maanantai 31. maaliskuuta 2014

LUXUSTA JA COLOURIA OLE HYVÄ

ARVONTA PÄÄTTYNYT
Joku saattaa muistaakin kun kirjoitin  "Joka naisen unelma" postauksen. Siinä kerroin lemppari kosmetiikastani jotka olen löytänyt ystäväni kautta kolme vuotta sitten. Suureksi ilokseni pääsin tekemään blogi yhteistyötä LR health & beauty systemsin kanssa. LR on Saksalainen vuonna 1985 perustettu kauneus ja hyvinvointi yritys joka toimii yli 30 maassa. Tuotteet ovat laadukkaita eikä niitä ole eläinkokeilla testattu.  Koska nämä ihanat tuotteet ovat minulle jo erittäinkin tuttuja, olen iloinen, että sain näitä huippu meikkejä teille arvottavaksi. Otin valtuudet omiin käsiini ja tein meikeistä kaksi ihanaa settiä. Meikkisetit ovat hieman toisistaan poikkeavat, mutta molemmat todella ihania ja laadukkaita. LR.llä on kaksi meikkisarjaa joista kerronkin tuossa Joka naisen unelma postauksessa. Tässä arvonnassa on molempien sarjojen tuotteita. Tuotteiden yhteisarvo on huikeat 210€ eli huh huh aika mahtava, eikö totta. Ihan tasan saman arvoiset eivät nämä setit ole koska molemmissa on eri tuotteet mutta hintaero ei ole montakaan euroa. Kurkkailaanpas mitä minulla ja LR.llä o teille tarjolla. 

Setti nro. 1


Setti 1. sisältää:

  • Deluxe-aurinkopuuterin, joka antaa ihanaa kesärusketusta iholle ympäri vuoden. Aurinkopuuteri sisältää kimallebigmenttejä jotka antavat iholle kaunista säteilyä.
  • Colours-luomivärikynän jolla on pitkäkestoinen tahraamaton koostumus. 
  • Deluxe-huulikiille, joka sisältää hoitavia ainesosia, ja tekee huulista hohtavat, kirkkaat ja täyteläiset.
  • Deluxe vedenkestävä ripsiväri. 

Setti nro. 2


Setti 2 sisältää:
  • Deluxe silkkimäisen luomivärin. Näissä neljässä luomivärissä on runsaasti pigmenttejä ja tämän vuoksi onkin todella riittoisa. Wet & Dry koostumus, eli voit käyttää luomiväriä sekä kuivalla, että kostealla siveltimellä jolloin lopputulos on hieman erilainen.
  • Colours-luomivärikynän jolla on pitkäkestoinen tahraamaton koostumus.
  • Colours-ripsiväri, joka erottelee ja tuuheuttaa ripset. Kaartuva harjas muotoilee ripset kauniisti. Ei vedenkestävä.
  • Deluxe-huulikiille, joka sisältää hoitavia ainesosia, ja tekee huulista hohtavat, kirkkaat ja täyteläiset.
Deluxe aurinkopuuteri sekä luomiväri-paletti.

Jos minun pitäisi näistä tuotteista valita vain yksi, niin jäin miettimään näiden kahden välillä. Päädyin kuitenkin tuohon Deluxen aurinkopuuteriin, sillä sitä tulisi käytettyä joka päivä, kun taas luomivärejä käytän harvemmin. Tuo luomiväri paletti on silti väriltään oma lempparini ja todella ihana. 
Näistä kaikista meikeistä omat suosikkini ovat ehdottomasti huulikiille, joita minulta löytyykin useissa sävyissa sekä tosiaan tuo aurinkopuuteri. Aaaahhh niin ihanaa kosmetiikkaa. 
Mitäpäs tuumaat arvonnasta, eikö ole aika ihana? Arvonta-aikaa on perjantaihin 11.4.-14 klo:xx saakka. Arvontaan saa osallistua ihan jokainen jättämällä kommenttikenttään oman nimen/nimimerkin (huom. sähköpostiosoitetta en tarvitse) sekä kumman setin ottaisi jos arvontaonni sattuu kohdalleen. Toki saa  tykätä molemmista. 
Onnea kaikille tasapuolisesti.

PYYKIN KIMPUSSA

Arkikuva haasteen 2/5 kuva. Mitäpä se perheellisen arki onkaan täynnä kuin kotitöitä ja reissun jälkeen kovasana on PYYKKI. Mistä sitä riittää ja kuka niitä vaatteeita sotkee? Itselläni tulee yllättävän vähän pyykkin, kiitos työpaikan tarjoamat työvaatteet. Muu poppoo sotkee senkin edestä, tai ainakin siltä minusta tuntuu. Pipunahan vaihtaa vaatetta jos edellinen ei ole ollut mieluinen, olipa se likainen tai ei. No on se onnea, ettei aika tule pitkäksi kun puuhaa riittää. 
Helsingissä oli ihanaa, ilma keväinen ja lämmin, katseltavaa riitti ja tänään ollemmekin parannelleet kipeitä jalkoja ja oltu väsyneitä työläisiä. Onneksi minulla on maailman parhaat työkaverit, en vaihtaisi heitä koskaan. Helsingistä kerron myöhemmin lisää, kuvia en muistanut juurikaan ottaa, tai ehtinyt :)
Heitän arkikuva haasteen ihanan sisustus-blogin Milli`s Little Homen Ellenille. 


perjantai 28. maaliskuuta 2014

KEVÄT TULLA JOLLOTTAA

Sain mukavan arkikuvahaasteen ihastuttavan Hopealusikka puussa-blogin Mariannelta. Kuvat on nyt kiireellä nappastu kännykällä mutta jospa se ei haittaisi. 
1/5 arkikuva on tässä. Töistä lähtiessä hippasen pikkuisen sillan yli parkkipaikalle ja sen alta kulkee sulannut mikeälie puro tai vastaava. Ihastuttava pariskunta pysäytti minut vaikka puolijuoksua autolle riensinkin, onhan noi kyyhkyläiset niin hellyttäviä. Ilma on kaunis ja niin kevättä rinnassa, että huh heijaa. Kaikki on varmaan jo korviaan myöden täynnä mun hehkutusta mutta huomenna ollaankin sitten jo Helsingissä ja onhan sitä odotettu. Nuha ei vielä ole hellittänyt kokonaan mutta ei se hidasta matkantekoa. Olen syksystä saakka odottanut ja säästänyt tätä matkaa varten joten saahan sitä hieman hehkuttaakin, eikö saakkin? 

Arkikuva haasteen 1/5 kuva.

Eräs työkaveri (mies) esitteli tällaisen mainoksen viikolla. Kun huumorintaju on mitä on, niin minähän olen jaksanut tirskua tuolle tekstille ihan koko viikon, tai siis ne päivät jolloin töissä olen ollut. Tuossa varmaan vinkkiä miehille :)
Monesti naurammekin töissä, että kun perjantai lähenee niin jutut huononee, torstaina on jo aika levotonta, perjantaista ei viitsi edes ääneen mainita. Eikös se Putouksenkin Marttin Niemi todennut, että "vähän rankempaa huumoria". Näinpä näin. 
Tämän hauskan arkikuva haasteen laitan eteenpäin blogiystävälleni Jaanalle My life and my style-blogiin. Ihanaa viikonloppua kaikille, minä säntään pakkaamaan :D

torstai 27. maaliskuuta 2014

SYNTTÄREILLÄ



Pipunalla on nyt kolmannet kaverisynttärit viikon sisään. Lapsillehan nämä kemut ovat arjen kohokohta. Meilläkin on pidetty muutamat synttärit kavereille, siinä sitä riittää vilinää ja vilskettä. Onko lasten kemuista tullut Amerikan malliin "tehdäänpä paremmin kuin naapurilla" juhlat? Itse mietin syksyllä ennen lasten synttäreitä, että millaista ohjelmaa juhlijoille pitäisi järjestää ja mitä pikku ylläripussukkaa vieraille pitäisi hommata? Eikö se ole niin, että lapsillahan se on parempi mielikuvitus kuin aikuisilla, eli miksi ihmeessä heille pitäisi keksiä valmista ohjelmaa ja hommata lahjoja, eikö ne lahjat kuulu sankarille? Omassa lapsuudessa ei ollut tällaista, ei ainakaan minun muistaakseni. 
No itse postauksen tarkoituksena oli kysellä, että minkä hintainen lahja on teidän mielestä se sopiva tarha- tai koulukaverille? Lahjan hankinta on aina yhtä haasteellista. Lapsi toki ostaisi ihan mitä kaupasta löytyy mutta johonkinhan se raja on vedettävä. Olen myös ommellut tyttären kavereille kivoista kankaista pipoja ja niihin kaveriksi ostanut jotain pientä herkkua. Nykyään tuntuu, ettei alle 10€ lahjoja tahdo löytyä, vai pitäisikö kaveri lahjan olla kalliimpi? Mitä olet mieltä?

Ihanaa kun tytär on innokas askartelia niin paketit ja kortit kavereille tulee apua pyytämättä. Tähän pakettiin sujahti nalle aiheinen avaimenperä, tarroja sekä pientä herkkua. 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

HEMMOTTELUA ILMASSA

Kylläpäs kuumeileva nuhanenä nyt saa hemmottelua kerrakseen. Ystävä tuli illalla oven taakse pimpottelemaan juuri leipomansa lämpimän leivän kanssa. Juurikin olimme lasten kanssa alkamassa iltapalalle joten leipä tuli parahiksi oikeaan aikaan. Olen varsinainen leipähiiri, enkä voisi ikinä luopua leivästä. Herkuista luopuminen on silkkaa lastenleikkiä (ei nyt ihan) mutta leivällä ja minulla on jonkinlainen suhde, siitä en luovu. Joten tuollainen tuliainen on enemmäin kuin mieluinen. 




Leipä oli taivaallisen hyvää ja myönnän syöneeni sitä enemmän kuin yhden palasen. Leivässä olleet rusinat eivät tehneet vaikutusta hieman nirsoihin lapsiini joka ei tässä tapauksessa harmittanut minua lainkaan, jäipä minulle enenmmän. Leipä oli nimeltään Hunajainen pähkinäleipä ja resepti ilmeisesti bongattu täältä. Leipuri kertoi tehneensä pieniä muutoksia reseptiin, mutta koska en ole itse tuota tosiaan leiponut niin kurkkaapas tuo Glorian resepti, tee joko sen mukaan tai sooloile siitä itsesi näköinen. Mutta ihanaa se oli joka tapauksessa. 

No eihän ne hemmottelut siihen loppuneet. Tänään sain luottokampaajani oven taakse koputtelemaan. Olenkin joskus kertonut, että naapurissani asuu kosmetologi/kampaaja joka on maailman paras työssään. Pikku hiljaa kampaamokammoni alkaa helpottamaan mutta kyllä se niin on, että naapuri on ainoa joka saa tukkaani saksilla sohia. Näin ollen nuhanenä sai istua ihan omassa kodissaan ja kuunnella kun mies huuteli sohvalta vinkkejä. Jos ja kun tämä tauti tästä selätetään niin minulla on nyt Helsinkiin uusi hiustyyli, toki vain latvoja siistittiin kunnolla mutta aina se silti tuntuu kivalta. Olen jo pitkään haaveillut saman pituisesta hiusmallista kuin Vappu Pimiällä, no ei ehkä ihan niin lyhyt mutta kutakuinkin. Pörröisen hiuslaatuni vuoksi en uskalla tuollaista mallia itselleni leikkauttaa. No niin tai näin, ihania Ystäviä  minulla. Kiitos Kaisa ja Anu <3

tiistai 25. maaliskuuta 2014

NUHANENÄ JA 7 PIENTÄ KÄÄPIÖTÄ

Luin viikko pari sitten lehdestä, että tänä keväänä allergia oireet tulevat normaalia aikaisemmin ja paljon voimakkaimpina kuin aikaisempina keväinä. Ensimmäinen ajatus oli "voiko ne enää minulla pahentua"? Kuin taikaiskusta alkoi niiskuttelu ja monena aamuna silmiä kirveli, kutisi ja vetisti, jippii tästä tämä taas alkaa, monen allergikon painajaisaika. Olen kokeillut lääkkeen kuin lääkkeen eikä mikään auta, uskokaa pois vain. Olisin päässyt siedätyshoitoon mutta se kolmen vuoden säännöllinen kulkeminen polilla ei houkuttanut yhtään. Syyksi niiskutteluun laitoin kukat joita meillä sisällä oli/on. No silmien kutina hävisi, niiskuttelu jatkui ja lisäksi äänikin alkoi olemaan käheä ja yskitti. Kunnes tänään aamulla tunsin töissä olevani kuin saunassa ja yleensä olen jäässä. Mikäpäs siinä, mittasin kuumeen ja mittarin lukema paljasti saunafiiliksen. Sinnittelin tunteroisen ja kuume senkuin jatkoi nousuaan ja kädet alkoivat kummasti täristä, ei ollut kummoinen olo ei. Ajelin kotiin, kumaamehua kyytipojaksi ja eikun sohvalle. Tässä sitä nyt ollaan ja mielessä kummittelee tulevan viikonlopun shoppailu reissu Helsinkiin. Vaihtoehtoina minulla on nyt pysyä sohvan nurkassa ja ottaa roppia niin kuin Oulussa sanotaan (kai). Pysykää te muut terveinä. 


maanantai 24. maaliskuuta 2014

ENJOY

Enjoy
Live today because
tomorrow is a new day

Löysin tuon tyynyn viimeviikolla ja nappasin sen mukaani. Pointti ei nyt ole sisustaminen tässä postauksessa vaikka olenkin heikkona tyynyihin, verhoihin ja muuhun sisustus juttuun. Vaan tuo tyynyn teksti pysäyttää ajattelemaan asiaa. Elän juurikin päinvastoin, elän aina askeleen edellä, ja suunnittelen tulevaisuutta. Huomaan aina odottavani jotain tulevaisuudesta, joko ihan lähipäiviltä, viikonloppua, palkkapäivää tms tai sitten elelen jo seuraavaa lomaa, joulua, kesää odotellen. Nyt olen odotellut kuukausikaupalla Helsingin reissua joka toteutuu tulevana viikonloppuna (älyttömän ihanaa). Sen jälkeen alan odottelemaan kesälomaa ja kesän jälkeen miettii jo tulevaa joulua. Miksi sitä toimii näin? Onko muilla tällaista vai osaatteko elää tässä hetkessä?
Yksi tärkeä asia mistä olen oppinut olemaan kiitollinen, on elämän perusasiat, perhe ja puoliso, terveys ja koti, vakituinen työ ja ihanat läheiset ihmiset. Monesti kiireisen arjen keskellä huomaa valittavansa asiasta kuin asiasta eikä muista kuinka hyvin asiat todella ovatkaan. Otin viime syksynä viikon teemaksi "positiivisuus viikko" jolloin päätin, että asiasta kuin asiasta pitää löytää jotain positiivista, välillähän tuo teema meni hieman hassutteluksi mutta haittaakos se. No kun asiasta hehkuttelin työkaverilleni, hän totesi tyynen rauhallisesti "positiivisuus on perseestä". Ymmärrän hauskan pointin. Monestikin on helpompi valittaa kuin sanoa jotain mukavaa. Tämä "positiivisuus on perseestä"-työkaveri on lausahduksesta huolimatta äärettömän herttainen ja ihastuttava ihminen ja taisikin heittää tuon kommentin minulle vitsinä :)
Mutta siis, alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, jospa koittaisin jatkossa elää tässä päivässä tai ainakin edes tässä viikossa. 


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

HERKKUJA JA HEPENEITÄ

Pidin tänään kutsut ihanille naisille, ovet lukittiin miehiltä kokonaan ja kotonani pyöri useampi vähäpukeinen nainen ihastellen ihania pitsihepeneitä. 
Lupasin jo syksyllä pitää kutsut kun itse olin käymässä alusvaatekutsuilla, ne vain nyt vierähti vähän aiottua pidemmälle. 
Kutsujen pitäminen on mukavaa. Saa kivan syyn pyytää vieraita kylään, leipoa herkkuja ja tuleepa siivottua kotikin siistiksi. Aloitin kutsujen järjestelyn siis tästä…


… selailemalla leivontakirjoja. Tiesin kyllä jo selaamattakin mitä herkkua tarjoilisin. Leivottiin Pipunan kanssa juustosämpylöitä, unelmapullaa (josta laitan reseptiä joskus myöhemmin), tein salaattia sekä mansikkarahkaa. 


Päätin jo viikolla, että vaihtelua tulppaaneihin on saatava. Hain kimpun kukkia häissämme olleista kukista. Ihana vaatimaton kimppu, herkkä vaaleanpunainen neilikka on niin kaunis.





Harrastan "selfsöövis" tarjoilua, jokainen saa ottaa kahvia, teetä ja muuta tarjoiltavaa vapaasti. Huolehdin tietenkin, että kahvia on tarjolla eikä pullat lopu kesken, no harvemminpa ne loppuu. 


Mian avustuksella jokainen löysi itsellensä sopivat liivit ja muut ihanuudet. Tuotteita oli kyllä laidasta laitaan ja varmasti jokaisen makuun löytyi jotain sovitettavaa. Itsekin sovittelin yhtä jos toistakin ja valinnan vaikeus oli suuri. Äiti nauroi vieressä, että eipä ole tytär lapsuudesta muuksi muuttunut. Vieraiden jo lähdettyä minä keikkaroin nakusilleen ja uudestaan ja uudestaan sovittelin toinen toistaan ihanempia liivejä. 



