torstai 27. helmikuuta 2014

RUUTUA JA RAITAA

Olen tietoisesti pysynyt pois kaupungilta ja alennusmyynneistä, säästääkseni maaliskuun lopussa tehtävään Helsingin reissuun rahaa. Jotakin on kuitenkin pitänyt ostaa. Syksyllä ostamasta punaisesta nappipaidasta olen tykännyt niin paljon, että halusin toisen samantyylisen. H&M.n kuvastosta katselin yhtä nappipaitaa ja löysinkin sen myymälästä. Väri ei ehkä sovi minulle ihan niin huipusti kuin se punainen mutta kiva se on silti.
Nappipaita H&M


Toinen ihan tosi huippulöydön tein Stockmannin helmikuun kanta-asiakaskuvastosta.  Noom malliston jersey mekko ihastutti minua kertasilmäyksellä. Kävin sitä sovittelemassa, mutta itselleni tuttuun tapaan mekko jäi kauppaan ja jäin asiaa miettimään. Sen verran ihana tuo mekko oli, että kävin sen itselleni pelastamassa. Yhdesti sitä olen jo ehtinyt käyttää ja kyllä se vain on sievä ja mukava päällä. Kangas vaikuttaa laadukkaalta ja toivoisinkin, ettei tuo mekko nukkaannu käytössä, vihaan nukkaisia vaatteita ja nukan ilmaannuttua vaatteeseen, se jää armottomasti kaappiin.

Mekkoon kuuluu yksinkertainen nahkavyö.
 Varmastikin tämä vaate nähdään täällä jossain vaiheessa myös minun päälläni mutta niinkuin olen monesti kertonut, ei tuo minun hovikuvaaja ole aina käytettävissä :) vaikka varsin innokas tuo kuusi vuotias onkin kuvaamaan. 
 Että tallaisia ostoksia. Seuraavan kerran kukkaron nyöri raottuu vasta Helsingissä ja sinne olenkin koittanut säästää joka ikisen roposen. Aika menee äkkiä, joten pian se maaliskuun loppukin sieltä koittaa. 
Mitä tykkäsitte ostoksistani?


tiistai 25. helmikuuta 2014

ÄRSYTTÄVÄ KEVÄTVÄSYMYS

Kumpi vie voiton, minä vai kevätväsymys? Tässäpä kamppailu jossa kumpikaan ei tahdo antaa periksi mutta väsymys käy välillä aika voimakkaasti niskan päällä. 
Koko talven olen ollut pirteä eikä töissäkään ole väsyttänyt. Kuin salamaniskusta väsymys iski minuun kertaheitolla ja tiukassa tuntuu olevan vaikka koitankin mennä nukkumaan ajoissa ja syödä paljon hedelmiä. Mikään mikä yleensä piristää, ei kiinnosta. Onko pakko mennä salille, en jaksa. En harrasta monen tunnin päikkäreitä ja kuuntelenkin huuli pyöreänä kun työkaverit kertoo kolmen tunnin nokosistaan. Saatan torkahtaa muutaman minuutin ja sillä hyvä. Tänään väsytti niin, että ruokatarvikkeet sotkuineen päivineen jäi pöytään ja ajattelin "siivotkoon ketä kiinnostaa, minä en jaksa". Nukahdin sohvalle puolison kainaloon. Ihanaa. Lämmin ja turvallinen olo. Siitäpä ei olisi halunnut nousta, oli se niin harvinaista herkkua. No pakkohan se oli siitä jossain vaiheessa ylös kammeta ja miettiä mille alkaisi. Jumppaan olisi mahdollista mennä kun puoliso kerrankin on kotona eikä töissä. EN JAKSA!!! Meinasin skipata koko homman mutta onneksi ystävä oli menossa samaan jumppaan mitä olin itsekin päivällä miettinyt, en viitsinyt kieltäytyä enää siinä vaiheessa. Haukottelin kerta toisensa jälkeen ennen jumpan alkua ja vitsailin, että tulitikkuja tässä silmiin tarvisi. Bodystep alkoi ja aina yhtä ihanan energinen Katri sai jokaisen tossut nousemaan ja siinäpä sitä pompittiin tunti niin, ettei enää väsymyksestä ollut tietoakaan. Huippua että lähdin. Nyt on voittaja fiilis ja minä vedin tänään pidemmän korren.
Miten sinä selätät väsymyksen vai nukahdatko sohvalle koko illaksi?
Lemppari jumppatossuistani jo näkee, että niillä on jumpattu yksi jos toinenkin jumppa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

K VS. C

En ole oikeastaan juuri koskaan ollut kovin innokas meikkivoiteen käyttäjä vaan meikkipuuterit on olleet enemmänkin se "minun juttuni". Nuorempana käytin Lumenen meikkipuuteria mutta jossain vaiheessa se muuttui liian puuterimaiseksi joten sen käyttö jäi aikoja sitten. Jossain vaiheessa tutustuin Maybellinen Dream matte mousseen ja sitä minulta löytyy vieläkin. Kiinnostukseni "vähän paremmasta" meikkipuuterista heräili pikkuhiljaa ja pyörittelinkin kosmetiikkaosastolla purkkeja osaamatta mennä asiassa pidemmälle. Tykästykseni Kanebon/Sensain sekä Cliniquen ripsiväreihin, vei minut sitten testailemaan näiden merkkien meikkipuutereitakin. No eihän sitä siellä kaupanhyllyllä pääse niin kunnolla niitä tuotteita testailemaan, että voisi sanoa kunnolla, mitä mieltä tuotteesta on. 



Viime kesänä olimme risteilyllä ja ajattelin, että nyt voisin tuohon meikkiin satsata kun meikit laivalla on hivenen edullisempia. Päädyin jälleen pyörittelemään molempien merkkien meikkipuutereita enkä tullut päätöksessäni hullua hurskaammaksi. Kyselin apua kosmepuolen myyjältä, liekö hän sitten alan asiantuntija vai "ihan vain myyjä", mutta koavasti hän kehui Kaneboa paremmaksi. Olisiko kenties kehu johtunut hintaerosta vai oliko hänen mielestään tosiaankin Kanebo parempi kuin Clinique?? No toisaalta taas, mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. 
Päädyin pitkän harkinnan jälkeen ostamaan Kanebon Total Finish meikkipuuterin. Jostain syystä en aluksi tykännyt tuosta tuotteesta ollenkaan ja se meinasikin jäädä kokonaan käyttämättä. Miksi? No en oikein tiedä itsekään. Se ei vain tuntunut hyvältä ja ihon värikin tuntui valjulta ja oudolta vaikka sävy olikin yhdessä myyjän kanssa katsottu. Pikkuhiljaa olen siitä oppinut tykkäämään. 


Nimihirvitys tällä tuotteella on Sensai Compact case for total finish ja värisävy minun puuterissani on: TF202 soft beige. Tässä Kanebon meikkipuuterissa ostetaan ensimmäisellä kerralla puuterirasia sekä tottakai itse puuteri,  tämä meikkivoidepuuteri on siis täyttöpakkaus eli jatkossa riittää kun ostaa pelkän meikkikakun tuohon rasiaan. 

No, mieleen jäi kuitenkin tuon toisenkin merkin tuote. Ystäväni käyttää juurikin kyseistä Cliniquen meikkipuuteria ja sain häneltä tuota tuotetta viikonloppu lainaan joten sain kokeilla sitä useampana päivänä. Puuteri tuntui heti alkuunsa kivalta, värikin sattui minulle sopiva ja peittävyys se mitä haluankin, eli ei liian peittävä mutta kuitenkin sopiva peitto iholle. Alussa iho tuntui kuivalta mikä on todella outoa minulle, sillä ihoni ei juurikaan ikinä moiti mistään, ja olin toki alle laittanut kosteusvoiteen niin kuin aina meikatessa. No tämä tuntemus kesti vain hetken ja meni ohi melkoisen pian. Mitäs sitten tapahtuikaan? Muutaman tunnin kuluttua kasvoni näyttivät siltä, kuin en olisi koskaan meikannutkaan. Mihin se meikkipuuteri oikein katosi? Sama toistui toisenakin päivänä jne. Mitä ihmettä!  


No, tämä ilmiö jää mysteeriksi. Cliniquen meikkipuuteri ei siis pysy ihollani. Onneksi siis sain rauhassa testailla tuotakin meikkiä, ettei mennyt rahat hukkaan. 
Molemmissa meikeissä plussana on: nopea ja helppo laittaa, kevyt luonnollinen meikki eikä jätä kasvoja  laikukkaiksi. 
Tänään meikkasin kasvoni puolet ja puolet ja todellisuudessa eroa en kasvoissa nähnyt. Peittävyys ja sävy olivat hyvinkin samanlaiset, iho tuntui molemmin puolin hyvältä. Eli jos pitäisi suositella jompaa kumpaa niin enpä osaisi sanoa kumman suosittelisin, ainoa miinus puoli Cliniquella oli, ettei se pysynyt minun iholla muuten se oli hyvä. 


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

HERKKUSUUT HERKUTTELEE

Olen varmaankin saanut verenperintönä tavan pitää pakkasessa pullaa vieraiden varalta. Mummoni luona saa aina teen kanssa useampaa sorttia herkkuja, pitkoa, paakelia, keksejä ja juustoa. NAM
Mummoni oli muutenkin aina kova leipomaan kaikkia maukasta, leipiä, rieskoja ja vaikka mitä ihanaa lämpimäistä. Lapsena mummon touhuja oli ihana seurailla ja pistellä rieskaan reikiä, ihana mummo. 
Äitini on myös kova leipomaan,ei sieltäkään koskaan kuivin suin tarvitse pois lähteä. Leipomustaidot eivät suvussamme jää vielä tähän. Äitini sisko on ammatiltaan leipuri-kondiittori niin kuin minäkin. Pikkutyttösenä tykkäsin vierailla tätini työpaikalla isossa leipomossa ja laittaa koneella leipäpusseihin hintalappuja. "WAU mikä ammatti" ajattelin, minustakin tulee isona leipuri, ja niinhän minusta tulikin mutta ei kauaksi aikaa allergian vuoksi. Meidän sukuun tulee varmastikin vielä ainakin yksi innostunut leipoja, meidän Pipuna. Tyttöstä ei saisi leipomispäivänä millään pois keittiöstä ja miksi pitäisikään saada. Onhan lapsella jo kaikki tarvittavat tarvikkeet esiliinasta, leivontakirjaan sekä jouluna saatu leivontasetti. Tällaisia herkkuja me eilen loihdimme, emme siis mitään leivoksia vaan ihan sitä perinteistä mutta aina yhtä hyvää. 
Pitäähän sitä jokaisella omat leivontavälineet olla. 
Maailman paras leipuriapuri. 

Tämän Kenwoodin Patissierin taikinakoneen ostin joskus vuosia sitten ja on se kyllä ollut juurikin niin hyvä kuin ostotilanteessa sen toivoinkin olevan. Kone on hiljainen ja tehokas, taikinat tulee nopsaa mutta suuria taikinakokoja siinä ei voi tehdä. Tosiaankin  se on vain taikinakone, en tarvitse monimutkaisempaa masiinaa. 



Lopputuloksena tiikerikakku sekä maukkaat kanelipullat. Ohjeen tiikerikakkuun metsästin netistä, olisiko ollut valion ohje ja pullataikina tulee tuolta selkärangasta eli aineita vaan kulhoon ja masiina päälle. Vinkkinä herkulliseen korvapuustiin/kanelipullaan olen joskus saanut ystävältäni, eli laita kanelin ja sokerin kaveriksi väliin myös fariinisokeria, tulee paljon parempi kuin pelkällä kanelilla ja sokerilla. Suosittelen kokeilemaan. Kiitos tuosta huippuvinkistä Kaisa <3
Sain ihanaa päiväkahviseuraa rakkaasta ystävästä. Maistuihan meille herkut. 

Illalla vielä kokkailtiin täytettyjä paprikoita, ohjeen näihin herkkuihin kerran sain ystävältäni,  Eveliinat-blogin Kaisulta. Tällaisia herkkuja oli meidän lauantaipäivässä ja päivän kruunasi Suomen Leijonien hieno pronssimitalli. 

lauantai 22. helmikuuta 2014

IHANUUKSIA KESÄKSI

H&M.n kuvasto tuli viikolla ja löysin useampiakin kivoja juttuja joita voisin kesäksi itselleni ajatella ja varmaan ainakin osan ostan/tilaan. 
Työkaverini/ystäväni kanssa olemme tehneet töissä laajaa kirjallista itsearviointia työstämme syksystä saakka. Työ on ollut kieltämättä hieno saavutus tällaiselle turhanpäiväiselle hihittäjälle eikä ystävänikään jää tuossa huonommalle osalle, mutta mepäs teimme sen. No, vaateaihe ei lähtenyt paljoa harhailemaan, vaan palaan siihen ihan juuri. Pomo ehdotteli työtämme tarjottavaksi esille kesällä Helsingissä pidettävään maailmanlaajuiseen congressiin. Mitä tekikään ihana Mari (työkaverini)? Murehti kieltitaitomme riittävyyttä asiaan. Miten reagoin minä?? Apua, mulla ei ole mitään päälle pantavaa. Olemme siellä kuitenkin neljä päivää työmme kanssa. Eikä vaateongelmaani vähentänyt tieto, että siellä olisi lauantaina Gaala-illallinen. No ei sinne voi mennä ryysyissä. Tuumasta toimeen sanoi mummo mustikkametsässä. Nyt olisi kivoja vaatteita katseltu ja niitä pitäisi nyt tilata sovitettavaksi. Ihastuin yhteen haalariin heti ensi silmäyksellä ja arvata saattaa, että sehän oli loppunut heti kun kuvastot postilaatikkoon kolahtivat. Itku, ei ole reilua. 



Jaahas, kuvanlaatu ei ole kovin kummoinen mutta jospa tuosta jokinlaisen käsityksen saa. Haalari on aika yksinkertainen kokonaisuudessaan mutta ihanilla kengillä ja tyylikkäällä laukulla tuo näyttäisi aivan ihanalta. No näitä ei siis tällä hetkellä ainakaan enää ole. 
Kynähameet on olleet suosiossani jo ihan sieltä nuoruusvuosilta saakka. Kynähame on simppeli mutta tyylikäs ja siihen sopii aika monen näköinen yläosa. 


Ihana pituus tuolla hameella. Ja toppikin on kyllä sievä. Tuo toinen hame on taas tosi hauska ja voisin kyllä ajatella sitäkin. Mitäs sanotte? Pitää sitä hieman huumoria olla. Hameessa itsessään on siis henkselit. Huippua. 



Nuo housut valkoisena näytti mukavilta ja istuvilta jalassa. Valkoinen ei housuissa yleensä ole minun juttuni, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Yläosia pitäisi varmaan löytää muutamia niin silloin tuolla yhdellä kynähameella selviäisi useamman päivän. Ja toki monet muutkin juhlat yms.
Ihanaa kun kesä tekee tuloaan vaikka sinne vielä hieman matkaa onkin. 

perjantai 21. helmikuuta 2014

YSTÄVÄNPÄIVÄ ARVONNASSA

Uskoisin Jennin jo saaneen paketin postista, eli uskallan paljastaa mitä ylläriarvonta piti sisällään. Eli pieni koriste kotia ilahduttamaan ja tottakai vähän herkkua sekä Ystävänpäiväkortti. Kuten arvonnassa kerroinkin, ettei ole kyse mistään suuresta eikä kalliista mutta jotain pientä kuitenkin. 



VIIKONLOPPU

"Viikonloppu alkaa, vapaus koittaa"… laulaa ihastuttava teini-idoli Robin ja sitähän meillä huudatetaan tytsykän huoneessa harva se päivä ja kun isompi serkku-tyttö tulee kylään niin Robin faneja on useampi saman katon alla. Kieltämättä tuolla pojalla on mukaansa tempaavia biisejä, valehtelisin jos väittäisin muuta. 
Viikko meni sellaisella vauhdilla, että mihin nämä päivät taas hurahtivat? Huh hei. Viikko vielä ja sitten meidän perhe lomailee, ilman suurempia suunnitelmia. 

Eilinen ilta meni kirppistavaroita laitellessa ja hinnoitellessa. Iltamyöhään niitä laittelin ja tänään sain kamat kuskattua kirpparille töiden jälkeen. 

Monta edellistä viikonloppua on vierähtänyt siten, että ohjelmaa on ollut yllin kyllin ja jopa ehkä hieman liikaakin. Tänä viikonloppuna meillä ei ole suunnitelmissa juurikaan mitään. Huomenna leivotaan jotain herkkua ja odotellaan päiväkahviseuraa ja tytsykkä saa leikkikaverin. Miespoppoo lähtee pelireissulle, eli me perheen rinsessat olemme kahdestaan. 

Tällä viikolla bloggaaminen on jäänyt normaalia vähemmälle kaiken touhun ohessa. Tarkoitus onkin nyt viikonlopun aikana saada otettua kuvia useampiinkin postauksiin sekä kirjoitella enemmän. 

Viikonlopun aloitimme itsetehdyilla hampurilaisilla, nautimme iskän läsnäolosta ja nyt olisi tarkoitus vain rojahtaa sohvalle katsomaan ja kuuntelemaan The Voice of Finlandia. 
Ihanaa viikonloppua.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

ROJUA JOKA NURKASSA

Mistä sitä tuota ylimääräistä romua aina kertyykin? Enhän minä koskaan edes osta mitään, hah hah. No suurimmaksi osaksi kaappeihin kertyy lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä. Ja onhan noita leluja, pelejä, kirjoja ja dvd.tä joilla kukaan ei ole enää aikoihin leikkinyt. Säännöllisin väliajoin ruukaan käydä kirpparilla myymässä tarpeettomaksi jääneet vaatteet ja tavarat. Nyt on kuitenkin vierähtänyt jo pidempi aika viime kirppari kerrasta. Pojalla ei enää oikeastaan jää vaatetta mitä myydä ja tyttön vaatteet on siirtyneet ystäväperheen tyttöselle. No joka tapauksessa tuota kampetta näyttäisi olevan vaikka ja millä mitalla. Olemme lasten kanssa käyneet leluja ja kirjoja läpi ja joistakin he ovat raaskineet luopua. Oma kaappi on vielä käymättä mutta ison kasan takkeja löysin myytäväksi sekä kenkiä ja laukkuja. 
Tänään sain lähes kuukauden jonotuksen jälkeen ilmoituksen, että kirpparipöytä olisi minulle vapaana. Oh dear, nytkö se aika olisi. Jokainen joka on joskus kirpparilla ollut myymässä tavaroitaan, tietää että puuhaa kyseiselle viikolle riittää. Huomenna on siis haettava hintatarrat ja aloitettava urakka. Nyt vain toivon, että tavara vaihtaisi kivasti omistajaa, ettei niitä tarvisi paljoa takaisin tuoda. 

 



Kuten kuvasta näkyy, tavaraa on eikä tässä ole edes kaikki. 
Oletko sinä innokas kirpparilla kävijä, ostajana, myyjänä tai sekä että. 

tiistai 18. helmikuuta 2014

SISUSTUS VIMMOISSAAN

Kevät on kummaa aikaa kun sisustusvimma iskee, sehän on täälläkin jo todettu moneen otteeseen. Lauantaina kiertelimme muutamia huonekaluliikkeitä makuhuoneen kalusteita katselemassa. No ei löytynyt mieluisaa sänkyä. Jenkkisängyt kangaspäädyillä näyttää nyt olevan IN juttu mutta jostain syystä me ei sellaiseen ihastuttu. Kangaspääty sinäänsä olisi kyllä kiva mutta en halua jenkkisänkyä. Valkoinen runkosänky ja siihen kunnon patjat, se on siinä. Mutta mistäs sellaisen löydät? 
No löydettiin me sentäs jotain. Kodinhoitohuoneeseen on ollut haaveena matto mutta en ole sen asian eteen tehnyt yhtään mitään. Viimeviikolla tuli postissa useampi huonekaluliikkeen mainos ja niitä selatessa löysin muutamankin mieluisan mattovaihtoehdon joita päätin käydä katselemassa. No kaksi mattoa lähti mukaan sillä ajatuksella, että no kokeillaan noita nyt miltä ne kotona näyttää ja viedään takaisin kauppaan jos ei miellytä. 


Keittiössä ja eteisessä meillä on olleet tällaiset tummat matot. Nämä matot ovat kyllä olleet helppohoitoiset ja simppelit, ehkä aika tummaat mutta kivat silti. 

Tämän kangasboxin löysin Kodin1.stä. Ehkä siitä ei tule laatikkoa vaatteille vaikka teksti niin ohjaakin mutta kivalta se minusta silti näyttää. Jospa sille löytyisi paikka ja käyttötarkoituskin jossain vaiheessa. 
Tuo matto oli toinen löytö ja se sai paikkansa eteisestä. Valkoinen matto eteisessä, no huh huh mikä viisas ratkaisu. Itsekin jo kauhulla mietin, että no jopas oli ostos. 


Mattoa mainostettiin joka sään mattona ja sopii kuulemma vaikka ulkokäyttöön eli esimerkiksi terasille. No jaahas, en ehkä ihan heti sitä ulos veisi, tummempana ehkä. No tällä lupauksella se siis voisi menetellä myös eteisessä. 
Matto on 100% polypropeenia eli jos en ihan pihalla ole niin se on muovimatto. No ihan äkkiseltään se ei muoviselta näytä. No hieman epäröiden ja hetken jo ostostani katuen, availin maton paketista ja levitin sen eteiseen. Kylläpäs valkoinen kummasti tekee huoneesta valoisamman kuin edellinen musta matto. Hyvä ostos siis, siinä se saa nyt olla. Ihanaa.



Tämän maton löysin K-raudasta ja sama fiilis oli tätäkin ostaessa kuin tuota toistakin mattoa. "No katsotaan nyt, varmaan palautan tän heti huomenna", oli ajatukseni. Kivalta se keittönlattiassa näyttää ja materiaalikin on sama kuin Askosta ostetussa matossa, silti matot tuntuvat täysin erilaisilta. 
No kodariin en mattoa ostanut vaan siirsin toisen niistä mustista pitkistä matoista sinne. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ostoksiini olen tyytyväinen. Ja mikä parasta, noiden mattojen hinta ei päätä huimannut jes. 
Sänkyostos hautuu vielä mielessä ja lomalla suuntaammekin Ikeaan, jospa sieltä löytyisi jotain, mene ja tiedä. 
Mikä on sinun viimeisin ostos kotiin, onko se isompi vai pienempi hankinta?

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

TUULEN TUISKUTESSA

Eilen lauantaina vietimme Pipunan kanssa aikaa kaupungilla. Siippa oli töissä ja poika lähti serkkujen ja kummitädin kanssa Vuokattiin vihaisten lintujen puistoon. Oli kuulemma ollut ihan huippu paikka, kännykkäkin oli pitänyt uittaa vessanpöntössä. 
No me tytsyt lähdettiin kiertelemään huonekalukauppoja sänkyjä katselemaan. Lupasin tyttärelle, että hän saa valita jotain mielekästä puuhaa ja niinhän me kauppareissun jälkeen täytimme vatsamme kiinalaisella ruoalla ja sen jälkeen menimme katsomaan Finnkinoon "Risto Räppääjää". Hauska päivä. Tänään suuntasin uudelleen kaupungille, nyt ilman lapsia. Ihastuttava Karla pyysi apuani valokuvauksessa ja vietimmekin muutaman tuulisen tovin kirjaston kupeessa. Huh hei, että todellakin oli kylmä. Harmikseni en itse pukeutunut kovin kummoisesti, sillä kuvaussession lopussa Karla otti muutamia kuvia minustakin. Olisinpa kerrankin panostanut ulkonäkööni. Sain siis kokeilla hänen kameraa ja oi ei mikä huippu järkkäri. Järkyttävän kylmästä tuulesta ja jäisistä varpaista huolimatta, reissu oli kyllä kiva. Eli, milloin Karla otamme uusiksi?? 
Kuvia minulla on nyt siis eilisestä ja tästä päivästä, osan on ottanut tyttäreni ja osa on Karlan ottamia. Ihanaa sunnuntain jatkoa.
Karlan ottama kuva.
Tämänkin otti Karla.
Nämä on sitten jo tyttäreni ottamia kuvia eiliseltä.


lauantai 15. helmikuuta 2014

KAIKEN KAUNIIN PERÄÄN

Naisethan taitaa tunnetusti olla kaiken kauniin perään ja korut taitavat olla yksi suuri heikkous meille naisille. En siis tee poikkeustä tässä minäkään. Laatikot pursuilee koruja mutta vain muutama koru on sellainen mitä käytän säännöllisesti. Osa laatikon pohjalla olevista koruista onkin taivaan vanhoja ja saavatkin nyt lähteä kaapinperukoilta kirpparille. 
Vaikka tykkäänkin käyttää koruja, en silti halua näyttää joulukuuselta. Muutama herkkä ja tyylikäs koru  mielestäni riittää. Mitään ylikalliita koruja ei laatikoistani löydy, vaan suurin osa on ihan hopeakoruja tms. 
Harmikseni ei työssäni saa koruja käyttää, mutta toisaalta siinä on sekin etu, että sitten kun se saa päällensä pukea, tuntuvat ne erittäin ihanilta. 
Kaulakoruja en ole oikeastaan koskaan oppinut käyttämään, mutta rannekorut, korvikset ja sormukset on oikein lähellä sydäntä. Korvakoruja voin työpäivän aikana käyttää ja laitankin korvikset aamuisin ihan ensimmäiseksi. Olenkin joskus todennut työkaverilleni, että "pahemmankin päivän pelastaa kaksi asiaa, hyvä biisi ja ihanat korvikset". Nooh, sain kieltämättä hieman työkaveriltani kummastuneen katseen mutta ei se mitään, olen edelleen samaa mieltä. 
Olen heikkona ihaniin kelloihin. Kaunis kellohan ajaa ainakin kaksi asiaa, se on kello ja samalla se on koru. Tykkään edelleen huikean paljon Espritin kellostani jonka ostin lahjakortilla jonka sain 30 vuotislahjaksi työkavereiltani. Toinen aarre on tietysti tänä jouluna puolisoltani saama Tommy Hilfigerin ihanuus, se onkin tainnut vilahdella täälläkin moneen otteeseen. 

Tommy Hilfiger Gracie, Esprit.


Tärkein koru tottakai on vihkisormukseni. Oikean löytymiseen menikin aikaa ja aloin ennen häitä olemaan aika tuskastunut, että jäänkö ilman vai pitääkö kenties huolia joku mikä ei tunnu omalta. 
Sormukseni suunnittelin itse yhdessä kultaseppämestarin kanssa ja se hetki kun sain sormukseni itselle ja huomasin, ettei siitä tullutkaan aivan sellainen kuin olin halunnut. Tämä voi kuulostaa todella lapselliselta, mutta seuraava pari vuorokautta meni itkun sekaisin tuntein. Menin yövuoroonkin itkien. Sormukselle ei voinut tehdä enää mitään, tai se olisi pitänyt sulattaa kokonaan ja aloittaa työ alusta, hintaa sille olisi tullut ihan hirveästi lisää eikä se olisi ehtinyt valmiiksi ennen häitä. Tässä todetaan siis, ettei ajatukset aina mene yksiin vaikka luullaankin niin. Tottakai olen tykästynyt sormukseeni ajan kanssa enkä enää vaihtaisi sitä.
 Minullahan ei siis ole enää kihlasormusta vaan nimettömässä kimaltelee ainoastaan yksi sormus. Tämä päätös oli minulle hyvin selkeä.  Muutenkin sormukset ovat ihania mutta kovin montaa en ole itselleni haalinut.


