sunnuntai 31. toukokuuta 2015

KESÄLOMILLE


Eilen jäin kesälomille kaikki koululaiset, niin alakoululaiset kuin ne isommatkin opiskelijat. Todella upea ilma helli ylioppilaita ja ammattiinsa valmistuneita. 
Meillä ei ollut tänä keväänä juhlia missä olisimme käyneet mutta sen verran sain olla osallinen erään nuoren neitosen juhlia, että tein hänelle tilauksesta kakut sekä eilen vietimme tunnin heinäpellolla ottamassa ylioppilaskuvat. Kerrassaan hauska hetki. Harmikseni aika loppui kesken siinä vaiheessa kun kuvattava rentoutui ja uskaltautui heittäytyä kuvattavaksi. Julkaisen myöhemmin kuvia tekemistäni kakuista ja ottamistani potreteista, osaisipa vain valita noista 398 kuvasta ne julkaistavat ihanuudet. 

Meidän perheen koululaiset toivat aamusta kotiin todistukset. Neiti sai rastitoikkarin jossa ei vielä numeroita ollut lainkaan. Esikoinen puolestaan vuodatti muutaman kyyneleenkin pettymyksestä toikkariinsa. Jouluisesta toikkarista oli useampi aine laskenut numerolla, toki muutama taas oli noussut numerolla. Kovasti tuo herkkä lapsi syytteli itseään "huonoista" numeroista eikä meidän tsemppaus auttanut lainkaan asiaan. Näin äitinä tuntuu kurjalta kun lapsi ei omasta mielestään ole ansainnut palkkiota kevättoikkaristaan. Yhteistuumin teimme päätöksen nostaa numeroita tulevana syksynä. 

Miten on, saako lasta kiittää hyvästä toikkarista rahalla? Kyse ei meidän perheessä ole mistään hurjista summista, ihan muutamista kympeistä ainoastaan. 
Itse haluan ilahduttaa lapsiamme pienellä "palkinnolla". Varsinkin esikoisen kohdalla tämä tuntuu tärkeältä sillä murrosikä painaa päälle eikä koulunkäynti kiinnosta pätkääkään. Siinä vaiheessa kun tytöt alkavat kiinnostamaan enemmän kuin koulu, saa vanhemmat tosissaan patistaa läksyjen ja kokeiden pariin. Plaaah.

Tulevan alkukesän haasteena ainakin meidän perheessä on lasten loma, eli kotona olo sillä välin kun me olemme töissä. Tämä liene sama probleema monessa muussakin perheessä. 
Onnea on ihanat isovanhemmat ja kummitäti parin kilometrin säteellä. En voisi kuvitellakaan, että jättäisin ekaluokkalaistani koko päiväksi yksin kotiin eikä meidän neiti suostuisi yksin jäämäänkään. 
Meidän huushollin kesälomat vanhempien osalta on limitetty kokonaan ristiin. Mieheni jää lomalle muutaman viikon kuluttua ja kun minun lomani heinäkuussa alkaa, hänen loppuu. Ei ihanne tilanne yhteistä lomaa ajatellen mutta helpottaa tilannetta lasten kanssa. 


Jo joutui armas aikaan ja suvi suloinen.
-Nanni-

lauantai 30. toukokuuta 2015

ANTIIKIN SIDE

Viimeinen postaus reissustamme Turkkiin tulee tässä. 
Viikon loma vierähti aikalailla hotelli alueella. Edellisestä postauksesta ilmeni kuinka ihana paratiisi tuo hotelli alue altaineen ja aktiviteetteineen oli joten sen suurempia seikkailuja emme porukalla kaivanneet. 
Yhtenä päivänä otimme porukalla taksit ja ajoimme Sideen. Siellä tiedossa oli ainakin raunitoita sekä satama alue. Järkevää olisi ehkä ollut hieman ottaa selvää, mitä muuta tarjottavaa Sidellä oli mutta jäipä tutkittavaa seuraavallekin kerralle. 
Tuo kaupunki reissu oli hiostavan kuuma. Shortseista ja topista huolimatta tunsin kuinka hiki valui pitkin selkää ja lähes jokainen seurueestammd huokaili tuon tuostakin kuumuutta. Matkaan otetut vesipullot tyhjenivät hetkessä ja mehujäätelökojullakin piti pysähtyä. 
Raunioita katselimme aitojen ulkopuolelta niin kuin aikalailla kaikki muutkin turistit. Sisäänpääsylippu oli edullinen mutta päätimme, että ulkopuolellakin on tarpeeksi kummasteltavaa. 





Turkki / Side






Opasteista koitimme tavata, että rauniot olivat vanhan teatterin rauniot. Ensimmäisenä itselläni mieleen tulee kuitenkin jotain ihan muuta kuin entisajan teatteri. 

Raunioilta suuntasimme Basaarialueelle. Noista basaareista jokainen on varmasti kuullut puhuttavan paljon. Itselläni ainakin oli jonkinlainen ennakko asenne koko paikkaa kohtaan ja hieman kieltämättä pelkäsin tulevani huijatuksi. 
No tarkkanahan kyllä todellakin sai olla. Teekaupassa mieheni siskoa vedettiin nenästä jo ihan kuus nolla ja meidän muiden seistessä ulkopuolella hän huudahti  että "tulkaa joku nyt auttamaan, noihan kusettaa minua ihan täysillä". Onneksi tilanne selvisi ja matkaan lähti pussillinen paikallista herkkua. 



Suuren suuria ostoksia emme tehneet, mutta jotain pientä ostettavaa kaupungilta löytyi. Poika halusi ostaa tiettyjä urheiluasuja ja siinä ostoksia tehdessään sai itselleen uuden bestiksen. Turkkilaiset vaikuttavat todella lapsirakkailta ja ystävällisiltä. 



Toukokuun puoliväli on vielä rauhallista aikaa matkustaa Turkkiin mutta koulujen loputtua sesonki kuulemma vilkastuu todella. 
Kameleita Turkissa kuulemma on kuvattavaksi saakka, joskin niiden kuvaamisesta meitä varoiteltiin useaankin otteeseen. No ei tuottanut ongelmaa olla kuvaamatta kameleita, sillä ainuttakaan ei vastaan tullut. Liekö olimme edes oikeassa paikassa. 
Hieman huvittuneena kuuntelin varoituksia kamelien kuvaamisesta. Siitä kuulemma voi joutua maksamaan jos omalla kameralla menee moista eläintä kuvaamaan. Hämmästykseni oli mammutin kokoinen kun otin Pipunasta kuvan apteekissa kissan kanssa joka nukkui apteekin nurkassa. Kuvan oton jälkeen omistaja tokaisi minulle "five euros". Sus siunaa, että tämä akka hermostui moisesta ahneudesta, unohdin apteekki ostokseni sen sileän tien ja painuin lapsineni kaupasta hyvin vauhdilla. Pitäkää kissanne ja kamelinne.






Satamassa bongasimme hotellimme vastarannalta. 
Pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme hikisinä mutta tyytyväisinä takaisin hotellille. 

Hotellilla oli kauneussalonki jossa piipahdimme useaankin otteeseen, siellä leikkautettiin partaa, hiuksia, laitettiin kysiä ja lettejä. Mielenkiinnolla istuin tuolla katselemassa heidän työskentelyään ja voin kyllä hämmästyksekseni sanoa, että todella tarkkaa ja huolellista työtä he tekivät. Uskokaa tai älkää mutta ainuttakaan naiskampaajaa en salongissa nähnyt. Se ainoa nainen joka paikassa työskenteli, oli kosmetologi. Kaikki muut olivat miehiä. 



Nauroimme miehelleni moneen kertaan, ettei häntä helpolla paikallisesta erota. Taidettiin häneltä muutamaan kertaan kysyäkin, että onko hän turkkilainen? No ei ole ei. 

Meidän neidille kampaamokokemus oli ihka ensimmäinen. Tähän saakka hiukset on neidiltä lyhentynyt minun toimesta. Tarkkaavaisesti tyttö seurasi lettien tekoa. Enpä ole koskaan kenenkään nähnyt niin näppärästi lettejä tekevän. Siinä saa itse jokusen kerran harjoitella jos haluaa samaan aikaan ja tulokseen päästä. 


Pikkuletit
Kovasti täällä on jo uudesta matkasta haaveiltu. Sen verran paljon ihastuimme tuohon paikkaan ja hotelliin, ettemme näe mitään syytä etsiä ensi kerralla uutta paikkaa. Mene ja tiedä. 

Täällä on ahkeroitu ylioppilaskakkuja ja huomenna pääsen kuvaamaan tuon ylioppilaan. Niistä kuvia tiedossa myöhemmin. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille valmistuville ja koulunsa päättäneille. 
-Nanni-

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

VAARALLISEN IHANA RUSKETUS

Rusketus
Kiitos reissun, ihoni on terveen ruskea toisin kuin talvella näytän aivan kalkkilaivankapteenilta. 
Harmi etten saanut kuviin talletettua todellista ihon väriäni vaan kuvissa näytän aika vaalealta mitä todellisuudessa en tällä hetkellä ole. 
Ihannoin kaunista rusketusta. Nuorena asuin solariumissa ja vanhoja kuvia katsellessa erotun aina joukosta tumman hipiäni kanssa. Olinko hieman onnellinen saadessani opiskeluaikoina töitä kuntosalilta, siivoojana kylläkin mutta työsuhde etuihin kuului vapaa kuntosalin sekä solariumin käyttö. Todennäköisesti solariumissa makaaminen karkasi jossain vaiheessa käsistäni enkä uskallakaan ajatella seurauksia joista saatan tulevaisuudessa kärsiä. 
Jos ruskettuminen ei olisi niin salakavalan vaarallista olisin todennäköisesti edelleenkin kesää talvea ruskea kuin papu. 


Nykyiseen ammattiini opiskellessani tajusin kaivavani "omaa hautaani". 
Nykyään ihosyöpään sairastuu vuosittain 14 000 suomalaista. Melanooman riski kasvaa joka kerta kun auringonotossa polttaa ihonsa. Onneksi itse en ole helposti palavaa sorttia mutta pitihän sitä Turkissa kerran itsensä kunnolla kärventää. 
Hysteerisen tavoin en kuitenkaan rupea mitään syöpää tai muutakaan sairautta pelkäämään mutta ehkä maalaisjärki tässäkin asiassa on viisainta pitää mukana. Mielessä enemmänkin kummittelee ihon vanheneminen joka nopeutuu liiallisesta auringon otosta, kuka sitä nyt tieten tahtoen haluaisi vanheta?

Miksi kaikki hyvä on aina pahasta? En tupakoi, enkä liioin käytä alkoholiakaan, koitan elellä muutenkin terveellisesti vaikka herkkuja syönkin. Tekipä niin tai näin niin joka asiassa tuntuu olevan haittapuolensa. 


Täällä jo sormet syyhyten mietittiin uutta matkaa vaikkei kunnolla edellisen matkan vaatteitakaan olla ehditty pestä. Reissatessa se matkakuume senkuin kasvaa. Harmi, että tuo matkustaminen on niin kallista. Olisipa ollut nuorena viisas ja matkustellut ennen lasten syntymää. 

Puolikuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään. 
-Nanni-


maanantai 25. toukokuuta 2015

PEGASOS WORLD - TODELLINEN PARATIISI

Hip hei, elävien kirjoissa vihdoin. Blogi on kokenut todellisen hiljaiselon ja se taisi tehdä itsellekin hyvää. Hiljaiselo loppuu vihdoin ja seuraavat kaksi postausta, tämä ja seuraava koskevat ainoastaan meidän perheen matkaa Turkin Sideen. Jaan postauksen sen vuoksi kahteen osaan, että kuvia on hirmuinen määrä ja vaikka olenkin sieltä poistanut kaikki missä näkyvät sukulaiset niin silti niitä on paljon. Tässä postauksessa ihastellaan hotelli/vesipuisto Pegasos Worldiä ja loppu viikosta ollaan hikisissä tunnelmissa Antiikin Sidessä. 

Pegasos World
Kahdentoista hengen seurueemme starttasi torstaina 14.5 kello 20 aikaan kohti Oulunsalon lentokenttää. Lähtöselvittelyiden jälkeen tunnelma oli iloinen mutta jännittynyt. Suurin osa reissuun lähtijöistä lensi ihka ensimmäistä kertaa joten ulkomaanmatkustaminenkin oli lähes kaikille täysin hyppy tuntemattomaan. Lento sujui hienosti, mitä nyt välillä oli pientä turbulnessia mutta eikös se kuulu lähes joka lennolle. Perille saavuimme aikataulun mukaisesti ja sujuvasti kaikki löysi matkatavaransa eikä kukaan myöhästynut bussistakaan. 
Bussimatka hotellille kesti tunnin ja siinä vaiheessa huumori oli jo hieman hukassa, olihan kello kutakuinkin neljä yöllä. Hienosti lapsetkin jaksoivat pitkän matkustamisen eikä aikuisetkaan kummemmin kiukutelleet. 
Hämmästelyn määrä oli suuri kun saavuimme hotellille. Saimme pikaisesti huoneemme ja kummempia kummastelematta jokainen kaatui sänkyynsä. Muutaman tunnin yöunien jälkeen olimme myöhästyä ensimmäiseltä aamupalalta kellon nukkuessa myös reissuväsymystään. Kunnes porukka saatiin kasaan alkoi armoton aamupalan metsästys. Ihan pienestä paikasta kun ei ollut kyse niin ekana päivänä kaikki oli vielä hakemisessa ja harha-askelia kertyi varmasti satoja. Hassua miten sitä ekana päivänä onkin aivan puhki poikki, hieman jopa ärsyttikin kun ei vielä tiedä paikkoja, tunne tapoja. Reissun aikana sitä kummasti oppii nauttimaan jokaisesta päivästä enemmän ja enemmän kun olemisesta sai kaiken irti. 

Koska olen matkustelussa vielä melkoinen untuvikko itsekin, tiesin Turkista vain sen mitä olin kuullut. Lähinnä olin saanut vinkkejä mitä kannattee syödä ja mitä ei, millaista Turkissa oleminen on ja millaisia asioita olisi syytä varoa. Tinkaaminen oli kuulemma se juttu mitä Turkissa lomaillessa harrastetaan ja paljon. Noh ainakaan tuolla se ei toteutunut ihan niin suuressa määrin millaisen kuvan olin itse siitä saanut. Hyvin niukasti mistään hintaa pudotettiin jos pudotettiin ylipäätään yhtään. Joissakin paikoissa sai katsella rauhassa, joissakin paikoissa tyrkyttäminen oli jopa todella yliampuvaa. 
Turkkilaisista jäi todella ystävällinen ja lämmin fiilis. Toki tämä tunne syntyi asiakaspalvelussa olevista ihmisistä joten en voi tietää millaisia turkkilaiset varsinaisesti ovat. Itse kun olen todella sosiaalinen ihminen, olin vallan onnellinen kun heidän kanssaan pääsi helposti juttuun huonosta kielitaidostani huolimatta. 

puhelinkuva
Millanen oli Pegasus World hotelli/vesipuisto? Sanat eivät riitä kertomaan tarpeeksi kehuja tuon paikan upeudesta. Onneksi otinkin paljon kuvia niin ei tarvitse uskotella kuinka kivaa tuolla olikaan. 
Jos haluaa lähteä lapsiperheellä reissuun jossa ei tarvitse suuremmasti suunnitella tekemisiään niin silloin suosittelen lähtemään juurikin tuohon paikkaan. PW oli todella lapsi- ja perheystävällinen paikka. Jokaiselle riitti tekemistä ja kummastelemista aamusta iltamyöhään saakka. 
Nazar oli järjestänyt paljon puuhaa lapsille joista osaan meidänkin lapset osallistuivat mutta sen verran paljon jo itse vesipuisto tarjosi tekemistä, ettei järjestettyä ohjelmaa kummemmin kaivattu. 
Liukumäet ja allasalueet olivat todella monipuoliset. Altaita ja mäkiä oli jokaisen kokoiselle, vauvasta vaariin. 
Eihän meistäkään kukaan voinut vastustaa noita toinen toistaan suurempia ja hurjempia mäkiä vaan kaikki piti testata vähintäänkin kerran. 

Vesipuisto




Myös allasalueet olivat valtavat. Aamusta sai olla nopea jos halusi saada aurinkotuolit koko meidän suurelle seurueelle. Toki lapsille oli turha aurinkotuoleja varailla, eipä ne lapset niissä juurikaan viihtyneet. 
Toukokuu oli hyvää aikaa lomailla Turkissa. Sää oli Suomalaiseen makuun jo riittävän lämmin (kuuma) eikä turisteja vielä kuhisemalla kuhissut joka nurkassa. Yksin silti ei tarvinnut lomailla ja varsinkin lounasjonossa huomasi, että muitakin nälätti. 
PW oli todella siisti paikka, missään en ollut roskia, yleisettilat olivat ensiluokkaisen puhtaat. Ainoa miinuspuoli siisteydessä oli naapurimaan sotkijat, muutenkin heidän käytös oli sangen kummallista. Suomalaiset pääsääntöisesti osaavat käyttäytyä ja ovat siistejä, samaa valitettavasti ei voi sanoa meidän naapureista V.stä. 

