tiistai 30. joulukuuta 2014

VUODEN VIIMEINEN ASUKUVA



Niin se vuosi vetelee viimeisiään ja en voi kuin sanoa, että aika juoksee melkoista vauhtia. Kesät ja talvet vilisevät ohi eikä tahdo enää perässä pysyä. Vain lasten kasvamisesta huomaa, etten enää olekaan 18 vuotias ja tahtoisinko enää ollakaan? En. Mahtavaa aikaa oli tuo nuoruus mutta aika aikaansa kutakin, en jaksaisi enää sitä valtavaa biletyksen määrää ja epätoivoista itsetunnon pönkittämistä. Vaikka ikäkriisi joskus iskeekin niin näin on hyvä olla. 

Kaiken kaikkiaan takana todella hyvä ja kiitoksen arvoinen vuosi vaikka alku olikin vaikea. Mitään järisyttävää ei tapahtunut mutta rakastankin tasaisen turvallista arkea enkä kaipaa kummempia ilotulituksia elämääni. 
Olen onnellinen hurjan monesta asiasta, lähinnä niistä tärkeistä perusasioista, terveydestä, perheestä ja läheisistä, luotettavasta puolisosta ja ihanan reippaista lapsista, työpaikasta ja omasta (pankin) kodista ja tottakai rakkaista ystävistä. 

Huomenna vielä työpäivä jolloin iloisesti toivotellaan potilaille "ihanaa uutta vuotta", ilta vietetään ystäväperheen luona ja puoliso tietenkin minun harmikseni töissä. Illalla valetaan tinoja, syödään herkkuja ja tehdään lupauksia. Omani taitaa vakaasti liittyä herkkujen syöntiin. 


Ihan asian vierestä pakko mainita kuvistani, etten muistakaan koska olisin viimeksi jotain ostanut itselleni Lindexiltä. En vain ole löytänyt sieltä mitään mieluisaa ellei sukkia lasketa mukaan. Nyt tein muutamankin mieluisan löydön josta toinen on tuo mustavalko kuvioinen toppi. 

Oikein ihanaa vuoden vaihtumista kaikille. Ensi vuonna jälleen, uusi vuosi, uudet kujeet. 
-Nanni-



sunnuntai 28. joulukuuta 2014

TÄNÄ VUONNA

Jos pitäisi kurkistaa menneeseen vuoteen kepein askelin, ei siis syvällisempää pohdiskentelua vaan ihan leikkimielisesti niin totaisin yhden asian; löysin punaisen sävyn. Olen tainnutkin joskus mainita, että olen ollut aika nössö joka asian suhteen. Mitä värittömämpää ja tylsempää sen parempi. Olen akka joka ei uskalla haluistaan huolimatta edes leikata hiuksiaan. Mutta yksi asia on muuttunut ja mielestäni huikeasti parempaan suuntaan. Tänä vuonna olen rakastunut punaiseen, punaisiin kynsiin ja punaisiin huuliin. Ensin tuli kynnet ja sitten huulet. Huulissa olen vieläkin varovainen mutta kokoajan menossa rohkeampaan suuntaan. Harmi kun töissäni en voi kynsilakkoja käyttä mutta heti kun viikonloppu lähenee kaivelen kaapista lempparilakkani esille. 




Kaapissani on lakka jos toinenkin mutta jostain syystä OPIn ja Essien punaiset lakat ovat ehdottomasti suurimmat suosikkini. Niin kauniin punaiset, naiselliset kynnet. 



Huuliini löysin ihanan tummanpunaisen huulikiilteen jota ostan aina uudestaan ja uudestaan. Nyt olen testaillut huulikiilteen lisäksi huulipunaa, iik miten ihanaa. Yksi huono puoli huulipunassa on, en saa pysymään sitä huulissa kauniisti enkä kauaa. Huulten rajauksesta ja pohjustuksesta huolimatta huulipuna lähtee omille teilleen ja muutenkin kuluu huulista tosi nopeaa ja todella pian huuleni näyttävät kaikkea muulta kuin kauniilta. Olisiko tähän siis jotain vinkkiä vai onko huulipunani huono?


Totesin eräillä kutsuilla jossa olin esittelemässä kosmetiikkaa, että "on ihanaa olla nainen kun saa käyttää punaista huulissa ja kynsissä". 
Punaisia huulia ja kynsiä näkee paljon katukuvassa ja paljon niitä on myös vilahdellut täällä blogeissakin. Ihanaa. 


Joulun alla tilasin itselleni tuon glitterilakan joka on kuvassa nro 4 kohdalla, en tykännyt siitä lainkaan. En osaa sanoa mikä siinä vaivasi mutta ei ollut minun juttuni. OPI.n tummanpunainen lakka nro 3 on glitterilakka ja sen on paras ikinä, todella kaunis lakka. 


Eli yhteenvetona totean siis, tänä vuonna olen alkanut käyttämään meikissäni punaista eikä aikomukseni ole luopua tästä väristä. 

Mitähän jännää ensi vuonna?
-Nanni-

lauantai 27. joulukuuta 2014

KOTONA


Joulu meni aikalailla kotona. Toki piipahtelimme pieniä kahvittelu kyläreissuja joka päivä ja aattona olimme useamman tunnin anoppilassa mutta muuten olimme kotosalla. 
Joulussa on sitä jotakin kummallista taikaa jolloin ei mielessäni edes käy kotitöiden tekeminen. Ruoan laitto on ainoa asia mitä jouluna teen, muu aika menee joulusta nauttimiseen. Mistä siis tiesin, että joulu meni jo? Aamulla lajittelin kasan pyykkiä pestäväksi, siinäpä tämän päivän ohjelma. Huoh kestäisipä tunnelmallinen joulu pidempään. Tai no, kyllä tämä kolme päivää riittää. 



Useamman vuoden perinteenä, meillä on ollut käydä Tapaninpäivänä kaupungilla syömässä. Näin teimme eilenkin. Varasimme pöydän kahdeksalle Amarillosta ja siellä nautiskentelimme kahden perheen voimin kaikkea muuta kuin jouluista ruokaa. Olin yllättynyt miten paljon lapsiperheitä oli liikenteessä. Lähes jokaisessa pöydässä istui perheitä monen ikäisten lasten kanssa, sain jopa ihastella ihan pientä, vastasyntynyttä vauvaa. 
Maistuuko jouluruoka enää? Ei minulle ainakaan, niin hyvää kuin se onkaan. 

Aaton aamupuuro syötiin Teema-astioista
Joulupäivän ateria maistui Pentikin Vanilija lautasista. 
Joulupukki toi meille lahjakortteja ja niistä yhtä eli Kodin1.sen lahjakorttia ajattelimme mennä tänään tuhlailemaan. Sänkymme kaipaa uusia lakanoita joten lahjakortille onkin jo käyttösuunnitelmat. 

Ihanaa lauantaita sinulle.
-Nanni-


torstai 25. joulukuuta 2014

JOULUTYYPIT JA PUOLUKKAKAKKU


Kun mies on yövuorossa ja neiti yökylässä, eikä telkastakaan tule mitään mielenkiintoista on aivan loistava aika kirjoitella blogia kaikessa rauhassa. Aivan ihanan tunnelmallinen joulu ollut ja huippua kun se vielä jatkuu muutaman päivän vapailla. 
Noi Tildan pingviinit ompelin kerran meille koristeeksi. Nykyään kun kaipaan pölynkerääjiä kotiini mahdollisimman vähän, ne ovat saaneet muuttaa laatikkoon asumaan ja otan ne jouluksi esille. Onhan ne edelleenkin söpöt mutta enää en jaksaisi katsella niitä joka päivä. Huippu helppo ohje löytyi tosiaankin yhdestä Tilda-kirjasta eikä niiden ompelemiseen tarvittu ydinfyysikkoa. Muutama muukin Tilda-ompelus on siirtynyt innostuksen tieltä laatikkoon asumaan ja katsotaan jos vielä joskus ne kaivelisin sieltä esille. 



Joulutraditiona on ollut syödä joululounas anoppilassani tuossa ihan lähellä meidän kotia. Sinne olen saanut vapaat kädet suunnitella ja tehdä jälkiruokaa ja sen toteutin myös tänäkin jouluna. Päätin kokeilla kerrankin jotain ihan uutta ja teinkin ystäväni lehdestä bonggaamani puolukkakakun. 


Ohjeen kirjoittelen tuonne resepti-sivulle eli jos kaipaat jotain uutta tarjottavaa kahvipöytääsi niin ohjeen löydät sieltä. 
Kuten tapanani on niin tässäkin kakussa sooloilin hieman mutta en tiedä kannattiko. Pelkäsin, että kakku olisi liian kirpeä ja senpä vuoksi laitoin hieman enemmän kermaa ja rahkaa kuin ohjeessa oli,  valitettavasti tämä taisi olla virhe. Kakku oli hyvää mutta makua olisi ehdottomasti saanut olla enemmän. Huikeita suosionosoituksia se ei saanut mutta tuli toki syötyä. 


Koristelussa menen samalla yksinkertaisella tyylillä kuin korteissanikin. Kakuissa tykkään käyttää mielellään kukkia ja lehtiä tai yleensä luonnon omia antimia. Tässä kakussa ihanaa oli, ettei sitä kuorrutettu lainkaan vaan pintaan ripoteltiin tomusokeria ja laitettiin marjoja. Ihanan helppoa ja yksinkertaista. 


Vaikka tällä kertaa tämä versio oli hieman mauton, aion tehdä tätä uudestaankin, toisella kertaa toki jätän sooloilut väliin ja teen kakun täysin ohjeen mukaan. 

Nyt lasi viiniä ja kanavasurffailua. Mitä kuuluu sinun jouluun?
-Nanni-

tiistai 23. joulukuuta 2014

JOULUN ODOTUSTA

             

Huh heijaa muutama työpäivä pulkassa, ne vierähti vauhdilla mukavan jouluisissa tunnelmissa. Kotona on piisannut joulupuuhaa ja sen vuoksi täällä blogissa on ollut hiljaista. Neiti steppaa jalalta toiselle ja laulaa "ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa, joulupukki matkaan jo käy". Eli ainakin joku odottaa huomista erityisen paljon. 
Meillä on pidetty jo 11. vuotena peräkkäin aatonaatto kahvit joista on siis vuosien varrella tullut ihana ja itselle tärkeä perinne, tänään kahvittelimme siis 12. kerran aatonaatto kahveilla. Pirtissä oli lähemmäs kaksikymmentä rakasta ihmistä, jouluinen tunnelma ja pöydässä jouluisia herkkuja.
Kinkku muhii uunissa ja loput joulupuuhat odottaa tekijäänsä, joten toivottelen siis... 

Erittäin lämmintä ja ihanaa Joulua rakkaille lukijoille. 
-Nanni-

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

ARABIA ARVUUTTELUA

Astiahamsteri-äitini kaapeista löytyy yhtä jos toistakin jännää, lähinnä siis astioita. Ei siis mikään ihme jos omistakin kaapeistani löytyy kuppi poikineen. Pitkään kerjäsin äidiltäni yksiä ihania Arabian teekuppeja, kunnes yhtenä kertana hän päätti, että siinäkös viet mennessäs. 
Kuppi on laakea ja sen vuoksi kuuma tee jäähtyy siinä kivan nopeaa, tosin joskus blogeja lukiessa tee on jäähtynyt siinä huomaamatta kylmäksi. Kupin pohjassa lukee Arabian lisäksi mallin nimi mutta enpäs kerrokaan sitä teille, ainakaan vielä. Koska kuppipari on jo aika vanha haluaisinkin tietää onko kenellekään tämä tuttu. Oletkos koskaan nähnyt tällaista Arabiaa?



Neiti kyseli kummissan, että miksi sinä sulatat noita kynttilöitä tuolla kattilassa eiku siis kupissa ja alkoi hiirisemään. 

Nyt pihalle lunta kolaamaan, ihanaa. 
-Nanni-

perjantai 19. joulukuuta 2014

TEKEMÄTTÖMÄT TEHDYIKSI

Tämän viikonlopun ohjelmana ehdottomasti on joulusiivous. Koko syksy on mennyt hyvin vähällä siivouksella ja lähinnä täällä on imuri heilunut mattojen reunojen tienoilla. Moni kummastelee, että miksi jouluna pitää niin hulluna siivota, tuleehan se joulu vähemmälläkin. No tulee tulee mutta minusta joulu on hyvä syy siivota koti puhtoiseksi, kun muuten ainakin tässä talossa on tänä syksynä asunut sangen laiska akka. Siivouksen aloitin eilen saunasta ja pesuhuoneesta, kiitos mieheni järjestämän ylläri joululahja rempan. 


Kuvat juhannukselta

Saunan pesuhan on meidän neidin lempparipuuhaa joten toden näköisesti sauna tulee pestyä ennen joulua vielä toistamiseen neidin toimesta. Puhtaassa saunassa vain on sitä jotakin. 

Paketit paketoin viime viikonloppuna. "Helppo nakki, eihän tässä koko iltaa vierähdä" oli ajatukseni, kun aloittelin paketointipuuhaa ja kun keräsin lahjat ja paperiroskat lattialta yhden aikaan yöllä ei enää juurikaan nautattanut. Plaah mitä puuhaa. Eipä uskoisi, että paketointi on joskus ollut mielestäni ehdottomasti joulun koho kohta. Ei ole enää ei. 




Tyylikkään joulupaperin bongasin tuosta kaikkien äitien rakastamasta laatukaupasta, Lidlistä. Tykästyin paperiin niin paljon, että mukaani lähtikin heti useampi rulla. 


Lapsilla alkaa huomenna joululoma, todella ansaittu sellainen. Itse menen alkuviikosta vielä töihin, ennenkuin pääsen nauttimaan joulun vapaista. Haikeudella joudun sanomaan heipat ihanan lyhyille työpäiville joita olen saanut tämän syksyn tehdä. Osa-aikainen sopimukseni päättyi tänään ja olisin sitä ilolla jatkanut mutta toukokuussa odottava lomamatka kaipaa jo 100%.sta työaikaa ja 100%.sta palkkaa. Suosittelen kyllä lämpimästi tällaista työaikaa kaikille joiden sitä on mahdollista toteuttaa. 


Monen toive on kuultu. Vihdoin saimme hieman lunta ja pakkasta, todella ihanaa. Huomenna siis matot ja peitot pihalle nuuhkimaan ihanaa pakkasilmaa, illalla kuusi sisälle ja sitten voi vain aloittaa joulun odottelun. 

Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo... 
-Nanni-

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

KUN KELLOHAME HEILAHTAA



Esittelin joitakin viikkoja sitten ostamani vekkihameen ja sain toiveen esitellä sitä myös päällä tai lähinnä millaisella yläosalla sitä käyttäisin. 
Käytin kyseistä vekkihametta työpaikan pikkujouluissa jotka oli siis jo aikalailla kuukausi sitten. Pikkujoulupäivänä nyt on turha kuvitellakaan, että kuvia ehtisi räpsiä ajan sekä valoisuuden vuoksi. Vihdoin ja viimein sain kuvattua tuon hamosen. Samalla tuli testattua mieheni hommaama kaukolaukaisin, aika toimiva peli enpäs voi muuta sanoa. Nyt ei enää tarvitse lahjoa poikaa kuvaushommiin. 
Koska hame itsessään on jo simppeli mutta näyttävä niin yläosa saa tällöin mielestäni olla vaatimattomampi. Valitsinkin hameen kaveriksi ihan perus mustan olkaimettoman topin, mustan boleron kylmyyden varalta sekä mustat kengät ja leveän vyön. 




Olin jo hylkäämässä koko asun. Vekkihame teki mielestäni lihottavan efektin ja kukapa nainen sellaista kaipaisi? Olin kaivellut kaapistani Espritin mekon joka toki on ehdoton lempparini mutta sain onneksi muutamalta makuutuomarilta peukutusta tälle asulle. Koska olen "juupas eipäs en osaa päättää"-tyyppi tein hätäratkaisun, nakkasin Espritin mekon kassiin ja otin myös sen mukaan autoon. Jos valintani olisi illan mittaan alkanut kaduttaa olisin voinut vain vaihtaa asua lennosta, sitä en kuitenkaan tehnyt. 
Kun syönnit ja ohjelmat oli ohi ja alettiin laittaa jalalla koreasti, nakkasin boleron pois ja ei muutakuin tanssahtelemaan. 



Ihana asu, pakko myöntää, kiitos makutuomareille. 
Jossain näin saman tyylisen hamosen yhdistettynä nahkarotsiin ja mihinköhän lie kenkiin. Tuotapa päätin itsekin testata, toimisiko. No ei toki näillä kengillä talvisaikaan mutta voisiko tätä toteuttaa jossain? Mitäs sanotte?



Sääennuste lupailee toiveitteni täyttymistä, eli pientä pakkasta ja lunta jeee ihanaa. Nyt pitäisi päättää missä järjestyksessä joulun viimeiset puuhat puuhaillaan. Onneksi suurempia juttuja ei enää ole jäljellä, paitsi siivous. 

Onko hameeni hot or not?
-Nanni-

tiistai 16. joulukuuta 2014

MAAILMAN PARHAAT PIPARIT

Vaikka olinkin edellisessä elämässäni ammatiltaan leipuri-kondiittori, olen silti laiska tekemään mitään hienoja ja vaikeita piperryksiä. Leivonnaiset kuuluu valmistua helpolla, nopeaa  ja takuu varmasti. Siksi harvoin testailenkaan mitään uutta ohjetta vaan tyydyn niihin luotettaviin resepteihin. Anopiltani sain vuosia sitten aivan täydellisen ohjeen joulupipareihin ja siihen voin luottaa  kuin junan vessaan, onnistuu varmasti ellei itse sössi sitä jollain lailla (esim. unohda laittaa soodaa taikinaan, niin kuin eräät). 


Ruskeat piparit

4 1/2 dlsokeria
3 kananmunaa
400g voita
1dl siirappia
3tl soodaa
9dl vehnäjauhoja
3dl perunajauhoja
2 1/2 rkl piparkakkumaustetta

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää mukaan siirappi. 
3. Lisää seos munasokeri vaahtoon. 
4. Lisää lopuksi joukkoon kuivat aineet, sekoita taikina hyvin mutta älä vatkaa turhaa. 
5. Laita taikina yöksi jääkaapiin. 
6. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.
 Tuosta määrästä tulee todella reipas määrä pipareita, itse olen pienentänyt hieman taikinaa. Aivan ihanan rapeita pipareita. 



Itse pääsen nykyään helpolla leipomisessa. Neiti näppärä kun tykkää puuhata niin ettei äitiä kaivata kun ohjeen lukuun ja uunin käyttöön ja tottakai jälkien siivoamiseen. Taikinan lapset tekivät itse ja samoten seuraavana päivänä leipomisenkin. 



Koristellut piparit on kauniita mutta eniten tykkään paljaan piparin mausta. Voi herrajestas miten tuonkin lauseen voi ymmärtää, parempi etten sano enää mitään. 


No, piparit on meillä leivottu jo viikkoja sitten ja olenkin koittanut piilotella niitä kaapin päällä, että niitä olisi vielä ensi viikollakin jokunen syötävänä. Joulu todellakin tekee tuloaan ja jos säätiedotuksiin on yhtään uskominen niin pian saadaan lunta ja pakkasta, hip hei ihanaa. 

Huomenna nautin vapaapäivästä ja kenties käyn kurkkaamassa viimeiset pukin ostokset. 
-Nanni-

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Kyllähän se näin on, että kauneimmat joululaulut kuuluu joulunodotukseen. Kirkkoon on päästävä ja parasta olisi jos pääsisi pariinkin kertaan. Tämän päivän aikataulut meni aika minuuttipeliksi neidin viimeisen esityksen ja pikkujoulujen kanssa mutta onneksi isi pelasti tilanteen ja kuskasi neidin esitykseen. Olimme kolmen sukupolven voimin laulamassa. Äiti, minä ja Pipuna lauloimme sydämemme kyllyydestä. Tunnelma oli käsinkosketeltavan herkkä. Valitsimme kahdesta illan joululaulusta perheversion. Tämä sen vuoksi, että myös neidille tuli tuttuja lasten joululauluja Kello löi jo viisi, Joulupuu on rakennettu jne. 
Yllätävää mutta en juurikaan herkistynyt minkään laulun aikana, yleensä kyynelehdin viimeistään Varpunen jouluaamuna-kappaleen aikana. Tämän vuoden lemppari joululaulu selkeästikin on tämä...


Niityillä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus. 
Muistojen virtaa, lapsuuden sadut
sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
lapsi on meille tänä yönä syntynyt
tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan
uskon siemen nouskoon pintaan, 
olkoon rauha loppumaton

Joulu on taas, kulkuset soi
jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus
herraksi sen
tulkoon rakkaus ihmisrintaan
silloin joulu luonamme on.



