tiistai 27. tammikuuta 2015

ESIKOINEN



Esikoisemme - Leijonapoika - Leijonan poika. Elokuun lapsi siis kuten isänsä ja kummitätinsäkin. Hyvin vahvasti leijona, sosiaalinen ja "täältä minä tulen"-persoona. Tykkää hassutella ja naurattaa ihmisiä, kuten leijonat yleensä. Osaa ärjyä ja näyttää mahtinsa, minä olen tämän viidakon kuningas. Samalla myös hyvin herttainen, herkkä ja osoittaa rakkautensa läheisiinsä. 
Esikoisemme syntyi -03 reilu vuorokausi lasketunajan jälkeen. Syntyessään noin 3490g eli juuri sopivan kokoinen ryppyinen vauva jolla oli syntymämerkki leuassa, tai on siis vieläkin. Itki koliikkia suhteellisen pitkään ja kun saatiin vatsa tasapainoon, alkoi korvakierre. Kun nämä perinteiset vauva-ajan sairastelut oli ohitettu, korvat putkitettu ei tätä tulevaa NHL-tähteä pidätellyt enää mikään. 


Kun pikkuherra oppi kävelemään 1-vuotis synttäriviikolla ei jääkiekkomaila "irronnut" kädestä hetkeksikään. Maila kourassa mentiin kauppaan, kylään ja nukkumaan, maila sylissä istuttiin autossa ja jos äiti takavarikoi pallon, keksi poika pallon mistä milloinkin. 
Yksi vuotiaana M istui keittiönpöydällä, katseli lunta auraavaa traktoria ja huusi innoissaan "kakkolio, kakkolio". 
M sai erikoisen, Venäläistyylisen nimen joka valitettavasti sekoitetaan joka paikassa tytöksi. Milloin M on ollut tyttöjen hiihtokilpailulistalla, milloin tyttöjen yleisurheilujoukkueessa jne... Poika on ylpeä nimestään, sehän on erikoinen eikä vastaan kovin äkkiä tule toista saman nimistä kaveria. Harmikseen nimeä ei tietenkään löydy kalenterista mutta eipä se onneksi suuremmasti ketään hidasta. Toinen nimi Aaron on isin keksimä ja mielestäni mielettömän ihana. Omassa suvussani löytyy yksi Aaro niminen sukulainen. 


Sällillä on lähes aina pilke silmäkulmassa mutta onneksi hän ei juurikaan koskaan tee suurempia metkuja. 
Jääkiekon lisäksi poika tykkää ottaa painimatseja äitinsä kanssa joka pian jää auttamatta alakynteen. 
Ei ehkä niin lemppariharrastus mutta suurena apuna äidin blogiharrastuksessa kuvaajana. Kiitos esikoiselle siitä. 

Jos minulta kysytään, on poika tullut ulkonäöltän aivan minuun, hänessä on runsaasti piirteitä joita löytyy minun suvustani. Ruskeat silmät lapsukainen on perinyt isältään. 

Koulussa poika ei taas ole lainkaan tullut äitiinsä, luojan kiitos. Vaikka läksyjenluku takkuaakin, kiskoo poika kokeista niin loistavia numeroita, etten tiedä kenen lapsi hän oikeastaan onkaan. 

Urheiluhulluudessaan tullut isäänsä. Istuu nenä kiinni telkkarissa ja tietää urheilusta kuin urheilusta lähes kaiken, huoh. 
Aikoo isona NHL.ään ja kuulemma rikkaana aikoo palkata oman äitinsä kotiaan siivoamaan. Jaahas, olisikos tässä kurinpalautuksen paikka vai pitäisikö ruveta miettimään millaista tuntipalkkaa pyytäisin. 


Tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Siskosta ei ole pakko tykätä joka päivä, eihän? Tytöt on mälsiä ja ne vaan lähettää omituisia whatssappeja. Aikoo asua äitinsä helmoissa lopun ikänsä. Veikkaan, että hermo siskoon vaan katkeaa jossain vaiheessa ja sit muuttolaatikot vaihtaa vilkkaan osoitettaan. 

Esikoiseni- ilahduttaa minua ihan joka ikinen päivä, on avulias ja kultainen. Hurjan Rakas. 

Miksi tällainen postaus? Neidin kanssa puuhaamme yhtä sun toista ja olemme paljon keskenämme. Pipuna esiintyy blogissani paljon useammin kuin M. Ehkäpä juurikin siitä syystä, että hän on aina menossa jonnekin. 
Monesti tunnen piston sydämessäni kun kirjoitan Pipuna sitä, Pipuna tätä... 

Tällainen on siis meidän M Aaron. Maailman ihanin Leijonapoika <3

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
-Nanni-

14 kommenttia:

  1. Kiva postaus Nanni ja voi kun sulla on komea poika ja fiksu<3 niin on mallikkaasti kuvissakin!
    Mullakin 15 vuotias poika, joka tosi rakas ja herttainen, muttei suostu juurikaan enää kuvattavaksi!
    Auttelee myös minua päivittäin kodin töissä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie veikkaan että meidänkin poika ei kauaa enää kuviin suostu.
      M on kerrassaan ihana vaikka osaa myös paiskoa ovia ja kiukutella mutta kaikkienhan meidän kuuluukin joskus suuttua.

      Poista
  2. Suloinen poikahan se siellä :) Ihana postaus :)
    Meidän neiti,tai tuo kaikista nuorin on tullut ulkonäöltään kovasti minuun(onko joku päivä harmitus,en tiedä) . Siippani, kaksi muuta on sitten tullut, esikoinen isäänsä ja keskimmäinen äitiinsä. Aika, oinasten pakka nämä kolme :) Jotenkin näistä kahdestakin on tullut rakkaita ja huolet kannan minäkin heidän elämästään. Mietipä sopiva palkka niin sulla on varma työpaikka kun poikasi lyö läpi NHL:ssä! :)
    Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun toisen rakkaista on tullut sinunkin rakkaita ♡

      Poista
    2. Niin,vaine en tiiä olenko heille..:) Tätihän mie heille olen,iältäni. N tosin sanoi kerran että se on ollut parasta kun olen siihen kaksioon kantanut tavarani 2010..
      Äidillisiäkin neuvoja tulee mutta aikuisia kun on niin lopullisen päätöksen tekevät itse!
      Pikkumies Joelilla on kans oma paikka mutta se onkin mummipuolen hommia :)
      Annukka

      Poista
  3. Suloinen poika, ihanan reipas ja mukava lukea tasapainoisista lapsosista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M on todella kultainen vaikka vaikeuksiakin on ollut.

      Poista
  4. Oi miten valloittavat kuvat, ja ihana postaus. Kivasti kuvailit luonnetta ja harrastuksia. Elämänmakuista arkea :)

    VastaaPoista
  5. Suloinen, eläväisen oloinen poika :) Ihanaa keskiviikkoa <3

    VastaaPoista
  6. Komea ja mukavan oloinen poika sinulla, kiva kurkata häntäkin välillä :)
    Kivaa viikon jatkoa sinne <3

    VastaaPoista
  7. Äidin näköä löytyy, komea leijonapoika :)
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus!! Niin komea ja iloisen oloinen poika, saatte olla hänestä ylpeä! <3

    VastaaPoista
  9. Oi että mikä söpöliini hurmuri <3 Pilke silmissä tuikkii tänne asti. Ihana postaus. <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-