lauantai 29. marraskuuta 2014

SYKSYN HANKINNAT JA JOULULAHJATUUMAILUA

Syksyn mittaan on tullut uusittua jotain kivaa omaankin vaatekaappiin, eikä aina vain lasten kaappeihin. Toki olen samaa tahtia vanhoja heitellyt poiskin ja parempia pistänyt myyntiin. Vaikka lasten ulkoiluvaatteissa en pihistele, kummasti omien ostosten kohdalla katselen tarkkaan hintalappua. Lähes kaikki ostokseni onkin napattu alesta, joita olen aikaisemmin ihastellut ja hypistellyt. 


Kaappini on kaivanut hieman "ilmettä" tylsien vaatteiden seuraksi. Purkkatyttö on kyllä hauskan veikeä farkkujen seuraksi. Sen nappasin mukaani Mick`sin blogi-illasta. Selected Femmen T-paidan löysin Pukumiehen alennuspäiviltä. 


Vilan puserosta olen tykkännyt kovasti, sileä, pehmoinen kangas tuntuu päällä kivalta ja laskeutuu sievästi. Samaa mallia oli myös mustana sekä punaisena. Punainen oli haaveostokseni mutta You know, nössö mikä nössö. Valkoinen varma ja luotettava. Huivi on kesäale ostos Seppälästä. 



Saa nähdä tuleeko tästä tekoturkisliivistä hitti vai huti. Mitäs luulet? Lähipäivinä se varmasti nähdään myös asukuvissa, lupaan sen. 

Asista jouluntunnelmaan vaikka musta maa ja plussakelit ei niitä paljon mukanaan tuokaan. Joko siellä on joululahjaostot aloitettu vai jo kokonaan hoidettu? Täällä on vasta muutama paketti löytänyt tiensä kotiin saakka mutta  suurin osa on ostamatta. Meidän periaate lahjojen ostossa on aina ollut se, ettei ammuttais pakettien määrän suhteen aivan yli. Lapsille ostamme muutaman heidän toiveen, yhden isomman ja yhden pienemmän ja listan ulkopuolelta hankimme jotain pehmoista, yövaatteen tai jotain muuta kivaa. Paketteja kuitenkin kertyy kun niitä tulee kummeilta ja mummoloista ja miksi lahjavuoret pitää tosiaan olla lahjavuoria? Toki pienillä lapsilla kasat näyttävät isoilta kun lelut pakataan isoihin laatikoihin, isompien lasten lahjat alkavat olemaan kokonsa puolesta pienempiä, hinnat taas suurempia. 
Entäs aikusten lahjat sitten? Ostetaanko teillä lahjoja aikuisille, ostatteko lahjoja puolisoiden kesken? Tämä jakaa selvästikin mielipiteet kahtia. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen aikuinen on myös lahjansa ansainnut. Minusta lahja kuuluu ostaa siksi, että haluaa sen ostaa ja antaa, ei siksi että on pakko tai tuntee velvollisuutta ostaa jotain. Kerran kirjoitinkin, että haluan panostaa lahjaan, oli se sitten hinnaltaan edullinen tai hieman kalliimpi. Miksi ostaa jotain mistä saaja ei ilahdu, vaan se menee kaapin perukoille piiloon. Itse kyselen aina, että onko toiveita tai tarpeita. Ilolla annan sellaista jonka todellakin tiedän ilahduttavan saajaa. Monesti myös teen lahjoja itse. Itsetehtyjä lahjojani annan lähinnä lasten kummeille ja mummoille, he osaavat arvostaa näkemääni vaivaa. 
Tänäjouluna olemme sopineet, ettei aikuisten kesken lahjoja jaeta, vaan pistämme nekin rahat kevään lomamatkasäästöpossuun. Tämä on mielestäni tosi hyvä idea, nautimme sitten keväällä porukalla ihanasta yhteisestä joululahjasta. Kun porukalla asiasta sopii, ei tarvitse kenenkään miettiä, että ostaakohan ne ja pitääköhän minun nyt jotain ostaa. 
Ostamme siis puolisoni kanssa lasten lisäksi jotain pientä toisillemme, näin on hyvä ja se sopii minulle. 

