lauantai 31. lokakuuta 2015

HEI, MEIDÄN MUMMULLA OLI TOLLASET

Hip hei, tämä Pyhäinpäivä on mennyt järkyttävän päänsäryn saattelemana. Buranaa on vedetty siinä määrin, että pian vatsa kiittää ja kylmäpussi on tämän hetken paras ystävä. No se sikseen. 

Mitä kuuluu tähän viikkoon, jos siis sisustamista tarkastelee? Pojan huoneessa paklailen seiniä, että saisin laitettua uudet viiskulmahyllyt vihdoin seinille. Olisi nimittäin kiva laittaa teillekin jo kuvia uudistuneesta pojan huoneesta. No se saa vielä odottaa. 

Matot ja verhot ovat vaihtaneet yhtä vauhdilla ikkunoita ja huoneita  kuin ne tässä huushollissa yleensä tekeekin. Pojan huoneesta tytön huoneeseen  ja päinvastoin. Ikkunasta pöydälle mutta ei sentäs pöydältä ikkunaan. Mitä tämä siis tarkoittanee? 
Ei ole ensimmäinen kerta kun verhot saavat uuden tehtävän pöytäliinana, niin kävi myös tälläkin kertaa. Keittiön ikkunaan vaihdoin paksummat verhot ja Vallilan läpikuultavaa verhoa halusin testailla ruokapöydällä. Vitsi miten kivalta se siinä näyttääkin. Puhtaanahan tuo verho keittönpöydällä pysyy todennäköisesti kahdestatoista puoleenpäivään mutta onneksi pesukoneet on keksitty. 




Meinasin kokonaan unohtaa kuvata kirpparilta löytämäni uudet juomalasit. Ystäväni huudahti nuo nähdessään "meidän mummulla on ollut tuollaiset ja saman väriset kahvikupitkin". Jaahas mistäs saatais meille ne ruskealasiset kahvikupit samanvärisine asetteineen päivineen? 
Jos tällaisia laseja minulle olisi tarjottu vuosi pari sitten, olisin nauranut itseni kipeäksi ja kieltäytynyt kohteliaasti. Jos rehellisiä ollaan niin koko astiastoa en tätä sävyä haluaisi mutta lasien verran se antaa kivasti kattaukseen kontrastia. Eli kirpparihirmu teki taas loistolöydön. 



Huomenna olisi taas tarkoitus koluta kirpputorilla mitä kaikkea sieltä löytää. Ainahan ei tee löytöjä mutta pääasia, että joskus kuitenkin. 

Ihanaa Pyhäinpäivän jatkoa jokaiseen pirttiin. 
-Nanni-

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

SATEEN ROPISTESSA KAUPUNKIMILJÖÖSSÄ

Bleiserikelit alkavat olemaan viimeisillään, ellei jopa kokonaan ohi. Viikonloppuna hotelli tapaamiseen olin pukemassa pidempää villakangastakkia päälleni, kunnes naulakosta pilkotti syysbleiserini jota en ole koko syksynä muistanut päällä käyttääkään. 
Alkaahan tuo keli olemaan jo aika viileä aamuisin bleiserille. 

Olimme ystäväni Karlan kanssa sopineet alustavasti samalle reissulle myös asukuvausta mikäli ilma sen sallii. No eipä oikein sallinut mutta sinnillähän me päätimme muutaman kuvan nappasta pienestä tihkusateesta huolimatta. Eihän tässä sokerista olla, eikä ole kamerakaan mutta kumman nirso kapistus se kastumisesta on. 
Tuosta muutaman minuutin kuvaushetkestä tuli suhteellisen hauska. Tuuli heilutti kastuvia hiuksia sinne tänne, räystäältä tippui isompia pisaroita niskaan ja muutenkin tilanne oli todella hupaisa. Karhea, hieman taipuisa tukkanihan aivan rakastaa kosteaa ilmaa. Samantien kun pistän nokkani ovesta ulos, on suoristettu hius kaikkea muuta kuin suora. Minkäs teet, näillä mennään.

Pitkään olen haaveillut asukuvilleni kaupunkimiljöötä ja nyt sen sain. Onneksi olimme menossa tuosta suoraa kotiin nimittäin ei varmaan tarvitse tarkemmin kertoa miltä takapuoleni tuntui kun olin istunut märällä kiviportaalla. Mitäs sitä ei kivojen kuvien eteen tekisi. 




Kiitos Karlalle hauskasta kuvaushetkestä  ja ihanista kuvista.
-Nanni-

maanantai 26. lokakuuta 2015

LAPLAND HOTELS OULU JA YNNINKULMA






Riistaa
Kalaa 
Kasvisannos 
Herkullisia jälkiruokia




Hotellihuone Comfort Queen








Ynninkulman juhlasali
Oulun keskustaan, Tuomiokirkon ja Ainolanpuiston kupeeseen avataan tällä viikolla uusi upea hotelli, Lapland Hotels OULU. Pääsimme etuoikeutetusti Oulun Sisustus- ja Lifestylebloggajien kanssa kurkkaamaan tätä upeaa sekä erilaista hotellia.Yleisölle avoimet ovet hotelli järjestää keskiviikkona 28.10.2015.

Saimme erittäin lämpimän vastaanoton. Hotellinjohtaja Yrjötapio Kivisaari toivotti meidät tervetulleeksi kuohuvan kera. Hän kertoi meille Ynninkulman historiasta sekä Lapland Hotelsin ideasta tuoda Lapin elämyksiä keskelle kaupunkia. Lappi on tuotu hotellissa esille tyylillä, eli keskellä vastaanottoaulaa ei roihua makkaranpaistonuotio poromiehineen vaan sisustus on toteutettu tyylillä, aitoja poronsarvia unohtamatta. 

Ravintola Oula tarjoaa hotellin vieraille makuelämyksiä Lapista. Ruokalistalta löytyy mm. kalaa Inarinjärveltä, poroa, riistaa, puikulaperunaa, jäkälää sekä sieniä ja marjoja Lapin metsistä. 
Näitä herkkuja pääsimme mekin maistelemaan. Toinen toistaan kauniimpia ja maukkaampia annoksia olisi voinut syödä enemmänkin. Jos olisin kehdannut, olisin kaapinut kauniin Aaltoastian tyhjäksi. Suolaisten maisteluiden jälkeen saimme tottakai maistella myös jälkiruokia. Itsetehtyä perunajäätelöä, suklaakakkua, kanttarellijäätelöä jne... haltioissamme kuvasimme annoksemme ja sen jälkeen hädin tuskin maltoimme käydä annosten kimppuun. 

Pääsimme myös tutustumiskierrokselle hotellissa. Hotellihuoneissa Lappiteema jatkui yhtä tyylikkäänä kuin muuallakin hotellia. Huoneista on tehty allergiaystävällisiä, perheen nelijalkaisia silti unohtamatta. 
Kurkkasimme kameroinemme Comfort Queen eli ns. perushuoneeseen ja tämä huone oli jo niin upea, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka upeita on myöhemmin valmistuvat sviitit saunoineen. 

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä saimme tutustua historialliseen vuonna 1825 valmistuneeseen Ynninkulmaan. Viinikellari, kokoustilat sekä juhlasalit olivat täynnä toinen toistaan hienompia yksityiskohtia. 

Suunnittelen täällä jo pikkujouluyllätystä miehelleni, haluan ehdottomasti viedä hänet (ja itseni) tuohon hotellin yöpymään. Samalla voi hoitaa jouluostokset ja nauttia muutama lasillinen kuohuvaa. 

Suurkiitokset mukavasta päivästä Lapland Hotelsille.
-Nanni-

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

VÄRIPILKKU JA ÄRSYTYSKYNNYS

Kello on viis aamulla, melkein voisi jo rallatella "Kello löi jo viisi, lapset herätkää" joululaulua mutta ei vois nyt vähempää kiinnostaa moinen laulu. Saatikka, että lapsetkin heräisi tähän aikaan. 
Uni loppui jo tunti sitten, sinnillä koitin sitä kiinni juosta mutta pyörimiseksihän se meni. Voiko enempää ärsytyskynnystä rasittaakaan kuin sängyssä pyöriminen nukahtamisen toivossa. Aikani ähistyä, katsoin viisaammaksi käyttää tämänkin ajan hyödyksi, vaikka nyt mielummin nukkuisinkin. 

Kellojen siirtäminen on asia jota en ole koskaan voinut ymmärtää. Miksi kummassa niitä pitää rustata keväisin ja syksyisin ees sun taas. No, kyllähän minä oikeasti ymmärrän miksi niitä veivataan mutta ihan samanlaista hehkutusta en saa aikaiseksi moisesta puuhasta kuin mitä jotkut saavat. Ihanaa kun saa nukkua tunnin pidempään plaa plaa plaaa.... no joo kun saiskin, eikä istuis aamuviideltä kodinhoitohuoneen lattialla vilttiin kääriytyneenä. Pah sanon minä. 

No jotta ei ihan menisi murisemiseksi tämä aikainen sunnuntai aamu niin pitää hieman hehkutella viikonlopun kuulumisilla. 


Perjantaina kotia lähtiessäni, pukukaapillani odotti Ystävältä saatu ihana synttäripäivänkimppu. Kyllä Ystävä tietää mistä minä tykkään, krysanteemista. Ja mitä onkaan noi kauniin väriset marjat vielä tuossa kimpussa. IHANA. 
Kimppu ja viikolla kotiutetut uudet kynttilänjalat löysivät yhteisen harmonian, niitä jaksaa ihailla pidempäänkin. 


Kynttilänjaloista saan kiittää blogisiskoani Saria My Sweet Home-blogista. Hän oli tehnyt ihanan löydön niinkin huikeasta sisustuskaupasta kuin Halpa-Hallista ja meikä tyttöhän päätti heti kipittää HH.iin kun se tuossa meidän kulmilta löytyy. 
Saman tyylisiä jalaksia olen Prismassakin pyöritellyt pitkin syksyä mutta reilusti korkeampi hinta on ne sinne jätättänyt. Huikea vajaa neljän euron kipalehintaan nuo HH:llin ihanuudet lähtivät suurempia miettimättä. 


Illan kähmyssä kun valkoiset kruunukynttilät olivat palaneet jo jalakseen saakka, löysin kaappeja kaivellessani pinkit versiot. Enpä tiennyt moisen värisiä omistavanikaan. Pinkithän on kuin luotu tuolle ihanalle kimpulle. 

Jospa lähtisi vielä Nukku-Mattia huhuilemaan, ellei se ole ehtinyt huristella jo aivan liian kauas. 
Sen verran on pakko hehkuttaa, että tänään päästään meidän blogiporukan kanssa tutustumaan pian avattavaan uuteen hotelliin. Jännityksellä odotan kuinka upeasta hotellista on kyse. 

Hyvää yötä ja huomenta.
-Nanni-

perjantai 23. lokakuuta 2015

TYÖTÄ VAI ITSESTÄÄNSELVYYTTÄ?

Monesti sitä sortuu pitämään tärkeitä asioita itsestäänselvyytenä. Terveys, perhe, parisuhde, ystävät ja läheiset, työ, perus arki, meille jokaiselle tärkeitä asioita mutta monesti unohtaa, että näiden eteen tulee panostaa, tehdä töitä. Näistä tärkeistä elämän osa-alueista haluan pohtia parisuhdetta. Omassa parisuhteessani ei ole tällä hetkellä mitään hätää, siksi en tätä postausta kirjoita vaan jostain syystä viimeaikoina olen vaipunut useastikin pohtimaan elämää. (ikäkriisi kenties?)


Pitkässä parisuhteessa sitä ajautuu huomaamattaan pitämään puolisoaan ja parisuhdettaan itsestäänselvyytenä. Siinä se on kun siinä se on kauan ollutkin. 
Radiossa haastateltiin viime viikolla Maaret Kalliota joka on niin psykoterapeutti kuin seksuaaliterapeuttikin. Hän korosti parisuhdetyön panostamiseen, siihen kuinka tärkeää on jaksaa panostaa toiseen vielä työpäivän jälkeenkin. Hän kertoi kuinka joidenkin mielestä parisuhdetyö on valtavan raskasta eikä siihen jakseta panostaa. Maaret kertoi tehneensä edellisiltana parisuhdetyötä puolisonsa kanssa käyden konsertissa sekä syömässä. Hän ei kokenut tätä työtä kovin raskaaksi eikä vastenmieliseksi.

Olen niin samaa mieltä hänen kanssaan. Arvostan valtavasti omaa parisuhdettani. Meillä ei ole ollut aina helppoa, mutkia on ollut matkassa ja kintaatkin on joskus tehnyt mieli heittää tiskiin. Mutta kenen parisuhteessa on aina vain helppoa? Eikö parisuhteeseen kuulu myös ne mutkat ja karikot? 


Toteamme monesti siippani kanssa, ettemme kumpikaan ole helpoimpia ihmisiä maailmassa. Tiedän olevani joskus erittäin haastava jopa vaikea, eli NAINEN. Uskallan katsoa peiliin ja myöntää olevani juuri tällainen kuin olen. 
Jos parisuhteessa on karikkoja, ei vika välttämättä vain ole toisessa, kyllä siinä joutuu molemmin puolin miettimään omaa käytöstään. 
Minusta niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä on hyvä muistaa vanha mutta arvostettu sanonta "kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan". Minusta tällä pääsee aika pitkälle. 
Kun huomioi kuinka toista kohtelee voi odottaa myös hyvää kohtelua vastaavasti.

Tarviiko parisuhde suuria sirkushuveja päivästä toiseen? No ei tarvi. Minusta vähemmälläkin pärjää. Itse tarvin arkeeni pieniä yhteisiä hetkiä mieheni kanssa. Päiväkahvi ilman, että kumpikaan roikkuu netissä, vaihdetaan samalla kuulumiset ja tulevan viikon menemiset. Varsinaista luxusta on yhteinen kuntosali käynti, näitä on suht harvoin mutta joskus kuitenkin. 
Muutaman kerran vuodessa "repäisemme" oikein toden teolla ja käymme leffassa ja syömässä kahdestaan. Voiko tätä vaan ääneen sanoa, leimaako se meidät nyt huonoiksi vanhemmiksi kun otamme joskus itsekkäästi aikaa keskenämme ilman lapsia? Jos parisuhde voi hyvin, koko perhe voi hyvin ja toisin päin. 


Saako toista vielä ääneen Rakastaa pitkän liiton jälkeen vai meneekö se jo överiksi? "Olet rakas", "Rakastan sinua". 
Rakastaako suomalaiset ääneen? Sanotaanko teillä toisilleen nuita sanoja? Jos ei nyt joka päivä mutta edes joskus? Meillä sanotaan, siis joskus. Tiedän sanomattakin, että kyllä se rakastaa kun tuossa jaksaa yhteistä taivalta kulkea, silti se on kiva joskus kuullakin sekä sanoa. 

Elämän tärkein työ: Parisuhdetyö. Kannatan. 
-Nanni-

torstai 22. lokakuuta 2015

PIKKUMYYTAKKI - LUOTTOVAATE



Sain yhden pankkivapaapäivän tälle oululaisten syyslomaviikolle ja se vietettiin perheen kanssa. Jo aamupäivästä suunnattiin kaupungille lounaalle ja piipahdimme testailemaan torin läheisyydessä olevaa jäätelöbaaria. Samalla reissulla piti kurkistella lapsille talvivaatetuksia mitään vielä ostamatta. Syksy taitaa olla vuodessa se kallein aika kun huomaa suurimman osan edellisvuoden vaatteista ja kengistä käyneen pieneksi. 
Kun lapset olivat reippaasti pienempiä, pystyi keväisin ennakoimaan tulevan talven vaatetarpeita alennuksesta mutta nykyään tuota ei juurikaan kannate tehdä, sillä samat toppavaatteet saattaa helposti mennä toisenkin talven kun kasvu ei enää ole niin vauhdikasta kun taaperoiässä. 

