perjantai 20. helmikuuta 2015

TREFFIT BJORN DÄHLIEN KANSSA, MENIKÖ NE NIIN KUIN AJATTELIN?

Viime viikolla lomalla ollessani minulle olisi voinut kevyestikin laulaa "must on tullu urheiluhullu". Muun perheen ollessa aamut töissä ja koulussa, tämä tyttö urheili niin, että itseäkin jo kauhistutti. Kun lapset lähtivät kouluun, minä lähdin salille, lenkille tai hiihtämään. Hiihtämään. Joopa joo. Siinä onkin sitten kokonaan tarinaa kerrakseen. 

Mikä on se urheilulaji minkä into tapettiin yläasteella? Niinpä niin, veikkaan, että moni vastaa hiihdon tai uinnin. Kuinkahan pitkään meni, että halusin edes kuulla sanan Sukset tai Hiihto. Jossain kumman mielenhäiriössä ostimme monta talvea sitten minulle sukset, siitä se hulluus sitten lähti. Ensin meille tosiaan muutti sukset, seuraavana talvena hiihtopuku ja viimeisenä vuorossa oli todella tyylikäs (lähinnä naurettava) hiihtopipo. Jestas mullahan on kasassa kunnon välineurheilijan kamat. 
Viime talvea lukuunottamatta olen joka talvi suksien oston jälkeen hiihtänyt ja kovasti siitä tykännyt. Tai itseasiassa en niin kovasti, että olisin säällä kuin säällä tuolla ladulla räkä poskella sauvomassa, ehei ilman pitää olla loistava ennenkuin minua ja pipoani ladulla nähdään. 
Viime viikolla kaivelin sukseni naftaliinista ja päätin lähteä testailemaan miltä se hiihto pitkästä aikaa maistuisi. 


Ei muutakuin sukset autoon, monot jalkaan ja menoksi. Kun pääsin ladulle ja eka sauvantyönnöt oli takana ajattelin, että WAU, loistava ilma, loistava luisto suksissa, loistavaa puuhaa voi että tästä minä tykkään. Enpä ennättänyt montaa työntöä hiihtää kun pohkeeni menivät aivan kramppiin, kipu oli aivan kamalaa. Sinnillä eteenpäin. Kun lähdöstä oli minuutti kaksi, koko kroppa oli aivan tuskassa. Edellisen päivän käsitreeni tuntui menneen perille, huh heijaa. Joka paikkaan sattui ja jalat olivat aivan kammottavan kipeät. Voi elämä, mää vihaan hiihtoa. Jos en olisi niin ärsyttävän sinnikäs, olisin kääntynyt samalla sekuntilla, mielessäni oli heittää sukset vitikkoon ja kävellä autolle. Minähän en hiihdä enää koskaan, se jos mikä on varma. 

Ihastuttava Bjorn Dählie piponi, aah niin naurettavan ihana. 
Kun matka oli puolessavälin, pysähdyin juomaan, niistämään ja mittaamaan pulssini, se on varmasti viissataa. Eipä ollut, korka kylläkin mutta olinkin juuri kivunnut reittini korkeimman ylämäen, lähes tampaten kylläkin mutta päälle päästiin, se on tärkeintä. Pysähtyminen kannatti, loppumatka meni paljon paremmin, lihakset olivat lämmeneet eikä tuska koivissakaan enää ollut lähellekään niin paha. Hiihtäminen tuntui taas mukavalta.
Autolle saapui väsynyt, hikinen mutta kovin tyytyväinen parivaljakko, minä ja hassunhauska piponi Bjorn Dählie. 


Jos olisin kotona jaksanut liikuttaa pikkusormeanikaan niin olisin nappassut kuvan nuutuneesta olemuksestani mutta en vain enää jaksanut. 
Sellainen reissu minulla, jospa ensi kerralla hieman paremmin. 

- Hiihtoterkuin Nanni -

6 kommenttia:

  1. Mie kuuluin niihin jotka on kouluaikoina tapettu pakkohiihdolla! Toivottavasti tänä päivänä ei ole sitä että kaikkien on pakko hiihtää 5 km,hiihtotunnin aikana.. Me kun muutettiin Ruotsista ja mie olin silloin ekaluokkalainen,puhkuin intoa kun sain sukset ekaa kertaa alleni.. Neidin vien hiihtämään vielä tänä talvena..:)
    Annukka

    VastaaPoista
  2. Minä oon hiihtänyt viimeksi parisen vuotta sitten, ja sitä ennen aikoinaan alakoulussa. Nimenomaan pakkohiihdon parissa. Itse tykkään käydä lautailemassa. Harmi vaan kun meilläpäin ei ole suotu kunnon rinteitä tälle talvelle. No, ehkäpä ensi vuona sitten. :)

    VastaaPoista
  3. Täällä yks hiihtäjä, joka ei oo sanut tälle talvelle suksia jalkaan...Sali ja lenkkeily on voittanut hiihdon :D Ihanaa viikonloppua sinne Jyväskylän suuntaan ja terkkuja Hennalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täällä ollut niin mukavaa :) Terkkuja sinnekin <3

      Poista
  4. Samaa pakkahiihtoa oli mullakin alakoulussa ja aattelin, että kun täältä pääsee, niin en koskekaan suksiin!

    Muutamana talvena olen hiihdellyt, tänä talvena en!

    VastaaPoista
  5. Hih, täällä yksi, jonka inhokki hiihtäminen on ollut kouluajoista asti, enkä ole vieläkään siitä yli päässyt. Suksia en ole saanut ostettua, pari vuotta olen nyt harkinnut, mutta täällä etelässä nämä talvet ovat niin vähälumisia, että vielä en ole saanut aikaiseksi:)
    Blogissani on haaste sinulle, käypä kurkkaamassa jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-