Päivät meillä vierähti suurimmaksi osaksi altailla polskiessa ja valitettavan vauhdilla nuo päivät menivätkin. Aurinkorasvaa kului pari tuubillista mutta tottahan toki sitä sen verran tyhmä pitää olla, että viimeisenä päivämä polttaa itsensä. Eihän sitä nyt enää viikon jälkeen rasvoja tarvita. Kylläpäs olikin fiksu fiilis kun koko vasen puoli helotti ravunpunaisena eikä mikään vaate tuntunut hyvältä. Kärventyneelle olkapäälle oli ilo laittaa rintsikat ja muutenkin pukeutumista sai tosissaan miettiä. Tyhmästä päästäkö muka kärsii koko ruumis? Kyllä.









Yhtenä päivänä osallistuimme anoppini kanssa vesijumppaan ja paljon ohjattuja ryhmäliikunta tunteja olisi viikon aikana mennyt mutta kuka sitä nyt helteellä jaksaa hikoilla? 

Hotellilla oli askeleen päässä oma ranta ja sielläkin piipahdimme useamman kerran. Lasten atoppiselle iholle tuo suolainen merivesi teki hyvää ja pidemmällä lomalla olisi varmaan jo saatu näkyviä tuloksia aikaiseksi. 





Pientä hemmotteluakin lomalla kokeilimme. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme hamam-kylpylään joka on siis Turkkilainen perinne. Hamam-kylpylään mennä peseytymään. Pari tuntisen rituaalin aikana pesijä pesee kylpijän huolella. Hamam on edelleen turkkilaisten käytössä oleva perinne eikä näin ollen ole ainoastaan turisteille tarkoitettu ilo. 
Hamamin lisäksi kävimme puolen tunnin rentouttavassa hieronnassa sekä lopuksi saimme savinaamiot kasvoille. Ihanan rentouttavaa, useamminkin pitäisi itseään hemmotella. 
Hamam ei toki jäänyt ainoaksi hoidoksi matkalla. Seikkaillessamme isolla hotellialueella löysimme jotain mitä olen aina halunnut kokeilla. Kalajalkahoitoa. Hih mikä kokemus. Ja pitihän siitä hieman heittää vitsiä, että nämä hyvin syötetyt kalat  tarjoillaam meille illalla ravintolassa. Kuinkas ollakaan, jonkin sortin muikkusiahan sitä illalla tosiaan ravintolassa oli tarjolla.


Kalajalkahoito







Jos päivät vierähtivät nopeaa, ei illatkaan hitaasti kuluneet. Katetulla ulkoterassilla oli joka ilta toinen toistaan parempia ohjelmia. Alkuillasta tarjolla oli lastenohjelmia, toki kyllä englanninkielisinä mutta eipä tuo tuntunut neitiä hidastavan. Myöhemmin alkoi koko perheelle suunnattu show. Tarjolla oli tanssiesityksiä, musiikkiesityksiä, kisailuja ja yhtenä iltana vietettiin ilmeisesti jonkinlaista Turkki-teemaa joka huipentui ilotulitukseen ja tarjolle kannettiin uunijäätelökakkua, nam. 

Kännykkäkuva
Hotellialueella pyöri kulkukoira ja muutama kissa. Tuo koiranpentu varsinkin säälitti todella paljon. Ihmiset kantoivatkin sille ruokaa ja vettä mutta siltikin sääliksi kävi kovasti laihan ja sairaan näköinen pentukoira. Mieheni sisko vannoikin useaan otteeseen tuovansa tuon koiran kotiinsa. Voi, olisipa se helpompaa. 



Loma oli kaikkinensa todella onnistunut, mitä nyt vähän on joutunut vessassa juoksemaan mutta onpa ainakin viikon herkuttelu lähtenyt pois ilman suurempia ponnisteluja. 
Vaikka reissasimmekin isolla porukalla niin mitään vastoinkäymisiä ei matkan aikana sattunut. Jokainen oli hotelliin erittäin tyytyväinen ja uutta matkaakin jo puheissamme suunnittelimme. 
Jos lapsiperheellä haluaa kivan paikan niin ehdottomasti suosittelen Siden Pegasos Worldiä. 





Paljon varmaan jäi vielä kertomatta mutta varmaan ottamani kuvat puhuvat enemmän puolestaan, eikö vaan? 

Minneköhän sitä seuraavaksi matkustaisi?
-Nanni-