Syksyisin luottovaatteena on tuo musta villakangastakki joka minulla on ollut jo muistaakseni kuusi tai seitsemän vuotta. Lyhyt, viittamainen takki muistuttaa Pikku Myyn mekkoa, tai näin ainakin olen monesti saanut kuulla. Kevään taittuessa alkaa takki kyllästyttämään ja olen monesti ollut viemässä sitä kirpparille mutta luojan kiitos en ole sitä tehnyt kun se taas syksyllä vaikuttaa niin kivalle pitkän tauon jälkeen. 
Niinpä se taas viimeviikolla oli kiva kaivella varastosta esille. 


Syysterkuin Pikku Myy

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

INDIGO

Maaliskuun 2015 alussa avattu Hotel Indigo Helsinki - Boulevard valikoitui työkaverimme suosittelemana meidän yöpymispaikaksi yhden yön työreissullamme Helsingissä. 
Ihastuin Hotelli Indigoon ensisilmäyksellä eikä tuo fiilis kadonnut missään vaiheessa vierailua. Ystävällinen palvelu ja tyylikäs aula toi jo heti lupaavan vaikutelman ja vaihtelua tutuksi tulleelle Scandic hotelliketjulle. 




Johtuen ehkä uutuudestaan, hotellilla oli rauhallista eikä paljoa muita asukkaita näkynyt, ainoastaan muutama ulkomaalainen vieras oli meidän lisäksi. Tämähän oli vain plussaa sillä sisäänkirjautuessa sekä poistuessa ei tarvinnut kummemmin jonotella. 

Huoneet olivat siistit, perushuoneet. Eroa (muihin hotelleihin) huoneissa oli uutuus, eli maali ei halkeillut mistään, vessassa ei haissut eikä kaakelit olleet pinttyneen likaiset. 
Hotelli Indigon sanoja lainatakseen he itse kuvailevat hotelliaan tähän tapaan "Hotelli Boulevard on ympäristöystävällinen, korkeatasoinen boutique hotelli, jonka sisustuksessa korostuu raikas ja moderni design". 
Desing näkyi todellakin sopivin ripauksin hotellilla mm. Minna Parikan ihanuuksia oli niin aulan hyllyssä kuin hotellihuoneessakin. 



Pitkän päivän päätteeksi piipahdimme saunaan ja täällä jatkoimme hyvin alkanutta ihastuksen huokailua. Uutuus ilmeni jälleen siisteydessä. Saunatilat olivat ihanan raikkaat sekä viihtyisät. Luxusta lisäsi kaksi erilaista saunaa, perus suomalainensauna sekä höyrysauna. 

Jos en vielä tarpeeksi hehkuttanut yöpymistämme tuossa kyseisessä hotellissa niin paras on vielä tulossa. Aamupala. Aah miten ihana rauha, ei ainuttakaan jonottelua, loppunutta tuotetta, kaikki upeasti esillä ja paljon itsetehtyä. 
Pöytä oli katettu valmiiksi ja tiskiltä tilattiin tullessa tee/kahvi. Saimme molemmat valita omat mieluisat teet jotka hauduteltiin omiin kannuihin. Ylellisyyttä. 
Vaikka valikoima oli ehkä aavistuksen verran ison hotelliketjun aamupalaan verrattuna pienempi, silti aamupala oli täydellinen. 
Milloin olet saanut hotelissa nauttia aamupalan niin, ettei pöytä olisi valmiiksi sotkuinen edellisen syöjän jäljiltä, jonotat joka lajiketta ja röyhkeimmät kaiken kukkuraksi etuilevat, kahvi on loppu tai ainakin palanut pohjaan? En voi kyllin kehua tunnelmallisen ihanaa aamupalahetkeämme. 







Voin siis lämpimästi suositella kyseistä hotellia kenelle tahansa ja mielensopukoissa onkin haave vierailla tuolla vielä joskus uudestaankin vaikka koko perheen voimin.

Hotellin edestä lähti ratikka joka meni suoraan juna-asemalle joten vältyimme matkalaukkujen raahaukselta. 
Mielestäni paljon pieniä luxusjuttuja jotka tekivät työmatkastamme erittäin viihtyisän. 

Kauniita unia toivottaa Hotelli Indigo Helsinki.
-Nanni-

lauantai 17. lokakuuta 2015

TAPAHTUMARIKASTA

Nyt voi sanoa, että on ollut tapahtumarikkaat kaksi päivää. Eilinen päivä vietettiin tyystin aamusta yömyöhään työporukalla. Aamulla suuntasimme Limingantulliin Cross Move Companylle jossa meille oli varattu kolmeksi tunniksi erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Saimme valita monista eri tunneista itsellemme mieluisat tunnit. Itse aloitin aamun salsaamalla, seuraavan tunnin vietin foamrollauksen parissa joka olikin minulle entuudestaan jo tuttua ja viimeisimpänä ja ehkäpä ihan parhaimpana pääsin kokeilemaan ilmajoogausta. Olin kuullut paljon kehuja ilmajoogasta eikä sitä turhaan oltu kehuttu. Suosittelen kokeilemaan. 
Kolmen tunnin kuntoilun jälkeen lähdimme koko isolla porukalla syömään ja sieltä taidemuseolle kummastelemaan toinen toistaan erikoisempia taideteoksia. Voi olla, että tästä kirjoitan myöhemmin lisää sillä yksi näyttelyn osio pysäytti miettimään ja sai ainakin minut todella surulliseksi ja vihaiseksi. No tästä ehkä myöhemmin tosiaan lisää. 
Tässä vaiheessa kello olikin jo kolme, eli "työpäivän" päätös. Illaksi olimme varanneet yhteisviettopaikan Haukiputaalta. Tänne sai suunnata ne jotka vielä jaksoivat jatkaa päivää kovalla sykkeellä. Ilta se vasta olikin melkoista menoa. Huh heijaa. 





Illan vieton aloitimme kakkukahveilla ja sen jälkeene meno olikin hurjaa. Kukin oli järjestänyt monen moista kisailua ja visailua iltaan. Siinä leikittiin ukonkantoa, viestiä silmätsidottuina, tietovisailua ja vaikka mitä kivaa. Saunomassakin käytiin yön pimeinä tunteina. 


Hauska ja helppo leikki aikuisten illan viettoon oli seuraava...
"Kuka minä olen?"


Jokainen kirjoittaa paperille yhden julkkiksen nimen, säännöt saa luoda itse. Meidän säännissä julkkiksen piti olla elossa oleva, suht tunnettu. Vaihdettiin naapurin kanssa lappuja ja laitettiin oma lappu otsalle katsomatta tietenkään sitä. Vuorollaan aloimme kyselemään kysymyksiä jolla saisimme pääteltyä kuka minä olen:
Olenko nainen?
Olenko suomalainen?
Olenko laulaja?
Olenko nuori?
jne... kysymyksiin piti pystyä vastaamaan Kyllä tai Ei. 
Illan aikana meillä oli useampi Teemu Selänne, Teuvo Loman, Antti Tuisku, Putin, Jari Sillanpää, Arja Koriseva jne... 
Mielettömän hauska leikki. Siihen kyytipojaksi muutama lasi viiniä niin johan alkaa leikit sujumaan. 

Ilta eteni vielä yhdellä leikillä jossa nauruhermot saivat melkoisesti kyytiä. Enpä muista milloin viimeksi olisin nauranut vedet silmissä niin kovasti, että lopussa vatsalihakset olivat aivan tulessa nauramisesta. 


Mukavan illan/päivän päätteeksi oli ihana kotiutua omaan sänkyyn nukkumaan. Vaikka kotiuduin suht ajoissa mutta kylläpä aamulla olisi tehnyt mieli jäädä sängynpohjalle. 

Tälle päivälle oli tiedossa koko perheen kivaa tuttavaperheen ja monen muun perheen seurassa Virpiniemessä. Makkaran- ja vaahtokarkkien paiston jälkeen oli ihana kotiutua saunomaan ja olisi tarkoitus rojahtaa sohvalle nauttimaan rennosta olosta. 
Tällaisia aktiviteetti viikonloppuja pitäisi järjestää useamminkin. Itse ainakin olen liiankin kotihiiri, vaikka eipä kotona olossakaan ole mitään vikaa. 



Huomenna olisi tiedossa laukun pakkaamista, sillä maanantai aamuna kello herättää ennen kukon laulua ja kaksipäiväinen koulutusreissu Helsingissä kutsuu.

Oikein ihanaa viikonloppua juuri sinulle. 
-Nanni-