lauantai 8. marraskuuta 2014

KAHVIKUPPOSELLA RUNTELINHARJULLA


Viikko sitten neidin partio kokoontui Häijy Väijy seikkailuretkellä Runtelinharjun laavulla. Ensi kertaa tuolla kävimme ja melkoista kinttupolkua sinne joutuikin ajamaan. Auton pohjat raapivat jättimäisiä kiviä, kuoppia ja risuja. Ristin käteni, tänk kaad ettei mieheni ollut mukana, muuten olisimme joutuneet patikoimaan loppumatkan. Ellei ajomatka ollut jo tarpeeksi haastava niin haastetta lisäsi mutkaisen kapean alamäen kohdalla vastaantuleva auto. Perässäni ajoi useampi auto, joten porukalla peruuttelimme ylämäkeen varoen niitä kiviä ja mutkaa. Hah haa enpäs olekaan yhtään niin blondi kuin saatan näyttää. Onnistuin ohjaamaan autoletkan eksymättä perille. 

             

Lasten lähtiessä suunnistamaan, jäi osa aikuisista valmistelemaan kuumaa juottavaa ja eväsleipiä. Pakkasta taisi olla vaivaiset -4astetta ja vaikka luulin pukeneeni tarpeeksi vaatetta päälle, olin hyvinkin pian jo jäässä. Jee ja talvi vasta tekee tuloaan. 
Meidän osalta reissu loppui ennen aikojaan kun Pipunan ryhmä tuli suunnistamasta oli tyttö aivan puhki, lysähti puunjuurelle eikä jaksanut enää ottaa osaa yhteenkään kivaan puuhaan. Suosiolla kotiuduimme ja oletin pitkän suunnistuksen olevan syynä lapsen väsymykseen. Kotona todellisuus selvisi. Tytöllä oli korkea kuume ja syke huiteli taivaissa. Lapsi nukkui koko illan, valitti kun sydän tuntuu hassulta. Tokihan kuumeisella lapsellahan on tavallista, että syke on tavallista korkeampi mutta 11 vuoden äitiys kokemuksella ei meillä ikinä ole törmätty moiseen. Seurasin lapsen vointia koko yön ja kunnes syke laski normaaliksi uskalsin itsekin alkaa nukkumaan. 

Haalari Ticket, Kengät Salomon. 

Takki Bench, Housut Torstai, Pipo Global A. Huivi saatu lahjaksi.
Nyt on neidin kanssa sairasteltu viikko. Itse olen ollut kotona useamman päivän ja pikkuhiljaa olisi kiva päästä ihmisten ilmoille. Olen tässä taas muutaman päivän kummastellut terveyskeskuslääkärin diagnoosia joka totesi että ei lapsella ole korvissa tulehdusta. Muutama tunti lääkärissä käynnin jälkeen tärykalvo puhkesi ja korva on vuotanut märkää nyt neljä vuorokautta. Jos hetkellisesti tässä talossa jossain vaiheessa olikin vauvakuume, on se nyt viikon aikana kadonnut tiehensä vauhdilla. Muistin syövereistä pilkahtelee mieleen aikoinaan valvotut yöt koliikkivauvojen kanssa. Viikko valvomista riittää minulle. 
Lapsi jonka henki menee sairastellessa ahtaalle, valvottaa vanhempiaan yskimällä ja oksentamalla tauotta. Jos jossain vaiheessa sattuisin nukahtamaankin, alkaa yllättäin valtava nenäverenvuoto joka tottakai säikäyttää pienen potilaan. Voiko siis yhdellä lapsella ollakaan enempää oireita pelkän kausiflunssan aikana? 
Yliopistollisessa sairaalassa työskentelevänä tiedän, ettei kannattaisi turhista valitella mutta lasta käy silti hieman sääli. Onnea on silti se, että saamme olla perusterveitä. No hieman alkuperäisestä kirjoituksesta harhautuneena, palataanpa takaisin aiheeseen.



Sen verran ehdimme kuitenkin Runtelinharjulla maisemia ihastella, että kuviakin tuli räpsittyä yksi jos toinenkin. Kivoja vaellusreittejä risteili sinne tänne, eikä maastokaan näyttänyt ykstoikkoisen tasaiselta. Ihanaa löytää tuollainen paikka jonne voisi omallakin perheellä mennä viettämään päivää ja paistelemaan makkaraa. Ja tosiaan sillä autolla pääsi ihan perille saakka, vaikka ihan Räikkösen vauhtia ei kannattanutkaan hurjastella. 



Matkamuistoksi neiti löysi kivan käppyräisen kepin joka tottakai piti tuoda kotiin koristeeksi. Eihän tuota miesväki ymmärtänyt laisinkaan mutta mitäpäs ne sisustamisesta yleensäkään ymmärtäisi. Kaikin puolin kiva reissu jos ei kaikkia epäkohtia oteta huomioon. 


Ihanaa Isänpäivänviettoa joka kotiin. 
-Nanni-

11 kommenttia:

  1. Runtelin laavu on tuttu paikka meillekin, muutaman kerran ollaan siellä käyty perheen kesken pikku reissulla 😊 Ihanaa isänpäivää! ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana paikka. PItää kyllä omallakin perheellä piipahtaa sinne makkaran paistoon.

      Poista
  2. Kiva posti!
    Mukavaa isänpäivää sinne:)

    VastaaPoista
  3. Hui että kuinka hurjan kuuloisia flunssaoireita teillä, toivotellaan kaikki pöpöt äkkiä hus pois.
    Mukavaa isänpäivää myös teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina. Meillä tuo tyttö sairastaa aina kovemman kaavan kautta. Tauti on aina raju ja kestää turhan pitkään. Toivottavasti ei tänä talven sairastelis niin paljoa.

      Poista
  4. Hui mitä oireita! Minusta saa huolestua moisista, tosin en olekaan terveydenhoitoalalla töissä ;)
    Hyvää sunnuntaita ja isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kans vaikka moni onkin oireita vähätellyt. Lapsi on aina lapsi ja kukas muu siitä huolehtii kuin äiti ja isi.

      Poista
  5. Mukava postaus! Luonnossa on ihana käydä välillä. Liian harvoin tulee silti sinne lähdettyä :) Ihanaa isänpäivää sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin aivan liian vähän tulee nykyään ulkoiltua. Ihanaa isänpäivää teillekin.

      Poista
  6. Hui että mitä oireita!? Toivottavasti tyttö on kuitenkin jo paranemaan päin? <3
    Reipasta alkavaa viikkoa. :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-