ELÄMÄN SUURIA POHDINTOJA

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Olemme ystäväni kanssa likimain saman ikäisiä ja paljon puhuneet ja pohtineet pitäisikö vielä tehdä se kolmas lapsi, se perheen iltatähti. Molemmat elämme osittain samassa tilanteessa, lapset ovat jo siinä iässä, ettei kenelläkään ole vaippoja, ketään ei tarvitse syöttää eikä vahtia nonStoppina kellon ympäri. Toki isommatkin tarvitsevat vanhempiaan 24/7 mutta "you know"? Tilanne olisi siis se, että aloittaisimme koko vauvaruljanssin täysin alusta. Olisiko minusta siihen? Kukapa sen tietää, ei kukaan. Mikä pelottaa, jos siis jokin pelottaa? Meillähän on kokemusta kahdesta lapsesta, kahdesta vauvasta, kahdesta koliikki vauvasta jotka kävivät läpi lähes kaikki perus vauva-ajan "vaivat" kloiikista korvatulehdukseen ja neidin kanssa ongelmana olivat jossain vaiheessa vielä munuaisetkin unohtamatta virtsatieinfektioita. Wau, siis se aikahan oli varsinaista "tätä en unohda koskaan" aikaa. En kuitenkaan valita, en missään nimessä, mutta jos jollakin on pienintäkään kokemusta vastaavanlaisista asioista ymmärtää miksi pohdin olenko vielä valmis valvomaan kellon ympäri kuukausikaupalla. 
Pohdintaa on herättänyt myös ikäkriisi. Onko meillä kahdella ikäkriisi? Tiedostamme, ettemme ole nuoria ikuisesti, herrajestan me ei olla enää nuoria. Mitähän tässä koittaa itselleen uskotella. Vilkaisu peiliin ja silmienvälijuonteet muistuttaa siitä, että kakskymppiset meni jo. Eli onko meillä kuitenkaan lainkaan vauvakuume vai onko tämän kuumeen takana ikäkriisi, kukapas sen vastauksen antaisi. No sehän on varmaa, että jos tähän vielä yksi vauva syntyisi, sitä tuskin koskaan katuisi. Miksi siis pohtia niin paljon? Ihminen joka ei osta puseroakaan pohtimatta sitä päiväkaupalla, ei voi heittäytyä tällaisenkaan asian kanssa suin päin tuntemattomaan. 
Onnea on se, että ystäväpiirissä vauvoja syntyy ja on syntynyt. Viikko sitten pääsimme nuuhkuttamaan mieheni työkaverin uuden uutukaista prinsessaa, jonka kummisedäksi puolisoni pääsee. Olisin voinut pakata tuon ihanuuden kassiini ja tuoda kotiin, tai sitten en. 

Vaatteet Lindexiltä, kortin pipersin itse. 


Kuva puhelimen muistista.
Kuva puhelimen muistista.
Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa....
-Nanni-

19 kommenttia:

  1. Meilläkin esikoisella oli koliikkia, se oli raskasta aikaa, mutta sen unohti pian, koska lapsi on niin rakas, kuin vain olla voi!
    Ihanan söpö vaavi kuvissa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koliikkia oli molemmilla. Olin kuin seinästärevitty enkä noilta ajoilta muista kyllä muuta kuin valtavan sävymyksen.

      Poista
  2. Kyllähän sitä miettii monesti onko lapsiluku täysi.. Itte muutama vuosi sitten löysin itseni pohtimasta tuleeko minusta koskaan äiti. No tuli minusta kolme vuotta sitten.. Energisen tytön sain.. Jos vain elämän tilanteeni antaisi niin voisin vielä valvoa öitä pienen vauvan kans.. Neidillämme oli 4 kk iässä aika jolloin heräili tunnin välein syömään. Eikä eräs ystäväni ymmärtänyt miksi vielä puolenpäivän aikaan olen sängyssä,vaikka on itsekin äiti mutta hän ei ole koskaan kokenut sitä yö valvomista.. Toinen "ihana" kokemus oli kun neidillä oli alkava korvatulehdus,joka selvisi päivystyksessä kun neiti oli huutanut yhden yön putkeen. Ainoa asento missä suostui rauhoittumaan oli pysty asento liikkeessä.. Silmät oli ristissä ja onneksi miehelläni vapaapäivä seuraavana päivänä..
    Sinullahan oli kaksi avuliasta hoitajaa jos vielä nyytin kotia toisit :) Ymmärrän pohdinnan,ei se aina ole helppoa mutta antoisaa kuitenkin :)
    Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo valvominen on se mitä en kaipaa yhtään, en siis pisaraakaan. Pojasta valvominen sai aikaiseksi vain masennuksen josta ei meinannut millään pääästä eroon. Tässäpä syy miksi en tiedä olenko enää valmis kolmanteen vauvaan kun tuo valvominen pelottaa.
      Joo näinpä se on, että sellainen jolla ei ole kokemusta niin sellaisen olisi viisain olla hiljaa. Silloin nukutaan kun se on mahdollista.

      Poista
    2. Juurikin näin mutta sehän saattaisi olla ihana nukkuja? :) Ei,Mie ymmärrän se on tosi hirveää vaikka vauvat ihania onkin..
      Annukka <3

      Poista
  3. Voi Nanni!
    Jos yhtään tuntuu aika oikealta, anna mennä <3 Nimittäin koko ajan kuluu vuosia, ja nythän sulla olisi hyvä hetki olla kotona koululaistenkin kannalta ;)

    VastaaPoista
  4. Voi, nämä on niitä pohdintoja, johon tietää vain itse vastauksen ;) Nyt kolmen lapsen jälkeen minulla on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tämä kolmas saattaa jäädä myös viimeiseksi. Pienellä tulee kohta vuosi täyteen ja laitoin myyntiin sitterin ja puuhamaton. Vähän haikein mielin, mutta kuitenkin ajatuksella, että ainahan voi hankkia uudet jos niitä joskus tarvitsee ;)

    Mutta se on se "kynnys" joka kasvaa. Sitten kun kaikki on jo "helppoa" ja lapset isompia, on se kynnys siihen vauva-aikaan palaamiseen jo paljon isompi. Itse olen yllättynyt siitä, miten työlästä näiden kolmen pienen kanssa on ollut. En koskaan kokenut kahden kanssa (vaikka ikäero oli VAIN 1v2kk), että kotona olo olisi ollut hirveän raskasta. Vasta kun kolmas syntyi ja siinä samalla on ollut 3- ja 4 vuotias kotona koko ajan, on työtä ollut paljon.

    Kaikki on kuitenkin suhteellista ♥ Mikään muu ei anna sitä iloa ja rakkautta takaisin paremmin kuin oma lapsi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on elämässä nyt se vaihe kun lapset on aina jossain, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin vielä tuossa omalla pihalla mutta välillä koti tuntuu kovasti hiljaiselta. Lapsia suurempaa iloa ei maailmassa olekaan. Kuinka paljon onnea omat lapset päivään tuokaan <3

      Poista
  5. Joo, vuodet vierivät. Minä olen jo ohittanut tuon pohdintavaiheen. Mulle oli ratkaisu helppo. Vielä toiset kaksoset ja mut olisi ehkä voinut viedä pehmustettuun koppiin. ;O) Meillä on ihan mahtavat lapset, mutta eka vuosi koliikkivauvan ja toisen vauvan munuaistulehduksen kera vei mehut. Toisesta vuodesta muistan jo jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kaksoset. Olen monesti miettinyt kuinka monikko vanhemmat jaksaa kun itse en meinannut jaksaa kerrallaan yhdenkään vauvan kanssa. Ihaniahan ne on, siitä ei pääse mihinkään mutta kukaan ei koskaan varoittanut ettei se ole pelkästään vauvan tuoksun nuuskimista.

      Poista
  6. Kyllähän se vauvakuume saattaa ajoittain iskeä oikein kunnolla, varsinkin kun pääsee pientä nyyttiä pitämään sylissä. Se vauva-aika menee niin nopeasti ohitse. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että vauvakuumetta enemmän mulla on ikäkriisi paikallaan. Fiilis "tässäkö tämä nyt oli" mietityttää monesti.

      Poista
  7. Samoja pohdintoja kävin minäkin läpi ennen nuorimmaisen syntymää (nyt 2v). Kun olin pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, ettei meille varmaan enää vauvaa tule, olinkin muutaman viikon päästä raskaana.

    Vauvakuumetta en usko, että enää tulee , vaan nautin ystäville syntyvistä vauvoista. Ja pikkuhiljaa mielessä siintää jo tulevaisuus siitä, että joskus saan niitä lapsen lapsia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih pitäisi siis itsekin päättää että tässä tää lapsiluku nyt on. Ei vaiskaan, varmaan kunnon keskustelu miehen kanssa olisi paikallaan.

      Poista
  8. Voin puhua vain omasta puolestani. Mutta suosittelen :)! Kolmas lapsi isommalla ikäerolla on koko perheen lemmikki. Suuri ilo myös sisaruksille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitäisi vakuttaa mies itsensä lisäksi.

      Poista
  9. Voi mikä ihanuus siellä on! ja niin kiva lahjakin ja kaunis korttikin. ;)

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen aihe! Itselleni kolme lasta on ollut se sopiva lapsiluku, nyt on perhe kasassa :) Tosin jälkeenpäin voin todeta, että jos olisin tiennyt arjen olevan näin raskasta kolmen pienen lapsen kanssa, olisi se kolmas tehty hieman myöhemmin... Toisaalta puolesta tässäkin, yöheräämiset ja kaikki pikkulapsiaika menee samaan syssyyn. Ei ehdi tottua siihen helpompaan aikaan. Nyt olen nauttinut niin suuresti siitä, että nuorimmainenkin alkaa olemaan jo sen verran iso, että osaa touhua itsekseen jne.

    Sitä Teidän sopivaa lapsilukua ei kukaan osaa sanoa muu kuin Te itse. Uskoisin, että jaksat tuollaisena energiapakkauksena vaikka vielä useammankin vauva-ajan! Ja jos se haave siitä kolmannesta on olemassa edes jossain määrin, kannattaa pian sitten lähteä yrittämään sitä vauvaa, iän karttuessa ei ole ollenkaan enää varmaa tärppääkö :) Et parempi ennemmin kuin myöhemmin ;)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -