keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

TULE SELLAISENA KUIN OLET, OLE SELLAINEN KUIN OLET


Huomaan nykyään useammin ja useammin pohtivani ja miettiväni, että millainen minä olen. Kai minä olen ihan hyvä tyyppi, on monesti kysymys jota pyörittelen mielessäni. 
Ei ole pitkäkään aika kun soimasin itseäni asiasta kuin asiasta. Päivän teemana tuntui jatkuvasti olevan "olen surkea äiti, olen surkea puoliso, olen surkea työntekijä". Mistähän se tuollainenkin epävarmuus saa alkunsa? Peilistä tuntui katselevan tylsän näköinen tyyppi, joka olisi voinut vajota maanrakoon mennen tullen ja palatessa. Mitä järkeä on itsensä ruoskimisessa. Eikö jokaisen kuuluisi tykätä itsestään, koska sehän se on se kumppani jonka kanssa eletään alusta loppuun saakka. 
Jossain vaiheessa huomasin muuttaneeni huomaamatta ajattelutapaani. Peilistä katsoi tytsy jolla on jo juonteita kasvoilla, ärsyttäviä joita en olisi kaivannut mutta siinä ne on ja niille en mitään voi. Kroppa ei ole täydellinen mutta huonomminkin voisi mennä. Tällä hetkellä viihdyn vartalossani vaikka toki siinäkin on parantamisen varaa. Mut hei! Minähän olenkin hoitaja ja äiti, en malli, mun kropan ei tarvi olla täydellinen, pääasia että se kelpaa minulla ja puolisolleni. 
Yritän olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. Yritän olla huutamatta joka asiasta. Koitan joskus joustaakin mutta silti olla vanhempi joka uskaltaa asettaa lapsilleen rajat, vaikka ehkä kavereilla onkin eri säännöt. Puuhaan lasteni kanssa mutta armahdan myös itseäni ja otan aikaa itsellenikin. 
Puoliso, hmmmmm sitä pitäisi ehkä kysyäkin siltä toiselta osapuolelta. Koitan olla hyvä puoliso. Ottaa mieheni huomioon, puhua hänestä kunnioittavasti ja antaa hänellekin omaa tilaa. Rakastan puolisoni seuraa, viihdymme mainiosti keskenämme niin kotona kuin muuallakin. 
Ystävänä olen luotettava, ainakin omasta mielestäni. Kuuntelen ja autan niin paljon kuin osaan ja pystyn. Pidän yhteyttä ystäviin ja läheisiini, soittelen ja viesteilen. Kyselen mitä kuuluu. 
Millainen hoitaja minä olen, millainen työkaveri minä olen. Sosiaalisuuteni vuoksi tulen helposti toimeen lähes jokaisen vastaan tulevan  kanssa. Hoitoala on juuri oikea ala minulle. Olen empaattinen ja kuuntelen myös potilaitani. En tee työtäni liukuhihnalla vaan otan jokaisen potilaan yksilönä. 

Haiseeko itsekehu? Voisin luetella liudan huonoja puolia mutta tarkoitus oli löytää niitä hyviä piirteitä itsessäni. Olen siis ihan hyvä tyyppi. 



Löydätkö sinä itsestäsi hyviä puolia vai oletko omasta mielestäsi pelkkä nolla?
-Nanni-

17 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus taas jälleen kerran sinulta :) Itse olen opetellut lähivuosina siihen, että en aliarvioi itseäni vaan osaan antaa myös tunnustusta siinä itselleni missä olen hyvä. Minusta on tärkeää että tiedostaa omat vahvuudet ja myös ne heikkoudet, eikä jatkuvasti vähättele itseään. Itsevarmuus ja itsetietoisuus, niillä pärjää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JAsmina, olet aivan oikeassa. Itseään pitää todellakin arvostaa ja rakastaa.

      Poista
  2. Minä olen sellainen, että yritän aina miettiä positiivisesti ja kehun itseäni, kehun lähipiiriäni... jätän ne huonoot piirteet ikään kuin huomioimatta... enkä rankaise itseäni pienistä puutteistani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mahtava asenne. Tuollaiseen pitäisi jokaisen pyrkiä sillä mehän olemme hyviä.

      Poista
  3. Kyllähän niitä hyviä puolia joutuu kaivelemaan ja helpompi on soimata itseään.

    VastaaPoista
  4. Jotenkin tykkään ihan hirveästi blogistasi, Nanni. Vaikutat tosi sympaattiselta, lämpimältä ja helposti lähestyttävältä. Kirjoitat kivasti.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, ihanasti sanottu <3
      Mukavaa saada palautetta.

      Poista
  5. Hyvä kirjotus Nanni♥

    Kaikista meistä löytyy myös jotain hyvää, välillä se pitää vain tonkia esiin...

    Kumpa muistaisimmekin tehä sen useammin, eikä aina mietittäisi niitä huonoja puolia!

    Kivaa päivää Ihana♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin löytyy ja pitäisi osatakin arvostaa itseään enemmän.

      Poista
  6. Hyvä! Nostetaan positiiviset asiat esille. Ihanat kuvat, ja tuossa alimmassa kuvassa on oikea tahtonainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne. Kyllähän jokaisessa hyvääkin on, itseään on vain helpompi arvostella.

      Poista
  7. Ihana Nanni! Kaikissa meissä on jotain hyvää! Joskus on hyvä miettiä sitäkin asiaa :) Toivotaan, että nähdään pian <3

    VastaaPoista
  8. Sull aon Nanni niin ihania kirjoituksia -kuten tämä! Sinä olet ihana, aurinkoinen ja ennenkaikkea luonnollinen ja aito! <3 Ensitapaamisen jälkeen jäi todella hyvä fiilis, sun kanssasi oli niin helppo jutella. Odotan jo innolla seuraavaa tapaamista, kunhan saadaan meidän aikataulut natsaamaan :) Ihanaa viikonloppua sinulle ja halaukset!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ihanista sanoista. Samanlainen kuva minulla jäi sinusta. Iloinen ja lämmin ihminen. Eiköhän me saada treffit sovittua piakkoin.

      Poista
  9. Upea kirjoitus Nanni. <3

    Aika nolla olen tai jokin ristiriitainen mix. Toisaalta todella vahva itsetunto, toisaalta nolla. Mutta jos joskus onnistun, huonommuus syndrooma lyö löylynä päälle. En usko, että olen hyvä, kysessä oli sattuma, vahinko, pelkään että paljastun, miksi? En edes tiedä.

    Nimenomaan blogi on aiheuttanut viime aikoina lämpimiä fiiliksiä ja onnistumisia, mutta myös pelkoja. Jos on kutsuttu blogitilaisuuteen, mietin että tässä on pakko olla jokin virhe.... Ja pian ne sen huomaa.

    Ja kyllä parissa vuodessa tapahtunut naamassa ja vartalossa konkurssia, välillä vihaan itseäni ja välillä en välitä. Sitten on rakastava perhe, ystävät, te ihanat blogiystävät ja kas yhtäkkiä taas aurinko paistaa ja kaikki ihanasti. Olisiko tämä sitten sitä naisen elämää...

    Olet Nanni sydämellinen, sielukas, viisas ja erittäin kaunis, siinä ole hyvä, tekeekö mieli inttää vastaan. Hih. :) No sellainen olet, usko pois vaan. <3 <3

    Aurinkoa viikonloppuun. <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-