Tykkään kovasti helmikoruista ja niitä löytyy korviin sekä ranteeseen. Ne on jotenkin ihanan herkkiä ja yksinkertaisia. Häissäkin teemana oli helmet ja koruina tottakai helmet. 



Tuo nahkaranneke on uusin ihastukseni jonka ostin itselleni joululahjaksi. Olen kyllä tykännyt siitä kovasti ja sopii kivasti kellon kaveriksi. Yksinkertaisuudessaan se vain on ihana. 
En ole meidän perheen ainoa koruhamsteri. Tyttäreni tulee vauhdilla perässä koruinensa. Laatikot tursuilee pursuilee värikkäitä helmiä, pantoja ja vaikka mitä ihanaa. Uusin koru Pipunalla on Nomination sekä joululahjaksi saatu rannekello, aika ahkerään hän niitä käyttääkin. 
Ai niin ja ne lemppari korvikset. Eihän niitä pidä unohtaa. 


Nämä ovat uusimmat korvikseni ja onhan ne kyllä suloisen kauniit. Löytyyhän minulta isojakin korviksia mutta ei niitä kyllä tule juuri koskaan käytettyä. Tuollaiset pienet sievät ovat enemmän minun näköiset. 


Nämä olen saanut ihanalta siipaltani lahjaksi ensimmäisenä jouluna, eli aika kauan aikaa sitten. Ne on edelleen erittäin ihanat ja rakkaat. 

Korujahan ei voi koskaan olla liikaa? Tai no pääasia, että ne on mieluisia.
Ihanaa viikonloppua. Nyt rojahdan katsomaan Putousta. 

perjantai 14. helmikuuta 2014

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

-Kaikista niistä asioista,
jotka tekevät elämästämme onnellisen, 
on ystävyys kaikista kaunein-


Suomessa ei taideta juhlia ystävänpäivää ihan samoin mittakaavoin kuin Amerikassa, tai ainakin elokuvista on sellaisen käsityksen saanut, että siellä vietetään ystävänpäivää ihan kunnolla. Mene ja tiedä. 
Ihan ensimmäinen postauksenihan koski ystävyyttä. Ystävät ja ystävyys suhteet ovat kallisarvoisia ja niitä mielestäni kannattaa vaalia ja ystävyyden eteen tulee nähdä vaivaa. Vaikka nykyään ystäviä näenkin harvemmin, mutta ne yhteiset hetket ovatkin sitäkin ihanimpia. 
Tämän iltapäivän/illan sain nauttia ihanan ystävän seurassa. Paransimme maailmaa ja herkuttelimme omenapaistoksen kera. Ihana tapa aloittaa viikonloppu. Ihanaa ystävänpäivää kaikille. 

Ystävänpäivä arvonnan voitti nimimerkki Jenni_f9. Onnea Jennille ja kiitos kaikille osallistuneille. Laita Jenni minulle koko nimesi sekä osoitteesi kommenttikenttään, niin saan sinulle postia tulemaan mahdollisimman pian. En tietenkään julkaise tietojasi täällä. 


Omenapaistos

Ainekset: Noin 8 annosta

3-4 omenaa
0.5dl siirappia
1tl kanelia. 

Kuori ja pilko omenat. Laita piirakkavuokaan ja päälle siirappi ja kaneli. 
Sekoita, että omenat maustuvat tasaisesti. 

Pohja:

150g voita
1.5 dl sokeria
1 kananmuna
2dl vehnäjauhoja
1tl vaniliinisokeria
0.5tl leivinjauhetta
pinnalle esim. mantelirouhetta tms

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Lisää mukaan 
jauhot, leivinjauhe sekä vaniliinisokeri. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 
Nostele taikina omenoiden päälle ja levitä tasaiseksi (joo tämä oli homman
haastavin osuus) kerrokseksi. Ripottele pinnalle rouheet. Paista 175 asteessa
noin 40minuuttia. Tarjoile haaleana esimerkiksi jäätelön tai vaahdon kanssa.