KAPPALE KAUNEINTA SUOMEA - RUKA -

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viikko sitten vietimme kaksi yötä ystäväni ja lasten kanssa Rukalla. Olimme varanneet mökin kolmeksi yöksi mutta mökinvuokraajan töppäilyn vuoksi reissu kutistui kahteen yöhön. Mökki oli hyvin perus mökki aika vähäisellä varustelutasolla mutta hyvin me siellä kaksi päivää selviydyimme. 
Sää oli mitä nyt tänä kesänä on ollutkin eli pilvistä mutta ei kuitenkaan tauotta satanut. Muutamia juttuja olimme reissuun suunnitelleet tehtäväksi ja aika rennolla otteella saimme puuhat puuhailtua. 
Ruka on lomakohteista yksi suurimmista suosikeistani niin kesällä kuin talvellakin, mutta ehkä kesä vie kuitenkin suuremman voiton vaikka kyse onkin laskettelukeskuksesta. 
Rakastan Rukan Lappi-tyylisiä maisemia sekä ulkoilumahdollisuuksia.  Stressittömän loman kyytipojaksi saa huomaamattaan kunnon pakaratreenin niillä päättymättömillä portailla joita Rukalla on lähes joka paikassa luontoa. 

Maanantaina kun pääsimme perille, nakkasimme kamat mökkiin, söimme evästä ja ei kun tennarit jalkaan ja paikkoja tutkailemaan. Ruka Villagesta löytyy monen moista ja hintaista puuhaa koko perheelle. Itse bongasimme ensitöikseen polkuveneet ja niitähän piti koko poppoolla päästä testailemaan. Luulin omistavani hyvät jalkalihakset mutta puppua kanssa, kyllä tuo polkuvene otti akalta luulot melko joutuin. Kummasti lapset jaksoivat tunnin veneillä, itselle riitti huomattavasti lyhyempikin aika. 



Samalle illalle tutkailimme vielä hieman lähimaastoa kiipeilemällä rinteille. Poro-kiintiö tuli tuon reissun aikana täyteen, sillä niitä jolkotteli vastaan joka nurkalla. 

Liivi SuperDry, Housut Sobea, Pusero Noom, Tennarit Nike, Huivi Seppälä. 






Niinpä niin, ja niitä paljon puhuttuja portaita. Pakarat huutaa hallelujaa. Luulimme portaiden vievän jonkin matkaa ylöspäin mutta jostain syystä ne eivät tuntuneet loppuvan missään vaiheessa. Jossain vaiheessa yhdellä janotti, toisella pissatti ja useammalla väsytti. Hip hei onkos kumma jos vähän väsyttää sillä portaiden yläpää oli Rukan huipulla. Toiset ne menee hissillä, toiset ne kipuaa rinnettä pitkin. Ja ne maisemat. Harmi ettei ne kuvista välity niin mahtavina mitä ne oikeasti on. 


Seuraavan aamun suunnitelmissa oli pieni karhunkierros tai siis pieni osa siitä. Ikkunasta todellisuus kertoi jotain muuta. Vettä. 
Siinäkös satakoot, nyt vaan kumpparit jalkaan ja varalta makkarat reppuun, katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Sade loppui kuin seinään päästyämme Juumaan josta tuo pieni karhunkierros alkaa. 

Jos joskus haluaa nauttia luonnosta, upeista maisemista ja makkaranpaistosta niin suosittelen kiertämään tuon 12 kilometrisen pienen karhunkierroksen. Niitä maisemia ei voi sanoin kehua, ne pitää itse nähdä. 

Pieni Karhunkierros. 

Meidän poppoon matka suuntasi kohti ensimmäistä etappia eli Myllykoskea. Vaikka matkaa tuonne ei ole kuin 1.5 kilometriä on se haastavan maaston vuoksi rankka reitti lapsille. Myllykoskella riittää myös katseltavaa ja kummasteltavaa, siinä voi myös pysähtyä syömään eväitä ja yöpymään. 

Juuma 

Poika halusi lähteä seikkailemaan kierrokselle pyörällä enkä todellakaan muistanut kuinka paljon tuolla reitillä on niitä portaita. Kyllä oli lapsella työ kuskata pyörää portaita ees taas ylös alas. Oppia ikä kaikki. 




Vaikka meidän perhe on tuolla Myllykoskella käynyt useasti aikaisemminkin niin kyllä noita luonnon ihanuuksia jaksaa joka kerta kummastella. 


Myllykoski
Vaeltamisen lisäksi lapset osallistuivat Rukatonttu suunnistukseen. Olipa onni, että lähdimme lasten mukaan suunnistamaan vaikka aluksi suunnittelimme istahtavamme kahvilaan nauttimaan hetken rauhasta. Kartta oli suhteellisen haastava ja raastit olivat etsimisen takana, siinä olisi illan tullen saanut alkaa etsimään rastien lisäksi myös neljää lasta. 



Päivän ulkoilun jälkeen ei tarvinnut illalla paljoa unta hakea. 
Äkkiähän tuollaisessa paikassa kaksi lomapäivää vierähtää. Lähtöpäivänä halusimme käydä vielä hieman seikkailemassa ja tottakai kokeilemassa kesäkelkkarataa. Onkos tämä muille tuttu juttu? Aivan huippu elämys, päihittää kaikki maailman tivolihärpäkkeet mennen tullen. Hiihtohissillä ylös ja kelkalla alas. Vuhuuu voi sitä vauhdin hurmaa kuorrutettuna ihanilla maisemilla. Tämän jälkeen auton nokka kohti Oulua ja kiitokset matkaseuralaisille, kamera täynnä kivoja muistoja.


Kiitos Ruka, kiitos ihana Ystävä lapsineen. 
-Nanni-

7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, oikein silmä lepäsi niissä! Oli varmaan kiva reissu, alkukommellusten jälkeen :)

    VastaaPoista
  2. Voi,on teillä ollut hauskaa sateesta ja huonosta alusta huolimatta.:) Kait pyysitte rahat takaisin yhdestä yöstä? Pelkosenniemi jälleen odottaa meidän sukua.. Mukavaa lähteä jälleen vietetään laatuaikaa :) Hyvää ruokaa ja seuraa, eihän muuta tarvitakaan. Mukavaa viikkoa :)
    -Nunnu-

    VastaaPoista
  3. Upeat on maisemat <3
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
  4. Kauniit maisemat, eipä ole tullukkaan tuolla kun kerran nopsasti poikettua.

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille reissukaverit! Oli kyllä upeat maisemat, kiva mökki ja parasta seuraa <3 Koirallakin oli herkkuja joka mutkassa ;) Tuonne kyllä haluan talvellakin suksilla sutimaan!
    Mari

    VastaaPoista
  6. Olen kiertänyt v. 1989 koko Karhunkierroksen Pajulahden urheiluopiston porukan kanssa ja siitä reissusta oli kyllä hymy kaukana, kun ti aamusta aloitimme ja perjantaina olimme perillä. Siinä ei paljon maisemia ihailtu kun vedettiin kieli vatsan alla, sääli sillä uudestaan tuskin tulee lähdettyä.

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -