KUVISTA KIRJOIKSI

torstai 23. tammikuuta 2014

On varmaan tullut esille monta kertaa, että tykkään kovasti valokuvaamisesta. Se ei ole uusi harrastus blogin myötä vaan ensimmäisen kamerani sain jo lapsena ja aina olen kovasti kuvia räpsinyt. Kuvan laadusta en mene takuuseen mutta tärkeintä minulle noissa kuvissa on muisto jostakin asiasta/tapahtumasta. Mieltymys kuvaamiseen on varmastikin lähtenyt kotoa. Äidilläni on paljon valokuvia joita tykkäsin jo lapsena katsella ja meidän lapset tykkäävät myös katsella meidän kuva-albumeita. 
Olen kuullut monen ystäväni tai tuttavani taivastelevan, että meillä kaikki kuvat on pelkästään koneella ja pitäisihän ne joskus teettää kuviksi saakka. Se vain monella tahtoo jäädä ja ymmärrän syyn helpostikin. Kuvien teettäminen on aikaa vievää puuhaa. Itse olen pyrkinyt kuvani teettämään kuviksi saakka ja silti säilyttämään ne myös koneella. Se tila mitä isot albumit vievät on jotain aivan järkyttävää. 
Muutama vuosi sitten päädyin tekemään ensimmäisen valokuvakirjani. Kirjan tekeminen oli alussa aikaa vievää puuhaa jota tein aina muutaman sivun kerrallaan. Ihastuin todella kovasti kuvakirjaan, siitä kun saa tehdä juuri oman näköisen ja kokoisen. Kirjan sivut saa suunnitella itse, kuvien lukumäärän määrää tekiä ja mukaan voi lisätä tekstejä ja kuvia clipartista, kannet myös saa haluamansa näköisenä. Näinpä kuvakirja ei jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi vaan niitä on tullut tehtyä tasaisin väliajoin.
Kirjani teetän Ifolorin kirjaohjelmalla joka ladataan omalle koneelle ja tehdään silloin kuin itselle sopii. Todella helppoa ja mukavaa hommaa.
Ensimmäiset kuvakirjat kertoo perheemme arjesta ja juhlista. 



Yksi tietysti rakkaimmista kuvakirjoista on kirja häistämme. Kirjapohjana on ifolorin Premium kuvakirja joka on heidän suurin kuvakirja. Kirja kätkee sivuilleen aamun valmistelut, kirkko osuuden, kuvia itse juhlista ja vieraista tietysti ja lopussa on kuvia potreteista.  Tuo kirja on todellinen aarre, niinkuin jokainen kuvakirja oikeastaan. 


Viimeisin tekemäni kirja saapui postilaatikkoon eilen. Se oli kirjalahja äidilleni jouluna vietetyistä 60-vuotis juhlista. Tiesin hänen ilahtuvan tästä lahjasta ja oikeassa olin, veimme sen tänään hänelle kauniisti paketoituna. Ilo oli molemmin puolinen. 


Polttarikuvamme ei ole kuvakirjoina eikä oikeastaan perinteisenäkään albumina vaan enemmänkin scrapbook tyylisesti tehty kirjaan jossa on pahvisivut ja sivuille on kerätty kuvien lisäksi myös muuta polttaripäivän aikana kerättyä aineistoa joka on ihana kun se siellä on mukana muistoissa. Sivujen sisältöön emme tietenkään ole päässeet vaikuttamaan itse ja se on hyvä. Varsinkin omasta leikekirjastani tykkään todella paljon. Kaasoni on huippu askartelia ja kirjasta tuli kyllä ihana. 

Kuvat vain on niin ihana muisto tapahtumista ja elämästä. Tottakai hyvät kuvat ovat vielä mahtavampin ilo katsella mutta arvostan myös niitä ei niin laadulla otettuja räpsäsyjä, niissäkin on tärkeä muisto tallennettuna. 
Saatko sinä kuvasi kansioihin saakka, vai jääkö ne kameraan tai tietokoneelle?


4 kommenttia:

  1. Voi, minäkin olen täysin hurahtanut Ifolorin kuvakirjoihin! Pari vuotta sitten tein ensimmäisen, koska kuvat tuppasivat jäämään koneelle. Ensimmäinen kirja oli työn ja tuskan takana, mutta paluuta ei ole ollut. Onneksi ohjelman käyttöön harjaantuu ja siitä tulee vähän sujuvampaa alkuvaikeuksien jälkeen. Nykyisin teen 1 - 2 kirjaa per vuosi esimerkiksi otsikolla "Meidän perheen vuosi 20xx". Pyrin ryhmittelemään kuvat kronolgisesti aikajärjestyksessä sekä kirjoittelemaan myös aika paljon tekstiä, vähän päiväkirjatyyliin. Työlästähän se on, mutta on ehdottomasti vaivan arvoista. Aivan ihanaa saada käsiinsä upouusi kuvakirja (meidän postilaatikkoon tuli itse asiassa tänään, ja aivan ihastuksissani olen sitä selaillut).