Tangot ovat tässä vaiheessa vielä lähes tyhjät, kesken kutsujen en enää ehtinyt enkä kehdannut kamera kourassa heilua. Siinä olisi saattanut tulla todella "ilahtuneita" katseita jos olisin vieraita innostunut kuvailemaan. 
Vihdoin ja viimein sain valittua ostettavat ja jäihän sitä ostettavaa myöhemmillekin kutsuille. Onneksi muutama ystävä varasikin itselleen kutsut niin tiedän ainakin saavani lisää näitä ihanuuksia. 
Laitan lisää kuvia muutamista tuotteista myöhemmin, kunhan saan tilaamanni tuotteet itselleni. 
Nyt olo on kyllä väsynyt, mutta kivaa oli silti ja ihanaa kun vieraita tuli niin mukavan verran. Ihanaa sunnuntaita kaikille, huomenna taas arki ja ensi viikonloppuna sitä ollaankin Helsingissä.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

ONNISTUNEILLA TREFFEILLÄ

Siitä on aikalailla tasan 12 vuotta kun viimeksi olen miehen kanssa treffeillä käynyt. Treffasimme tuolloin Stockmannin yläkerran kahvilassa, seuralaiseni taitteli hermostuksissaan lusikkaa ja minä viikkailin pöytäliinaa. Olimme tosi tosi lapsosia. Siitähän se kaikki alkoi ja paljon on mahtunut näihin vuosiin. 
Typykkä ilmoitti viikolla, että perjantaina hän menee kaverille yöksi ja asiakin oli sovittu jo kaverin äidin kanssa, no mikäs siinä, olipas sangen helppo juttu minulle. Lamppu syttyi ja kyselin pojalta, että eikö tämäkin haluaisi kaverille yökylään? No eipä vissiin, minuutti ja sekin asia oli sovittu. Ilmoitin miehelleni töihin, että perjantaina meillä on treffit. Ja niinhän meillä sitten olikin. 
Heti töistä tultuani alkoi innokas itsensä tällily, miltäs sitä treffeillä kuuluikaan näyttää? Ekaksi suihkuun ja sitten meikkien kimppuun. 

Tykkään kevyestä meikistä johon ei kuulu juurikaan muuta kuin ripsiväri, poskipuna ja huulikiille. Eilen halusin laittaa itseni oikein tällinkiin ja siihen tietenkin kuului muutama irto ripsikin tehostamaan katsetta. Mistähän sekin johtuu, että toiseen silmään noi irtutupsut saa sievemmin ja helpommin ja toiseen ne menee sikin sokin. 



Tuoksuja en töissä voi käyttää ja eipä niitä sitten muutenkaan kotona kehtaa käytellä, mutta pitäähän sitä treffeillä hyvälle tuoksua. Tuoksu: Burberry The Beat, kynsilakka Essie ja huulikiille LR Deluxe. No arvataapa vain ehdinkö siinä rytkässä kynsiä lakkailemaan, no en ennen treffejä, nyt ne on kuitenkin lakattu. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näin ei olisi kuitenkaan nuorena päässyt käymään. 


Korujahan ei missään nimessä pidä unohtaa. Ne on se "minun juttuni", rakastan koruja. Kamalaa kasaa koruja minulla ei ole, tai no on mutta sellaisia mitä enää käyttäisin ja harkinnalla ostan uusia. Laatikoissa on kasapäin vanhoja aikoinaan ostettuja koruja, joille pitäisi tehdä jotain. Olettekin varmaan huomanneet, että tuo kello ja nahkarannekoru on tän hetken lempparit, niitä pidän aina kuin mahdollisuutta vain on. Eli joulupukki osasi ostaa oikein.
Kello T. Hilfiger, rannekoru Romeo&Julia, sormus LR ja korvikset mitkä lie.

HIUKSET eihän niitä saa unohtaa. Olen hysteerinen tukan omistaja, vihaan huonoja latvoja ja haarahiuksia, siksipä en juuri koskaan käytä fööniä enkä suoristusrautaa vaikka se varmaan olisikin loisto keksintö pörröiselle hiukselleni. Hiuksiini käytän lähestulkoon aika jonkinlaisia rullia. Mitä isommat rullat, sen vähemmän kiharaa, tällöin ne vain siloittavat pörröisyyttä. 



Yllättävän nopeaa olin valmis lähtöön ja vaatteetkin löytyi suurempia sovittelematta mikä on aika uskomatonta. Olen talven mittaan siivonnut kaappiani siihen malliin, että puettavaa alkaa löytymään aika surkeasti, sen vuoksi tässä onkin ostosreissu edessä. Tuon kivan kynähameen stoorin kerron jossain vaiheessa. 
Hame H&M, pusero Pieces, kengät Wonders ja laukku Claudio Ferrici. 
Päädyimme komean seuralaiseni kanssa Amarilloon herkuttelemaan, jossa odotusaika oli perjantai-illasta johtuen aika pitkä mutta mihinkäs meillä olikaan kiire. Jossain vaiheessa treffi seurani alkoi nälän vuoksi kyllästyä odotteluun ja niinpä kaivelinkin kännykän netistä urheiluaiheisen visailun esille ja kyselin häneltä urkka kysymyksiä. Siinähän se odottelu meni huomaamatta. Jos kyse olisi ensi treffeistä en ehkä toimisi noin mutta oman urheiluhullun mieheni tuntien, tiesin että tuolla tavalla odotusaika unohtuu. 
Syönnin jälkeen oli ajatus mennä leffaan mutta eipä siellä juurikaan mitään mielenkiintoista mennyt joten ajoimme Makuunin kautta kotiin. Kotona kalsarit jalkaan ja rennosti sohvalle parhaaseen paikkaan, oman rakkaan kainaloon. Meillä oli vähäisestä ohjelmasta huolimatta todella ihana ilta. 
Huomenna pidän alusasu kutsut ja niitä silmällä pitäen täytyykin lähteä kauppaan, että pääsee leipomaan. Ihanaa aurinkoista lauantaita. Mitä te puuhaatte tänään?

torstai 20. maaliskuuta 2014

WOW MIKÄ TONIC

Olen pitkään jumppaillut samoissa jumpissa, bodypump, trimmi,  spinning ja bodystep. Toki olin välillä harhaillut tutkiskentelemassa muitakin jumppajuttuja mutta nuo ovat ne suosikki jumpat missä käyn. Loppu talvesta on jumppaaminen maistunut puulta, ehkäpä syystä että olen kulkenyt jumpalla säännöllisesti jo monta vuotta. En ole kinkunsulattelija jumppaaja joka innostuu jumpalle tammikuussa ja lopettaa jumppaamisen helmikuussa, vaan pyrin käymään urheilemassa säännöllisesti. 
Nyt olen ottanut tavoitteeksi jumpata reidet ja pakarat kesäkuntoon (mutta mille kesälle, se onkin toinen kysymys) ja sen vuoksi olenkin jättänyt ohjatut ryhmäliikuntatunnit vähemmälle ja huhkinut salin puolella painottaen enemmän alavartaloon. Loppu tulos on mitä on mutta saahan sitä yrittää. 
Tänään kuitenkin päätin käydä kokeilemassa minulle täysin tuntematonta flow tonicia. FT.ssa jumpataan kahden frisbeen näköisen padsin avulla joissa toinen puoli on liukas ja liukuu lattiaa pitkin kevyesti. 


FT-jumppa oli rauhallinen eikä syke tunnin aikana noussut taivaisiin eikä ainakaan minulla tullut hillitön hiki mutta lämmin kuitenkin. Oulun naisvoimistelijoiden sivuilla sanotaan flow tonicista näin: flow tonic on harjoitus menetelmä, joka yhdistää toisinsa voiman ja sujuvuuden pehmeillä liikkeillä. Padseja voidaan hyödyntää useilla eri tavoilla ja useissa kuntoilumuodoissa. Harjoittelu levyjen avulla tekee vartalosta vahvemman ja notkeamman sekä edistää liikkuvuutta selkärangassa ja nivelissä.


No jos nyt yhden tunnin perusteella jotain voi sanoa niin sanon, että tykkäsin ja tarkoitus on käydä toistekin. Vaikka normaalisti jumpissa missä käyn, tempo onkin aivan toisenlainen, ei ehkä ole lainkaan huono että joskus tekee rauhallisempiakin juttuja. 


Jumpan jälkeen jaksoi salin puolella vielä ahertaa niitä kesäpakaroita. 
Käy ihmeessä kokeilemassa flow tonicia jos sellaiseen on mahdollisuus. Siellä ei minusta tarvita huippukuntoa vaan jokainen tekee oman kuntonsa mukaan ja vähemmälläkin pärjää. Urheillullista loppu viikkoa. 

