torstai 30. huhtikuuta 2015

KLARA VAPPEN


Oikein ihanaa Wappua kaikille. Täällä vietetään rauhallista, lapsiystävällistä vappua johon kuuluu huomenna kaupungilla käyntiä ja siman juontia. Oulussa saa Vappupäivänä ihastella vanhojen autojen sekä motskareiden wappuajoja, niiden ihastelu kuuluu meidän vapputraditioon. 

Wappuiloa toivottaa Simasuu.



keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

VERKKOKAUPPAOSTOKSILLA


Nainenhan tarvitsee aina yhtä sun toista, kun yksi asia on hankittu niin pian mielessä on jo jotain uutta "tärkeää". 
Omaan keväseen on kuulunut tulevat Turkin reissun vaatetusta metsästellessä. Ensimmäistä kertaa aurinkolomalle lähtevänä sitä joutuu tosissaankin katsastelemaan vaatekaappiaan ihan uusin silmin. Lähes kaikki on jo hommattuna, niin itselle kuin lapsillekin mutta uimapuku ja rantasandaalit on vielä kaupassa. 
Rantavaatteiden lisäksi etsinnän alla on ollut juhlamekko tuleviin ristiäisiin ja ainahan sitä on kiva kesäksikin jotain uutta kaappiin hommailla. 
Keräsin mieluisia kollaaseja näistä kolmesta aihealueesta Espritin verkkokaupasta ja jokaiseen kuvaan merkitsin sen itselle mieluisimman vaatteen/asusteen. 

Koska uudet bikinit kaapissa jo odottaa, haluan ehdottomasti niiden rinnalle uimapuvun. Nahkasandaalien kaveriksi varmaan viisainta olisi hommata vedenkestävät sandaalit. Muistan joskus Espritin liikkeessä ihastelleeni tuota uimapukua ja siellä se vielä minua odottaisi. 

Juhlapuvuista oli haastava valita se mieluisin kun tykkään noista kaikista. Vihreä olisi aikamoinen vaihtelu kaapissani. Ja nuo kengät aaahh...

Haalareita olen katsellut ja metsästellyt viimekesästä saakka, mutta vastaan ei ole tullut mieluisaa. Tällaiselle lyhyelle kaikki haalarit tuntuvat melkoisilta säkeiltä. 

Yllätyin hurjasti huomatessani, että Espritin verkkokaupan sivuilla oli myös Home-osasto. Aivan huippuihania tapetteja, tyynyjä sekä yhtä sun toista kotia ilahduttamaan. Onko tuo home osio sinulle tuttu vai olenko ainoa jolla on tässä asiassa aukko sivistyksessä?

Espritin vaatteet on omia suosikkejani. Hinta/laatusuhde on mielestäni kohillaan. Muistatko viimekesältä esimerkiksi tämän mekon, tai kuvassa olevan puseron?

Pusero ja vyö: Esprit. Shortsit Seppälä. Kengät kirpparilta. 
Kesän pilkettä silmäkulmassa.
-Nanni-





maanantai 27. huhtikuuta 2015

SILLALLA

Kerroinkin muutama viikko sitten käyneeni Karlan kanssa ottamassa asukuvia läheisellä sillalla. Kuvauksen aikana sillalla kulki paljon kevätauringosta nauttivia ja saimme kummastuneita katseita osaksemme. Jopa juna vilahti loppuvaiheessa ohitsemme melkoista vauhtia. 
Ilma oli tuolloin todella lämmin vaikka kotoa lähtiessä mietin, että kuinkahan jäässä sitä on kun siellä sillalla hipsuttelee pelkillä korkkareilla ilman takki. 
Toisen bloggaajan kanssa kuvaaminen on helppoa siinä mielessä, että kummatkin ymmärtävät lähtökohdat. Ei tarvitse miettiä, että jokohan toinen osapuoli väsyy ja kyllästyy tai onkohan minulla nyt hiukset huonosti tai pusero rytyllä. Yhdessä ohjeistimme toisiamme parhaalla mahdollisella tavalla "hei sulla sojottaa nyt hiukset mihin sattuu ja puserokin on aivan vinksin vonksin".
Alkuun olin valinnut aivan toisenlaiset vaatteet mutta juuri viimehetkellä halusinkin tehdä asumuutoksen. Farkut vaihtuivat talvella ostamiini kangashousuihin, joista olen tykännyt todella paljon. Lindexiltä löytämäni housut ovat jalassa ihana pehmeät, ainoa miinus puoli niissä on rypistyvyys. En ehdi kissaa sanoa kun housuissa on ryppyjä siellä ja ryppyjä täällä. No kaappiin niitä en jätä vaan aion uhmata ryppyjä ja käyttää housujani niin paljon kuin ehdin. Pusero onkin ennenkin blogissa vilahdellut sillä siitä on tullut kertaheitolla yksi suosituimmista vaatteistani.