Nyt kun joululaulut on kirkossa lauleltu, voi ihanasti jatkaa joulun odotusta. 

Joko siellä on joululaulukirkossa käyty?
-Nanni-

lauantai 13. joulukuuta 2014

PAKKASENPOIKA

Lauantaista huolimatta aamu starttasi kellon soittoon, pariin torkutukseen ja väsyneen lapsen ylös repimiseen. Yhdeksältä olimme jo liikuntahallilla sillä neidillä oli Asematapahtuma. Voimistelu Asema on 7-12 vuotiaiden voimistelutapahtuma ja paikalla olikin 35 joukuetta. Päivä oli siis pitkä. 
Jätin neidin hallille harjoituksiin ja suuntasin letti sojossa kaupungille. Edessä oli kaksi tehokasta tuntia tuhlattavaksi jouluostoksille. Kahdessa tunnissa ei ehdi saada kuin hien pintaan ja paniikin aikaiseksi. Tuijotin kelloa tuon tuostakin ja tajusin että aika loppuu ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Kaksi tuntia ostosaikaa on silkkaa itsensä kiusaamista. 
Puolilta päivin säntäsin hallille kun kisat juuri starttasivat. 35 ihastuttavaa esitystä, toinen toistaan söpömissä asuissaan jumppaamassa ihan tosissaan. Siinä vaiheessa kun Pipunan joukkue, Kristallit astelivat omalla vuorollaan esiintymään vuodatin jälleen kyyneliä. Miten voikaan olla niin liikuttavaa kun oma pienokainen esittää koko syksyn treenaamisen jälkeen ryhmänsä kanssa hienon talvi-aiheisen esityksen. Treenit eivät ole menneet hukkaan, neiti on kehittynyt valtavasti. Spagaatti tulee tuosta noin vain ja ryhti on upea. Kuka tahansa äiti voi olla lapsestaan ylpeä. 
Jokainen joukkue sai pitkästä päivästä kiitoksena runsaat kehut ja abloodit sekä tapahtuman jälkeen hienon mitallin kaulaan. Sitä mitallia ei olekaan illan aikana pois riisuttu. 
Kotiin raahautui kaksi väsyneen tyytyväistä saparosaaraa, pienempi ja vähän isompi. Illaksi herrasväki lähti leffaan ja me neidin kanssa saimme ihania vieraita. Vauvan tuoksua oli ihana nuuhkutella ja vaihtaa syyskuulumisia ystävän kanssa. Iltapalapöydässä neiti totesi "tämäpäs päivä meni tosi nopeaa". No sen teki. Huh hah hei. Huomenna neidillä on vielä viimeinen esitys ja sen jälkeen jumpat ja partiot jäävät joulutauolle. Joululoma tulee kyllä lapsille jo tarpeeseen. 
Nyt saunaan ja sen jälkeen jalat oikoseksi sohvan nurkkaan. 


Jos ei lunta saada maahan, voi sitä ihastella kuvista.
-Nanni-

perjantai 12. joulukuuta 2014

TODELLA ISO ILO


Sain kutsun katsomaan IsoIlo-kuoron joulukonserttia Kulttuuritalo Valveelle. Koska harvoin käyn missään sivistämässä itseäni päätin, että tuon haluan nähdä. Paljon olen kuullut kehuja heidän esityksistään, joten hyvällä fiiliksellä lähdin joulukonserttiin. Olimme varanneet neidin kanssa liput jo etukäteen ja menimme paikalle hyvissä ajoin. Tämän vuoksi saimmekin todella mainiot paikat toka rivistä. 



Valveen sali ei ollut suuren suuri, eli yleisiöä ei paikalle mahtunut sata määrin ja sali täyttyikin nopeaa viimeistä paikkaa myöten. Paikka oli koristeltu kivasti joulutunnelmaan ja esitys pääsikin alkamaan heti kun yleisö löysi paikkansa. 
Ohjelmassa oli perinteisiä joululauluja mutta esitystapa ei ollut perinteinen. Kappaleet oli tehty kuoron näköiseksi ja niitä oli ilo kuunnella ja seurata. Yleisö sai osallistua lauluihin kahden kappaleen verran lauluilla Kulkuset sekä Petteri Punakuono. 
Mistä se johtuukin, että musiikki saa aina silmäkulmat lainehtimaan ja varsinkin joululaulut. Muuten hyvinkin iloinen ja mukaansa tempaava esitys pisti yleisön hytkymään musiikin tahdissa mutta siinä vaiheessa kun kuoro esitti kappaleen "Sydämeeni joulun teen" ei enää kyynelvirralla ollut mitään tolkkua. 



En voi kuin hehkuttaa eilistä esitystä WAU, menisin vaikka  heti uudestaan jos se olisi mahdollista. Ainoat esitykset esitettiin eilen. Ainoa miinuspuoli oli se, että konsertti kesti aika tasan puolituntia, eli se loppui ihan liian nopeaa, olisin voinut fiilistellä vielä vaikka kuinka monta ihanaa laulua. Pipunakin tykkäsi esityksestä tosi paljon ja kummasteli monen monta asiaa. "Äiti, Sanna on tuolla", neiti huudahti ja osoitti kuorossa laulavaa bloggaajaa. 
Ihanaa kun lähdin, sillä nykyään minusta on tullut patalaiska lähtemään yhtään mihinkään. Konsertti oli koko rahan veroinen ja paljon enemmänkin. 


Isoilo esitti:

Kilisee kilisee kulkunen
Joulukirkkoon
Tonttujen jouluyö
Yhteislauluina Kulkuset sekä Petteri Punakuono
Iso Ilon Pikkujoulupotkuri
Tiernapoikien aloituslaulu
Joulupukki (easy living`)
La Cumparitsan joulumietteitä
Sydämeeni joulun teen
Pikkujoulupotkuri

Ihanaa viikonloppua. 
-Nanni-

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

KUN ÄLY EI AINA VÄLÄHDÄ

Tänään kolahti laatikkoon ensimmäinen joulukortti, se nostatti rutkasti joulufiilistä, sillä synkän ja sateen keskellä se ei juurikaan ole huipussaan. Hieman jokainen kummastelee tätä säätä, niin täällä blogissa kuin muuallakin. Miksi nykyään ei enää ole kunnon talvea? Onko ne siis enää muistoja vain meidän sydämissämme?
Todellakin se kortti. Joulun alla on vieläkin kivempaa kurkata postilaatikkoon kun lähes joka päivä viimeisen kahden viikon aikana ennen joulua sieltä löytyy muutakin kuin mainoksia ja laskuja. Omat korttini olisikin jo täysin valmiina lähetettäväksi. Vielä kun muistaisi kuskata ne postiin saakka. Joulukorteissa en pihistele, en siis kortin hinnassa vaan määrässä. Pyrin lähettämään niitä kaikille rakkaille ja tärkeille ihmisille. 

Mutta huoh, tämän syksyn riesana on ollut tyhmyyteni tietotekniikkaa kohtaan. Olen istunut koneen ääressä illan jos toisenkin, tunnin jos useammankin. Haluni muokata blogini ulkoasua on suuren suuri ja taidot pienen pienet. Tiedän mitä haluan, mutta en vain osaa. Mikä kumma tässä maksaa? Kysyn vaan. Ihastelen selkeitä, tyylikkäitä blogeja, yritän uudelleen ja uudelleen ja lopputulos on lisää harmaita hiuksia ja ryppyjä otsalla. Täytyy varmaan miettiä uudelle vuodelle jotan kansalaisopiston kurssia, että saisin mitä haluan. Olisikohan sellaista "näin muokkaat blogiasi"- kurssia tiedossa? Jos on niin hip hei, täällä olisi yksi innokas kurssilainen heti ilmoittautumassa. 
Pitäisiköhän tehdä niinkin radikaalisti, että siivoan koko blogin ja aloitan alusta? Ei taida olla sekään hyvä ajatus. No kaikkea ei voi osata. 



Sairaslomalla löysin pakasteesta ämpärillisen verran puolukoita erin näköisistä ja kokoisista pussukoista. Mehustelin niistä huikean määrän puolukkamehua, saadaanpa ainakin puolukkapuuroa tänä talvena. 

Joko siellä on joulukortit postitettu?
-Nanni-