjaimet ja kirjoittaa kaikkien meidän nimet, että osasi paketteja jakaa. 

Pukin reippaat apulaiset

Lapset olivat innolla kirjoittaneet pukille lahjatoiveita ja niitähän sitä aikalailla paketeista tulikin. Ihan kaikki toiveita ei pukki pystynyt toteuttamaan ja paljon tuli sellaista mitä ei oltu edes toivottu. Tyttären toiveina oli mm. koiranpentu, Winx-nukke sekä yhteiseksi boob boob balloon-peli. Kaikki nämä hän sai sekä lisäksi mm. rannekellon, kengät, hanskat ja kassakoneen. 
Pojan toiveena oli pleikkari-peli, uusi rullilla oleva jääkiekkokassi, nomination-koruun palanen ja suklaata. Ja nämä hän myös sai ja paljon muutakin.


Itse toivoin lahjaksi kelloa ja sen myös sain sekä pajon muuta ihanaa. Lisäksi sain Helsingissä ihastelemani Björn Borgin nahkahanskat, nahkakintaat, lahjakortin sekä koruja. Kello oli kyllä jotain todella ihanaa. 


Mieheni ainoa toive oli Ipod, joka ei suoraan sanottuna kertonut minulle yhtään mitään mutta onneksi ne noissa liikkeissä on hieman viisaampia. Siipalleni on yleensä haasteellista ostaa lahjoja kun hän harvoin toivoo juurikaan mitään mutta tänä vuonna mielestäni keksin hänelle kivoja juttuja tuon ihme vempaimen lisäksi. Hänen paketeistaan löytyi mm. rahaa ja lahjakortti, Selänne elokuva, nahkavyö ja kosmetiikkaa. Taisipa olla hänkin tyytyväinen lahjoihinsa. 


Tässäpä kurkistus pukinpaketteihin. Huomen aamulla suuntaan kiireellä koruliikkeeseen siinä toiveessa, että se olisi auki ja he ehtisivät laittaa kelloni sopivan kokoiseksi. 
Mitä löytyi sinun paketista?

Lähdemme järjestelemään äitini 60 vuotis juhlia ja niiden parissa vierähtääkin viikonloppu. 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

SUKLAA ÄHKY

Aatto mennä vierähti nopeaa, niinkuin aina. Perinteisiimme kuuluu laittaa aamusta riisipuuro uuniin ja mennä saunomaan, jonka jälkeen syödään tukeva aamupala jolla jaksaa joululounaaseen saakka.

Kuusen alta meillä löytyy aamuisin pienet paketit lapsille. Ja niihin vuosien saatossa tottuneina ei lapset malta nukkua aamuisin kun pitää tulla kurkistelemaan olisiko pukki yöllä käynyt.

Aattolunaalle menimme anoppilaani ja siellä ihanasti pöydät notkuivat herkuista. Ihanaa tunnelmaa lisäsi mieheni sisarukset perheineen. Itse olen lapsena tottunut viettämään joulua isolla porukalla ja minusta on ihanaa kokoontua nykyäänkin yhteen aattona. 
Yleensä myös joulupukki on vieraillut anoppilassa mutta tänä jouluna pukki tulikin meille kotiin. Tämä oli itseasiassa vanhimman lapsen toive, pitkästä aikaa katsoa pukkia kotona. Jännityksellä sitä pukkia odotellaan joka joulu, itse mukaan lukien. 
Aivan ihania paketteja jokainen saikin ja niistä kerron loppuviikosta. Tämä päivä onkin vierähtänyt lahjojen parissa. On leikitty ja on käyty serkkujen luonakin leikkimässä. On katseltu koko perheellä lahjaleffaa ja makoiltu sohvalla. Siis todella ihanaa. 
Mies on yövuoroissa mutta onneksi sentäs saamme nauttia yhdessä olosta tämänkin verran. 
En ole enää muutamiin vuosiin ollut mikään hillitön herkkujen syöjä. Rakastan enemmänkin suolaisia juttuja ja jätän mielummin karkit kauppaan muiden ostettavaksi. No hups heijaa kun on mennyt suuhun yksi jos toinenkin suklaa. Olo onkin sen mukainen. Välillä oksettaa välillä muuten vaan maha sanoo "kiitos ei enää" mutta jos nyt kuitenkin ottais vielä yhden ja yhden… 

Joulu vaan on niin ihanaa aikaa kun saa syödä. Eikös olekin, mitäs siitä jos välillä onkin jo huono-olo. Nautitaan näistä lopuistakin joulunpyhistä ja syödään terveellisemmin sitten joskus toiste. 


Herkkua on siinä monenlaista, moonenlaista.
Kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa, ruoka
maistaa.
Tip tap tip tap, type tipe tip tap...

maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULURAUHAA

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella. 
Namusia ripustettu, onpi
kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset,
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset,
laulelevat sulosti.



Oikein ihanaa ja lämpöisää joulua kaikille Suortuvan lukijoille. 

PEHMOISIA UNIA

Vihdoin ja viimein sain pitkään haaveilemani pussilakanat hommattua. Kiitos tästä kuuluu ihanalle työkavereilleni joka ajeli Ikeassa mutkan ja päätin hyödyntää tilaisuuden. 
Kun paketti oli ilmaantunut oven taakse, laitoin lakanat samoin tein pesuun ja nyt minulla on jouluksi uudet unet. 
Lakanat on tosiaankin ikeasta eikä hintakaan päätä huimaa, mutta silti ne on joka kerta jäänyt itsellä ostamatta, nyt ne on minulla ja on ne vain kauniit. Vai mitä olette mieltä?




Kelpaa nukkua, sanon minä. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

JOULUOSTOKSILLA

Eilen pääsin suorittamaan jouluostoksia kaikessa rauhassa. Puhelin ei häirinnyt minua kertaakaan, ainakaan kotoa, ja vietinkin ihan koko päivän kaupungilla. Ihmisiä oli kaikkialla mutta skeptisestä asenteesta huolimatta sain palvelua joka paikassa odottelematta. En ole niitä ihmisiä jolla palaisi pinna ruuhka kaupassa, toki jos joutuu tekemään ostokset kiireellä niin silloin voi hieman puhalluttaa mutta senpä vuoksi varasinkin aikaa reilusti. Oli ihanaa hypistellä ja ihastella juttuja ja varsinaisia ostoksia silti kertyi kohtalaisen vähäsen käyttämääni aikaan verrattuna. Suurin osa ostoksistani olinkin jo tehnyt, eilisen tarkoitus oli löytää paketit puolisolleni (ja jotain kivaa myös itselleni). Löysin kaiken haluamani vaikka osa olikin jo päässyt loppumaan, tein pikaisia suunnitelman muutoksia ostoslistaani ja olen ostoksiini nyt erittäin tyytyväinen. 
Pitkästä aikaa sain puhuttua hovikuvaajani ottamaan minustakin jotain otoksia, mutta kuten monesti on käynyt ilmi, pitäisi ne kuvat ottaa itse, että niistä tulisi sellaisia kuin itse haluan. No nämä saavat nyt luvan kelvata. 

Toppi vero moda, neule Only, kello Espirit

Takki Bench, housut H&M, huivi Vila, kengät Clarks, laukku Liebeskind Berlin.
Nyt saa kaupat ja kaupustelu jäädä hetkeksi ja keskitytään joulusta nauttimiseen. 
Huomasin muuten löytäneeni tämän joulun suosikki joululaulun. Pitkään sitä paikkaa piti ihastuttava kappale "Näin sydämeeni joulun teen" mutta tänä jouluna se tuntuukin olevan kappale "Tulkoon joulu". Tänäänkin sitä olen hoilaillut moneen kertaan siivotessani. 

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

kertosäe:
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo ensi joulu sai muuttaa historian.

kertosäe

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä kultaa, et juhlapöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

lauantai 21. joulukuuta 2013

JOULULEIVONTAA

VAALEAT PIPARIT 

250g voita
250g sokeria 
2.5 kananmunaa
500g vehnäjauhoja
0.5tl soodaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi lisää joukkoon kananmunat ja lopuksi 
jauhot ja sooda. Sekoita tasaiseksi mutta älä turhaa vaivaa taikinaa, 
ettei tule sitkeäksi. Taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin jäähtymään, 
jonka jälkeen kauliminen on hieman helpompaa. Kauli kuten normaalitkin
piparit. Kaulimiseen tarvitset reilusti jauhoja. Loppu taikinasta pyörittelim-
me pieniä palleroisia. Paista noin 200-250 asteisessa uunissa noin. 5-8min.
Vaaleisiin pipareihin ei juurikaan tule väriä. Siinä vaiheessa kun ne on saaneet
värin, ne on jo palaneet :)
Nämä piparit ovat maukkaita sellaisenaan mutta näihin voi toki myös tehdä 
itselle mieluisen täytteenkin. Ohje on äidiltäni joten myös täytteen ohje 
on samalta leipurilta. 

TÄYTE

1 keltuainen
200g tomusokseria
200g pehmeää voita (ei sulatettua)
1 rl vahvaa kahvia

vaahdota sokeri ja voi, lisää joukkoon keltuainen sekä lopussa kahvi.
Itse en vielä tehnyt pipareihini täytettä joten en tiedä minkä verran tuota
täytettä tulee. Pipareita tuli tuosta määrästä noin 50kpl. 

Tämä ohje on siis tuttu minulle lapsuudesta ja viimeksi näitä leivoin lapsena äitini kanssa. Nyt innostuimme kokeilemaan ohjetta lasten kanssa ja tulihan niistä kyllä maukkaita. Mietin, että sulattelisinko väliin ihan vain tavallista sulkaata vai teenkö tuon täytteen vai syömmekö piparit tuollaisenaan. Kaikki versiot varmasti hyviä.
Päiväni vierähti jouluostosten parissa, perheeni sillä välin lilluessa kylpylässä. Kaupungilla oli ruuhkaa mutta kivasti joka paikassa sai palvelua. Kaupoissa soi joululaulut ja tunnelma oli lämpöinen. Ihania joulunvalmisteluita teille kaikille. 

perjantai 20. joulukuuta 2013

KAHTA EN VAIHTAISI...

… ja toinen niistä on hyvä kosmetiikka. Kaupat, netti ja erinlaiset kuvastot ovat kosmetiikkaa pullollaan, televisio mainostaa julkkisten avulla tuoksuja, maskaraa, hiustenhoitoa jne… Mutta koitapa löytää se itselle mieluinen tuote. Jokaisella on varmaankin ne tietyt kriteerit ja toiveet tuotteelta, mitä sen toivoo tekevän ja mitä ehdottomasti ei. Tässäkin asiassa olen huomannut, että ikä tekee tehtävänsä. Ennen ei juurikaan ollut väliä, mitä sieltä kaupasta ostin ja mitä kasvoihini laitoin, hinta oli monesti se mikä tilanteen ratkaisi. Joitakin vuosia sitten aloin toivomaan ripsiväriltäni tiettyjä ominaisuuksia. Halusinko kenties, että se pidentää vai tuuhentaa ripsiä? En lähtenyt soitellen sotaan vaan menin reippain mielin stokkan kosmetiikka osastolle ja esitin toiveeni kosmetologille.


 Sain suosituksen kokeilla Cliniquen high impact mascaraa tai Sensain/Kanebon 38 volumising maskaraa. Aluksi valitsin Cliniquen ja tykästyin siihen heti alkuunsa kovastikin. Ripsiin tuli runsaasti volumia ja tuuheutta, laadukkaan maskaran eron marketti ripsariin huomasi heti. Olin koukussa. Käytin pitkään tuota tuotetta kunnes kerran päätin kokeilla muutaman euron kalliimpaa kaneboa. Näissä molemmissa tuotteissa on yksi sama piirre, harjakseen tulee kerralla sopiva määrä maskaraa joten sitä ei tarvi pyyhkiä vähemmäksi. Mikä ero näillä kahdella oli? Kun Clinique tuuhensi niin kanebo taas sopivassa suhteessa pidensi, tuuhensi sekä sievästi erotteli ripset. Kanebon lisä plussa on myös siinä, ettei se valu sateellakaan vaan lähtee vain ja ainoastaan nimensä mukaisesti +38 asteisella vedellä. Molempien maskaroiden miinus ainakin minun kohdalla joka käyttää ripsaria ihan joka päivä on se, että ripsari kestää aika tasan pari kuukautta ja sitten on aika ostaa uusi. Muutaman kerran olen hairahtunut kokeilemaan muita tuotteita mutta kiireellä palanut takaisin nuihin kahteen ja näissä taidan pysyäkin. Kun tuote on hyvä, tuttu ja turvallinen niin miksi sitä muuttamaan. 


Tuon ripsarin lisäksi minulla ei muuta ehdotonta kosmetiikkaa olekaan mutta toki kaapista löytyy paljon tuotteita joita mielellään ostan uudelleen. Kerran sain testailla ystävältäni tätä lumenen meikinpohjustusvoidetta  ja tykkäsin kovasti. Meikki pysyi samanlaisena koko juhlien ajan, eikä otsalle eikä poskiin tullut missään vaiheessa "ei toivottua" kiiltoa. Niinpä ostin tämän itselleni ja olen kovasti tykännyt, toki kokemusta muiden merkkien pohjustusvoiteista ei edes ole mutta tämä tuote on oikein hyvä. Mikä parasta, hintakaan ei päätä huimaa ja tuote on kestänyt minulla pitkään. Sipaisen tätä kosteusvoiteen päälle ohuelti ja sen jälkeen meikki. Iho tuntuu ihanan pehmeältä ja sileältä ja tosiaan pysyy koko päivän mattana. 


Deoissa minulla ei ole yhtä suosikkia jota ostaisin kerta toisensa jälkeen. Lähinnä menen tuoksupohjalta enkä ole valmis maksamaan deosta kymmeniä euroja.  Nämä kaksi tekijää ratkaisee valinnan. 
Tässäpä pieni katsaus muutamaan tuotteeseeni, mutta toki kaapistani löytyy yksi jos toinenkin puteli lisää.  Yhteenvetona, ripsari on se mitä en vaihtaisi ja otsikkoon viitaten se toinen on…
perhe ja tämän hetkinen elämä :)
Mikä tuote sinun kaapistasi löytyy aina vain uudestaan ja uudestaan?

torstai 19. joulukuuta 2013

URHEILUHULLUUS

Keltainen toppi Adidas, mustaturkoosi toppi puma, housut röhnisch, kengät adidas


Nyt on tullut paljon hehkutettua jouluasiaa sekä monta monituista kertaa lakkailtu kynsiä, aika siis vaihtaa aihetta.
Olen pienestä pitäen harrastanut jos jonkin moista urheilua. Koulussakin sitä aina innostui hiihtokilpailuista ja urheilukerhoista tms. Tällaisena "pitkänhuiskeana" hieman reipas 150cm pitkänä urheilijana en ole koskaan loistanut erityisemmin koripallossa enkä erityisemmin missään muussakaan pallopelissa mutta pesäpallohan nyt on ihan huippuhauskaa varmasti jokaisen lapsen mielestä. 
Itsepuolustus astui kuvioihin nuoruusvuosina ja olikin ehdoton elämäntapa melkein kymmenen vuotta. Taekwon doa harrastin siihen saakka, että isolla mahalla lähdin synnyttämään esikoistani. Kurinalaisesta harrastuksesta huolimatta ne vuodet on ikimuistoisia vyökokeineen ja kisamatkoineen. 
Perheen perustamisen jälkeen urheilu painottui pitkäksi aikaa ulkoiluun ja lenkkeilyyn kunnes kolme vuotta sitten päädyin jostain kumman syystä hommaamaan puolisoni rinnalla salikortin. Sille tielle on jääty. Mikä sen mahtavampaa kun kiskaista salikamppeet niskaan, juomapullo kassiin ja jumpalle. Jumppailen kohtalaisen pienellä salilla jossa monien kasvot on tulleet kolmen vuoden aikana tutuiksi ja uusia tuttavuuksiakin olemme sieltä molemmat saaneet. Jumpan vetäjät tuntevat nimeltä asiakkaansa ja onkin tosi kiva vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Harvoin eksyn salin puolelle. Tarvitsen käskyttäjän, että tekeminen on tehokasta ja siihen ryhmäliikuntatunnit on omiaan. Kolmen vuoden aikana on ehtinyt kokeilla yhtä sun toista jumppaa mutta ne omat suosikit sieltä on löytynyt aika pian. Välillä toki on kiva käydä "vieraissa" ja silloin tällöin eksyä sille ei niin suokkari jumpalle. Itselle ne mieluisimmat jumpat on  pitkään olleet sisäpyöräily, bodystep, bodypump, kahvakuula ja silloin tällöin käyn myös bodyvivessä ja bodybalancessa. Nuo kaikki body alkuiset jumpat on Les Millsin tunteja joiden ohjelma vaihtuu 3kk välein. Liian harvoin pääsen bodybalanceen joka on joogaan, pilatekseen ja tai chiin pohjautuva rauhallinen tunti. Tällaiselle suht paljon urheilevalle ja muutenkin kiireistä arkea pitävälle koheltajalle tuo tunti on ihanaa rentoutusta ja lihasten huoltoa. Bodypump tunnit on pakosta jääneet vuoden sisällä vähemmälle ärtyneen tenniskyynärpään takia ja tilanne onkin paljon helpottanut tuon tunnin vähenemisen myötä. 
Talven aina koittaessa kaivelen sukset esille. Hiihto, tuo monen vihaama harrastus. Monella varmaan pelkkä sana "sukset" nostattaa niskavillat pystyyn. Ymmärrettävästä syystä. Itsekin olin todella pitkään hiihtämättä kunnes yhtenä talvena lainailin suksia ja lähdin ladulle. "Voi hitto mitä puuhaa" ajattelin kun selkä hiessä koitin päästä eteenpäin. Sinnikkona menin uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Perinteisen suksia minä en osta, päätin jo alkuvaiheessa ja niinpä yhtenä päivänä kävelin urheiluliikkeestä luistelusukset kainalossa kotiin. Mitä ihmettä meninkään tekemään? No mukavaa se kieltämättä on kun alla on hyvät varusteet ja hyvä ilma. Sen verran mukavuuden haluinen olen, ettei minua saa ladulle kovalla pakkasella eikä muutenkaan huonolla ilmalla. Varusteurheiluako?? No todellakin. Pikkuhiljaa kaappiin on suksien lisäksi tullut hiihtopuku, sen jälkeen kunnon hanskat ja jossain vaiheessa ihan pöljän näköinen hiihtopipo. Ihan tosissan minä ne kamat aina talvisin vedän niskaan ja lähden ihmistenilmoille. Suosittelen kokeilemaan vaikka selkäpiissä karmisikin. Onneksi olen saanut hiihtoseurakseni 10-vuotiaan poikani, jonka kanssa on mukava käydä urheilemassa.
Urheilusta vaan tulee niin hyvä fiilis, että vaikka sohva vetääkin puoleensa niin urheiluun vaan jää koukkuun kun sitä muutamia kertoja sinnillä harrastaa. 
Mikä on sinun suosikki urheilulajisi jonka pariin eksyt aina uudestaan ja uudestaan?

tiistai 17. joulukuuta 2013

PIPARIN TUOKSUA, TONTTUJEN JUOKSUA

Leivoimme jo lauantaina piparitaikinan mutta suunnitelmiini tuli muutos ja leipominen jäi. Toteutimme sen tänään poikien ollessa pelaamassa jääkiekkoa. Tyttäreni rakastaa kaikenmaailma puuhailuja ja yksi niistä onkin leipominen. Minun huolekseni jäi siis taikinan kauliminen sekä paistaminen. Piparitaloon lainasin muotit työkaveriltani ja siinähän sitä olisi puuhaa, jotta talo saataisiin ennen joulua harjakorkeuteen :). 



Koristelua varten on jo hommattu tarvikkeet, mutta sitä puuhaa ei tehdä tänään. Rajansa se on työssä käyvällä äidilläkin. 


Nyt kodin valtaa ihana jouluinen piparintuoksu kunhan miesväki saapuu kotiin. 
Huomenna pitäisi tehdä jotain ulkona odottavalle kuuselle ja lauantaina minä lähden jouluostoksille. Viikon kohokohta. 
Ihania jouluvalmisteluita myös teille. 

Jännityksellä odottelen vauva uutisia ystäväperheeltä, laskettuaika on tänään ja synnärillä he ovat olleet jo eilisestä saakka. Saamme siis lähipiiriin jouluvauvan. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Kauneimpia joululauluja on laulettu jo yli neljäkymmentä vuotta. Niin kauan kuin minä muistan, eli ihan pikkutytöstä saakka tämä herkkä tapahtuma vetää kirkot ääriään myöten täyteen. Olimme tänään laulelemassa ihania joululauluja kahdestaan tyttäreni kanssa. Tapahtuma oli lasten joululaulukirkko eli laulut oli valikoitu lapsille tutuimmaksi sekä kirkossa esiintyi lapsikuoro. Tästä tyttäreni saikin innostuksen liittyä kuoroon kunhan menee kouluun ja oppii lukemaan. Kohtalaisen herkkänä ihmisenä kauneimmat joululaulut on juurikin se hetki josta en selviydy kuivin silmin. Onnekseni huomasin viereisessä penkkirivistössä naisen joka kyynelehti minua enemmän. Jostakin syystä tunnelma ja joululaulut vain on niin ihania, ettei kyyneleiltä yksinkertaisesti voi välttyä. Kun kyseessä oli lasten joululaulu tapahtuma, kesti se yllättävän vähän aikaa ja lauluja laulettiin aika vähän, toki tässäkin ajassa alkoi kuulumaan paljon liikehdintää ja pienempien lasten itkuja. Siitäkin huolimatta minusta on ihanaa, että perheet lähtevät lapsineen kirkkoon joulun aikaan ja opettavat lapsille samaa perinnettä minkä itsekin olemme aikoinaan oppineet. Muutamista itkuista huolimatta lapset jaksoivat istua todella sievästi ja seurata tapahtumaa, ihanaa. Tapahtuman lopussa kerätään kolehti joka tänä vuonna suunnattaan kehitysmaiden vammaisten lasten auttamiseksi. Arvatkaa vain kuka näppäränä päätti jättää laukun kotiin ja selvitä pelkillä autonavaimilla ja puhelimella (kamerana). Kolehdin aikana harmittelin tätä päätöstä todella paljon, olisin halunnut antaa oman apuni pienille lapsille. No, aikomukseni on käydä ensi viikolla laulamassa uudestaan ja tuolloin otan rahaa taskunpohjalle. Kirkon jälkeen kiersimme joulupolun jonka varrella oli seimiä. Rauhallista joulun odotusta.





Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

-Z. Topeliuksen runosta tehty herkkä joululaulu-


ON KLITTERII,IRTOHIUKSII, TEKORIPSII

No minun kohdalla pätee nyt ainoastaan klitterit, joihin ilmeisen selvästi ihastunut/rakastunut. Päätin illan pimeinä hetkinä piristää kynsiäni herkän vaalealla lakalla jonka ostin kesällä ja josta olen tykännyt paljon. Siihen päälle sipaisu tuota uutta klitteri päälylakkaa. Kynteni kimaltelevat kuin herkän kaunis joulukuusenkoriste. Kuvat eivät valitettavasti kerro koko totuutta, kynsistä jotenkin on vaikea saada otettua hyviä kuvia. 




Kun ihminen etsii elämäntietään,
koko maailmankaikkeus auttaa saavuttamaan sen.
-Paulo Coelhon kalenterista 2012-

lauantai 14. joulukuuta 2013

SUORTUVAT


Montako purnukkaa shampoota ihminen tarvitsee pestäkseen hiuksensa puhtaiksi? No eihän siihen tarvitse kuin yhden hyvän. Nyt jo useampana syksynä olen kokenut saman ongelman suortuvieni kanssa. Syksy kun saapuu, tapahtuu jotain kummallista ja ärsyttävää. Vaikka pesisin hiukseni samalla shampoolla kuin tähänkin saakka, hiukseni tuntuvat jo seuraavana päivänä todella likaisilta ja raskailta, lisäksi päänahkaa kutisee ja raavin sitä kuin mikäkin apina. Olen tullut siihen tulokseen, että syynä on vain ja ainoastaan ilman viileneminen ja pipon käyttö. 
Joudun vaihtamaan shampoo merkkiä eikä sopivan löytäminen ole itsestään selvä homma. Enhän siis voi tietää etukäteen mikä merkki sopisi silloiseen tilanteeseen. On vain ostettava tuote ja toivottava, että se sopii hiuksilleni ja päänahkalleni. 
Pyrin säännöllisen epäsäännöllisesti käyttämään myös tehohoitoja mutta tähän aikaan vuodesta nämä saa unohtaa tyystin. Tehohoito tekee hiuksistani todella raskaat ja rasvaiset. Voihan toki olla, että vika on tuotteessa, ei vuodenajassa. 
Olen kovasti tykännyt Aussie sarjan shampoosta ja hoitoaineesta. Tuote tuli minulle tutuksi kummityttöni kautta joka kehui ko tuotetta. Niinpä kerran ostin sarjan shampoon ja hoitoaineen Stockmannin hulluilta päiviltä. Minusta tuotteet olivat hyvät perus pesuaineet ja riittoisat pitkällekin tukalle. 
Tänä syksynä ajattelin ostaa samaa sarjaa uudestaankin kun jäljellä oli vain tämä lähes tyhjä purnukka mutta päädyin katselemaan muitakin tuotteita ja törmäsin tähän vaaleille hiuksille tarkoitettuun sarjaan.
John Friedan Sheer Blonde sarjaan kuului kolmea eri tyyppistä shampoota ja hoitoainetta. Yksi oli keltaisuutta poistavaa eli ns. hopea shampoota, yksi oli kirkastavaa ja kolmas oli vaalentavaa. Minä päädyin ostamaan tuon kirkastavan tuotesarjan. Pullon koko on 250ml eli ihan hyvän kokoiset putelit, ja hintaa muistaakseni jotain 10€ hujakoilla eli ei mikään kovin kalliskaan. 
Mikä parasta, tuote on riittoisa, pesee hiukset puhtaan tuontoiseksi eikä jätä hiuksia raskaan oloiseksi. Eli ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ja pään raapiminen jääköön toisten vaivaksi. 
Onko teillä saman tyylisiä "ongelmia" joko hiuksiin tai johonkin vastaavaan liittyen, tai antaa vinkkiä hiusten hoidolle?