Housut Lindex
Pusero Vila
Kengät saatu ystävältä
Laukku Pisa Design
Kaulakoru Thomas Sabo

Kiitos Karlalle ihanista kuvista ja kivasta kuvaussessiosta. Toivottavasti toteutamme tämän pian uudestaan.
-Nanni-

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

ILLAN TORKKU, AAMUN VIRKKU VAI...


... illan virkku, aamun torkku vai ei kumpaakaan tätä? 
Itse olen vähän sekä illa virkku ja illan torkku mutta en koskaan aamun torkku. Nousen aamuisin aina aikaisin. Vaikka kuinka koittaisin nukkua pitkään niin ei, ei se vaan onnistu ja rakastankin rauhallisia pitkiä aamuja. Mieheni nukkuu helposti niin pitkään kuin hänen vain antaa nukkua mutta jossain vaiheessa on kiva, että hänkin sieltä nousisi päivää aloittelemaan. 
Talvella olin iltaisin kuin nukkuneen rukous, nukahdin sata varmasti telkkarin ääreen saman tien kun leffa alkoi pyörimään. Tästä tulikin perheen kesken vitsailun aihe "äiti näki taas alku- ja lopputekstit eikä muuta". 
Kun kesä lähenee ja illat valoistuu, alkaa se kukkuminen. Valvon niin myöhään kuin vain mahdollista ja aamulla tietysti ajoissa ylös. 
En ole koskaan tarvinnut paljoa unta. Lapsenakin oli kauheaa olla kaverilla yökylässä kun itse heräsi kuuden aikaan ja kaaverit kömpi ylös kymmenen aikaan. 
Nykyään kun vapaapäivänä heräilen, istun mielelläni teekupposen äärellä blogeja lukemassa. 



Millainen nukkuja sinä olet? Tarvitsetko unta 12 tuntia ennen kuin olet pirteä kuin peipponen?


Joka ilta kun lamppuu sammuu ja saapuu oikea yö...
-Nanni-

perjantai 24. huhtikuuta 2015

PRINSESSAN VALTAKUNNASSA...

... ei onneksi aina tarvitse kaiken olla pinkkiä. Jostain mistälie sisustuslehdestä ihastuin makuuhuoneen siniseen sävyyn. Koska en halunnut suin päin alkaa ostelemaan sinisiä sisustusjuttuja, kaivelin ensi töikseen kaapin syövereitä. Siltähän löytyi joskus aikoinaan pojan huoneeseen ostettu päiväpeitto ja tyynyt. Sininen mattokin löytyi mutta se ei nyt sopinut tähän kokonaisuuteen. 
Neiti oli huoneen uuteen lookiin tyytyväinen ja niin olen minäkin. Ainoa miinuspuoli tuossa päiväpeitossa on sen pituus. Hieman on jäänyt mitta ompelijalla vajaaksi ja ärsyttävästi se ei aivan riitä peittämään koko sänkyä. No se mitä ei peitolla saa peitettyä, peittyy tyynyillä. 
Huoneen uusi väri näytti olevankin tismalleen sama, kuin neidille vasta hommattu Kånken-reppu. 




Ja voih minkä uutisen kuulin tänään. Satuin prismassa ollessani kurkkaamaan puhelimeen ja sinnehän oli tullut melkoinen kuvaviesti, itse asiassa kolme kuvaa. Ystäväni oli mennyt naimisiin, salaa tai ainakin meiltä salaa. Eihän nyt  noin saa tehdä, tai saa mutta minähän olin purskahtaa keskellä kauppaa hillittömään märyyn. Siitähän seurasi puhelu äidille ja onnellinen keskusteluhetki. Tässä olen nyt illan leijunut jonkinmoisessa häähumussa vaikken mihinkään häihin olekaan päässyt. Olen jo pitkään toivonut noiden kahden häitä, toki olisin ilolla ollut mukana juhlimassa mutta maistraattihäät ovat juurikin ystäväni näköinen tapa avioitua. Onnea siis Ystävälle ja serkulle avioliiton johdosta. 


Vähemmän mahatautista viikonloppua kaikille. Meidän neidillä se on kestänyt jo viikon. 
-Nanni-

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

PERINTEISTÄ VAI JOTAIN IHAN MUUTA?


Kummivanhemmuus on suuri kunnia jolle varmaan kukaan ei halua sanoa "Ei kiitos". Kun tuoreen vauvan vanhemmat pyytävät pienokaisensa kummiksi, häkellyn sanattomaksi ja silmiini nousee väistämättä onnenkyyneleet. 
Ensimmäisen kummilapseni sain heti ripille päästyäni joten hän on jo täysi-ikäinen, erittäin kaunis, herttainen nuori nainen, Pipunan kummitäti. Pienin kummilapseni, meidän ainoa yhteinen kummilapsemme täyttää kesällä kaksi vuotta, samana päivänä kun me juhlimme hääpäiväämme. Tähän väliin mahtuu reippaita koululaisia jotka kasvavat silmissä. 

Minun kummikehys. Äitini tekemässä kastepuvussa on kastettu myös meidän lapset.
Uusin tulokas on vielä nimeä vaille. Mieheni sain pyynnön tulla tälle pikkuprinsessalle kummisedäsi. Ilomielin hän otti tehtävän vastaan. 

Kummilusikkani kaipasi epätoivoisesti jo kiillottamista. Tulihan siitä vielä tosi tyylikäs. 
Nyt kysymyksenä onkin, mitä vauvalle muistoksi eli kummilahjaksi? 
Onko perinteinen kummilahja vielä se suosituin?  Kehys, lusikka mitä näitä nyt onkaan vai jotain ihan muuta?


Meillä lapset saivat kummilahjaksi mm...
- Kastevesipullon, kirjan, sormuksen, hopeisen albumin...
- Soittorasia/korurasian, kehyksen, hopeisen albumin...
Itse olen ostellut kummilahjoja aina sen mukaan mitä tarjolla on ollut ja mikä on sillä hetkellä tuntunut mieluisammalta. Tuolle ihanalle kaksi-vuotiaalle prinsessalle laitoimme Nomination-korun sydän palasella. 


Tätä samaa korua mietin tälle uudellekin pienokaiselle. Koruun voisi laittaa vauvan nimikirjaimen tai vaikka sen sydämen, enkelin, ihan mitä vain ihanaa. Korua voisi sitten kerätä synttäreillä ja jouluna, kunnes se on täynnä. 
Onko Nomination huono lahja vauvalle? Toisaalta jos tarkemmin ajattelee, eipä tuo taida sillä hetkellä ymmärtää lahjojen päälle, olipa ne sitten kehyksiä, lusikoita, koruista nyt puhumattakaan. 


Ristiäiset on äitienpäivä viikonloppuna. Vaatteita pitäisi sinne jo miettiä. Itsellä taitaa kuviot olla selvillä mutta neidin kaappia joutuu varmaan syynäilemään tarkemmalla silmällä. Lapsilla noi juhlavaatteet menee huomaamatta pieneksi kun niitä harvoin tarvii. Itse ei enää kasva vaatteista yli, korkeintaan vain leveys suunnassa. 

Millaisia lahjavinkkejä sinulla olisi mielessä?
-Nanni-

tiistai 21. huhtikuuta 2015

TOSSUA TOISEN ETEEN

Alehaukka mieheni teki mainion löydön Top-Sportista ja bongasi uudet fitness kengät -60% alella. Ainoastaan yksi pari löytyi pientä eli minun kokoani ja loput koot huitelivat 40 hujakoilla. Omat tossuni ovat ehkäpä puolinumeroa liian isot salikengiksi mutta myyjän mukaan tuo koko on aivan loistava juoksumaastoon. No sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin sillä aikoinaan juoksukengiksi ostetut popot olen ottanutkin salikäyttöön. Eilen testailin uusia Niken tossujani kun kävin iltasella reippaalla kävelyllä. Ensimmäiselle käyttökerralle todella miellyttävän tuntoinen kenkä, mitä nyt lopussa hieman tuntui että kantapäässä saattaisi pian tuntua hiertymää. Hiertymää ei tullut vaikka siihen aina uuden kengän kanssa varaudunkin. Hyvin kulki tossu ainakin kävelylenkillä, pian testailen niitä vielä juoksussakin. 


Urheilu, välineurheiluako? No miten niin, enpäs ole huomannutkaan. Tässä kun on ikänsä harrastanut lajia jos toistakin ja molemmat lapset ja siippa urheilee niin AINA on jotain välinettä ostoslistalla. Kyllä se niin vain on, että kengistä varsinkin tietää milloin on aika hommata uudet. Minulla ainakin alkaa jalat "kiittämään" kun kengät ovat tulleet tiensäpäähän. 
Tänään tein pika tsekkauksen InterSportissa juoksukenkä osastolla, sillä pojallekin pitäisi kengät ostaa. Sain keräillä silmämuniani kaupanlattialta, sillä en olisi kuunaan uskonut, että lenkkareistakin joku pulittaa kaksisataa euroa. Jos tuolla hinnalla joku ostaa lenkkareita niin veikkaanpa ettei ne edes olleet kalleimmasta päästä. Huh huh sanon minä. Omien kenkieni ovh oli 121€ ja reippaan alennuksen jälkeen niille jäi hintaa jotain hieman yli 40€. En maksaisi kengistäni kahtasataa, en vaikka minulle se raha annettaisiin. Eihän sen hintaisilla kengillä raskisi edes kävellä. 
Tiedän, tiedän. Toisille ei tee pahaa lykätä kenkiinsä satoja euroja, olipa kyse tennarista tai korkkarista mutta tämä olikin minun kipurajani. 
Mutta nyt, ei muuta kuin uusia popoja jalkaan virittelemään ja pihalle. 


Uulalaaa kun on kengillä makoisen herkullinen väri.
-Nanni-

maanantai 20. huhtikuuta 2015

MISSÄS SINUA ON PIDETTY?

Vuoden kummastelin minulle erittäin tärkeän ihmisen olemassa oloa, tai paremminkin olemattomissa oloa. Mihin se tuntemani ihminen oli kadonnut? Välillä jopa huoli pilkahti mielessä mutta annoin ajan kulua. Tilan antaminen palkitsi. Jälleen löysin hänet, tutun ja vuosien saatossa rakkaaksi tulleen itseni. Mitä siis tarkoitan? 
Olen aina ollut tavattoman energinen puuhailija, touhuilija, pienessä stressissä itseäni pitävä ihminen. Kun viikonloppu aamuisin herään, olen heti selvillä mistä aloittaa ja mitä seuraavaksi tekisin. En osaa vain olla. Jos ei mitään projektia ole mielessä niin sit niitä keksitään tai ainakin maalataan ohi mennessä yks seinä. 
Jossain vaiheessa tajusin vain olevani, istuvani ja tuijottavani telkusta toinen toistaan turhempia ohjelmia. Juomassa kahvia, juomassa lisää kahvia, haahuilevani ja miettiväni, että jotain tarttis tehdä. Kaapitkin pitäisi siivota ja kirpparipöytä pitäisi varata, mutta ei. Pitkään aikaan en vain saanut mitään aikaiseksi. Aluksi ajattelin, että no on se hyvä minunkin tärkeä joskus vain olla ja nautiskennella. Mutta sellainen oleskentelija ei ole minua. En osaa rentoutua jos vain venyn päivät pitkän, stressaannun tekemättömyydestä. 
Olen kateellinen niille jotka osaavat vain olla, minä en osaa. Onnea on se, ettei meidän kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia. 
Viime viikolla tajusin entisen minäni palanneen. Aamulla latasin jo entiseen tapaani koneseen pyykkiä, sen jälkeen jumpalle ja siitä loppu päivä nonStop puuhastelua. Hullua tuollainenkin tapa touhuta, näille kahdelle kun saisi kultaisen keskitien niin sehän olisi ihanteellista. Mutta ihaninta tässä on se, että tuttu minä tuntuu palanneen. 


Oppiikohan vanha koira uusia temppuja?
-Nanni-

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

MITÄ ISOT EDELLÄ...

...sitä pienet perässä. Meillä lapset tulee kyllä vanhempiensa jalanjäljessä, siitä ei pääse mihinkään. Poika tulee kiekkomaailmassa täysin isäänsä ja neiti askertelu ja leipomisinnostuksessaan minuun. Kirjastosta mukaan lähtee joka kerta jotain alan kirjallisuutta. Viimeksi mukaan lähti askartelukirja josta neiti omatoimisesti ompeli hiirtä muistuttavan hernepussin ja tälläkertaa löytyi "Leivotaan, makeaa ja suolaista"-kirja. 
Kirja on täysin loistava leivontakirja sillä ohjeet on nopeita, helppoja eikä ainesosatkaan aina välttämättä vaadi kaupassa käyntiä. 
Viikolla innostuttiin jo kokeilemaankin kirjassa olevaa ohjetta.


Nakkikääröä helpompaa ohjetta ei olekaan. Tuon iltapalaherkun osaa loihtia pienempikin lapsonen, jos ei ihan yksin niin apuna ainakin. Muuta ei uunin lisäksi tavittu kuin lehtitaikinaa, nakkeja ja mausteita. 
Tosi kivoja suolaisia herkkuja. 




Osaan kääröistä laitoin ennen paistoa juustoa päälle, toi kivan maun sillä lehtitaikina on aika mautonta sellaisenaan. 

Täällä on tänään ollut melkoinen puhuripäivä, ilma itsessään on ollut tosi aurinkoinen ja piha on vetänyt puoleensa kerran jos toisenkin mutta tuuli pöllyttää hiekkaa todella ärsyttävästi. Hammaslääkäri kiittää kun hampaissa narskuu katupölyä. 
Takapihalla ei lunta ole kuin pieni piste, eli pian saa harava kyytiä. Kahvikupponen kourassa kiertelin tänään kurkkimassa, että mitäs kukkapenkille kuuluu, no ei vielä paljoa mitään. Hiljaa hyvä tulee. 
Ikkunan pesuinnostus iski päivällä mutta innostus laantui eka ikkunan jälkeen. Eihän sitä kerralla kannate hyvää innostusta käyttää. 



Voiko mahtavampaa olla kuin se, että kesä tekee vauhdilla tuloaan. 

Koivun oksan korkealle teki peippo pesän...
-Nanni-

lauantai 18. huhtikuuta 2015

ELÄMÄN SUURIA POHDINTOJA

Olemme ystäväni kanssa likimain saman ikäisiä ja paljon puhuneet ja pohtineet pitäisikö vielä tehdä se kolmas lapsi, se perheen iltatähti. Molemmat elämme osittain samassa tilanteessa, lapset ovat jo siinä iässä, ettei kenelläkään ole vaippoja, ketään ei tarvitse syöttää eikä vahtia nonStoppina kellon ympäri. Toki isommatkin tarvitsevat vanhempiaan 24/7 mutta "you know"? Tilanne olisi siis se, että aloittaisimme koko vauvaruljanssin täysin alusta. Olisiko minusta siihen? Kukapa sen tietää, ei kukaan. Mikä pelottaa, jos siis jokin pelottaa? Meillähän on kokemusta kahdesta lapsesta, kahdesta vauvasta, kahdesta koliikki vauvasta jotka kävivät läpi lähes kaikki perus vauva-ajan "vaivat" kloiikista korvatulehdukseen ja neidin kanssa ongelmana olivat jossain vaiheessa vielä munuaisetkin unohtamatta virtsatieinfektioita. Wau, siis se aikahan oli varsinaista "tätä en unohda koskaan" aikaa. En kuitenkaan valita, en missään nimessä, mutta jos jollakin on pienintäkään kokemusta vastaavanlaisista asioista ymmärtää miksi pohdin olenko vielä valmis valvomaan kellon ympäri kuukausikaupalla. 
Pohdintaa on herättänyt myös ikäkriisi. Onko meillä kahdella ikäkriisi? Tiedostamme, ettemme ole nuoria ikuisesti, herrajestan me ei olla enää nuoria. Mitähän tässä koittaa itselleen uskotella. Vilkaisu peiliin ja silmienvälijuonteet muistuttaa siitä, että kakskymppiset meni jo. Eli onko meillä kuitenkaan lainkaan vauvakuume vai onko tämän kuumeen takana ikäkriisi, kukapas sen vastauksen antaisi. No sehän on varmaa, että jos tähän vielä yksi vauva syntyisi, sitä tuskin koskaan katuisi. Miksi siis pohtia niin paljon? Ihminen joka ei osta puseroakaan pohtimatta sitä päiväkaupalla, ei voi heittäytyä tällaisenkaan asian kanssa suin päin tuntemattomaan. 
Onnea on se, että ystäväpiirissä vauvoja syntyy ja on syntynyt. Viikko sitten pääsimme nuuhkuttamaan mieheni työkaverin uuden uutukaista prinsessaa, jonka kummisedäksi puolisoni pääsee. Olisin voinut pakata tuon ihanuuden kassiini ja tuoda kotiin, tai sitten en. 

Vaatteet Lindexiltä, kortin pipersin itse. 


Kuva puhelimen muistista.
Kuva puhelimen muistista.
Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa....
-Nanni-

perjantai 17. huhtikuuta 2015

JA KOSMETIIKKA ARVONNAN VOITTI...


Arvottavanahan oli itse ompelemani meikkipussi Marimekon kankaasta sekä siihen lisäksi kosmetologini Paula, Lähellä Kauneushoitolasta lahjoitti OPI.n ihanan kynsilakan jonka sävyn valitsin itse. 
Tänään meillä kokoontui kerrassaan suuri raati hoitamaan tätä Facebookin sivujen kunniaksi järjestämääni arvontaa. Mieheni siskon kanssa kimpassa saimme askarreltua lappuset, lapset yhteistuumin arpoivat ja virallisenavalvojana toimi ystäväni eli mieheni sisko. Voittajan meille julkaisi poikani, hänen kädessään oli lappu jossa luki "Päivänsäde". Hurjasti onnea Päivänsäde, sinulle on nyt kesäkynnet tiedossa. 
Laita minulle yhteystietosi kommenttiboxiin niin saan sinulle paketin pian postiin, en tietenkään julkaise sitä muiden nähtäväksi. 

Voiko ihania kynsilakkoja olla koskaan liikaa?
-Nanni-

UUSI LEHTI KÄÄNTYY ELÄMÄSSÄ


Aika aikaa kutakin, elämässä mennään eteenpäin ja välillä on suljettava ovia jotta uusia voi avata. 
Ajelin tänään vapaapäivältä töihin halaamaan pitkäaikaista työkaveriani joka jää nyt nauttimaan eläkepäivistään. Olen ollut työpaikassani pian 11 vuotta, tuona aikana on tapahtunut paljon ja koko ajan tapahtuu paljon. Kun aikoinani menin tuolle osastolle, olin paikan nuorin, se keltanokka jolla ei ollut vielä työkokemusta eikä juuri elämän kokemustakaan. Vuosien saatossa niin työ kuin työkaveritkin ovat tulleet tutuiksi, toiset enemmän toiset vähemmän. Enää en ole se työpaikan nuorin, en lähimainkaan. 
Työurani aikana on haikeaa ollut sanoa hyvästit niille työpaikan konkareille joilla on taskussaan paljon tieto/taitoa, jotka ovat opettaneet minua työssä ja olleet myös ystäviä. Heidän kanssaan on jaettu niin ilot kuin surutkin. On iloittu tulevista vauvoista, äitiydestä, isoäitiydestä. On halattu kun on ollut sen tarve. 
Tänään eläkkeelle jäi erittäin rakas ja ihana työkaveri, joka ei ole koskaan sanonut ikävästi vaan nimenomaan hänen kanssaan on jaettu niitä elämän tuulia. 
Vaikka suurella haikeudella hänelle kukan ja halauksen annoinkin, tiedän kuinka onnellinen työkaverini on tulevista vapaaherrattaren päivistä. Vihdoin ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, vihdoin voi tehdä juuri sitä mitä haluaa, vihdoin on aikaa lapsenlapsille niin paljon kuin on tarvis. 
"Eläköityminen on sekä ihanaa, että haikeaa". Näin sanoin aikoinaan entinen pomoni kun häneltä kyseltiin fiilistä viimeisenä työpäivänään. 



Ihania eläkepäiviä A. Kiitos sinulle kaikesta mitä sinulta olen vuosien saatossa saanut. 
-Nanni-

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

BILEHILEESTÄ KOTIHIIREKSI

Opiskeluaikoinani eli 2000-luvun alkupuolella elämäni oli yhtä bailaamista. Kaapissani oli enemmän bilevaatteita kuin normaaleja vaatteita. Viikkoon mahtui enemmän baari-iltoja kuin koti-iltoja. Kevyesti jaksoin kulkea kolme neljä kertaa viikossa riennoissa ja siinä ohella opiskella, harrastaa sekä tehdä kahta työtä. Mistä silloin sitä aikaa riitti ja varsinkin energiaa. Toki erona oli lapsettomuus ja IKÄ. 
Ystäväni/kämppikseni kanssa meillä oli periaatteena, että jos arkena käytiin baarissa, se ei saa haitata koulutyötä. Aamulla siis raahauduimme luennoille silmät ristissä, ei siitä juurikaan mitään hyötyä ollut mutta saimmepa ainakin merkinnän paikalla olosta. Harvemmin olimme baarissa nauttimassa alkoholijuomia vaan enemmänkin baarissa puoleensa veti tanssilattia, hyvä bilemusa ja ystävät. Baarissa oli kiva tavata tuttuja ja heittää kuulumiset. En kuitenkaan kiellä, etteikö me oltais juhlittu monesti myös kosteitakin juhlia. 
Noita aikoja on ihanan haikeaa muistella mutta äidiksi tullessani oli päivänselvää, että paikkani on lapsen kanssa kotona. En voi ymmärtää äitejä joilla bilevaihde jää päälle vaikka perheeseen tuleekin vauva. Vauvaraukkaa riepotellaan joka viikonloppu mummojen hoidettavaksi ja itse riekutaan baareissa. 
Itselläni bileitykselle mitta tuli täyteen enkä ole jäänyt harmittelemaan elämättä jäänyttä nuoruutta, sillä elin sen täysillä ja sen jälkeen olen nauttinut äitiydestä täysillä vaikka karikkoja on vastaan tullut tasaiseen tahtiin.
Nyt kun vertaan itseäni tuohon opiskeluaikaan, ei voisi kuvitellakaan puhuttavan samasta ihmisestä. Nykyään minua ei saa yökerhoon edes kerran vuodessa, viihdyn kotona tai muuten ystävien ja perheen seurassa. Onko minusta tullut vanhemmuuttani tylsä vai onko tämä vain aikuistumista? Tykkään toki viettää rentoja iltoja, käydä syömässä tai järjestää illanistujaisia mutta jostain syystä bilebaariin en  enää halua. 
Home sweet home 


Nykyään korkkareille ja pikkulaukulle on vallan toisenlaista käyttöä. -Nanni-

PS. Muistathan, että kosmetiikka arvontaan ehtii osallistua perjantaihin saakka.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

MELKOINEN KUVAUSSESSIO

Menneellä viikolla oli kaksi niin toisistaan poikkeavaa asukuvaus reissua, ettei niitä voi kuunaan toisiinsa verrata. Eka reissulla josta tämän postauksen kuvatkin ovat, olit totaalinen katastrofi. Lähdin into pinkeänä lähimetsäpolulle kuvaamaan, kassit olalle, kamerajalas pyörän tarakalle ja eikun menoksi. Matkaa vaivaisen muutama sata metriä, korkkarit ja laukku pussissa ja fiilis huipussaan. Kun pääsin perille, totesin ettei maa ollutkaan vielä sula vaan se oli lumen, jään, veden ja kuran sekamelskaa. Kun sain aseteltua kameran jalukseen ja kaikki kohilleen tuli tietä pitkin äiti vaunun ja pyöräilevien lasten kanssa, ei muuta kuin siirrä kameraa, aloita alusta. Kun olin mielestäni valmis, vaihdoin kengät ja aloin korkkareillani koikkelehtimaan rapakossa. Luulin saaneeni hyviä kuvia mutta mitä vielä, olinkin seisonut hieman sivussa joten kamera ei ollut tarkentanut sinne minne piti. Plaah aloitapas siinä alusta. Tuota edes takaisin koikkelehtimista lumessa ja ravassa jaksoin aikani, mutta siinä vaiheessa kun jalat ja kädet olivat aivan jäässä, päätin kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin. Käsilaukkukin jäi siinä showssa kokonaan pussinpohjalle. 
Paikka sinänsä oli ihana, ilma oli ihana jos ei kylmää viimaa lasketa. Kuvaus olisi onnistunut jos kuvia olisi räpsinyt joku muu kuin kaukolaukasin. 
Viikon toinen sessio oli tosiaan eilen Karlan kanssa, siinä meni kaikki niin kuin piti, ilma oli aivan loistava, kuvaaja osasi hommansa jne... Niitä kuvia saadaan ihastella loppu viikosta. Eli ei ihmistä voi vaan kunnolla korvata kaukolaukasimella tai sitten minun taidot ovat vielä lapsen kengissä. 

No tämän postauksen asu sitten. Sitähän tässä lähdettiin esittelemään. Trenssi. Miksi se ei vain istu minulle? Ostin tämän ehkäpä vuosi sitten hulluilta päiviltä, se muka vaikutti kivalta ja kattia kanssa, en vain ole missään  vaiheessa siihen tykästynyt. Onko malli väärä vai eikö trenssi sitten ole minun juttuni?


Takin alta paljastuu nappipaita, josta olin jossain vaiheessa luopumassa. Näitähän minulta kaapista löytyy useampikin mutta tänä talvena ne ovat jääneet todella vähäiselle käytölle toisinkin kuin viime vuonna. 
Rento yhdistelmä, nappipaita, farkut ja peruskorkkarit. Eiköhän näillä ilmojen lämmetessä tule liikuttua useamminkin. Vai onko nappipaita jo menneen talven lumia?






Takki Noom
Housut Filippa K
Paita Gina Trikot
Huivi ???
Kengät saatu ystävältä
Kello T.Hilfiger
Vyö Esprit

Kuultaako kuvistani epätoivo? "Ei tästä nyt tule yhtään mitään".
-Nanni-