    Minä otan kuvia ihan harrastelijapohjalta ja halvalla kameralla, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ne kuviin liittyvät muistot on kuvakulmiakin tärkeämpiä. Nykyisin tulee kyllä kuvattua paljon, ja kamera kulkee mukana melkein joka paikkaan. En pidä päiväkirjaa enkä blogia, mutta nappaan monestakin tilanteesta kuvan tai pari, jolloin siitä jää muisto, joka voi päätyä tällaiseen "muistojen kirjaan".

    Viime jouluna tein lasten isovanhemmille lahjaksi kuvakirjat lastenasten kuluneesta vuodesta. Olihan se mieluinen lahja! Kuulemma odottavat vastaavaa lahjaa kovasti jo ensi joulunakin.. :)

    Teidän hääkirja näyttää aivan upealta - todella kaunis ja ammattaimaisen näköinen. Oletko ajatellut osallistua Ifolorin kuvakirjakilpailuun sillä? ;) - MY

    VastaaPoista
  2. Minäkin odottelen tälle viikolle vielä toista kirjaa saapuvaksi. Äidin lahjakirjan lisäksi tein kirjan meidän häämatkasta Budapestiin ja sitä odottelen innolla saapuvaksi.
    Alku oli itselläkin hankalaa mutta onneksi ohjelma tosiaan on helppo ja ihanaa kun siinä voi lisätä tekstiä ja vaikka mitä kivaa kuvaa ja kiehkuraa.
    Itse kävin pari talvea sitten ihan pikkuisen kuvauskurssin joka lähinnä antoi pohjan kuvauksen aloitteluun ja kameran käyttöön mutta näinhän se on että itse kuvaaminen opettaa.
    Meillä on ihan perus järkkäri, ei mikään mega kallis ja sain mahtavasti päivitettyä kalustoni kun Karla "kaikkimitähalusin" blogissa osti itselleen uuden ja minä ostin sitten hänen vanhansa.
    Kunhan tämä talvi tästä kevääksi muuttuu niin kuvaus senkun lisääntyy. tulee hiihtokelit ja pääsiäinen ja vaikka mitä ihanaa kuvattavaa.
    Mukava kuulla, että meillä on sama harrastus. Jatkamme tätä ihanaa harrastusta.
    Ihanaa viikonloppu MY :)

    VastaaPoista
  3. Järkkäristä ja parempilaatuisista kuvista kyllä haaveilen, mutta en ole vielä alkanut ostopuuhiin, koska olen ehkä maailman epäteknisin ihminen.... Vähän mietityttää, että jaksaisinko opetella sellaisen kapistuksen käyttöä - varmaan siihen pitäisi perehtyä ja käyttöohjeetkin lukea (kääk!), että saa kameran ominaisuuksisat enemään irti. Kuvauskursseja minäkin olen harkinnut, mutta mahdetaankohan niissä opettaa enemmän kameran käyttöä ja ominaisuuksia - vai itse kuvaamista, sommittelua, kuvakulmia ym.? Hyvää viikonloppua sinullekin! :) - MY

    VastaaPoista
  4. Juuri tuo sama ongelma itsellänikin oli aikoinaan uuden kamerani kanssa. Räpsin kuvia automaatilla ja näinhän hyvän kameran ominaisuudet jää kokonaan hyödyntämättä.
    Kuvauskursseja on monenlaisia ehkäpä suurimmaksi osaksi kurssin sisältö rakentuu sen veätjästä. Itse kävin kurssin joka kesti kolme viikonloppua, 8h/päivä. kävimme läpi kameran säätöjä ja termejä kuvauksessa. Kuvasimme tasan 1,5tuntia koko kurssin aikana ja loppu aika harjoittelimme kuvankäsittelyä mikä on toki suuri osa kuvauksesta mutta mitä teet taitavalla kuvankäsittely taidolla jos et osaa kuvata?? Enemmän siis kuvausta, näin oppii myös käsittelemään omaa kameraa ja löytää niitä jippoja mistä itse kuvauksessa tykkää. Juttelin asiasta Karlan "kaikki mitä halusin"-blogi, kanssa. Hän oli käynyt huomattavasti lajemman ja mielestäni paremman kuvauskurssin jossa he todellakin pääsivät kuvaamaan paljon, kuvia katseltiin ja mietittiin miten niistä olisi vielä sannut parempi laatuisi ja kauniimpia jne. Itse olen nyt miettinyt tuota Oulussa käytävää kurssia mutta onko minulla aikaa siihen. Se kesti koko talven. No nyt olen Karlan oppien kanssa harjoitellut uutta kameraa ja hieman oppinut uusia juttuja joista olen kovasti tykännyt. Kuvaus on mukavaa puuhaa silloin kun onnistuu. Mieti järkkärin hommaamista rauhassa, jos päädyt ostopäätökseen, olen aika varma, että tykkäät valinnastasi, jos et sitten kuitenkaan päätä ostaa järkkäriä niin älä huoli, nykyajan älypuhelimissa on todella laadukkaat kamerat. Monet pärjäävät niillä ja itsekin kuvaan paljon myös omalla puhelimella. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka mutta pakko ruveta perunan keittoon :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -