torstai 5. helmikuuta 2015

KAIKKEA SITÄ NÄKEE KUN VANHAKSI ELÄÄ

Oletko koskaan nähnyt tilannetta jossa ajattelet "onneksi toi ei tapahtunut mulle" tai "onneksi tuo ei ole minun mieheni/lapseni"? No ainakin itse saatan joskus ajatella juurikin näin. Tässäpä ote elävästä elämästä:
Olimme Pipunan kanssa Säästökuopassa ostamassa ystäväni lapsille tarroja, niitä siinä pyörittelimme ja kummastelimme surkeaa valikoimaa ja tarrojen ylihinnoittelua. Vihdoin päädyimme jonkinmoiseen tarrasettiin  ja olimme valintaamme erittäinkin tyytyväisiä. No missäs ne tarrat yleensä sijaitsee? Missäpäs muualla kuin askartelu/leluhyllyjen läheisyydessä. Neiti askartelija, himo sellainen katseli silmät kiiluen kaikkia ihanuuksia "voitaisiinko äiti ostaa jotain uutta askartelu-juttua millä minä voisin kotona tehdä jotakin kivaa"? Tähän kysymykseen vastasin, että meillä taitaa kummallakin kaapit tursuta jos jonkin moista askartelumateriaalia, että tuskinpa taidamme mitään uutta tarvia, eikä muutenkaan ostella joka kerta kaupasta jotain. Periaatteeni on, ettei kauppareissulta tosiaankaan ostella "heräteostoksia" lapsille, sillä tällaiseenhan lapsi tottuu yllättävän helpolla ja on sen myötä jatkuvasti jotakin vailla. 
Totesin Pipunalle, että lähdetäänpäs kotiin kokkailemaan ja sen jälkeen vaikka luistelemaan. Suuntasin kassalle päin kunnes neiti parahti kammottavaan huutoon ja märinään. Teatraalinen itku muuttui hetkessä tramaattiseksi maailmanlopuksi ja melkein olisi voinut luulla, että lapsi pääsee vähintäänkin hengestään. Jatkoin matkaani ja sanoin neidille, että tule nyt lähdetään kotiin. Lupailin, että viikonloppuna hän voisi Ruotsin reissulla katsoa itselleen jotain pientä samalla kun mennään serkun synttäreitä juhlimaan. Kuuliko neiti tuossa vaiheessa enää mitään? No eipä kuullut ei. Seuraavan kerran kun käännyin neitiin päin, oletin hänen hipsivän perässäni mutta mitä vielä. Jotain sellaista tapahtui mitä meidän perheessä ei ole IKINÄ tapahtunut. Tyttö oli heittäytynyt kaupan lattialle pitkin pituuttaan ja huusi kuin syötävä, kädessään edelleen askartelutarvike mitä hän niin kovasti himoitsi. Mitä tekikään Hitleri-äiti? Repesin totaalisesti nauramaan, en vain voinut uskoa silmiäni. Lapseni on jo sentään koulussa ja käyttäytyy kuin ehkä noin kolme vuotias saattaisi käyttäytyä. Juuri samaan aikaan siippa soittaa töistä ja kyselee että mitäs siellä puuhataan. Kun kerron hänelle lapsen aiheuttamasta teatteriesityksestä hän purskahtaa nauruun ja epäuskoisena varmistelee, että puhunko edes totta. Hän vinkkaa, että mene lapsen viereen makaamaan. Minäkö? No helpostikin voisin tehdä noin mutta olin jo liian kaukana lapsesta. 
Meidän aina niin rauhallinen, ehkä hieman päättäväinen mutta muuten kovinkin sympaattinen neiti järjesti sitten melkoisen shown muille asiakkaille. Siellä varmasti joku äiti juuri ajatteli, että "onneksi toi ei ole meidän lapsi, johan on käytöstavat eikö kotona osata lapsia kasvattaa". 
Voin vain sanoa, että saa nauraa. Tilanteessa oli kaikki ainekset vuoden komediaan ettei enää parempaa viihdettä voisi töistä tulleelle äidille olla. Kun kerroin tästä muutamalle tutulle sekä lapsen mummoille, ei juurikaan kukaan meinanut uskoa, että kyseessä on meidän Pipuna. Minua episodi naurattaa vieläkin. Tästä puhutaan töissä, sehän on selvä se. 


Mutta mitäs toikaan posti minulle pari viikkoa sitten? Sain valtavan kokoisen, salamyhkäisen paketin postin tädiltä eikä sisällöstä minkäänlaista hajuakaan. Kyseinen päivä oli niin kurja kuin päivä vain olla ja voi, sain lahjakkaat haukut niskoilleni aivan syyttä ja sen vuoksi fiilis oli niin maassa että itku siitä enää puuttui. 
Kummastuneena kannoin pakettia postista kotiin ja sitä innolla lasten kanssa availtiin. Olimme porukalla innoissamme kun sisältä paljastui kasapäin herkkuja. 


Ihana Ystäväni, Cloettan edustaja lähetti meille todella makean perjantaiyllärin. Vaikka itse en herkkuja syökään olin paketista niin innoissani, että koko päivän harmistus kaikkosi hetkeksi kokonaan. Pussista omin itselleni purkat ja pähkinät. Lapset ja iskä saivat karkit, suklaat ja hedemäpurkat. 


Koska paketti sisälsi myös uutuuksia, en voinut kaikkia ihanuuksia kuvaan ottaa mukaan. Tällainenkin ylläri voi todellakin piristää mieltä, aivan ihana teko. 

Kiitos Henna, olet ihana Ystävä.
-Nanni-

26 kommenttia:

  1. Voin kuvitella tuon tilanteen, huh!
    Meillä myös aikoinaan poika järjesti samankaltaisen tempun neuvolassa jääden lattialle huutamaan,
    ettei tule terveydenhoitaja tädin huoneeseen.
    No, oli hyvä, kun nauroit, sillä muuten Pipuna olis vain ehkä yltyny lisää huutamaan...
    Tsemppiä tähän päivään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oisin voinu aikoinaan kuvitella meidän pojan tekevän noin, en ikinä neidin joka on muutenkin suht helppo lapsi. Nyt näytti neiti äidilleen taivaan merkit.

      Poista
  2. Noihin hopeetoffeisiin olin koukussa silloin joskus ja edelleenkin maistuvat hyvälle.

    VastaaPoista
  3. Ahhahah! Miksi en ollut kärpäsenä katossa? MIKSI et mennyt makaamaan sinne viereen? :)
    Olen kyllä miettinyt näitä kaupparaivareita ja ottanut asenteen, että alusta asti niin ettei mitään herätettä osteta eikä koskaan sorruta antamaan periksi. Jännityksellä seurataan, tuleeko meille draama-queen vai jotain aivan muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin mennytkin jos en olisi ollut jo tosi kaukana. Joskus nuorempana olisin vetäny kilarit mut nyt vanhempana äitinä vaan nauroin.
      Meillä ei ole koskaan annettu huutavalle lapselle periksi.

      Poista
  4. Ihana postaus :D Ennen tuota kohtaa, jossa kerroit revenneesi nauramaan, ajattelin että mä varmaan vaan nauraisin :D Kyllä ne lapset osaa. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset tosiaan yllättää lähes päivittäin.
      En voinut kuin nauraa lapselleni.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No kylläpä neiti tosiaan yllätti.
      Paketti oli mieluinen. Uudestaanki saa lähettää.

      Poista
  6. Heh...Oisit mennyt makaamaan vaan viereen...tulisipa joskus päivä,että voisin sen tehdä omalle lapselleni =D -Annikki-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLisin mennytkin mutta olin jo niin kaukana lapsesta etten viitsiny siellä kynttilä osastolla alkaa pötköttelemään.

      Poista
  7. Heh,vai sellainen kauppareissu..:) Meidän neiti on välistä aivan mahdoton kaupassa ja joutuu autoon jos ei ole kunnolla. Oli ollu isänä kans kaupassa ja tyttö oli huutanut jollekin selälle, joka oli pakastealtaalla ottamassa että et koske mihinkään!
    Kiva kun komentelee muita.. Syylliset ollaan me kun neidille samaa sanotaan..:/
    Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli aikoinaan pojan kanssa tuota autoon menoa useampaan otteeseen kun ei herra meinannut muuten uskoa mutta Pipunasta en olisi heti uskonut tuollaista.

      Poista
    2. Onneksi meillä vielä tehoaa se autoon joutuminen.. Eiköhän nämä mee ohi joskus..
      Annukka

      Poista
  8. Haha... :D Kyllä nämä koululaisetkin osaavat yllättää! Ihana Pipuna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin osaavat. Kyllä siinä äidillä leuat loksahtivat.

      Poista
  9. Voi ei...Kyllä voin kuvitella tilanteen...Sulla oli varmasti naurussa pitelemistä, kun kyseessä on kumminkin ekaluokkalainen Pipuna :) Kyllä lapset osaavat yllättää... Ihanaa iltaa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin sain vain nauraa. Kyllä neiti semmoiset shown järjesti. IHanaa viikonloppua Jaana <3

      Poista
  10. Kiitos kun jaoit tämän. On niin lohduttavaa kuulla, että muidenkin lapset saattaa olla hiukkasen kipakoita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä neiti on todella itsepäinen mutta en silti olisi uskonut että rupeaa kaupan lattioita halailemaan. Huh mikä neiti meillä. No samanlainen äkäpussi taitaa olla äitinsäkin :D

      Poista
  11. Ihanan lahjan olet saanut, varmasti piristi mieltä! :)
    Ja huh millainen show teillä on ollut kaupassa! Uskon, että on varmasti ollut hassua nähdä jo hieman vanhempi lapsi käyttäytymässä noin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en olisi ihan heti uskonut että meidän neiti toimii noin sillä hän on aina se rauhallisempi lapsi. No kerran sitä tämänkin näkee.

      Poista
  12. Hauska :D Mutta miten kauppareissu päättyi, millä mielellä pikkuneiti lähti kaupasta?
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulihan se neiti vihdoin perässäni kun en antanut periksi. Lapsi mullisteli minulle lähes kotiin saakka mutta unohti koko eposodin siinä vaiheessa kun näki naapurin lapset pihalla ja jäi itsekin ulos leikkimään.

      Poista
  13. Nauratti kyllä tuo teidän kauppaepisodi ja voin hyvin kuvitella tilanteen huvittavuuden :D Itse en ole vielä kertaakaan törmännyt tilanteeseen jossa lapsi heittäytyisi lattialle huutamaan, vaikka monenlaista muuta episodia on kauppareissuilla näkynyt. Oma poika ei ole vielä pahempaa showta järjestänyt, mutta joskus oli niin väsynyt hoitopäivän jälkeen että heittäytyi makaamaan Prisman pakastehyllyjen väliin lattialle enkä meinannut saada häntä jatkamaan matkaa millään, oli siinäkin pari silmäparia tuijottamassa kun yritin saada ylös lattialta ja lopulta piti sylissä kantaa kassoille!

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-