Kuvat on otettu netistä, jumpan ohessa kun on hankala ottaa kuvia ja saattaisi ne kanssa jumppaajat tykätä hieman huonoa jos yksi heiluisi kamera kourassa. 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

KAUHUNHETKIÄ LENKILLÄ

Kerronpa maanantaisesta lenkkihetkestäni. Aloitus voi kuulostaa tylsältä mutta jos olet pienten lasten äiti/isä niin lue pliis eteenpäin. Vein tytön jumpalle ja kuulin eräältä äidiltä, että oli nähnyt joella lapsia leikkimässä. Kehoitimme häntä porukalla soittamaan 112een jonka hän tekikin. Päätinkin muuttaa lenkkeilysuuntaani alkuperäisestä ja lähdin sillalle päin. Poliisit olivat saapuneet rantaan josta he sitten lähtivätkin jo pois. Ajattelin heidän löytäneen joella leikkineet lapset mutta kun pääsin sillalle näin pojat eripuolella siltaa joella, paljon paljon kauempana. Otin pikaisen spurtin poliisien perään jotka olivat juuri pysähtyneet keskustelemaan ohikulkian kanssa. Sain sanottua heille lasten sijainnin joka oli todella kaukana joella. Poliisit lähtivät etsimään poikia toiselta puolen ja minä jatkoin matkaani takaisin sillalle. Tilannetta kuunteli puhelimen toisessa päässä enoni vaimo jolle olin juuri ehtinyt soittaa. Me kaksi hysteeristä pillittäjää olimme tilanteesta kauhuissamme ja jouduinkin jossain vaiheessa toteamaan että nyt mun on pakko vaan kääntää katse pois. Olin itse niin kaukana pojista, että jos toinen heistä olisi uponnut jäihin en olisi  voinut tehdä mitään. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että takaisin tullessa huomasin molempien poikien käyneen ihan sulan reunalla kurkistelemassa. Ei kamalaa, mitä jos toinen heistä olisi pudonnut jäihin? Eipä siinä kukaan olisi voinut tehdä mitään. 
Itse puhuttelin molemmat lapseni kotona enkä kaunistellut tällaista asiaa ollenkaan. Lapsia ei toki tarvitse pelotella mutta jäihin putoaminen on yksi  niistä asioita joista minusta pitää sanoa lapsillekin kuinka siinä käy. Toivon, että nämä pojat pääsivät turvallisesti pois ohuelta joenjäältä. 

Tämä Pikku Kakkosen kuva on varmasti meille monelle tuttu juttu.
No sitten iloisempiin aiheisiin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, lähetin arvottavan pipon lisäksi yhden pipon arvottavaksi myös Eveliinat-blogiin. Siellä se pipo nyt olisi arvottavana. Jos innostut vielä osallistumaan arvontaan niin piipahdappas tuolla blogissa kokeilemassa arpaonnea. Toivotan onnea kaikille jälleenkin tasapuolisesti :)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

HYVÄ KIERTÄMÄÄN

Iltasuunnitelmani meni kertaheitolla uusiksi alkuperäisestä suunnitelmasta. Olin odottanut todella innokkaana tämän päivän "treffejä" mutta yhden auton perheenä suunnitelmat saattavat elää vauhdilla. Muutos otti otsalohkoon aika rankasti ja meinasi jo hieman potuttaakin kunnes ilta kääntyikin iloksi. Sain kaksi ihanaista naista kupposelle iltateetä. Senhän tietää, että siinä parannetaan maailmaa oikein urakalla.Välillä puhutaan töistä, välillä taivastellaan miesten maailmaa ja välillä puhutaan asian vierestä, aah me naiset vaan ollaan niin ihania. 
No mutta itse aiheeseen. Sain eilen pipoarvonnan kankaan, arvontahan oli blogiyhteistyö Haukiputaan Kangas ja Ompelun kanssa. Kankaan leveyden puolesta sain ommeltua siitä kaksi pipoa sekä omasta kaapista löysin vielä trikoota kolmanteenkin pipoon. Arvonnan voittaneelle Miudelle lähti tällainen pipo sekä se pieni ylläri jonka siihen mukaan lupasin.



Jäljelle jäi vielä kaksi pipoa, joista toisen lähetän Eveliinat-blogin Kaisulle ja Kaisalle arvottavaksi eteenpäin. Eli jos haluat vielä päästä käsiksi pirteän väriseen kevätpipoon niin kurkkaileppa lähiaikoina tuota blogia, siellä pitäisi olla pian pipoarvonta. 



Ja jäljellä olisi vielä tuo yksi pipo jonka sijoituskohdetta tässä vielä pähkäilen. Senkin lähettämistä uudelleen arvottavaksi toiseen blogiin mietin tai toinen vaihtoehto olisi lähettää se ihanalle ystävälle ylläriksi. No, tuossa se vielä odottaa päätöstä. 


Olipa mukavaa ommella pitkästä aikaa vaikkakin tuollainen helppo ja nopea ommellus mutta kuitenkin. Jospa sitä tässä kevään aikana kurkkaisi Ottobre-lehteä ja innostuisi hurruttelemaan enemmänkin. 


maanantai 17. maaliskuuta 2014

KENEENKÖHÄN TULLUT?

Piipahdimme lauantaina lasten kanssa Paljekirpparilla, joka onkin oikeastaan se ainoa kirpputori Oulussa missä yleensä käyn, en tiedä miksi mutta näin se vain on. Toiveenani oli tehdä joku huippu löytö tai mikä vielä parempaa, olisi huippua löytää useampi huippu juttu. No enpäs kuitenkaan mitään löytänyt, muutamaa vaatetta sovitin mutta sinne jäi. Turhaapa niitä on  kaappiin ostella jos valmiiksi tietää, ettei tämä nyt ole minun juttuni. 
Lapset tekivät kivat ostokset, poika osti isoja Aku Ankkoja useamman kappaleen ja tytär osti astiat mitä oli jo pitkään halunnut. Hän löysin kivat kupposet lautasineen jo sillä viikolla kun itse pidin kirppispöytää ja olisi ne silloin jo halunnut. Sanoin, että otapas omat kolikot ensi kerralla mukaan niin saat ostaa itsellesi astiat. Päättäväisesti tytsy kaivoi kukkaronsa mukaan kaupungille ja säntäsi puolijuoksua hakemaan tuon astiasetin kun pääsimme ulko-ovesta sisään. Setissä on kaksi kuppia sekä aluslautanen ja leipälautanen. Nämä tulevat kuulemma kesällä leikkimökkiin jonne ne mielestäni sopiikin tosi söpösti. Kuka nyt jaksaisi kesää odotella, joten iltapäivällä lapsen huoneessa oli meneillään teekutsut (ilman teetä) herkkuineen. Iltasella leivoin pizzaa ja kukapa saikaan oikeasti syödä ja juoda noista astioista? Minä ja Pipuna. Isille ja poitsulle sai kelvata ihan normi astiat. Maistuihan se pizza tosi hyvältä uusilta lautasilta syötyinä. Eipä mitään, syönnin päälle isi sai tarkat pesuohjeet, eihän noita nyt voi miten sattuu tiskata. Mieleeni vain juolahti tässä astia episodissa, että keneenköhän lieneen lapsi on tullut? Sitäpä jään huvittuneena pohtimaan. 
Maanantai ohitettu, huh.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

LÄHIHUUDEILLA

Äiti toi Pinja-koiran meille viikonloppu hoitoon heidän ollessa reissussa. Mieheni oli yövuoroissa, joten hän nukkui päivät ja näinpä me koitimme kehitellä puuhaa ettemme olisi kovin paljon sisällä meuskaamassa. 
Viikolla jo ilmoitin naapurilleni tulevasta vieraasta, sillä heidän koiransa ja Pinja ovat vuosisadan pari, niinkuin Leonardo ja Kate Titanic elokuvassa. Pitihän noiden rakastavaisten saada olla hetki yhdessä. Kuvia onkin melkoinen määrä sillä innostuin räpsimään niitä eilen ja myös tänään. Ilmat ovat suoneet ihanatkuvaus olosuhteet. 


Eilen

Naapurin herrasmies odottelee tyynen rauhallisena sydänkäpystään.
Nuusk, tuttu kaverihan se siinä. 

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain. 
Osaan minäkin poseerata hienosti. 

Kukkuu, näkyykö Kiina :)
Hienot naiset eivän turhaan rasita tassujaan. 
Mää vaan oon niin komee, vai onks joku toista mieltä?

Tänään





Tänään onkin ollut totaalisen erinlainen ilma kuin eilen ja ikkunasta kun katsoo ulos, ei voisi uskoa silmiään. Kertakaikkisen ihana ilma. Nyt on Pinja haettu kyläilyreissulta kotiin ja meillä on nautittu toimettomasta sunnuntaista. Ihastuttava viikonloppu on pian takana. Huomenna uusi viikko ja uudet kujeet.