tiistai 26. elokuuta 2014

TARUN KANSSA MUSTIKASSA

Onko sitä tullut vanhaksi kun tykkää asioista joita lapsena oppi vihaamaan kuten hiihtäminen ja marjastaminen. Sukset ostin reilu viisi vuotta sitten ja hiihtelen omaksi ilokseni talvisin ja nyt tuo innostus käydä marjametsällä. Olisiko syynä siis se, ettei kukaan enää pakota vaan saa mennä ja tehdä jos itseä huvittaa. 
Viime viikolla kävimme työkaverini ja hänen koiriensa kanssa mustikassa. Ilma oli mukava hetkellisestä sateesta huolimatta vaikkakin olin pukeutunut aivan väärin. Kotoa lähtiessä ajattelin, että pääasia kun on pitkähihainen pusero, pitkät housut sekä kumpparit, nooh sain huomata sateen yllättäessä kuinka kivasti noi vaatteeni imaisivat joka ikisen taivaalta tippuneen pisaran. Kun sade loppui jäi puut ja risukot märiksi ja tottahan toki vaatteeni imaisivat vedet myös niistä. No olin kuin uitettu koira sen lisäksi, että mukana oli kaksi koiraa, eli meitä oli siis kolme uitettua koiraa. No, kaikesta huolimatta olin enemmän kuin innoissani, mustikoita löytyi mukavasti ja sain uuden bestiksen. Harmi kun lapset eivät lähteneet mukaan mutta aion lähteä uusinta reissulle ja ottaa heidät mukaan. 



Työkaverini koira Taru vei sydämeni ja meistä taisi tulla kerralla parhaat kaverit. Taru pyöri jaloissani ja oli innoissaan rapsutuksista. Eihän tuollaista 4kk vanhaa söpöliiniä voinut vastustaa. Siinä meitä oli kaksi rinsessaa, märkää sellaista, molemmat poimivat mustikoita toinen ämpäriin toinen suoraa suuhun. Kun lähdön hetki koitti, teimme sydäntä särkevät erot, näemmekö toisiamme enää koskaan. 
No höpötykset sikseen, pointti oli se, että oli todella kivaa vaikka lapsena sitä lähti marjametsään pitkin hampain. 
Milloin sinä olet viimeksi marjametsässä käynyt tai tehnyt jotain mistä et lapsena tykännyt ollenkaan? 

8 kommenttia:

  1. Minä tykkäisin myös nykyään marjastaa, mutta minulla eivät polvet oikein kestä sitä kykkimistä. Mutta puolukkametsään aion mennä poimurin kanssa, jos ei jalkaleikkaus ehdi ensin.
    Ja niin se on täälläkin - oli monta vuosikymmentä välissä, etten marjaan tai sieneen lähtenyt, kun lapsena sai siitä ihan tarpeekseen;)
    Taru on kyllä niin suloisen oloinen, että taitaa olla varsinainen sydänrohmu!

    VastaaPoista
  2. Mikään ei ole niin ihanaa kuin ulkoilla syksyisessä metsässä koirakamun kanssa <3
    En oo kovin innokas marjastaja mutta puolukat ja karpalot tulee kyllä kerättyä mökillä ollessa. Myös sienestäminen on meidän lempihommaa :)
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
  3. Hiihtämään mua ei saa :D mutta marjaan kyllä, jos on paikka tiedossa. Olen sen verran huono suunnistamaan, että onnistun eksymään lähimetsässäkin .Suloisen kaverin olet saanut !

    VastaaPoista
  4. Sama juttu täällä, ala-asteella piti hiihtää vaikka olis ollu 30 astetta pakkasta tietty matka, joten inhoan hiihtoa vieläkin!
    Marjastuksesta en ole tykännyt koskaan, just kun läppinä piti koota niitä!
    Hiihtäny olen aikuisiällä järven jäällä omaa tahtia muutaman kerran. Jännää, miten nuo jutut lapsuudesta vieläki vaikuttaa:)!!

    VastaaPoista
  5. Mies on käynyt lähimetsässä mutta pitäs itselläkin lähte kun vain ehtisi...Ihana tuo alempi kuva :)

    VastaaPoista
  6. Täällä odotetaan että pääsisi taas sienimetsään, se on meiän hupia,koirat mukana,saapi liikuntaa :) Mutta totta toi että nyt saa mennä mielensä mukaan ja milloin huvittaa, penskana se oli ennemminkin "pakkopullaa" Ihana kuva sinusta ja Tarusta,tykkään :)

    VastaaPoista
  7. Metsässä on ihanan rentouttavaa käveleskellä, harvemmin marjoja tulee kuitenkaan keräiltyä mukaan - makupalaksi niinkin. Tunnelma on tärkeintä..

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-