sunnuntai 28. helmikuuta 2016

LOMAN ALOITUS JA PIENTÄ TYYTYMÄTTÖMYYTTÄ ILMASSA


Vihdoin pitkään odottamani loma alkoi. Saan nauttia kaksi kokonaista viikkoa omasta ajasta ja tehdä niitä asioita joita ei työpäivänä ehdi eikä jaksa tehdä. 

Pakko silti ensin purkaa turhautumistani ja sitä, miksi blogissakin on muutaman viikon ollut melkoisen hiljaista. Olen edelleen sairaana. Välillä mieleen hiipii, että minkä kumman ebola-viruksen olen itselleni saanutkin. Kun poskiontelontulehdukseen sain antibioottikuurin, ajattelin että kyllä tämä tästä nyt lähtee iloksi muuttumaan. Kuinkas kävikään, sain mahataudin. Eli sohvan lisäksi vessa on nyt tullut tutuksi. Vaikka kyse onkin vain ihan perus kausitaudeista jonka kuka tahansa huono-onninen voi saada, en haluaisi valittaa kun maailmassa on suurempiakin murheita. Kun sairastaa kolme viikkoa taukoamatta, et jaksa muuta kuin nukkua niin siinäpä ei muu käy mielessä kuin valittaminen. 
No nyt koitan toipua tästä mahataudista ja toivon, ettei koko loma mene sairastellessa. 


Nyt saa riittää sairastelusta kirjoittaminen, eihän tätä jaksa enää itsekään. 

Suurempia suunnitelmia en lomalle ole tehnyt. Pieni reissu koko perheellä on mielessä mutta mitään en nyt vielä uskalla hehkutella niin kuin varmaan arvaattekin, miksi. 


Blogiarkeen kuuluu silkkaa hyvää. Tiedossa on muutamakin ihana arvonta, jälleen kerran, kunhan vain toivun sen verran, että saan otettua kuvat. Eli kivaa on tiedossa. 



Muutama on saattanut jäädä odottelemaan väliaikatietoja siitä koulukiusaamistapauksesta joka kohdistui muutama viikko sitten meidän Pipunaan. 
Laitoin opettajalle Wilma-viestin asiasta vaikka kyseinen haukkumisepisodi tapahtuikin koulun ulkopuolella. Mielestäni opettajan oli hyvä tietää asiasta ihan vain siksikin, että voi koulussa seurata jos haukkuminen ja nimittely jatkuu sielläkin. Ihanasti opettaja otti asian tosissaan, jututti molempia osapuolia erikseen ja soitti tämän jälkeen minulle. Pojat olivat myöntäneet reilusti tekonsa ja pyysivät anteeksi. 
Neiti on mennyt kouluun reippaasti tämän välikohtauksen jälkeen, eikä iltapelkoja ole ainakaan vielä ollut. Voi miten onnellinen huokaus tuli tuon opettajan puhelun jälkeen. 

Onneksi asiat joskus voivat ratketa onnellisestikin. 

-Nanni-



torstai 25. helmikuuta 2016

KAKSIOSAINEN, MIKSI SIIHEN PÄÄDYIN?

Tahdotko sinä... TAHDON


Kun vajaa neljä vuotta sitten kesällä menimme naimisiin oli ennen häitä mietinnässä sukunimi. Kuka ottaa, kenen ja miksi? Minä otin ja pidin. Päädyin ottamaan mieheni sukunimen sekä pitämään myös oman sukunimeni eli äitini sukunimen. Nimeni on siis kaksiosainen.
Miksi päädyin tähän ratkaisuun? Tähän oli montakin selitystä. 
Olen kasteessa saanut ainoastaan yhden etunimen joten pidempi sukunimi ei tehnyt nimestäni megapitkää. Mieheni sukunimi viittaa asiaan kuten esimerkiksi Peura, Korva, Mäki jne... Etunimeni ja mieheni sukunimi ei mielestäni rimmannut kivasti yhteen mutta oman sukunimeni pitäminen etuliitteenä mieheni sukunimelle sointui mukavasti kokonaisuutena joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Molempien sukunimet olivat kuitenkin suhteellisen lyhyet ja ytimekkäät joten nimestäni ei tullut mikään superpitkä kuten esimerkiksi Mäkitalo-Ylitalo taikka Lindström-Gustafson. Jos jomman kumman sukunimi olisi ollut todella pitkä niin tällöin en varmaan olisi edes harkinnut kaksiosaista sukunimeä.


