tiistai 30. syyskuuta 2014

ON KAIT SE IHAN HYVÄ - NO TERVE


Työpaikkamme tarjosi kaikille halukkaille perus terveystarkastuksen. Tarkastukseen mentäessä täytyi etukäteen täyttää useampi sivuinen kaavake jossa kyseltiin yhtä sun toista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää. Kaavakkeessa oli mm. kyselyä tuki-ja liikuntaelin vaivoista, siinä kysyttiin työhyvinvoinnista, ilmapiiristä työpaikalla, työn kuormittavuudesta, millä tavalla työn kuormittavuutta voisi helpottaa, oma psyykkinen hyvinvointi jne... kyselykaavake oli loputtoman pitkä mutta tarpeellinen. Tottakai halusin mennä terveystarkastukseen, milloin lie olin viimeksi moisessa käynyt jos nyt koskaan, ellei lapsuusajan neuvola käyntejä lasketa. Terveydenhoitaja oli iloinen, todella mukava ja hänen kanssaan oli helppo keskustella. Kävimme tarkkaan läpi täyttämäni kaavakkeet kohta kohdalta. Niin kauan tulimme hienosti juttuun kunnes hän tuli kohtaan pituus ja paino. Olin merkannut lappuseen ne lukemat jotka on joskus muinoin mitattu, en usko, että painoni on kovasti heitellyt suuntaan tai toiseen sillä samoihin vaatteisiin olen mahtunut viime raskauden jälkeen ja epäilenpä pituudenkaan kovasti muuttuneen. Hän katseli minua kysyvästi, vilkaisi nurkassa olevaa puntaria ja katsoi minua uudestaan. 


"Mitattaisko kuitenkin pitkästä aikaa se paino"? No ei mitata ei, kyllä se tuo on ja sillä hyvä. En tiedä mitä pelkäsin puntarin kertovan mutta punnittavaksi en suostunut. Terkkari katseli niitä paljon puhuttuja hienoja käppyröitä ja ilmoitti painoindeksini. Taas koitti syvä hiljaisuus ja sitten hän vain totesi " on kait se ihan hyvä kun sinä urheiletkin niin paljon, sama paino sohvaperunalle ei olisi hyvä". Mitä ihmettä, en ollut uskoa korviani, sinne meni herne nenään ja siellä se on ja pysyy. Onhan mulla tätä takamusta eikä reidetkään mitkään tikut ole mutta minä sentäs todellakin urheilen kun toiset ei nouse sohvalta ikinä. Sangen mukava täti muuten. 
Tarkastus ei rajoittunut ainoastaan terveydenhoitajan luona käymiseen, lisäksi hän tarjosi mahdollisuutta kuulokokeisiin, näöntarkastukseen, psykologin käyntejä, verikokeita, lääkärin kanssa keskustelua jne... Halusin ehdottomasti tsekata omat labrat sekä käydä näöntarkastuksessa. Jännitin labroissa eniten kolesteroliarvoja, niitä ei ole mitattu koskaan eikä suvussani tietääkseni ole korkeaa kolesterolia mutta minäpä tyttö rakastan voita ja kermaa. Mikäpäs sen maukkaampaa kuin voissa paistettu ruoka, voihin leivottu pulla sekä kermakahvit, jaahas eli tässä on sit kai vastaus myös siihen "kait ihan hyvään"-painoonkin. Joo o. Verikoetulokseni olivat tohtorin mielestä aivan erinoimaiset, niissä ei ollut mitään moitittavaa. Hb on 133 eli saisin vieläkin luovuttaa verta ku muistasin vain joskus, munuaisetkin toimivat arvoilla 58 ja muutenkin kaikki oli kunnossa, jee sain siis huokaista kun kolesterolikin oli niinkuin pitää. Lääkäri oli iloinen kuullessaan, että teen syksyn lyhyttä työaikaa "muista nauttia vapaa-ajasta ja ottaa aikaa itselle". Muistan. Sille kait se on ihan hyvä-painolle sanoisin näin...

Mekko: Noom, Sukkikset Seppälä, Kello T.Hilfiger, kengät, OIS kirpparilta
Tämmöinen olen enkä muuksi muutu. Jäljellä on enää näöntarkistus, sitä hieman jänskään myös, sillä päätäni särkee nykyään usein mutta siihen syynä voi olla todella alhainen verenpaine ja huimaamis-kohtaukset. No niille ei voi tehdä muuta kuin syödä paljon salmiakkia ja sehän sopii minulle. 

Tällainen terveystarkastus minulla. Koskas sinä olet viimeksi käynyt Terveydenhoitajalla?
-Nanni-


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

MAALAUSTALKOISTA ME&I-KUTSUIHIN


Viikonloppu hujahti puuhastelun parissa. Perjantaina sain inspiksen tehdä keittiöön pikaremonttia, tämän rempan halusin tehdä mieheltäni salaa, ikäänkuin ylläriksi hänelle. Lauantaina hänen lähdettyä aamulla töihin, rupesimme lasten kanssa tosi toimiin. Maalasimme keittiön seinän maalilla jota jäi rutkasti makkariremontista eli hyvin vaalealla harmaalla. Remontin kesellä piipahdimme Kodin1.ssä mutkan, mukaan lähti uusi lamppu keittiöön ja samalla katselin Vallilan verhovalikoimia ja kankaita. Mieluisa kangas löytyi mutta sitä oli liian vähän jäljellä. 


Ilta meni keittiön sekamelskaa laitellessa ja kaikki olikin valmiina kun mies kotiutui yhdeksän jälkeen. Noi meidän lapset osaa pitää kyllä salaisuudet täydellisesti. Neitikin hujasi isiä ihan kuusnolla. No miten kävi kun raskaantyön raataja illalla saapui töistä kotiin? Arvatkaa vaan? Me oltiin lasten kanssa ihan hiljaa ja odotettiin isin kommenttia meidän hikisestä urakasta. Hän ei huomannut keittiössä sitten niin mitään. Kova työ valui siis ihan hukkaan, plaaah. No hyvältä siellä silti näyttää, kuvia laitan kunnes saan ne uudet verhot sitten joskus. Itse olen tyytyväinen ja sehän riittää. 


Pipunan virallinen synttäripäivä on tänään, yllätin hänet aamulla pienellä paketilla, sillä juhlathan juhlittiin jo elokuussa. Tämä päivä hujahti leipoessa illan kutsuja varten. Kuudelta talo oli täynnä ihania vieraita lapsineen. Me&i.lla oli aivan ihastuttava syysmallisto, josta olisin voinut ostaa yhtä sun toista. 
Nyt talo on tyhjä, siivottu ja voin hetkeksi nostaa koivet kohti kattoa. Huomenna uusi viikko ja uudet kujeet. 


Omaan uuteen viikkoon kuuluu kutsujen pitoa ja koulutusta töissä. Eli mukava mutta haastava viikko tiedossa. 

Mitä kuuluu sinun uuteen viikkoon?
-Nanni-

lauantai 27. syyskuuta 2014

TRIKOOSTA PIPOKSI

Keväällä minulta kysyttiin pipoarvonnan ohessa, kuinka ompelen tuon trikoisen tuubipipon. Koska kesällä ei pipoja tule ommeltua, tulee vastaukseni tähän pyyntöön aika pitkällä viiveellä.
Neiti hukkasi keväällä ompelemani pipon, joten ilmojen kylmettyä oli lapselle saatava uusi pipo ja pian. Trikoitahan minulla olisi ollut kotona joka väriä mutta ajattelin ommella hieman hillitymmän värisen pipon, koska lapsen ulkovaatteissa on jo reippasti väriä. Tuo tummansininen tähti kangas sopii kivasti tytön jokaiseen takkiin. 


Samaisesta kankaasta muistan ommelleeni neidille kerran t-paidan, se vain oli pinkki tähtikuvioinen. 


Keväällä Pipuna valitsi pipokankaakseen tämän kilpikonnakankaan ja tätähän olisi kotona vielä yhtä pipoa varten, mutta uskon, että kadoksissa oleva löytyy varmasti pian jostain sangen kummallisesta paikasta. 


 Malli on älyttömän yksinkertainen, eikä sen ompelemiseen kauaa menekään jos saa rauhassa ommella. Pipo tulee yhdestä kaavasta, joten montaa saumaa siinä ei ole ommeltavana. Kaavan löysin kerran Ottobre-lehdestä syksy 4/2012.


Meidän perheen pipot tulee yhdestä ja samasta kaavasta, itselleni leikkaan lisäksi saumanvarat, lapsille leikkaan suoraa kaavan reunasta. 


Ensimmäisenä ommellaan päälaen halkiot kiinni, näin pipolle muodostuu mallia. 


Sit kun on tarpeeksi blondi ja päättää silittää kaavaa, ettei se olisi niin ryppynen, käy näin. Eipä ihan heti naurattanut. 


Halkioiden jälkeen kangas taitetaan kahtia, katson päälaen saumat kohilleen ja ompelen pipon reunan kiinni. Tämän jälkeen testaan pipoa lapselle päähän, jotta näen pitääkö sitä hieman kaventaa vai onko tiukkuus sopiva.


Viimeisenä ommellaan alareuna. Jos koneessani olisi jokin sievä kuviotikki, ompelisin reunan sillä mutta koska omistan ihan peruskoneen, ei siitä koristetikkejä löydy. Pipo olisi aikalailla valmis. Tämän jälkeen lankojen päättely, pipon testailu lapsen päähän ja eikun ulkoilemaan. Lopputulos näyttää tältä…


Oikein on neiti ollut pipoonsa tyytyväinen. Ompelin samalla kertaa kaksi tähtipipoa, toinen pipoista meni työkaverini pojalle, toivottavasti hän on pipostaan tykännyt. 
Huomaa, että pimeät illat on täällä taas. Minun kuvaustaidoilla sisäkuvat on valotukseltaan mitä sattuu. Kuvauskurssille pääsy olisi tarpeen. 

Tuulista viikonlopun jatkoa, täällä mietitään, että milloin katto lähtee lentoon. -Nanni-



perjantai 26. syyskuuta 2014

MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN

Itse leivotut porkkanakaurasämpylät, jonne on siis tukittu kaikki mitä kaapista löyty.

"Mitähän sitä tänään syötäisiin hmmm"? Onko tämä kenenkään muun vakio pohdinta? Raapiiko kukaan muu ohimoa kaupassa ja miettii, että mitä sitä tänä viikonloppuna perheelleen kokkaisi? Ihana ystäväni aina huokaa "mitähän hyvää sitä tänään jauhelihasta tekisikään"? Meillä tahtoo ne samat ruoat pyöriä aina ja ikuisesti. Arkena on se ja sama mitä syödään kunhan se tulee nopeaa ja sillä saa nälkäiset vatsat tyytyväiseksi mutta viikonloppuna olisi kiva tehdä jotain ihan muuta. 


Tänään nähtiin taas Prismassa yks huvittavan epätoivoinen ostosten tekijä. Nyhtöpossu, juups siitähän tässä on haaveiltu jo pitkään mutta mites sitä nyt tehtiinkään, soitetaanpa Kaisalle se tietää kokkaamisesta kaiken. Ja ei muutakuin taas soitellaan ja käydään muiden ihmisten hermoille tai ainakin pullaa leipovan Kaisan hermolle tyhmillä kysymyksillä. Hah hyvä minä. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt olikaan. 
Nyt on Kasslerpossua ostettu, siihen mausteet ja BBQ-kastike, katsotaan miten tässä käy. Haaveena olisi huomenna syödä bullet pork (nyhtöpossu)-hampurilaista. Jos kokkailuni onnistuu, kerron siitä ilolla täällä kuvien kera, jos menee mönkään niin vaikenen asiasta iäksi. 


Luottoni ei ole ihan niin korkealla, että pääsisin samalle tasolle tuon Amarillon Beef-bollilon kanssa mutta ainahan sitä saa haaveilla. 

Mitäs teillä kokkaillaan tänä viikonloppuna?
-Nanni-


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

VOIHAN KAHDEN EURON NAHKATAKKI

  

Niin ne vain ilmat kylmenee päivä päivältä ja uhkaavasti talvi tekee tuloaan. Vihaan eniten juuri tätä vuodenaikaa kun on kylmää, märkää, tuulista ja ihan kaikkea siltä väliltä. Lasten pukeminen on haastavaa, he kuitenkin viettävät enemmän aikaa ulkona kuin aikuiset. Aamulla tuli lunta mutta onneksi sitä ei ollut enää maassa kun pääsin töistä. 

Kävin Oulun suurkirppiksellä muutama viikko sitten tosi pikaisen mutkan. Aikaa kierrellä joka myyntipöytää ei tosiaankaan ollut vaan katsoin ns. varteenotettavan näköiset myyjät ja kolusin pikaisesti heidän tarjontansa. Haaveena/toiveena oli löytää nahkarotsi tai edes jotain sinne päin. No löytyihän se, ei ehkä ihan niin fiini kuin ajattelin mutta menee se paremman puutteessa. Kenties tuo on tekonahkaa mutta sekin saa kelvata ja maksoin tuosta takista ihan kokonaiset kaksi euroa, eli ei jää suuremmasti harmittamaan jos jossain vaiheessa löydän paremman. Kahden euron edestä olenkin tuota rotsiani jo pidellyt, eikä se nyt niin hirveän ruma ole, ihan rock. 



Tuo Superdryn maksimekko on ollut mieluinen ostos ja sitä onkin tullut pidettyä paljon. Hihattomalle mekolle sain jatkoaikaa syksyyn lisäämällä sen kaveriksi nappipaidan, huivin ja tennarit, hyvin on mennyt näin. Suortuvat on nykyään aina tuolla kireällä ponnarilla mutta se on vain niin helppo ja sen minä osaan laittaa taistelematta. 



Takki, Only kirpparilta
Mekko, Superdry
Paita, H&M
Kengät. Vagabond

Meillähän tahtoo pojan kanssa aina mennä hieman huumorin puolelle nämä kuvaushommat mutta minusta nämä kuvat onnistuvat aina paremmin kuin ne yrittämällä yritetyt. 
Olen meikkaillut nyt syksyn aikana tai paremminkin kesäloman jälkeen aika kevyesti käyttäen pelkkää irtopuuteria, aurinkopuuteria poskipunana, ripsaria ja huulivoidetta. Tää on ollu kiva ja kevyt meikki mutta jotain olen tuohon kaipaillut. Päätinpä kokeilla miltä punaiset huulet näyttäisivät. Olen kokeillut räväkän punaista huulipunaa sekä tummanpunaista huulikiiltoa. Tuo huulikiilto sopii töihin paremmin mutta tykkäsin kyllä siitä huulipunastakin, ainakin tuon rotsin kanssa se oli kiva yhdistelmä. 


Nahkatakista erikoislääkäriin. Poikkesimme tänään pojan kanssa korvapolille, kuulotesteihin sekä erikoislääkärille. Muistaako joku kun kesällä ennen reissua kerroin miten reissuun lähtö siirtyi korvakipuisen lapsen vuoksi? Tärykalvossa oli edelleen reikä ja siellä se oli ollut jo pitkään. Nooh tänään sitä tuumailtiin useamman lääkärin voimin, tehtiin kuulostesti, korvaa tutkittiin urakalla ja saimme tuomion. Vasemmasta korvasta on kuulo alentunut huomattavasti, 15dB.ä sekä reikä on tärykalvolla edelleenkin. Vanhempi korvalääkäri suositteli jotain todella hienon kuuloista toimenpidettä, jossa anestesiassa (nukutuksessa) tärykalvolle laitetaan "läskiä" joka otetaan potilaan käsivarresta. Samainen tärykalvon paikkaamisoperaatio tehtiin minulle lapsena mutta toki tekniikka on vuosien varrella kehittynyt. Poika ei uutisesta ilahtunut, veti herneet nenään ja purskahti itkuun, reppana. Asiasta keskusteltiin ja toki hän ymmärsi, että toimenpide on tarpeellinen, ettei kuulo huonone entisestään mutta kukapa lapsi sairaalahommista tykkäisi. Nyt vain odotellaan aikaa leikkaukseen. 
Tällainen viikko siis täällä, viikonloppu tulee ryminällä ja sunnuntaina ihastellaan kutsujen parissa Me&I ihanuuksia. 

Sateista keskiviikkoa.
-Nanni-

maanantai 22. syyskuuta 2014

NE KESTÄVÄT VIHDOINKIN


Kynteni oli todella kurjassa kunnossa vielä keväällä. Ne lohkeili, mureni ja hajosi, teinpä niille mitä tahansa. Tätä vaihetta kesti liki kaksi vuotta ja olin jo aivan kypsä koko touhuun. Kun sain viilattua kynnet tasaiseksi ne lohkesivat samantien jostain kohtaa uudestaan. Kulutin tolkuttoman määrän rahaa tuona aikana. Kokeilin korjaavaa, hoitavaa, vahvistavaa ja vaikka mitä lakkaa. Öljysin kynsinauhoja, kävin manikyyrissä, rasvasin käsiäni taukoamatta, tuloksetta. Ostin piitä, ostin kalkkia, ostin sitä sun tätä minkä luvattiin vahvistavan kynsiä, ei auttanut. Siivoan AINA hanskat käsissä enkä ns. turhaa läträile vesillä paljain käsin, mutta ei. Keväällä mittani tuli täyteen ja lopetin hysteerimäiseksi muuttuneen kynsien hoitamisen kokonaan. Päätin lopettaa kaikenmaailman lakkojen käytön ja putsasin kynteni paljaaksi, hajotkoon sitten senkin kurjat, minähän en jaksa enää yhtään. Meni muutamia viikkoja, etten ollut tehnyt kynsilleni mitään, en laittanut lakan lakkaa, ainostaan rasvannut käsiä normaaliin tapaan. Jossain vaiheessa tajusin, ettei kynteni hajonnut enää, mitä ihmettä. Ne kasvoivat ja alkoivat pysyä kasassa, olen jopa "joutunut" leikkaamaan niitä kun ne kasvavat niin hurjaa vauhtia, siis leikkaamaan, kyllä. Kynsiäni ei ole tarvinnut leikkoa kahteen vuoteen, ne hajosi sitä tahtia, ettei niille saksia tarvinnut näyttää. Oliko hajoamisen syynä siis liika lakkaaminen ja lakan pois putsaaminen? Kentis. Tämän jälkeen iski pelko lakata kynsiäni, etteivät ne vain enää hajoaisi. Nyt lakkailen kynsiäni harvoin, juhliin tai joskus viikonloppuisin omaksi ilokseni. Ihanaa, kynteni ovat kauniit, siis minun kriteereillä. 


Nyt voin taas jälleen käyttää ihania lakkojani vapaa-ajalla, ja teen sen ilolla. 

Mielettömän ihanaa viikkoa ja suuret kiitokset viime postauksen kommenteista. Sen postauksen tekeminen oli ihanaa mutta samalla todella jännittävää, kiitos ihansta palautteesta. 
-Nanni-

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ARKIPÄIVÄN GLAMOURIA

Pääsin tekemään ihan mielettömän mieluisan mutta samalla todella haastavan blogiyhteistyön. Miksi haastava? Se selviää kuvista joiden julkaisemiseen olen kerännyt rohkeutta monen monta päivää. 


Naisethan käyttävät alusvaatteita ihan joka hetki, joka päivä ja joka yö, miksi siis ei panostaisi alusvaatteisiinsa ja moni varmasti panostaakin. Itse vaadin alusvaatteeltani eniten mukavuutta, sen täytyy olla töissä huomaamaton, liivin varsinkin. Jos liivit painavat, olkaimet tippuvat ja päivän päätteeksi kainalossa on hiertymiä ei juurikaan naurata. Samaa vaadin alushousuiltani. Niiden täytyy istua mukavasti, ne ei siis saa tuntua jalassa, ne ei saa mennä sinne minne niiden ei kuulu mennä eikä ne liioin saa puristaakaan mistään. Kun nämä ominaisuudet on kohillaan niin silloin alusvaate on hyvä ja kun plussana vielä on upea ulkonäkö (alusvaatteen siis) niin mikäpäs siinä on naisen ollessa. 


Perjantaina pääsin privaatisti kurkistamaan uuden uutukaiseen alusvaatemyymälään, Mia`s Boutiquehin joka löytyy Oulunsalosta. Mia`s Boutique on avattu tämän vuoden maaliskuussa ja on avoinna kolmena päivänä viikossa. Mia`s Boutiquessa myydään Rosmen alusvaatteita, liivejä, pikkuhousuja, bodeja, korsetteja sekä lisäksi Vanilla-yö/oloasuja ja myös Fiore-sukkatuotteita. 
Rosme alusvaatteet tehdään Riikassa ja Mia on Pohjois-Suomen ainoa Rosme-tuotteiden myyjä. Etelä-Suomesta Rosme-myyjiä löytyy enemmänkin. 


Itse olen pitkään vihannut liivien ostoa. Aina ennen tuskailin sovituskopissa kun mikään ei istunut, aina jostain hiersi tai tuntui epämukavalta. Toinen kuppi jäi aina tyhjäksi ja toiseen tuli täytettä toisenkin edestä. Onko kenelläkään muulla tätä ongelmaa? Uskoisinpa että on. Miaan ja Rosme tuotteisiin tutustuin jo keväällä kotikutsuilla. Kotonani hippasin kymmenkunta puolipukeista naista, jokaisella sama ongelma "En löydä mieluisia liivejä eikä mikään istu hyvin". Suurin osa vieraistani lähti kutsuilta tyytyväisinä, mukanaan istuvat ja samalla kauniit liivit.
Mia kiertää tuotteineen kotikutsuilla, Mian voi pyytää esittelemään naisteniltaan tai vaikka työpaikan illanistujaisiin esittelemään Rosme-tuotteita. Voiko ihanempaa ollakaan kun ei enää tarvitse mennä sinne kaupan sovituskoppiin hikoilemaan ja lähteä sieltä turhautuneena pois. 


Mikä parasta, ei Rosme-tuotteiden hinnatkaan ole taivaissa. Liivien hinnat ovat keskimäärin 30-45€ paikkeilla, alushousujen hinnat pyörii 10-20€ tienoilla, ei siis mielestäni liian kalliita. Koska kaapistani löytyy jo useammat Rosme-liivit ja alkkarit voin kokemuksestani kehua näitä ihania pitsihepeneitä. Suureksi suosikiksini on noussut Rosmen geeliliivit, todella istuvat ja ihanat arkiliivit, pysyy mukana potilastyössä, enkä joudu nostelemaan niitä kesken päivän. Tämän päivän geeliliiviä ei voi verrata enää niihin ensimmäisiin geeliliiveihin joita kauppoihin tuli joskus vuosia sitten. Silloisissa geeliliiveissä geeliä oli valtavasti, ne painoivat paljon ja olo oli kuin olisi kantanut mukanaan kahta valtamerta. Käytöstäni löytyy kahdet Rosmen geeliliivit, valkoiset ja beiget, tarkoituksenani on kotiuttaa vielä kolmennetkin, mustat. 
Mutta sen enempiä hehkuttamatta, kurkkaillaanpa miltä nämä ihanuudet näyttävät. Hui, nyt jännittää.


Carola


Gabriel




Gabriel-setti löytyy myös minun käytöstäni, aivan mielettömän ihana. Kuten kuvista huomaa, on alushousuihin tullut kokoa ja silti ne ovat todella seksyt, eli enää pelkillä stringeillä ei hurmata vaan myös tuollaiset korkea vyötäröiset alushousut näyttävät upeilta. 



Passion


Amanda



Fresia


Linette


Marta

Ja eihän nämä ihanuudet tähän loppuneet vaan täytyihän näitä sovitellakin, että tietää mitä itselleen seuraavaksi kotiuttaisi. 




Alusvaatteet Izar
Aamutakki Vanilla 





Alusvaate Carina
Aamutakki Vanilla

Eikä Rosme todellakaan ole unohtanut urheilijoitakaan, heillekin siis löytyy sporttituotteita. 



Sporttiliivi Rosme
Housut ja kengät omasta kaapista


Tässä siis osa Rosmen tuotteista. Lisää tuotteita voi katsella Rosmen kotisivuilta sekä Mia`s Boutiquen Facebook-sivuilta. Asukorut kuvissani on Oululaisen käsityömonitaiturin tekemiä.  Jos haluaa Mian kotiinsa esittelemään ihania alusvaatteita voi Miaan ottaa yhteyttä facebook-sivujen kautta sekä minulta saa Mian yhteystiedot. Olisiko joku näissä kuvissa esiintyneistä alusasuista sellainen jonka voisit itsellesikin kotiuttaa? 

Ihanaa syys sunnuntaita.
-Nanni-