Millaiset perinteet teillä on lahjojen antamisen suhteen?
-Nanni-

torstai 27. marraskuuta 2014

TÄYDELLISTEN HIUSTEN TAVOITTELUA


Suortuvat, ne suortuvat. Ikuinen murheenkryyni. Olenko koskaan tyytyväinen hiuksiini? En. Siitäpä bloginikin taisi vuosi sitten nimen saada, vaikken puikaan blogissani hiusprobleemaa kovin usein. Pörröinen, hieman oikukas pehko. Ihailen aina niitä joilla on luonnostaan selvästikin jonkin väriset hiukset, värjäämättä. Tummat, vaaleat, punaiset. En vain käsitä miksi sellainen värjäilee hiuksiaan, olisi onnellinen hiustensa väristä. Mutta koskapa me naiset olisimme tyytyväisiä. Itse olen värjäillyt hiuksiani kauan, siis todella kauan, niin kauan etten osaa edes laskea niin pitkälle. Pitkään olen jo haaveillut hyväkuntoisista, siis täydellisen loistavista suortuvista. Vaalentaminen karhensi muutenkin jo pörröistä hiustani joten päätin aikoja sitten, että värjääminen loppuu nyt. Aika hidasta puuhaa kasvatella omaa väriä, ellei sitten leikkaa sentin siiltä. Juurikasvuni on kerrassaan karsea ja latvat iloisen vaaleat ja leikkaamisista huolimatta kuivat. 
Ison avun tähän pörröisyyteen olen saanut hiusöljystä josta kirjoittelinkin jo viime keväänä.


Kun tuo Elvitalin hiusöljy loppui, päätin kokeilla jotain kampaamon tuotetta. Sain kehuja Wellan hiusöljystä ja nappasin sen mukaani kampaamosta. Näin muutaman viikon kokeilun jälkeen en huomaa noilla kahdella tuotteella muuta eroa kuin hintaero. Molemmilla takut lähtee tosi reippaasti ja latvat ovat hetkessä sileät ja ihanan tuntoiset. Molemmissa on aika voimakas tuoksu mutta Elvitalissa tuo tuoksu häviää aika nopeaa kun taas Wellassa se tuntuu pysyvät seuraavaan pesuun saakka. Molemmat ovat todella riittoisia, kaksi painallusta tuotetta riittää selvittämään minun hiukseni ja olen näitä käyttänyt myös neidin luonnonkiharoille hiuksille.  Jos jotain mullistavaa ei tuon Wellan kohdalla tapahdu niin jatkossa aion ostaa tuota Elvitalia koska se on yhtä tehokas ja puolet helvempi. Kummastelen itsekin, että miksi edes lähdin kokeilemaan toista tuotetta kun ensimmäiseenkin olin tyytyväinen. No kantapään kautta tämäkin homma. 
Pitkään pohdinnassa on ollut hiusten reilu lyhentäminen. Ei siis mitään latvoista sentti kaks pois, vaan ihan reilusti olkapäille pituus kummittelee mielessä. Siinä ainakin lähtisi loputkin värit pois sekä huonot latvat saisi kyytiä. Ja mikä parasta, saisin kaipaamani freesausta ulkonäölleni joka tuntuu niin mälsän tylsältä. Nössö kun olen, pitää tätä ajatusta haudutella mielessä varmaan vielä seuraavat kaksi vuotta. 

Onko sinulla joku luotto hiustuotteesi josta et luovu. 
-Nanni-


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

KUN ÄITI SAIRASTAA


Nyt on kyllä akkaan iskenyt semmoinen tauti, ettei jaksa kissaa sanoa, saati tehdä mitään muutakaan. Blogien lukeminen ja kirjoittaminen on todella heikoilla  ja hyvä kun jaksaa vessaan raahautua. Maanantaina raahauduin kahdeksan jälkeen lääkäriin. Korvissa suhisi eikä toisella korvalla edelleenkään kuullut mitään muuta kuin suhinaa. Olin yskinyt aamu viiteen ja pojan herätyskello herätti seitsemältä, siis kokonaista kaksi tuntia unta. Tohtorin kuunnellessa keuhkoja, purskahdin itkuun väsymyksestä. Kolmen yön unisaldo oli kutakuinkin vajaa viisi tuntia. Onpa kumma jos vähän itkettää. 
Molemmissa korvissa on tohtorin mukaan paha korvatulehdus eikä se yllättänyt minua lainkaan, sellainen olo noissa korvissa tosiaankin on. Koti kuumemittari olikin ilmeisesti rikki sillä olin viikon mitannut sillä alilämpöä vaikka olo oli kuin kunnon kuumepotilaalla konsanaan. Tohtorin mittari näytti reilua kuumetta buranasta huolimatta. Ei muutakuin reseptiä reseptin perään, sairauslomalle ja kotiin lepäämään. Sitä onkin tullut tehtyä ihan urakalla, toisin kuin yleensä. Normaalisti, olipa tauti mikä hyvänsä, yritän yskimisen, oksentamisen tms. ohella tehdä edes jotain kotihommia. Kuulostaako tutulta? Miehet eivät IKINÄ toimisi näin. Nyt ei ole kotihommat onnistuneet, halusinpa tai en. Lääkekuurista huolimatta kuume majailee minussa edelleen, korvien tilanne ei maanataihin verrattuna ole muuttunut miksikään. Edelleenkin humisee enkä kuule käytännössä mitään. Jossain vaiheessa tilanne huvitti muuta perhettä suunnattomasti kun kerrankin oli lupa "huutaa" äidille mutta sekin viehätys on poistunut, lähinnä lapsilla kyllästyttää jo karjua. 
Onko tämä siis nyt sitä influenssaa jota vastaan hain rokotteen juuri ennen sairauden alkua,vai mikä ihmeen ebola tänne meidän nurkille on pesiytynyt? 

Onko siellä pysytty terveenä?
-Nanni-

tiistai 25. marraskuuta 2014

SÄÄ OOT VARMAAN SIT LELLIPENTU?



Oli kysymys/toteamus jonka sain lapsena kuulla tuon tuostakin. Olen sisarusparveni vanhin, keskimmäinen ja nuorin, eli ainut lapsi meidän huushollissa. Tämä ei ole ollut tietoinen ratkaisu, vaan kuten moni tietääkin, ei lapsen saanti ole itsestäänselvyys. Se yksi ainoa voi olla joillekin perheille lottovoittoa suurempi rikkaus. 
Moni tosiaan ainakin lapsena mielsi tilanteen sellaiseksi, että se ainukainen on pilalle lellitty, saa kaiken mitä ikinä älyääkään pyytää, eikä se varmastikaan joudu tekemään kotitöitä. Vastaukseni tähän kummasteluun oli yleensä "joo tosi lellitty oon, saan tehdä niiden olemattomien sisarustenkin kotityöt". 
Olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan? Vanhempien kunnioitus oli tärkein, siitä lähdettiin. Ei puhettakaan että äidille olisi soitettu suuta tai kiroiltu. Kotitöitä tein mielestäni joskus liikaakin mutta osasinpas ainakin omaan kotiin muuttaessa olla itsenäinen. Onko nykyään enää näin? Tarviiko nykylasten osallistua kotitöihin? Meillä ainakin tarvii. Molemmille lapsille on ne säännölliset helpot kotityöt jotka he tekevät päivittäin. Tarvittaessa auttavat myös muissa askareissa. 
Vaikka miellän kurin omassa lapsuudessa olleenkin tiukka, olen silti elänyt todella onnellisen lapsuuden. Rajat on rakkautta. Mistään en ole katkera vaan päin vastoin, sain hyvät opit elämänpolulle. 
Ainoan lapsen murhe oli jo pienenä sisaruksen kaipuu. Toivoin aina sisarusta jakamaan arkea, leikkejä ja huolia. En ymmärtänyt ystäviäni jotka riitelivät sisarustensa kanssa, ja toivottivat pikkusisaruksensa hevon kuuseen. Onko tuo kaipuu hävinnyt aikuisuuden myötä? Ei todellakaan ole, päinvastoin. Kuinka ihanaa olisikaan jos minullakin olisi siskon perhe joilla käydä kylässäm veli jolle soitella kuulumisia. Oma läheinen perhe joiden lapsia voisi ottaa yökylään ja jotka olisivat serkkuja omille lapsilleni. Entäpäs kun omat vanhempani vanhenevat, senhän ne pahukset tekevät? Olisi ihanaa kokoontua isolla poppoolla vanhempien luokse kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Viettää joulua ja muita juhlia yhdessä. Kaipaan sitä siskoa jolle voisin soittaa kun ahdistaa ja itkettää, sitä siskoa jonka kanssa voisin viettää tyttöjen iltaa tai käydä shoppailemassa, sitä siskoa joka olisi MINUN siskoni ei kenenkään muun.
Enoni perhe on minulle varmaankin se "veljen" perhe. Rakastan heitä koko sydämestäni ja pidämmekin tiiviisti yhteyttä. Kyläilemme puolin ja toisin, olemme kummeja ristiin rastiin lapsillemme. Olen monesti miettinytkin, että enoni taitaakin olla minulle enemmänkin veli kuin eno. Olen roikkunut hänen lahkeessaan jo siitä saakka kun olin lettipäinen räkänokka. Onneksi minulla on heidät. 
Itse tein aikoinani päätöksen, että jos luoja suo niin meidän perheeseen tulee ainakin kaksi lasta, sisarukset toisilleen. Monelle pohdiskentelijalle yksi vai enemmän olen sanonut, että älkää jättäkö yhteen jos se on itsestä kiinni. Tehkää ihmeessä ainakin se kaksi. 
Ystävät ovat tärkeitä elämässä eikä tällä kirjoituksella olekaan mitään tekemistä ystävien kanssa. En luopuisi ainoastakaan ystävästäni, meillä on ihania hetkiä yhdessä. Ystävän kanssa voi jakaa myös ne arjen ilot ja surut mutta jokainen jolla on sisaruksia varmasti tietää mitä kirjoituksellani tarkoitan. 
Jos sinulla on sisaruksia, ole heistä onnellinen, minunkin puolestani. 


Mitähän tuumaa äitini jolle ei enempää vauvoja suotu? Hän sai vain tällaisen kipakan, räiskähtelevän skorpioonin joka ei osaa olla koskaan hiljaa. 

Elämäni on silti ihanasti mallillaan ja siitä olen onnellinen. 
-Nanni-

maanantai 24. marraskuuta 2014

PISA DESIGN


Vierailin kamerani kanssa viime viikolla Ideaparkissa ja siellä olevassa uuden uutukaisessa liikkeessä, Pisa Designissa. Oli mukavaa päästä tekemään juttua välillä muustakin kuin omasta arjesta vaikkei siinäkään mitään vikaa olekaan. 
PisaDesign on kalajokelaisen Satu Someron vuonna 2003 perustama yritys. Tätä ennen tuotteita on löytynyt ainostaan jälleenmyyjiltä mutta nyt Ouluun on avattu ihan ensimmäinen oma liike. Tuotteita voi tilata myös netistä. Kantavana ajatuksena tuotteille on tehdä arkeen kauniita ja laadukkaita tekstiilejä, joita on ilo valmistaa sekä käyttää. Sadun periaate tuotteissa on kestäväkehitys sekä luonnonmukaisuus. Tekstiilien materiaalit tulevat Euroopan sisältä ja pääraaka-aine tekstiileissä onkin pellava. 




Tuotteita löytyy monipuolisesti ja uskonkin, että jokainen löytäisi laajasta valikoimasta itselleenkin mieluisen tuotteen kotiin vietäväksi tai pakettiin käärittäväksi. 
PisaDesignilta löytyy mm.
Keittiötuotteita: kangasservetit, keittiöpyyhkeet, kaitaliinat, pöytäliina ja patakintaat. 
Saunatuotteita: saunatyynyt, laudeliinat, saunatakit sekä pellavafroteepyyhkeet. 
Ja lisäksi: sisustustyynyjä, nojatuoli sekä Pisa-Fabric sarjan pitäen sisällään kosmetiikkalaukkuja, käsilaukkuja, kännykkäkoteloita sekä tabletti ja läppärilaukkuja. 
Myymälään astuessani fiilis oli kuin lapsella karkkikaupassa, minä haluan tuon ja tuon ja vielä tuon... Myymälän ilme on rauhallinen ja tyylikäs, tuotteiden värit ihastuttavia. Ostotilanteessa osaisinkohan edes päättää minkävärisen käsilaukun tai meikkilaukun ottaisin kun värimaailma miellytti omaa silmääni. 

Saunatuotteita
Tuotteissa käytetty pellava tulee Italiasta ja on Aivina-pellavaa joka on laadultaan parasta pellavaa. Tekstiileissä ei käytetä viimeistelyaineita eikä muitakaan kemikaaleja. 




Pisa-Fabric

Pisa-Fabric sarja on kierrätyssarja. Raaka-aineena siinä on käytetty pellavaa, puuvillaa sekä vhs-videonauhaa. Koskaan ei siis voi tietää kantaako laukussaan mukanaan romanttisenkomedian vai hurjan seikkailuleffan. Laukkuja löytyy myös useammissa väreissä. Pisa-Fabric on kevyt ja kestävä tuotesarja. 







Oma sydämeni suli tuolle iltalaukulle. Kokonsa ja näkönsä puolesta se sopisi moneen käyttöön. Tietenkin iltalaukuksi mutta myös kosmetiikkalaukuksi omaan käsilaukkuun. Aika kivasti sinne sujahtikin tuote jos toinenkin. 


Sen enempiä hehkuttamatta, ihanan näköisiä ja oloisia tuotteita. Kurkkaillaanpa mitä muuta liikkeessä vielä oli tarjolla. 

Kalan nahkalla koristellut lamput. 


            

Onko PisaDesign sinulle tuttu?
-Nanni-

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

PROJEKTEJA PROJEKTEJA PART 2

Tavallaan jatkoa eiliselle mutta nyt en ole purkanut vetoketjua, en yhtä enkä kahtakaan kertaa. 
Askartelu on lähellä sydäntäni ja siitä olenkin muutamia kertoja kirjoitellut esimerkiksi täällä  ja varsinkin täällä. Sen vuoksi en suuremmasti nyt tuosta aiheesta kirjoitakaan vaan kuvasin tämän syksyn joulukortti saldon. Kerrankin olin puuhassani aikataulussa, ainakin omasta mielestäni. Monesti piperrän viimeisiä kortteja vielä silloin kun viimeisen lähettämispäivän ajankohta lähenee uhkaavasti. Tämän vuoden kortit on tehty ja pistetty eteenpäin. Moneskohan vuosi tämä jo on, kun teen joulukortit läheiselle ystävälleni? Todella mones. Hänelle on ihana tehdä kortteja sillä hän osaa arvostaa käsityötä ja sitä työmäärää mitä olen korttien eteen nähnyt. Viime joulun kortit löytyvät täältä. Tämän vuoden kortit näyttävät siis tältä.







              



Koska joulukortteja pitää tehdä PALJON, teen ne melkoisella sarjatuotannolla. Eli heti kerralla paljon samanlaisia, samalla periaatteella. Eihän niitä kuitenkaan lähetetä kuin yksi yhteen kotiin. Ja edelleen oman näköinen kortti on tuollainen suhteellisen yksinkertainen kortti. Omissa korteissani en voisi ajatellakaan runsain määrin koristeita, piperryksiä, kasapäin kukkia jne. Sellaiset kortit ovat kerrassaan upeita mutta nämä "tyhjemmän" näköiset yksinkertaisuudet ovat enemmän minun näköisiäni. Muutamat tämän syksyn kortit nousivat ehdottomasti ylitse muiden, niiden eteenpäin antaminen oli työn takana mutta jätin toki itselleni muutaman ihanan aarteen muistoksi. Tällaisia siis tänä jouluna. 

"Joulupukki matkaan jo käy"
-Nanni-

lauantai 22. marraskuuta 2014

PROJEKTEJA PROJEKTEJA PART 1



Täälläpä ois yks touhuhiiri terve. Aina jokin projekti työn alla  ja toinen odottamassa nurkan takana. On isompaa ja pienempää eikä sohvan nurkka kutsu kovinkaan usein. 
Välillä tolskatessa tulee fiilis "onko ihan pakko koittaa tehdä kaikki itse"? Siinä ommellessa kun periaate on ompele purkaa ompele purkaa jne ajattelee vain "rohkea rokan syö ja toiset on muuten vaan tolloja". 
Kesällä ostin sisustyynyt tarkoituksenani tehdä kaapista löytyneestä kankaasta koristetyynyt. Homma vain jäi ja jäi ja kun lopulta päätin, että nyt on aika ommella ne halvatun tyynyt ei vanha kangas enää miellyttänytkään pisaraakaan. Tein suunnitelmaan muutoksen, nappasin Ikeasta ostamani tyynyn mukaani ja menin pyörittelemään Eurokankaaseen sille sopivaa  kumppania. Löytämäni Gunilla mikälie-kangas on kaikkea muutakuin minun tyyliseni, tai ainakin näin olisin ajatellut, ellei Ikean tyyny olisi ollut mukana. Ihastuin kankaaseen täyttäpäätä ja se jos mikä oli menoa. Sain myyjältä haasteen ommella tyynyihin vetoketjut. No huh huh, olisittepa nähneet ilmeeni kuullessani sanan "vetoketju". Otin haasteen vastaan mutta vasta kun sain siihen kädestä pitäen opastuksen. VIRHE. Homma kuulosti simppeliltä, alku oli simppeliä ja lopussa kiitos seisoo. No ei seiso ei. Eka tyynyä todellakin ompelin ja purkasin, ompelin ja purkasin. Alkuun vielä hymyilin ja totesin, että tuleepa ratkojallekin töitä, ei tarvitse senkään olla tyhjänpanttina mokoman. Kyllähän se hymy hyytyy jossain vaiheessa sisukkaammallakin tyypillä. Ei hitsi vieköön mitä hommaa, oliko pakko alkaa sooloilemaan ja varsinkin nyt kun kangas ei ollut sieltä halvimmasta päästä. Eka tyyny valmistui enkä todellakaan ollut lopputulokseen tyytyväinen vaikka viilailin sitä ees sun taas. No olinpa ainakin oppinut kaikki virheet sen kohdalla, toisen kohdalla ne voidaan ohittaa tuosta noin vain. 


Jeps, ens kerralla aloitankin heti siitä tokasta tyynystä ja jätän eka tyynyn ompelun myöhemmäksi. (ensi kerralla? ensi kertaa ei tule) Toisesta tuli paljon paljon siistimpi, vähemmällä purkamisella ja hikoilulla. Sain Pakkomielteitä Hennalta kommentin, että hyvin olet osannut kohdistaa kuviot. Täh? Kohdistaa kuviot. Jooo kyllä, kohdistelin niitä ihan tosissaan. Ai pitääkö sellaiseenkin kiinnittää huomiota? No olipas onni, että ne kohdistui itsestään noin kivasti. 
No niistä tuli ihan hyvät mutta minulle ei kelpaa ihan hyvä. Olen tarkka tekemisissäni ja niistä olisi pitänyt tulla tosi hyvät. Siellä ne nyt kuitenkin on sängyllä, kenenkään ei pidä mennä katsomaan niitä vetoketjuja lähempää ja ensi kerralla ompelen koristetyynyni samalla tavalla kuin tähänkin saakka, ilman vetoketjua. 


Ja tuo kangas, aaah aivan huippuihana. Haaveenani on mieheni iloksi täyttää sänky täyteen tyynyjä, tai jos ei ihan täyteen niin paljon ainakin. Seuraavat tyynyt ostan jälleen Ikeasta, täysin mustat sellaiset. 

              

Flunssan kourissa edelleen. Tauti senkun muuttaa muotoaan, ei parempaan vaan pahempaan suuntaan. Viime yön nukkumis saldo puoli tuntia. Oikea korva meni illalla lukkoon, en kuule sillä muutakuin huminaa, välillä se rätisee ja paukkuu ja paine korvassa on tolkuton. Lasten puhe ja kiljahdukset sattuvat ihan vietävästi. Ja ne kaikki muut oireet sitten. Jeps menkää ihmeessä ottamaan influenssa rokoite, tiedä minkä kivan yllärin saatte. En siis ole koskaan aikaisemmin saanut rokotteesta oireita mutta tänä syksynä töissä on rokotteen jälkeen yksi jos toinenkin saanut päivän parin sisään kunnon flunssan oireet. 

Toivottavasti siellä ollaan terveempiä. 
-Nanni-

torstai 20. marraskuuta 2014

TEEHETKENI

Saijalta sain haasteen kuvata aamukahvihetkeni. Koska suurimmaksi osaksi aamuteeni lipittelen töissä, samasta Pentikin kupista joka ikinen aamu maanantaista perjantaihin, päätin hieman sooloilla tätä haastetta jotta siinä olisi jotain mielenkiintoa teille. 
Olen räpsinyt kuvia pitkin viikkoa eri teehetkistäni, osa kameralla osa kännylällä. Tällaisia ihania teehetkiä ja ihania kupposia. 



Maanantai-iltana sain kutsun ystävän luokse iltateelle. Tein toiveen ystävälleni, ei herkkuja meille kiitos. Olisi mahtavaa jos koko perhe herkuttelisi vain viikonloppuisin eikä pitkin viikkoa. "Herkkua on siinä monenlaista, moooonen laista". Tarjolla ei ollut makeaa mutta sitäkin herkullisempaa lohisalaattia sekä melonia, nami. Milloin nähdään uudestaan heh heh.


Aamuisin pesen hampaat, sipaisen pikaisesti kevyen meikin, pukeudun ja eikun töihin. En tosiaan syö kotona mitään vaan sit istahdan töissä teekupposelle. Tällä viikolla on tullut aamupuuhan ohessa hörpittyä Finrexin-kupposia yksi jos toinenkin. Sillä on lähtenyt käheä kurkku toimimaan, tai sitten ei. 


Hah ja lisää lääkettä nassuun. Uuden kännykän myötä on aamuihini tullut pienen pieni mutta ihana lisä. Kuuntelen samalla radiosta the Voicea ja Anssia ja Niinaa. Oih kuinka huippua porukkaa, he ovat ehdottomasti parhaat aamubestikseni. Hihittelen heidän jutuille kotona ja nauraa räkätän täysillä autossa. Joskus unohdun kuuntelemaan lähetystä työpaikan parkkipaikalle, tai unohdun ja unohdun, en vaan malta sulkea radiota ja lähteä kävelemään kohti työpaikkaa. 


Viikonloppuaamut starttaa rauhallisella teehetkellä samalla blogeja lukiessa. Ja tässä puuhassahan vierähtää helposti hetki jos toinenkin. 



Blogi-tapahtumasta saaduista mukeista tuli hetkessä uusin lempparini. Niistä on tullut juotua uskollisesti tämä viikko. 

Ja nii`in, aivan kuin tätä ei olisi jo moni muukin todennut. Kuvanlaatu on tähän aikaan vuodesta karsea, ainakin minulla jolla ei ole ihan maailman tehokkain kamera. Vai olisikohan syynä ne taidot tai niiden puuttuminen. 

Huomenna on työpaikan pikkujoulut. Vaateasiat olivat selvää pässinlihaa kunnes eilen sovittelin muka hyväksi pohdittua settiä. Jep jep näytin vanhassauudessa vekkihameessani ainakin kymmenen kiloa isommalta ja aivan kirjastotädiltä, MIKSI?? Huomenna saan siis pohtia päänahkani hilseille, että mitäs sitä rouva sitten pukisikaan vai toteuttaisiko työkaverin uhkauksen, en pane päälleni mitään. 

En haasta ketään aamukahvi/tee haasteeseen, nappase se itsellesi jos innostusta riittää. Tämä viikon keräily sopi minulle kivasti. 

Ihanaa pikkujoulu viikonloppua.
-Nanni-