KUPPI KUUMAA

maanantai 9. joulukuuta 2013

Olen teen ystävä. Juon harvoin kahvia ja sekin on maito kahvilla ei kahvi maidolla, eli kahviini lorauttelen 2/3 punaista maitoa ja ihan pikku tilkan kahvia, sokeria tottakai pitää olla, nam. Mutta lemppari juttuni on tee, on ollut ihan nuoresta saakka. Jos olet teen ystävä tiedätkin minkalaiset valikoimat eri makuja ja sorttimenttejä kaupasta löytyy. Olin ennen ehdottomasti tavallisen mustan teen litkijä eikä maullakaan nyt ole niin suurta väliä, kunhan se oli teetä. Ikä tekee ilmeisesti tehtävänsä myös tässä asiassa, siis minun ikä, ei teen ikä hah hah. Nyt sitä valikoi kaupan hyllyllä ostostaan pitkään ja hartaasti, se taitaa olla minulle yhtä haastavaa kuin lapsilla karkin osto.

Tutustuinpa tänä syksynä valkoiseen teehen. Minulle tuli vieras jonka tiesin suosivan mustan teen sijaan jotain kofeiinitonta teetä. Näinpä vaikeiden valintojen jälkeen päädyin valkoiseen teehen. Skeptisen asenteen jälkeen maistelin sitä myös itse ja onhan se maukasta. Joskus olen juonut vihreää teetä ja voin sanoa, ettei se ollut minun juttuni ollenkaan. Aivan liian väkevää hyi. Olen kuullutkin, että vihreä tee pitäisi haudutella tietyllä tavalla jottei se olisi niin voimakkaan makuinen. No, se jääköön kauppaan. 
Mieheni nauraa monesti minulle kun valitsen tee-hetkeeni "juhla" kupin. Sanokaa mitä sanotte mutta minusta tee maistuu aivan erille juodessani sitä toisesta mukista kuin yleensä. Hassua mutta totta. 

En tiedä onko Suomessa tapana laittaa teehen sitruunaa mutta siitä tuli uusi tuttavuus Budabestissä, ja oli hyvää. 
Olen huomannut, että teetäkin voi juoda yhtä monella tavalla kuin kahviakin, sokerilla, hunajalla, maidolla tai ilman ylimääräisiä mausteita. 

Uusin aarteeni tee-maailmassa on tuo äidiltäni syntymäpäivälahjaksi saamani Kaj Franckin suunnittelema teepannu Iittalalta. Pitkään haaveilin teepannusta ja sitä olisin halunnut toivoa häälahjaksikin mutta en löytänyt mieluisaa. Pentikin ainoa teepannu on vanilija sarjan pannu ja aivan liian krumeluuri makuuni. Vaikka kaapistani löytyykin Pentikin vanilija sarjan astioita en vastoin omaa mieltymystäni kyseiseen pannuun päätynyt. Olen oikein tyytyväinen päätökseeni, äidin tuoma pannu on ihana, toki sitä tulee käytettyä harvoin.
Kuten varmasti ahkerimmat blogini seuraajat ovat huomanneet, on ystävät minulle tärkeitä, kenellepä ei olisi. Teehetki ystävän seurassa, siinäpä säkillinen onnea kerrallaan. Mukavia teehetkiä maanantai-iltaan. 

"Hiukka huomioonottamista, 
vähän välittämistä,
ei siinä muuta tarvita"
ajatelma kirjasta -Nalle Puhin Pieni kirja Ystävyydestä- 


2 kommenttia:

  1. Tuo kannu on kyllä kaunis! Vaikka olenkin enemmän kahvin ystävä kuppi hyvää teetä maistuu sillon tällöin.

    VastaaPoista
  2. Kahvi kunnon maito lorauksella on hyvää.

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -