keskiviikko 27. tammikuuta 2016

JOS MÄ OON OIKEE

Jos mä oon oikee
miks kadulla mun läpi kävellään
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään
kai mä hengitän
-Sanni-

Harva varmaan uskoo kuinka huonon itsetunnon omistankaan. Mielessä saattaa ehkä välähtää ajatus, että hevon kukkua. Voiko ihmisellä joka laittaa nettiin itsestään asukuvia ja kirjoittaa julkista blogia, olla edes huonoa itsetuntoa? Kyllä voi ja minulla sellainen on. 
Epävarmuus näkyy lähestulkoon joka elämänsaralla, töissä, puolisona, äitinä, tyttärenä, ystävänä. 

No ku mää vaan oon tällainen. Itseni vähättelyllä ei ole mitään rajoja. Sisustusblogeja selatessa ajattelen monesti, että miks meillä on tällainen koti kun kaikilla muilla on niin upeaa ja hienoa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä muut sanovat ja vakuuttelevat. 

Ehkä pahin epävarmuus näkyy ystävyyssuhteissa. En oikein tahdo luottaa yhteenkään ihmiseen. Oletan, ettei minusta tosissaan kukaan tykkää. Tiedän nämä ajatukset aivan pähkähulluiksi mutta kukapa omille ajatuksilleen mitään voi. 
Veikkaan, että nämä ajatukset osittain johtuvat lapsuudesta. Muutimme useasti, vaihdoin koulua tiheään, enkä ehtinyt juuri ystävystyä kunnolla kenenkään kanssa. Muistan kerran kouluun tullessani kuulleen muutaman "kaverin" keskustelun jossa minut haukuttiin tosi ikävästi, luulin näiden olevan kavereitani. Hullua miten ihminen muistaakin monta kymmentä vuotta vanhoja asioita. 
Samanlainen tilanne tapahtui joitakin vuosia sitten. Luulin kahta ihmistä ystävikseni mutta totuus paljastui kun he puhuivat selkäni takana suunsa puhtaiksi luullen, ettei kukaan kuule. Todellisuudessa kuulin koko keskustelun omin korvin. 
Tämä oli yhtä rankka hetki kuin silloin kymmenen vuotiaana. Isku oli kuin pesäpallomailalla suoraa kasvoihin. 


Onko siis mikään ihme jos nykyään epäilen lähes kaikkia ystävyyssuhteita epäaidoiksi. Muutaman ihmisen tiedän aidosti tykkäävän minusta, tunne tulee sydämestäni saakka. Näitä tuntemuksia ei osaa sellainen ymmärtää joka ei itse vastaavaa koe. Tiedän monen ehkä loukkaantuvan ajatuksistani mutta ihan suotta. Omille ajatuksilleen jotka on mukanaan kantanut lapsuudestaan saakka, ei voi itse mitään. 
Epävarmoista ajatuksistani huolimatta ystäväni ovat minulle todella tärkeitä. Olen aina valmiina kuuntelemaan murheita, jakamaan iloja  sekä olemaan apuna tarvittaessa. 


Nämä epävarmuuden tunteet ovat vahvasti mukana normaali arjessa. Niin töissä kuin kotonakin. 
Olen ollut samassa työpaikassa yli kymmenen vuotta ja silti päivittäin tulee tunne, että mää oon tässä hommassa ihan surkea. Potilastyössä olen parhaimmillani sosiaalisen luonteeni ansiosta mutta kaikessa muussa tunnen olevani heikoilla. 

No mutta, tämä on siis vain yksi paljastus minusta, se huono puoli itsestäni. Jokaisessa meissä on hyvät ja huonot puolet. Minun huono puoli on siis huono itsetunto. Löytyy minusta paljon hyviäkin puolia (toivottavasti ainakin).


Don´t worry, blogistani ei ole tulossa valivali säälikää minua-blogi vaikka tällaisen kirjoituksen kirjoitinkin ja viikko sitten kirjoitin myös surullisista muistoista elämässäni. Itse arvostan rehellisiä blogeja joissa käsitellään arjen mutkia ja matkoja eikä aina vain hehkuteta mitä ihanaa milloinkin on ostettu. Haluan edelleen pitää blogini hyväntuulen blogina jota on kiva kirjoittaa, sekä kiva lukea. Sellaisena tämä jatkossa pysyykin, lupaan sen. Nyt vain tuli hieman erilainen kirjoitus. 

Haluaisin kuulla, mikä on sinun "huono"puolesi.
-Nanni-min


31 kommenttia:

  1. Voi miten tuttua Nanni!Mutta hienoa että uskallat kirjoittaa myös nurjista puolista. Sinulla on kuitenkin niin ihana Elämän makuinen blogi, siksi tykkään lukea vaikken aina kommentoikaan.Ja ai niitä huonoja puolia? ;) Hmm... Miä ehkä olen välillä tökstöks, meen ja teen mitään ajattelematta....liikaa tunneihminen satanolla...(pojot muuten taas hienoista kuvista,tykkäääään....))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Päivi. Sinulta saa aina ihanan tsemppaavia ja positiivista palautetta. Mukavaa kun olet jaksanut pysyä mukana blogini mutkissa.
      Joo tuo tökstöks on mulle tullut valitettavasti iän myötä. Sanoa töksäytän suoraan asiat ja sit harmittaa.

      Poista
  2. Kuulostat ihan multa. Täällä kans yhtä epäileväinen ja epävarma ihminen...Tekstisi tuli kuin mun suusta ♡ Hyvää yötä, olet ihana ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin Jaana inhottavaa kun ei oikein luota itseensä eikä siinä sivussa mihinkään muuhunkaan?
      Haluaisin joskus päästä edes vähän eroon tästä epävarmuudesta, no joskus sitten.
      Kiitos ihana Jaana kun olet olemassa <3

      Poista
  3. Jaa-a. Sama vaiva täälläkin. Oman perheen lisäksi mulla ei ole yhtään oikeaa ystävää. Hyviä kavereita on, muttei ystävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä Satu on se ihana perhe kuitenkin <3

      Poista
  4. Pidän siitä, että kirjoitat myös niistä ei-niin-kivoistakin asioista blogissasi. Olet rohkea nainen, monella ei riittäisi uskallus niitä tuoda julki. <3 Blogisi on aito ja avoin, jatka samaan malliin. :) Kyllä niitä huonoja puolia löytyy täältäkin. Kuten se ainainen tyytymättömyys. Odotan hetkeä, jolloin ihan kaikkia asiat ovat hyvin, enkä lähde etsimään epäkohtia. ;) Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, ihanasti sanottu <3
      No tuo tyytymättömyys on kyllä täälläkin melkoinen pahe. Ja lisäksi olen melkoisen kova valittaja. Koitan välillä ihan skarpata etten joka asiasta valittaisi.
      Haleja Niina ja ihanaa tulevaa viikonloppua <3

      Poista
  5. Voi Nanni, jonakin päivänä arvostat itseäsi semmoisena kuin olet <3 Nuorempana itsekin ajattelin samoin, varsinkin työelämässä olin epävarma itsestäni ja ammattitaidostani, mutta onneksi tilanne on muuttunut :)
    Minkähän huonoista puolista tohtisin paljastaa :D Ainakin oon hirveän äkkipikainen ja suuni suoltaa lauseita kun aivot vasta miettii mitä kannattaisi sanoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä osasin jo arvostaa itseäni enemmän kuin tällä hetkellä. Sit kun painoni nousi viime syksynä hurjan määrän enkä mahdu enää vaatteisiinikaan niin itsetunto painui ihan alas saakka. Nyt koitan kamppaillen saada painoa alas mutta minkäs teet kun ruoka maistuu.
      Tuo sama piirre on myös minussa. Suu sanoo ennen kuin ehdin ajatellakaan mitä sieltä tulee. Iän myötä olen tullut enemmän ja enemmän äkkipikaisemmaksi.
      Sie olet ihana Suvikki <3

      Poista
  6. Minun huono puoli on se etten aina luota ja arvosta itseäni tarpeeksi.. Joten tunnen kyllä samoja asioita kuten sinäkin.. Kauan kun J:n aloimme, olin ihmeissäni kuinka joku voi haluta nähdä minut joka päivä.. Epävarmoja hetkiä tulee töissä..
    Tiedätkö olet ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuollainen fiilis mullakin on. Miten kukaan jaksaa katsella minua joka päivä.
      Nyt kun painoni on noussut hurjasti syksyn aikana niin se laski omaa itseluottamusta vielä entisestään.
      Tiedätkö Nunnu, siekin olet ihana, super ihana <3

      Poista
    2. Juu, mutta niin he vain meitä jaksaa <3

      Poista
  7. Minä olen myös sosiaalinen, mutta vetäydyn mieluiten jo orastavistakin ystävyyssuhteista, koska "eise musta kuitenkaa tykkää, mutta ei kehtaa sanoa" Lohduttavaa, että joku muuki ajattelee noin. Mun mies ei aina jaksa ymmärtää tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuo 'ei se musta kuitenkaan oikeasti tykkää' fiilis on tosi tuttu.
      Ei meilläkään mies ymmärrä näitä ajatuksia. Nämä tuntemukset näyttää olevan aika yleisiä.
      Haleja Jaanh sinulle. Ihana kun jaoit omat ajatuksesi ♡

      Poista
  8. Mulla on kans huono itsetunto ja just varmaan kans sen takia huono solmimaan syvempiä ihmissuhteita. Mulla on tosi paljon tuttuja, kavereita, mutta sellaisia joille oikeasti voisin avata tuntemuksiani, ei oikeastaan olekaan. Ajattelen aina, että noilla on jo niin hyviä ystäviä, ettei ne minua tarvii. Ja tosi herkästi mietin, mitä muut ajattelee minusta. Se on kyllä rasite! Voimia meille molemmille tästä yli pääsemiseen!

    VastaaPoista
  9. Minulla on myös tosi huono itsetunto, joka näkyy päivittäin monella eri tavalla, vähän juurikin nuin kun kerroit. Lisäksi en ole oikein koskaan tyytyväinen itseeni, olenkin ajatellut alkaa olemaan armollisempi itseäni kohtaan...
    Haleja sulle ihana Nanni <3<3

    VastaaPoista
  10. Voi Nanni. Et todella ole ainoa! Minä olen vuosien varrella saanut välillä itsetuntoa kohommalle, mutta kyllä se yhtä vuoristorataa on. Huonommuuden tunne rajoittaa valitettavan paljon elämää. Minä aloitin viime syksynä avoimessa yliopistossa opinnot ja olen tykännyt kovasti. On herännyt kysymys, miksi en ole tehnyt tätä aiemmin??? No onhan se mielessä ollut, mutta olen aina ajatellut etten osaa eikä minusta ole siihen. Mitä kaikkea onkaan jäänyt kokematta siksi, että ajattelen ettei minusta ole siihen? Varmasti paljon. Meidän pitäisi vain tietoisesti opetella ajattelemaan, että ollaan hyviä! Yhtä hyviä kuin kaikki muutkin:)

    VastaaPoista
  11. Voi Nanni, kirjoittamasi oli ihan kuin minulta tullutta! Muutama hyvä ystävä on, yksi säilynyt mukana jo yli 30 vuotta, häneen luotan, uusien ystävien hankkiminen on haasteellista, juurikin tuon kirjoittamasi asian vuoksi. Blogeissa kaikkien kodit näyttävät niin kauniilta, oma "on vain tällainen", mitään erityistaitoa ei ole, olen "vain tällainen"....

    Blogisi on ihana ja elämään kuuluu näitä ei-niin-täydellisiäkin osioita, en minä ainakaan halua enkä jaksa lukea kiiltokuvaelämästä, oma kun ei ole sitä, enkä usko, että muillakaan on, joten tällaiset elämänmakuiset jutut ovat erittäin tervetulleita joukkoon!

    Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Nanni <3 postauksen herkkyys tuli tänne asti, voi miten osaat kirjoittaa tuntemukset hienosti ulos. Täällä on hylätyksi tulemisen pelko ja johtuu kaiketi lapsuudesta sekin ja on ollut hyvin vaikea käsittää, että mieheni pysyy rinnallani ja rakastaa sellaisena kuin olen. Välillä iskee pelkotiloja vieläkin. Ystäviä minulla on ja oikein todella hyviä sellaisia ja vaikka on miehet nuoruudessa vaihtuneet, niin ystävät ovat pysyneet. Siltikin olen raakannut muutamia ystäviä pois, koska haluan että lähelläni on vain ne, jotka aidosti ovat suruissa ja eritoten iloissa mukana. Voi miten minun ilo on ollut joiltain pois ja se on järkyttänyt.

    Suoraan en kestäisi kuulla haukkuja minusta, mutta selän takana porukka saa puhua mitä lystää. Se kun joku osoittautuu aivan muuksi ja olet antanut sydämesi ja luottanut, se tekee kipeää.

    Kaikki tunteet myötäelän, mutta ehkä hieman on tuo epävarmuus hellittänyt, kun 50v lähestyy, ikä auttaa näihin tunteisiin, joten helpotusta on luvassa. <3

    Täältä iso halaus, olet I H A N A <3 <3 <3

    VastaaPoista
  14. Kovin tuttua! Ihana, kun kirjoitit asiasta ja itsestäsi aidosti ja rehellisesti. ihmisiä ja inhimillisiä me kaikki olemme hyvine ja huonoine puolinemme. Minusta on hienoa, kun ihmiset blogin takana uskaltavat kertoa näitä aitoja asioita itsestään. Yleensä aina löytyy joku toinen tai useampikin, kuka voi jakaa asian kanssasi.
    Niin kuin tämänkin. Täällä yksi itsestään ja itseään murehtiva, vaatimaton, mutta omalla tavallaan vahvakin samaistuu kirjoitukseesi.
    Ihana sinä, ihana minä ja ihanat me ♡

    VastaaPoista
  15. Ihan samanlaisia ajatuksia kuin minulla! Oma huono itsetuntoni johtuu siitä, että minua kiusattiin koko ajan ala- ja yläasteella.
    Nykyään olen päässyt siitä kyllä yli, mutta joskus nuo ajat tulevat vieläkin mieleen. Ja ajatukset siitä, että mitähän muut ajattelevat ja puhuvat selkäni takana. Olen saanut aikuisiällä monta todella hyvää ystävää joihin luotan 100% ja ovat todellakin luotettavia.
    Tsemppiä loppuviikkoon♡

    VastaaPoista
  16. Voi Nanni, minä ainakin pidän sinusta todella paljon, Olisi ihana saada tavata sinut kasvotusten.<3

    VastaaPoista
  17. Kuulostaapa tutulle, samanlaisia ajatuksia lähes päivittäin. <3 <3 <3

    VastaaPoista
  18. Mä taidan ottaa sutkin mukaan mun itsetuntokurssille, kun sellaisen joskus järjestän. Olen Tiiankin uhannut sinne ottaa... jonoksi saakka olisi tulijoita ;) Muista, että sä olet hyvä juuri sellaisena kuin sä oot ;) <3

    VastaaPoista
  19. Olipas koskettava kirjoitus. Kun on tuntetenut toisen vuosia, niin osaan kyllä yhdistää näitä asioita sinuun, on tullut monesti puheeksi. Muista kuitenkin, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Rakas ystävä <3

    VastaaPoista
  20. Rohkea ja tosiaan aika yllättävä "tunnustus" julkisen blogin pitäjältä. Me suomalaiset ollaan myös usein turhan vaatimattomia ja kun joku kehuu niin nolostutaan ja vähätellään omia saavutuksia ym.
    Ymmärrän, että ei se ainakaan omaa itsetuntoa nosta jos kuulee muiden haukkuvan tai lapsena kuullut ilkeydet.

    VastaaPoista
  21. Kuulostaa niin tutulta, ihan samoja tunteita on myös minulla ollut, ja on edelleenkin välillä ♥︎
    Ikävää, että olet joutunut kokemaan selän takana puhumista. Ehkäpä he olivat sinulle kateellisia. Se jättää varmasti hitaasti paranevan haavan sydämeen. Ihailen ihmisiä, jotka voivat helposti unohtaa kokemansa vääryyden. Itse en kuulu niihin.

    Olen huomannut, että ikä kasvattaa itsetuntoa. Nyt koen eläväni itsevarmempaa elämää kuin ikinä tähän mennessä, vaikka ei se ihan huipussaan vieläkään ole :) Minulla ei ole takana mitään syytä kokea huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa miksi niin koen, mutta tuskin on olemassa ihmistä, joka ei kokisi näitä tunteita ainakin joskus. Kiitos kun uskalsit avautua tällaisestakin aiheesta ♡

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-