MISSÄS SINUA ON PIDETTY?

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vuoden kummastelin minulle erittäin tärkeän ihmisen olemassa oloa, tai paremminkin olemattomissa oloa. Mihin se tuntemani ihminen oli kadonnut? Välillä jopa huoli pilkahti mielessä mutta annoin ajan kulua. Tilan antaminen palkitsi. Jälleen löysin hänet, tutun ja vuosien saatossa rakkaaksi tulleen itseni. Mitä siis tarkoitan? 
Olen aina ollut tavattoman energinen puuhailija, touhuilija, pienessä stressissä itseäni pitävä ihminen. Kun viikonloppu aamuisin herään, olen heti selvillä mistä aloittaa ja mitä seuraavaksi tekisin. En osaa vain olla. Jos ei mitään projektia ole mielessä niin sit niitä keksitään tai ainakin maalataan ohi mennessä yks seinä. 
Jossain vaiheessa tajusin vain olevani, istuvani ja tuijottavani telkusta toinen toistaan turhempia ohjelmia. Juomassa kahvia, juomassa lisää kahvia, haahuilevani ja miettiväni, että jotain tarttis tehdä. Kaapitkin pitäisi siivota ja kirpparipöytä pitäisi varata, mutta ei. Pitkään aikaan en vain saanut mitään aikaiseksi. Aluksi ajattelin, että no on se hyvä minunkin tärkeä joskus vain olla ja nautiskennella. Mutta sellainen oleskentelija ei ole minua. En osaa rentoutua jos vain venyn päivät pitkän, stressaannun tekemättömyydestä. 
Olen kateellinen niille jotka osaavat vain olla, minä en osaa. Onnea on se, ettei meidän kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia. 
Viime viikolla tajusin entisen minäni palanneen. Aamulla latasin jo entiseen tapaani koneseen pyykkiä, sen jälkeen jumpalle ja siitä loppu päivä nonStop puuhastelua. Hullua tuollainenkin tapa touhuta, näille kahdelle kun saisi kultaisen keskitien niin sehän olisi ihanteellista. Mutta ihaninta tässä on se, että tuttu minä tuntuu palanneen. 


Oppiikohan vanha koira uusia temppuja?
-Nanni-

15 kommenttia:

  1. Hyvä, kun oot osannut rauhoittua! Tunnen sut kyllä energisenä tyyppinä :) Ihanaa viikkoa Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa on hyväksi mutta tuollainen pitkä pätkä ei taida olla normaalia tällaiselle duraselpupulle.
      Ihanaa uutta viikkoa <3

      Poista
  2. Minä voisin vähä imeä susta tuota energiaa. Minä kyllä osaan oleskella, tai on ollut pakko opetella, kun muuta ei jaksa. Sulle on muuten haaste mun blogissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa täällä tätä riittäisi jaettavaksi asti. Joskus tahtoo itselläkin mennä haarukat ja veitset sekaisin kun aina johonkin koheltaa menemään.
      Oi miepäs käyn katsomassa haastetta. Kiitos Jonna.

      Poista
  3. Kylläpä oli osuva kirjoitus, olen itse ollut koko talven kuin täi tervassa ja se on kyllä välillä jopa vähän ahdistanut, onneksi kevät on herättänyt uinuvan minäni ja nyt taas on monta rautaa tulessa. :)
    Sitä en tiedä voisiko tuo kultainen keskitie vielä joskus olla opittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sama ahdistus ollu päällä kun tietää ettei tämä ole minua itseäni. Jospa tämä valo ja tuleva kesä tekisi tehtävänsä.

      Poista
  4. Mie muistan sinut koulusta iloisena ja juurikin energisenä ihmisenä.. Miekin tykkään tulla ja mennä, touhuta asioita siihen asti että mulle tulee tarve istahtaa perheeni kans sohvalle katsellen telkkaria. Minussa ja sinussa on se ero että minä tarvitsen nuita hiljaisempia hetkiä. Tarkkaan itselleni lisää energiaa.. ÄIti on myös ihminen jolla pitää olla kokoajan tekemistä,ei osaa vain olla ja lukea esim. Kirjaa..
    Tyttäreni on myös tämmöinen touhuaja ja tekemistä että liikettä riittää..
    Mukava kuulla että olet löytänyt itsesi jälleen ja onneksi on kesä tulossa. Sinulla vielä ihana matka lämpöön :)
    Annukka

    VastaaPoista
  5. Tunnistan itseni siitä, että harvoin vaan osaisin olla.. Joskus tulee kyllä sellainen hetki, että en tee mitään... se tulee harvoin, mutta kuitenkin joskus ;)

    VastaaPoista
  6. Itse olen tuollainen oleskelija tyyppi, ja olen taas kateellinen tuohukkaille ihmisille! :)

    VastaaPoista
  7. Sinusta kyllä huokaa juuri sellainen energisyys! <3 Itsessänikin on juuri tuota samaa "vikaa", en voi pitkään istuskella ja olla vaan. Siitä tulee turhautunut olo! Tykkään, että on paljon juttuja samaan aikaa päällä ja koko ajan jotain tekemistä. Myönnän, että välillä tämä kyllä stressaa ja osaan tarvittaessa ottaa löysemminkin.

    Itselläni on ollut opettelemista siinä, että osaisin sanoa ei. Kaikkeen ei tarvitse ryhtyä ja lupautua, on hyväksyttävä ne omat rajat. Hyvä, kun meitä ihmisiä on moneen lähtöön, olkaamme tyytyväisiä siitä, mitä itse olemme <3

    VastaaPoista
  8. Kiva teksti! Olen myös oikein opetellut olemaan rauhassa ilman, että se tuntuu hermostuttavalta. Tykkään myös puuhailla kaikenlaista, ja siitä saa energiaa. Olen myös ajatellut, että malli tekemiseen on tullut perheen ja suvun kautta. Ennen vanhaan ei oltu paikallaan juurikaan, ja jos joku hetki vapaata oli, niin kutimet viuhumaan :)

    VastaaPoista
  9. Tunnistan tuosta osin itseni.
    Olen yrittänyt opetella myös olemaan, ja myös touhuamaan. Koko ajan on vähän sellainen tunne, että on aina väärässä paikassa. Joku paikka on AINA levällään, enkä saa otetta. Töihin lähtö tms. Nyt olen kyllä opetellut sellaistakin, että ennen töihin lähtöä pitää syödä RAUHASSA ja samalla voi katsoa tv;tä. Työssäni saan hypätä senkin edestä, että on ihan hyvä kerätä voimia siihen.

    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  10. Mikä tuo IHANA neule on? Nyt äkkiä parempia asukuvia siitä tänne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaka sinä <3 kurkkaapas tuonne, siellä näkyy bonchoni paremmin. http://suortuva.blogspot.fi/2014/10/ajaton-valkoinen.html

      Poista
  11. Rauhoittuminen on vaikeaa, minulla se onnistuu kaikkein parhaiten lukemalla. Kirjan kanssa osaan vaih rauhoittua ja olla. Muutoin se on vähän vaikeaa ;)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -