ELÄMÄÄ MAHAKIPUJEN KANSSA

lauantai 15. elokuuta 2015

Valtaosa suomalaisista kärsii jonkin asteisista mahakivuista, toisilla ne on lieviä ja toisilla ne häiritsee joka päiväistä arkea. 
Miten sitten tässä kropassa ja tässä perheessä? Täällä elää kaksi huonosuolista kipuilijaa jotka eivät hyvää päivää näe. 

Itse olen kärsinyt vatsakivuista jo lapsesta saakka kuten Pipunakin. Koskaanhan näille mahakivuille ei lapsena mitään tehty, lääkärit vain viittasivat kinttaalla "kyllä se siitä". Aikuistuessa ne helpottivat ja loppuivat hetkeksi kokonaan kunnes noin viisi vuotta sitten ne palasivat entistä voimakkaimpina ja häiritsevimpinä takaisin. Kivut todellakin haittaavat arkeani ja rajoittavat tekemisiäni. Olen tutkituttanut mahani läpikotaisin sillä taustalla on sukurasite. Äitini puolelta löytyy paljon diagnosoituja suolistosairauksia, Crohnin taudista Colitis ulcerosaan ja tämänpä vuoksi halusin tutkituttaa itseni kunnolla. Takana on vatsan lukuisat ultraääni tutkimukset, magneettikuvaus, mahalaukuntähystys (ei muuten ollut mikään mukava tutkimus helposti yökkivälle), suolistontähystys (tähän en enää ilman anestesiaa menisi) sekä verikokeet ja allergiatestit. Mistään ei mitään löydy vaan omalla kohdallani kyseessä on ärtyvän paksusuolen oireyhtymä. Vaaraton mutta kiusallinen vaiva. Häiritsee tosiaan arkea ja suurin osa suuhun menevästä ravinnosta aiheuttaa kipua. 

Kuvan annos ei liity omiin vaivoihini millään lailla. 
Itse olen vuosien saatossa oppinut jollain lailla elämään kipujeni ja niiden aiheuttajien kanssa mutta eihän tästä eroon pääse, ei ainakaan tällainen kulinaristi joka rakastaa ruokaa. 
Pahimmat kivun aiheuttajat itsellä ovat mm: kahvi, alkoholi, juurekset, kaali, raaka sipuli, ruisleipä, tuoreleipä ja maitotuotteet. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, en tietenkään osaa olla ilman mitään näitä. No alkoholi on omalta kohdaltani jäänyt sairasteluni aikana hyvin minimiin sillä se on pahin listaltani. Muutama alkoholiannos voi pahimmillaan aiheuttaa valtavat kivut sekä pistää mahani täysin sekaisin jonka jälkeen vietän loppuyön vessassa. Tarkempaa kuvausta tuskin kukaan haluaa tietää. Lyhennettynä se siis pilaa koko illan, kuten eilen kävi. Tähän olen jo tottunut jos näin voisi sanoa. Valmiiksi jo tiedän asennoitua, että tästä juhlaillasta tulee joko tosi kiva tai täys katastrofi. 


Onneksi alkoholi ei omalla kohdallani ole mikään pakkomielle vaan onnistun viettämään hurjan hauskaa ihan ilman alkoholia. Useimmiten se tuntuu häiritsevän kanssa juhlijoita enemmän kuin itseäni. 

No lyhykäisyydessään siis näin, elän jatkuvien mahakipujen kanssa joiden kanssa on pitänyt oppia elämään ja jos vielä malttaisin katsoa tarkkaan kaikki mitä suuhuni lapan niin oloni voisi olla helpompi. 

Kuinka sitten se perheen pienin? Tämä onkin se surullisempi versio. Pipuna on kärsinyt mahavaivoista vauvasta saakka. Vauvana se oli koliikkia ja kasvun mukana koliikki muuttui jatkuviksi ripuloinneiksi sekä joka päiväisiksi mahakrampeiksi. Neidin elämä on yhtä kamppailua kipujen ja vessassa juoksemisen kanssa. Lapsen tuskaa on paha katsoa, mitä minä voisin tilanteelle tehdä? Ravintoa olemme koittaneet katsoa siihen suuntaan ettei se pahentaisi oloa, mutta tytär on samanlainen ruoan rakastaja kuin äitinsäkin joten hänen syömistään on paha rajoittaa. Neidillä on laktoositon ruokavalio ja luontaistuotekaupasta kannetaan piigeeliä pullokaupalla sillä sen on huomattu auttavan edes hieman. 
Illat tyttö viettää vessassa, sillä maha on aina ripulilla. Kouluterveydenhoitajalle sanoin viikolla kun lääkärille varasimme aikaa, etten olen koko kahdeksan vuoden aikana nähnyt tuolla lapsella kiinteää kakkaa, se on aina täysin ripulia. Arvatkaas kuinka monesti olen koittanut saada lasta jatkotutkimuksiin mahan kanssa?  Todella monta kertaa ja yhtä monta kertaa meidät on käytännössä naurettu pihalle. Kun lapsi ei ole laihtunut eikä hänellä tule veriripulia kuten colitis ulcerosassa on tunnusomaista, ei meitä oteta tosissaan. Lähes joka yö herään lapsen tuskaiseen itkuun, löydän hänet kippuralta vessasta ja saattelen kipeän lapsen kylmäpussin kanssa takaisin sänkyyn. Pipuna itkee öisin itsensä uneen ja herää aamulla väsyneenä valvotusta yöstä. 
saako vanhempi olla vihainen kun lapsen tuskaa ei oteta tosissaan? 
Olen täysin jo kädetön tämän homman kanssa, kaikkeni olen koittanut. Ensi viikolla on aika koululääkärille ja toivon, että hän olisi sen verran inhimillinen, ettei passittaisi meitä jälleen kotia kestämään.  



Tällainen tarina meidän perheellä ja meidän mahoilla. Tiedän, että sieltä löytyy varmasti paljon kanssaeläjiä. Olisikin kannustavaa kuulla millaista elämää teidän perheessä vietetään kipuilevan, oireilevan mahan kanssa. 

-Nanni-

24 kommenttia:

  1. Ei kivaa ollenkaan. Voimia! Toivottavasti saatte koululääkäristä avun. Mulla on mahakatarri, joten tiedän nuo mahakivut aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivo on nyt siinä koululääkärissä, jos hänestä ei ole apua niin sit varaan ajan yksityiselle, maksoi mitä maksoi.
      Mahavaivat päihittäää aika monta muuta vaivaa.
      Kiitos Satu tsempeistä <3

      Poista
  2. Ei kiva juttu ollenkaan, :( Tiedän miltä tuntuu kun aletaan puhumaan lapsen vaivoista ja samantien vähätellään. Ei se mitään ole, älähän höpsi! Tsemppiä,mie toivon että jotain helpotusta löytyy tai syy Pipunalla maha on nuin löysällä..
    Terveisiä Pyhältä..:) Täällä on näkynyt Isoja poroja. :)
    -Nunnu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole kummallista tämä nyky yhteiskunta ettei lapsiakaan oteta tosissaan. Vitkutellaan ja vähätellän, en voi käsittää.
      Mukavaa reissu teille, toivottavasti näette paljon kaikkea kivaa <3

      Poista
    2. Mukava reissu oli ja naapuri mökissä oli venäläisiä ;) Ihmeen hiljaisia,jos näin voi sanoa..:) Mukavaa yhdessä oloa.. Syöty ja juotu hyvin :) Porojen vuoksi S ei päässyt ulos niin paljon. Porot syö sieniä ja Poroila kakka on kuin lehmä olisi käynyt asialla. Näin kun jättivät jätösensä pihalle ;) Isot sarvet ja karvan olivat jo vaihtaneet. S näki ekaa kertaa poron läheltä. Kysyi saako niitä silittää ja kun lupaa ei annettu tuumasi et jos mie heitän kivellä.. No ei sekään käyny..:D
      -Nunnu-

      Poista
    3. Niin se on ettei niitä kuunnella.. Lasten vaivoja.. S:nkin alletgioista puhua pulputin monta vuotta ja aina se oli vain niin yleistä ja vähäistä. Sairaalareissun jälkeen epikriisissä lukee, on hyvin allerginen..! Tosiaan ärsyttävää tuo kuuntelemattomuus.
      Toivon että Pipunan vaivat selviää :)
      -Nunnu- Taas :D

      Poista
  3. No voi että :( Harmi, kun teidän Pipunaa ei ole tutkittu kunnolla. Onpa kumma juttu! Toivotaan,että koululääkäri laittaa Pipunan jatkotutkimuksiin <3 Ihanaa ja aurinkoista lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten vaivoja ei tunnuta otettavan vakavasti vaikka olen joka kerta kertonut sukurasitteistakin. Outoa mutta totta.
      Kiitos Jaana tsempeistä, olet ihana <3

      Poista
  4. Itselläni on hyvä vatsa, mutta mies kärsii colitis ulserosasta ja onkin aika haastava sairaus yrittäjälle, ei saisi stressata ja wc.n olisi hyvä olla aina lähettyvillä, tiettyjä ruokia hänen täytyy myös välttää.
    Tytöllä on ollut epämääräisiä vatsakramppeja, joita myös tutkittu, kerran jo leikattiinki, kun epäiltiin umpisuolta, muttei se sitä ollutkaan.
    Tyttärelle tulee vatsakivut myös yhtäkkiä ja usein hän myös oksentelee, muttei mitään kummempaa kuin ärtynyt paksusuoli ole löydöksenä. Eikä hänellä ole mitään lääkitystäkään siihen.
    Inhottavia ja elämää haittaavia vaivoja ovat!!!!
    Toivottavasti Pipunan kohdalla aletaan tutkia asiaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo stressi ja kiire, väsymys siihen vielä päälle niin johan on ainekset mahavaivoihin. Ei yhtään hyvä ei. Vessan sijainti todellakin on tärkeä. Sen ei auta olla kovin kaukana.
      Mullakin on jotain lääkkeitä vatsaan mutta eipä ne juurikaan auta. Parasta olisi kun pitäisi jatkuvasti vain jääkaapin oven kiinni ja joisi pelkkää vettä.
      Ihanaa viikonloppua ihana Sari <3

      Poista
  5. Voi ei, ei ole äidille pahempaa kuin että lapsi kärsii. <3 <3 Huoli on kova ja mikä voi olla taustalla syynä. Ruokavalioiden eri variaatioidenkin kokeileminen on hirmuisen raskasta ja löytyykö vastauksia... Täälläkin on tuolla omalla esikoisella aina vatsassa viiltelyä.... Muitakin vaivoja, on perinyt minun vatsan ja se ärtynyt paksusuolen oireyhtymä on täälläkin todettu ja se oirehtii pahimmillaan, jos on huolta ja murheita. Hirmuisestihan tuo ärtynyt paksusuoli on liitännäinen henkiseen puoleen, eli herkkien ihmisten sairaus... <3 <3 <3

    Isällä chrohnin sairaus, äidillä avanne, vaarilla oli avanne ja toisella mummilla paksusuolen syöpä<kasvaimia.... Hän tosin eli 102-vuotiaaksi ja leikkaus sujui onnistuneesti. Sukurasitteet ovat kovat ja murehdin ettei tytöille tulisi. Toisella näyttää jo oirehtivan...

    Suuri halaus Nanni. <3

    Tänään blogissani Onnen hippusia, sinulta voitetut ihanuudetkin löytyy sieltä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lasten vuoksi saa kantaa surua ja huolta. Meillä niiitä on nyt kahden vuoden aikana ollut ihan liikaa. Olen viime aikoina ajatellut että vihdoin voisi alkaa se aika kun minun ei tarvisi joka ikinen päivä murehtia ja stressata miten lapset ja varsinkin esikoinen jaksaa. Lapsen psyykkinen pahoinvointi on vieläkin surullisempaa katsottavaa.
      Todellakin henkinen hyvinvointi kulkee käsikädessä mahavaivojen kanssa, siksipä niistä itsekin kärsin.
      Kiitos Tiia tsempeistä, olet ihana.

      Poista
  6. Lapsen kärsimys on äidin pahin painajainen! Ja merkillistä, ettei ole kunnolla tutkittu - pitäisi ehdottomasti ainakin keliagiatestit ottaa - se ei näy aina verikokeissa vaan vasta suolinäytteestä. Vaadi ehdottomasti keliagiatestejä. Ja keliagia ei aina laihduta automaattisesti.
    Suolistovaivat ovat inhottavia - itselläni on jonkinasteinen - ja pojallani on. Välillä parempi, välillä huonompi. Aina pitää tietää, että on lyhyt matka vessaan. Muistan erään Jyväskylään ristiäisiin ajon talvipakkasella, kun me pysähdyimme joka ainoalle huoltoasemalle ja tuskailimme, kun vessaa ei alkanut näkyä. Matka kesti!
    Tsemppiä - ja ne keliagiatestit ehdottomasti vaadit. Oletko itse kokeillut omalla kohdallasi juureen tehtyä ruisleipää - minun vatsani tuntuu kestävän sen vaan ei hiivaan leivottua.
    Hyvää viikonloppua sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet kerrat on meilläkin saatu juosten kaupassa vessa etsiä. Tänään neiti istui kiinalaisen ravintolan vessassa reippaat puolituntia. Kävin välillä huhuilemassa, että kuinkas siellä menee. Lapsi vain huuteli että maha on kipeä mutta pärjään mie täällä, mene vain äiti syömään rauhassa. Voi lapsi kulta minkä kanssa hän joutuu elämään.
      Kyllä me nyt vaaditaan kunnon tutkimukset tähystyksineen päivineen.
      Kiitos Lady tsempistä ja vinkistä <3

      Poista
  7. Minulla paniikkihäiriöön liittyy mahavaivoja ja pahimpina aikoina en voinut käydä ruokakaupassa ellen tiennyt siellä olevan vessaa. Voi teitä ja varsinkin pientä Pipunaa. Kuulostaa tooodella ikävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla noi mahavaivat aiheuttavat paniikkikohtauksia sekä toisin päin. Jos saan paniikkikohtauksen niin sen tietää että maha on huonona ensimmäisenä oireena.
      Stressi ja väsymys siihen kyytipojaksi niin siinäpä ainekset melkoiseen soppaan.
      Kunpa lasten ei olisi tarvinnut periä ihan kaikkia vanhempiensa vaivoja.

      Poista
  8. Voi hyvänen aika sentään, ei pienen ihmisen pitäisi joutua kärsimään tuommoisista vaivoista :( Toivottavasti koululääkäriltä saatte lähetteen jatkotutkimuksiin!
    Itselläkin on herkkä vatsa, esim ruisleipä ja hapankorppu ei sovi minun vatsalle, myös omena aiheuttaa kivistyksiä mahassa. Kahvin jätin pois muutamaksi vuodeksi mutta nyt olen taas juonut kupin, pari päivässä kahvia, vihreää tee ei passannut minulle.
    Toivottavasti syy vatsaoireiluun selviää, ja sen myötä vaivat helpottaisi!
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, ei minustakaan. Kaikki toivo on nyt siinä koululääkärissä. Tiedän että edessä olisi suolistontyhjennyt operaatio tähystystä varten mutta olen valmis laittamaan itseni ja lapseni likoon sen vuoksi, että asiat saadaan kuntoon.
      Kahvin on mullakin se alkon kanssa pahin kiusan henki, sekä väsymys ja stressi. Enhän mie koskaan väsynyt ja stressaantunut olekaan.

      Poista
  9. Voi todella ikäviä nuo vaivat. Ikävää, että lapsi joutuu kärsimään vaivoistaan. Toivottavasti apua löytyy molemmille. Itse taistelen vaan keliakian kanssa, mutta siinäkin on ne omat ongelmansa, kun se on niin ehdoton ja tarkka ruokavalio.

    VastaaPoista
  10. Meidän poika on tutkittu löysän mahan ja laihuuden takia mutta ihan niin kuin sinä; mitään ei löytynyt. Mekin olemme laktoosittomalla ruokavaliolla ja syömme kausittain maitohappobakteereita ja ihan kuin ne auttaisivat. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  11. Oiskohan gluteenittomasta ruokavaliosta mitään apua? Itselläni on herkkä vatsa ja pari vuotta ollut gluteenittomalla enkä enää pois vaihtaisi. Voi tuntua aluksi vaikealta, mutta onneksi kaikkia tavallisia arkiruokia on helppo tehdä gluteenittomana, leipiä ja muita tuotteita on kaupassa saatavilla.
    Itsellä on myös auttanut chia-siemengeeli, ruuansulatus toimii rauhallisemmin ja tasaisemmin. Helppo sekoittaa jogurttiin tai puuroon tai smoothieen, menee siis ihan huomaamatta alas. Tsemppiä pikkuiselle - toivottavasti apua löytyy! ♡

    VastaaPoista
  12. Voi apua.. :( Toivottavasti löydätte avun jostain! Oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa? Se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu! Voin kertoa lisää omia kokemuksia, jos haluat kuulla! Lapsen kipua on niin tuskallista seurata, kun ei voi auttaa.. Tsemppiä sinne ♥

    VastaaPoista
  13. Voiskos olla helikobakteeri...??

    VastaaPoista
  14. Vatsavaivat ovat hyvinkin tuttuja täällä päässä, itse oirehdin aika lailla samoin kuin sinä, toistaiseksi meillä lapset ovat välttyneet pahemmilta vaivoilta, koliikki-lapseni (nyt jo 10-vee) vatsa oirehtii lähinnä stressaantuneena ja väsyneenä.

    Mutta meillä lapsella toisenlaisia haasteita, todettu mm. ADHD viime vuoden puolella ja voin äitinä kertoa, että lasten kohdalla pitää opetella VAATIMAAN, olemaan tiukka, välillä tuntuu, että on saanut melkein nyrkkiä lyödä pöytään, että äidin hätä ja huoli lapsesta on otettu todesta. Ja meillä nämä neurologisen/psyykkisen puolen haasteet on ollut ihan sieltä koliikki-vauva ajoista ja vasta nyt olemme saaneet apua kun aloin ns. hankalaksi äidiksi joka vaatimalla vaati niin koulussa, terveydenhoitajalla, ihan jokapaikassa, että lapseni tutkittaisiin ja saisimme apua.

    Ensihätään minäkin lähtisin kokeileen jo jonkun muunkin mainitsemaa vyöhyketerapiaa, itse sain siitä aikanaan apua lapsen koliikkiin.

    Voimia ja jaksamista, molemmille äidille ja tyttärelle!

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -