IRTI PAHEISTA

torstai 15. lokakuuta 2015

"Miten noin pieni tyttö voi syödä noin paljon?" Tuon lauseen muistan varmasti hautaan saakka, tai ainakin niin kauan että dementia iskee. Tuo kommentti tuli aikoinaan opettajani suusta, hän jaksoi useasti kummastella miten teinityttö syö niin paljon, niin hyvällä ruokahalulla. 
Olen aina rakastanut ruokaa, perusruokaa, leipää, kaikkea mitä voi suuhunsa laittaa. Mottoni onkin tuntunut olevan: "mitä enemmän ja useammin, sen parempi". Toinen periaatteeni on ollut "Elän syödäkseni, en syön elääkseni". 


Pienestä koosta huolimatta, olen tosiaan ollut aina hyvä syömään. Tuskinpa koskaan olen nirsoillut ruoalle. Suurista annosmääristä huolimatta olen aina pysynyt linjoissani mutta jostain syystä, (olisikohan tähänkin syyllisenä IKÄ) nyt on tapahtunut muutos. Kaikki mitä laitan suuhuni, kertyy kroppaan, vyötärölle, reissiin, rintoihin. Olo ei ole ollut pitkään aikaan enää hyvä. 


Pitkään olen jo koittanut itselleni tolkuttaa, että hillitse jo hyvä nainen. Mutta viimeinen niitti tuli jostain syystä vasta muutama viikko sitten. En tiedä oliko syynä minäkuva peilissä, pieneksi käyneet vaatteet (näin ei ole käynyt ikinä, ellei raskauksia lasketa), jatkuva pahaolo itseni kanssa vai kaikki nämä yhdessä. 
Päätin, että nyt saa loppua mutta silti en aio itseäni nälkään tappaa. Se ei ehkä olisi tällaiselle suursyömärille se oikea tapa saada hyvä olo takaisin. 


Lähdin raakasti karsimaan pois sen valtaisan rasvan määrän mitä arkeeni mahtuu. Ensimmäisenä katosi leivänpäältä voi. Rakastan voin makua sekä rakastan leipää. Kun lähti voi, ei maistu leipäkään enää samalta, eli voin lisäksi väheni reilusti myös leipä. 

Seuraavaksi vähensin reilusti kahvin juontia. Vakkarilukiat muistavatkin varmaan, että rakastan maitoa kahvilla, eikä toisinpäin. Jääkaapista löytyi aina äidille punaista maitoa kahviin, siihen ei muut koskeneet. Itsessään kahvi jo on rasvaista, siihen kyytipojaksi reilu määrä rasvaista maitoa niin johan on melkoinen kaloripommi. 


Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, herkut. Pannaan meni ensitöikseen pahin rakkauteni kohde, sipsit. Niitä on turha tänne enää kantaa, ainakaan ihan vähään aikaan sillä ne koukuttaa. Sipsejä ei voi syödä sivistyneesti. Pussi tyhjäksi ja sitten vasta voi lopettaa kun pohja paistaa. 

Pahin viholliseni, iltamussutus. Siitä kun pääsisin eroon niin sitten alkaisi olemaan terveemmät elämäntavat paremmalla tolalla. 

Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Tuskin mitään havaittavaa on vielä tapahtunut mutta olen kyllä tosi tyytyväinen, että olen saanut itseäni niskasta kiinni. Salilla treeni maistuu ja voisin kuntoilla enemmän kuin mitä se perheen puolesta on mahdollista. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Mitään älytöntä rusina päivässä diettiä en kuitenkaan ala noudattamaan, vaan lähtökohtaisesti haluan vain karistaa ne todella epäterveelliset paheet pois arjestani. Ruokaa syön edelleen ihan normaalin verran, salaattia ja hedelmiä syön entistäkin enemmän. 


Keveämmin kohti kesää, eikun siis joulua.
-Nanni-

22 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuden ruokavalion kanssa! Itsekin välillä mietin, että jotain pitäisi jatkuvalle leivän puputukselle ja iltaherkuttelulle tehdä, vaikka painon kanssa ei ongelmaa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo leipä ja muu turha puputtaminen on itselläni tosi iso ongelma. Sen huomaa omasta olosta.

      Poista
  2. Pikkasen pisti hymyilyttämään tämä teksti, ihan ko oisin itse kirjoittanut :D Saan edelleen töissäkin kuulla, että miten sä voit syödä noin paljon ja silti olla noin pieni? Olenkin tosin ainoa, jolla on jokaisella tauolla iso määrä safkaa mukana :D Mulla kans pitää skarpata ruokien kanssa, inhottavia turvotuskiloja on tullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut kova syömään. En ole edes lapsena nirsoillut eväiden suhteen vaan kaikki äidin kaalilaatikoista lähtien on uponnut valittamatta. Tyttärestäni on tulossa kovaa vauhtia samanlainen gulinaristi kuin minustakin.

      Poista
  3. Hienoja ajatuksia :) Ja juuri se pitäisi oppia, että syö elääkseen, eikä elä syödäkseen , tsemppiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Jos sie olet siihen pystynyt niin pystyn miekin, eiks vaan :D

      Poista
  4. Tsemppejä Nanni, mieki aloin karkkilakkoon, lupasin liikkua viikottain ja syödä terveellisemmin... pari viikkoa on nyt menny, een ole vaa alla vielä käynyt, enkä usko, että paino ois ainakaan paljoa pudonnu, mutta olo on pirtsakka ja hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole käynyt vaa´alla eli en tiedä lainkaan lähtötilannette mutta tärkeämpää olisikin että olo tuntuisin kevyemmältä ja noi lantiolle syntyneet kahvat saisivat pikkuhiljaa jalat allensa.

      Poista
  5. Olen myös alkanut miettiä ruuan merkitystä hyvinvointiin. Olen jotenkin vähän vieroksunut raakaruokaa, mutta kyllä siinä on omat hyvät puolensa. Nuoriso on innoissaan erimerkiksi raakakakuista. Taidan opetella muutaman niksin, jolla pääsee herkuttelemaan vähän terveellisemmin. Hassua, kuinka paljon arjessa kaikki pyörii ruuan ympärillä. Pitää miettiä ruokalistaa, aterioita, välipaloja. Kaiken pitäisi syntyä suht nopeasti, eikä pikkuväki välttämättä syö sitä ruokaa, mitä äitinä haluaisi. Raikasta viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä olet oikeassa. Ruokaa ruokaa ruokaa. Sen miettiminen alkaa aamulla ja loppuu illalla. Hassua.
      Raakaruokaan pitäisi varmaan täälläkin perehtyä.
      Välillä meillä kokkaillaan ns. omat eväät joihin lapset eivät suostu edes koskemaan mutta koitan panostaa siihen, että sama ruoka kelpaisi kaikille. Olen päättänyt, että perus ruoasta en luovu mutta annoskokoa voisin katsoa tarkalla silmällä. Mut mulla paheena on kaikki turha puputtaminen.

      Poista
  6. Tsemppiä, ei se helppoa ole..:) Ruoka ja herkut koukuttaa se on selvä :)
    Mukavaa viikonloppua.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekkee ja tietyistä jutuista tuntuu olevan haastava päästä eroon.
      Mukavaa viikonloppua Nunnu sinullekin.

      Poista
  7. Veit kyllä Nanni sanat suustani, rakastan ruokaa ja voita leivällä :). Ikä on tuonut mukanaan ikävästi painon kertymisen, edelleen siis olen ihan normipainoinen, mutta olo ei ole hyvä. Taidan kokeilla tuota samaa, jätän voin pois, taitaa jäädä leipäkin siinä sivussa. Minä en niinkään välitä noista sipseistä, mutaåta suklaata eiån voi vastustaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi on oma herkkuni, sitä tukin joka paikkaan ja varsinkin sille leivälle kun se on niin hyvää. Sit leipääkin tulee vain syötyä ja syötyä kun voin kanssa se maistuu niin ihanalle. Nyt kun olen voista luopunut niin voin sanoa, että eipä juuri tee mieli leipääkään.
      Sipsit on mulle kyllä ihan mega suurin ongelma, suklaasta olen päässyt jo vuosia sitten eroon. Tsemppiä Anu.

      Poista
  8. Täällä mennään samoilla linjoilla. Tsemppiä meille!

    Blogissani on sinulle pieni juttu! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Anne. Se olisi tarkoitus toteuttaa.

      Poista
  9. Siis ihan mahtava juttu. Tsemppiä kovasti. Ihania noi sun terveyskuvat :) Mukavaa ja kevyttä viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Tsemppiä tässä kaivataankin sillä näin alkuun sitä meinaa kokoajan sortua huomaamattaan paheisiin.

      Poista
  10. Samat mietteet täällä, pitkään jatkuneelle herkuttelulle on pitänyt laittaa stoppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä kaikki herkuttelu ja perus syöminen meni ihan höpöksi. Paljon tässä saa itse vielä tsempata että pääsis niistä paheista eroon.

      Poista
  11. Reipas tyttö <3 Mulla kuusi viikkoa takana ns. diettailua ja nyt syyslomaviikon vähän relaan. Sen jälkeen palaan terveelliselle linjalle. Pari ekaa viikkoa ovat ne pahimmat, vai mitä? Tsemppiä sulle projektiin <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -