lauantai 4. huhtikuuta 2015

IHASTUTTAVA, VIHASTUTTAVA KOUKUTTAJA

Toiset seuraa tarkkaan jokaisen suupalan mitä suuhunsa lykkää. Minä tuskailen oman syömiseni kanssa. Olen aina ollut kova tyttö syömään ja siitä sain kuulla jo pienenä koulussa opettajalta, "miten noin pieni jaksaa syödä noin paljon, mihin toi kaikki mahtuu?" Pystyn hillitsemään herkut. Herkuiksi luettelen karkit, sipsit, keksit, pullat, limsat jne... Mutta perus kotiruoka, oi voi sille en osaa sanoa "kiitos ei". Syön pelkästä syömisen ilosta. Mottoni onkin "elän syödäkseni" en "syön elääkseni". Peukut kaikille niille, jotka ottavat sivistyneen verran ruokaa ja lopettavat siinä kohtaa kun mahassa tuntuu täydeltä. Minä pääsen tässä kohtaa vauhtiin. Otan lähes joka kerta lisää. 


Mutta se leipä. Pahaan leipään en ole törmännytkään. Leipä vain on niin hyvää. Annas olla kun teen kaupassa uuden aluevalloituksen, se on menoa se. Voisin elää pelkällä leivällä. 
Joskus kokeilen olla syömättä leipää, otan esimerkiksi töihin aamupalalle rahkan ja hedelmän. Ne syötyäni tunnen kuinka tuska sisälläni kasvaa ja voisin hyppiä tasajalkaa ja huutaa naama punaisena "antakaa sitä halavatun leipää". 
En haluaisi olla mikään ruoan siirtelijä, tiedätkö tapauksen? Lautasella on kaksi hernettä ja niitäkin vain pyöritellään haarukalla edestakaisin ja pelkkä evään siirtely täyttää mahan. Apua, ruokaa pitää saada syödä koska se on niin hyvää. 


Toki olisin onnellinen, jos osaisin pienentää edes hieman omaa ruoka-annostani, se voisi tehdä hyvää aina kipeälle mahalleni. Tämä sama piirre on periytynyt hyvin vahvasti neitiinkin. Syödään yhdessä kuin kaksi nälkiintynyttä, otetaan lisää ja vedetään kevyesti pohjat perheen miesväestä. Siinä onkin näky kun 7-vuotias syö enemmän kuin reippaasti isompi isänsä. Hyvä tyttö, äitiinsä tullut. Ei vaiskaan, tässä ei ole mitään hyvää. Ahmiminen lapsessani tuntuu jo, ja tarkoitan tällä jatkuvia mahakipuja ja vessassa asumista. Koitapa siinä toppuuttaa lasta annoksen suhteen kun itsekin syön kuin viimeistä ateriaani. 
Kauhulla jo odotan toukokuun reissua notkuvien pöytien ääreen. Ei yksin ne lisäkilot vaan ne valtavat mahakivut joita itselläni ja lapsellani ihan varmasti tullaan kokemaan. 
Tähän ikään mennessä sitä luulisi oppineen mutta ei. 


Millainen syöjä sinä olet? Nautitko ruoastasi niin kuin se olisi viimeinen ateriasi vai syötkö pelkkää salaattia ja sitäkin varoen, ettei vain kalorit pauku yli?
-Nanni-ruo

19 kommenttia:

  1. Olen myös hyvä syömään, mutta olen huomannut, että kun pitää ruokailuvälit pieninä, niin silloin annokset ovat pienempinä :) Tämä on ollut mun konsti, mutta ei aina silti päde muhunkaan. Jos ruoka on tosi hyvää, niin pakkohan sitä lisää ottaa...Kivaa lauantaita sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että minä syön AINA olipa nälkä tai ei. Pitäisi opetella terveellisempi elämäntapa.
      ihanaa pääsiäistä Jaana <3

      Poista
  2. Minä olen myös ollut leivän ja pullan suurkuluttaja mutta kun mahakivut lähtivät totaalisesti siirryttyäni gluteenittomaan ruokavalioon niin leipää syön nykyisin n kerran-kaks kuussa (gluteenitonta) ja pulla herkkua n kerran-kaksi vuodessa.
    Ruokaa kyllä syön niin että nälkä lähtee mutta niin kauan kun ei näy vartalossa niin en ole huolissani. Just nyt on taas sokerikoukku päällä mutta kyllä sekin kuriin taas laitetaan :) ennenkin olen laittanut :D
    //Kaisu PS. Pitkästä aikaa kommenttia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Kaisu, kiva kun kommentoit. Muistan kyllä sen sun kammottavan kivun joka ei millään rauhoittunut.
      Itsellä paljon helpotti aikoinaan kun jätin maidon pois.
      Mun pitäisi hieman pienentää omaa annoskokoani.
      Ihanaa pääsiäistä teille koko poppoolle <3

      Poista
  3. Lapsena olen ollut nirso ja niin on minunkin tyttäreni..Opiskeluaikoina koitin elää kahvilla ja leivällä, eikä siitä hyvää seurannut. Onpas vain aikuisuus minut muuttanut.. Nykyään tykkään syödä ja joskus tulee syötyä ihan liikaa.. Mutta kun on hyvää niin on hyvää,minkäs teet :)
    Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen aina ollut kova syömään ja tyttäreni samoin. Poika taas on enemmän nirso.
      Kahvilla ja leivällä, hui mie varmaan heittäisin veivit tolla eväällä.

      Poista
    2. En mie enää pystyisi mutta elimistö taisi osittain tottua ja rauta arvot oli ihan ties mitä.. Nyt ku on flunssaa niin tyttäreni on todella nirso.
      Annukka

      Poista
  4. Täälläkin ruoka maistuu, mutta juuri niinkuin Jaana tuossa edellä sanoi, niin lyhyet ruokavälit olen kokkeilu pittää ja silloin ei tule syötyä niin kauheasti. Toisinaan tulee kyllä syötyä liikaakin, just jotaki herkkuruokaa...
    Ja ne karkit, sipsit ym. neki maistuu, mutta pakko on aikalailla kattoa mitä suuhun laittaa, ettei liho kovin, olen aika helposti lihovaa sorttia nimittäin!

    Nautinnollista lauantaita silti, meillä pitsa uunissa ja viiniäki meinaa illemmalla maistaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eipä sitä enää voi samalla tyylillä syödä kuin silloin nuorena. Silloin oli ihan sama mitä suuhunsa laittoi. Nykyään jo pelkkä suklaalevyn mäkeminen tuntuu vyötäröllä.
      Ihanaa viikonloppua Sari <3

      Poista
  5. Minä oon lapsesta asti ollut "pieniruokainen" eli pystyn syömään vain pieniä annoksia kerrallaan mutta syön sitten useammin. Paha tapa on että syön hirveällä vauhdilla :D Aikasemmin olin perso leivänsyöjä (minäkin olisin voinut pelkäästään leivällä :D) mutta oon vähentänyt koska se turvottaa, nykyisin syön ehkä 2 leipää päivässä. Herkut maistuu mutta niitäkin nykyään meni vähempi kuin aiemmin. Kaloreita en kyllä oo koskaan laskenut.
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pyrin siihen, etten ahmisi leipää siivukaupalla, vähempikin riittäis. Se vaan on niin hyvää.
      Omat annokseni ovat aivan kauheat, huh heijaa. Sillä annoksella ruokkisi vaikka pienen Afrikkalaisen kylän.

      Poista
  6. Voihan leipä - varsinkin ruisleipä! Sillä voisin minä elää - ja vatsa kapinoi. Vaan ei ihan niin paljon sen jälkeen, kun vaihdoin leivän juureen leivottuun - jätin hiivaleivät pois jokapäiväisestä ruuastani. Ja minulla tavallinen kotiruoka ajaa mennen tullen gourmen ohitse - aina ulkomaan reissulta palatessa alan jo koneessa viimeistään haaveilemaan ruisleivästä, paistetusta lohesta ja keitetyistä perunoista;)
    Hyvää pääsiäistä, Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat, mitä enemmän ruista, sen maukkaampi ja sen kovemmat mahakivut. MIKSI???
      Kotiruoka is the best, siitä ei pääse mihinkään.
      Budapestissäkin sai herkullisia pullaleipiä mutta minuun uppoaa ruoisleipä <3 se vaan on niin Suomalainen.
      Ihanaa pääsiäistä ihana Lady

      Poista
  7. Kuulostaa tutulta. Leipä on parasta. Olen huomannut, että turvotus ja mahakivut ovat luonani, kun syön leipää. Silloin kun jätän leivän ruokavaliostani pois, voin paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sama homma ja auta armias mitä enemmän ruista eli eikös sen pitäisi olla terveellistä? Maha ei kestä ollenkaan. Miksi kaikki hyvä pitää olla haitaksi?

      Poista
  8. Minä taas en syö leipää oikein lainkaan, tai ehkä max kerran kahdessa viikossa. En ole koskaan syönyt. Se ei vaan maistu. Kuitua saan mm. joka-aamuisesta kaurapuurosta ja erilaisista kasviksista, marjoista ja hedelmistä, joita rakastan.

    Laura

    VastaaPoista
  9. Minä olen tosi tarkka omasta syömisestäni, nautin todella paljon kun saan syödä terveellisesti ja tämä näkyy jo kun käymme ruokakaupassa. Mahdollisimman puhdasta ruokaa, kiitos. 😊

    VastaaPoista
  10. Mä koen olevani "järkevä syöjä", eli syön juuri sen verran kuin on tarve. En siis tankkaa ylimääräistä, vaikka tekisi mielikin. Enkä myöskään syö liian vähän, kohtuus molempiin suuntiin. Säännöllinen ateriarytmi ja tarpeeksi pienet ruokailuvälit auttaa pysymään kiinni terveellisessä ruokavaliossa. Arkiruoka ei ole koskaan ollut minulle ongelma, mutta herkut kylläkin. Niitä tulee kyllä välillä syötyä liikaa, vaikeaa kieltäytyä!

    VastaaPoista
  11. Minullakaan ei aamu ala ilman leipää, vaikka yrittää olla syömättä niin kahvin kanssa on vaan pakko saada aina se leipäpala. Mutta sallin sen itselleni ja muuten en leipää kovin paljoa sitten syö. Kohtuudella kaikkea :) Ja saa sitä ruokaa syödä, jos osaa jättää ne muut turhat sitten pois!

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-