Nimeä miettiessäni makustelin tulevaa nimeä myös työnikin kannalta. Mietin miltä kuulostaa vastata puhelimeen kun ensin kerron minne soittaja on soittanut, mikä on vastaajan eli minun titteli sekä siihen vielä nimi perään. Asialle nauroimme porukalla muutamaankin otteeseen ja tässäkin asiassa kaksiosainen sukunimi sointui jotenkin paljon luontevammin. 

Kuinka uuden sukunimen kanssa olen oppinut elämään? Muutaman kerran olen tuskastellut valintaani. En siksi, että se olisi kaduttanut tai että se olisi huono vaan ainoastaan siksi, että jo pelkää oma sukunimeni aina aiheutti ymmärrysvaikeuksia. Sain usein tavata mielestäni helppoa sukunimeäni aikoja varaillessa tms muissa vastaavissa tilanteissa. Kun sukunimeeni liitettiin vielä toinen nimi väliviivan kera niin jippii, siitä ei koskaan kukaan ota mitään selvää tai sitten artikuloinnissani on pahasti parannettavan varaa. 


Eihän se nimi naista pahenna, jos ei nainen sit pahenna nimeä. Vai miten se nyt menikään. 

Kiitos kaikille teille ihanille edelliseen postaukseen kommentoineille, kiitos kaikista ihanista tsempeistänne ja myötä elämisestänne ystäväperheeni surussa. Lopullisia tuloksia vielä odotellaan ja huomenna tutkimukset jatkuu. Kiitos halaukset teille kaikille. 

-Nanni-

tiistai 23. helmikuuta 2016

KUN EN LÖYDÄ SANOJA


Tätä postausta en tähän päivään suunnittellut, en itseasiassa mihinkään päivään. Tarkoituksena oli kirjoitella teille ihan muita asioita. 

Olen sanaton, olen surullinen, olen hätääntynyt olen vaikka mitä jolle en sanoja löydä. 

Ystäväni perhe kaipaa tähän hetkeen kaikki enkelit ja rukoukset joita voin heille toivoa. Perhe odottaa uutisia tutkimuksista joita heidän nuorimaisimmalle on tehty kaksi viimeistä vuorokautta. Ainoa sana joka taitaa painajaismaisesti velloa heidän peloissaan on syöpä. Kukaan ei osaa ennustaa tulevaa viikkoa etukäteen eikä kukaan osaa ajatellakaan, että joutuisi pelkäämään oman lapsensa terveyden puolesta.

Kyttään puhelinta herkeämättä. Odotan tilannetietoja joita nyt ei varmasti tähän iltaan saada enempää. En kehtaa taukoamatta pommittaa ystävääni viestillä, sillä voin vain kuvitella sen surun ja tuskan mitä sairaalassa juuri nyt läheinen perhe käykään läpi. 

En osaa sanoa viisaita sanoja, enkä voi tehdä ihmetekoja vaikka haluaisinkin. Pitkän välimatkan vuoksi en voi edes halata ystävääni enkä tarjota olkapäätäni, voin vain odottaa kuten hekin tekevät. 

Äitinä tiedän sen huolen määrän mitä vanhemmat kantavat lapsistaan. 


Mulla ei ole nyt muuta sanottavaa kuin se, että muistetaan olla kiitollisia terveydestä, se ei ole itsestään selvyys

-Nanni-

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

AINA EI MENE NIINKUIN ELOKUVISSA


Kolmen päivän miniloma päättyi keskiviikkona ja torstaina olin jälleen työn ääressä. Oli ihanaa olla töissä kunnes taas nenä alkoi vuotamaan ja olo ja fiilis laski kuin lehmänhäntä. Perjantaina sain töihin puhelun siipalta joka kuulosti siltä, kuin olisi jäänyt jengitappelun kohteeksi. Raahauduttuani perjantaina kotiin, olin jälleen kuumeessa ja kotoa löytyi toinen yhtä "pirteä" osapuoli. 

Lauantaiksi meille oli varattu hotelliyö Laplan Hotels Oulusta. Samaan syssyyn olin varannut meille pöydän ravintolasta, suunnitellut ihanaa iltaa siipan kanssa, ostanut hänelle pienen hemmottelulahjan ja kaikki oli valmiina lastenhoitajaa myöden. Perjantai-iltana myönsin tappioni, otin puhelimen kiltisti käteeni ja peruin kaikki varaukset. Niistin, niistin ja niistin. Jos nyt kehtaisi kiroilla niin sanoisin suoraa millainen fiilis tuolla hetkellä oli. Näin se suunnitelmat romuttuvat kertaheitolla. Monta viikkoa suunnittelimme tuota iltaa, sillä vuorotyötä tekevä puolisoni ei niin vain irtoa viettämään kokonaista vuorokautta minun kanssani vaan se vaatii kalenterin lukua pidemmälle aikaa sekä myös isovanhempien suunnitelmien utelua lastenhoitoa ajatellen. 

Tiedän itse ns. mokanneeni kun lähdin liian aikaisin salille ollessani vielä hieman flunssainen. Ystäväni toppuutteli jumppaintoani mutta viikon tauko liikunnasta veti ihan liian voimakkaasti puoleensa. 
No myöhäistähän se enää on itseä osoitella syyttävällä sormella, en varmasti ole ainoa joka luulee olevansa supermies ja voivansa ihan hyvin kuntoilla puolikuntoisena. Tiedänpä jatkossa pysyä sohvan orjana. 

Nyt ollaan siis kunnon taudissa, nukun, niistän, syön buranaa ja mittaan kuumetta vuorollaan. Ei auta kuin aamulla raahautua terveyskeskukseen ja sehän meitä suomalaisia houkuttaakin. 
Mahahaavanhan tässä saa, sillä Buranaa kuluu ihan kiitettäviä määriä. 
Nyt jatkan nukkumista ja toivon paranevani ennen kesäkuuta. 


"Sanoa aaaa".... köh köh.
-Nanni-

lauantai 20. helmikuuta 2016

JÄLLEEN SAI MAALISUTI TEHDÄ TÖITÄ - MUUTOSKOHTEENA PRINSESSAN VALTAKUNTA


Maalasin Pipunan huoneen seinät pari vuotta sitten rusehtavanharmaalla maalilla joka sopi silloin laitetun tapetin sävyyn loistavasti. Maalivalinta oli tuolloin mieluinen ja toi mielestäni neidin huoneeseen kivaa lämpöä. Tämän talven mittaan tuo maalinväri on alkanut ahdistamaan pienen huoneen ilmettä ja tehnyt tunkkaisen fiiliksen. Tein aikoja sitten päätöksen, että tuo maali on jo niin "läästsiison", nähty ja koettu, se saa lähteä. Kolmen päivän minilomallani päätin näyttää flunssalleni närhen munat ja pistää hösseliksi. Ei muutakuin kaikki mahdolliset hyllyt, taulut ja muut härpäkkeet pois seiniltä, tasoitetta ruuvin reikiin ja uusi, valkoinen maali tilalle. Lopputulos näyttää tältä...





Ainoat taulut mitkä sai jäädä oli Deseniolta tilaamani taulut tapettiseinällä sekä pieni naulakkotaulu joka on neidin oma lemppari. Tähtipäiväpeitto sai myös kyytiä ja tilalle kaivelin vaatekomeron syövereistä itsetehdyn valkoisen päiväpeiton.  Naapuri lahjoitti neidille Annon torkkupeitteen joka antaa sängylle ihanasti särmää. 

Mutta miksi tuo Askon levitettävä rautasänky ei ole valkoinen vaikka se aikoinaan meille myytiin valkoisena? Tätä olen pohtinut niin useasti, etten osaa edes laskea niin pitkälle. 
Sänky itsessään ajaa loistavasti asiansa levitettävyytensä ansiosta vaan viehän se pienestä huoneesta ihan tolkuttomasti tilaa. Uskaltaisinkohan vinkata puolisolleni, että tuo joutaisi lähteä mäkeen täältä? 

No mutta summa summaarum, seinät on nyt maalattu jippii. Lopputulokseen olen tyytyväinen, eikä huoneen asukaskaan ole valitellut huoneen uutta ilmettä. Uskokaa tai älkää, mutta tuosta neidistä tulee hyvää vauhtia melkoinen sisustaja itsestäänkin. Tuon tuostakin neiti miettii verhojen vaihtoa ja uutta järjestystä jne... Kyllä minä saan tyttärestäni itselleni mukavan sisustuskamun. Voi siippa raukkaa. 

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, eipäs kuin valkoista
-Nanni-

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

SELVÄÄ MUUTOSTA ILMASSA

Joku saattaa muistaakin vielä kun muutama viikko sitten kerroin hermaristani joka johtui liian kiireellisestä arjesta sekä ohi vilisevistä viikonlopuista. Teimme tuolloin puolisoni kanssa päätöksen, että hieman pitää rauhoittaa tahtia ja alkaa olemaan edes pieniä hetkiä koko perheen kanssa. 
Tarkoitus ei ollut mitään sirkushuveja järjestää vaan ihan vain nauttia olosta ja yhteiselosta. No täällä on tartuttu tuumasta toimeen ja vietetty niitä luxus laatuaikoja perheen kesken. Välillä on puuhailtu lasten kanssa kolmestaan miehen ollessa töissä ja välillä ollaan saatu nauttia koko perheen yhteisestä ajasta. 





Esiteini meinaa välillä pistää kampoihin mutta siinäkö pistäkööt, minun kanssa saa koittaa vääntää kättä. 
Sen suurempia hienouksia ei meillä kaivata kuin makkarat ja vaahtokarkit reppuun ja nuoriolle herkuttelemaan. 

Tänään leivottiin Pipunan kanssa mokkapaloja, tai neiti leipoi ja minä luin lapselle ohjeita. Useasti käperrytään porukalla sohvan nurkkaan katselemaan The Voice of Finlandia, Haluatko miljönääriksi, Mertaranta ja Legendat jne... 
Arkeen on hyvä saada edes pieni hetki aikaa pysähtyä ja kysyä muulta perheeltä "mitä kuuluu, oliks kiva päivä?"

Mulla oli hyvä miniloma, kiitos siitä kiiretön aika. 
-Nanni-

tiistai 16. helmikuuta 2016

MISSÄ MINÄ BLOGIANI KIRJOITAN?

Anu - Meidän Elämää blogista haastoi minut kertomaan lempi bloginkirjoitus paikastani. Kuten nytkin, usein istua nökötän keittiönpöydän ääressä. Tylsin mutta erkonomisin paikkahan tämä on ja samalla voin hörppiä teetä tai kahvetta. 




Keittiö on äidin sydän, eikös sitä muutenkin niin sanota? Tässä on hyvä olla pitempikin tovi, sillä monesti blogin kimpussa menee aikaa useampikin tunti jos rästissä on lukuhommiakin. 
Toki keittiö ei ole ainoa kirjoituspaikka vaan toki kirjoitan joskus sohvallakin ja se se taitaa olla toiseksi yleisin paikka raapustaa teille juttuja. 
Sohvallahan erkonomia on huipussaan kun aikansa istuu pää kenollaan, selkä kamelinkyttyrällä, joka paikka lopulta ihan jumissa. Työpaikkamme fysioterapeutti taputtaisi tässä kohtaa ilosta käsiään, ei ole mennyt hänenkään opit perille minun kohdalla. 



Kesäisin tykkään istua takaterassillamme kirjoittamassa, se kun muutenkin on kesällä oma lempparipaikkani. Kesän startatessa voisin istua siellä syyskuun alkuun saakka nonstoppina ja siellä taidan istuakin aika ahkeraan koko tuon ajan. 


Aah olisipa jo kesä. 

Eli tälläiset on minun työskentelypaikat blogia kirjoitellessa. 
Haaluaisin kuulla missä Luumutaren Sanna sekä  Elisabete työstävät blogiaan eli nakkaan tämän kivan haasteen heille. Kiitos Anulle tästä haasteesta.

Minä olen kuulkaa ollut muutaman päivän lomalla ja kovasti olen funssasta huolimatta koittanut puuhata niitä juttuja mitä oli tälle lomalle suunniteltukin. Yllättävä tehopakkaus täällä onkin heilunut ja nyt onkin sellainen olo, että ottaisiko huomisen eli viimeisen lomapäivän ihan levon kannalta. Pidempi loma starttailee sit muutaman viikon päästä, tämä oli tällaista kivaa esimakua. 

-Nanni-

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

HELI KAUHASEN KORVAKORUJEN ONNELLINEN VOITTAJA ON...

Täräräräräräää kuuletteko rumpujen pärinää? Netin puolueeton laskukone random.org valitsi voittajan ihastuttaville Heli Kauhasen korvakoruille. Arvonnassahan jokainen sai valita itse itselleen mieluisat korvakorut mikäli voitto osuu kohdalleen. Voittaja on nyt selvillä sekä millaiset korvakorut hän tulee piakkoin postista saamaan. 

                                    

Voittaja valitsi itselleen Puukorvakorut kommentilla
"Puu-korvakorut olivat oma suosikkini :) " Voittajan nimi on Heidi Pieniä Hetkiä blogista. Hurjasti ONNEA Heidi. Laitatko Heidi minulle osoitetietosi puhelinnumeroineen blogini sähköpostiin suortuva@hotmail.com

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, teitä oli taas mahtava määrä.  Eihän vielä ole myöhäistä toivottaa oikein ihanaa Ystävänpäivää eihän? Eli oikein ihanaa Ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni.


Kiitos Helille tästä ihanasta arvonnasta sekä yhteistyöstä kanssani. 

-Nanni-


lauantai 13. helmikuuta 2016

ARVONTAMUISTUTUS



Muistathan käydä osallistumassa ihanaan koruarvontaan jossa saat valitsa Heli Kauhasen korvakoruvalikoimasta itsellesi mieleiset korvakorut. Arvontaan pääset osallistumaan täällä. 
Arvonta päättyy huomenna sunnuntaina klo:18.00 eli vielä ehdit osallistua. 

Nanni

perjantai 12. helmikuuta 2016

MILTÄ SUSTA ITSESTÄSI TUNTUISI??? KYSYMYS KOULUKIUSAAJALLE

Ihan ensin pyydän valmiiksi jo anteeksi tulevassa kirjoituksessani mahdollisesti ilmaantuvia kirosanoja. Tunteet on pinnalla, enkä voi enkä halua sievistellä sanojani enkä tunteitani. Tämä postaus ei ollut ajatuksissani eikä suunnitelmissani tälle päivälle eikä muulloinkaan, tilanne muutti suunnitelmia. Eli mistä on kysymys?


Itkettää, suututtaa, hämmentää ja vituttaa. Siinä on muutama tunne mitä tällä hetkellä tunnen. Raivo ja epätoivo hipoo taivaita, helpottaisiko oloa jos heittäisin muutaman astian seinään, voisinko vetää jotain lättyyn? Ei helpottaisi enkä voisi. Itkeä voin ja itkenkin, nyt kun lapset on nukkumassa, nyt minun ei tarvitse esittää vahvaa ja tyyntä äitiä joka on tukena lapsilleen aina ja milloin vain. 

Nuhaani niskutellessa sohvalla, teetä hörppiessäni Pipuna hyökkää itkien huoneestaan. Hieman tramaattisen herkkä lapsi ei saa minua yleensä hätääntyneeksi, sillä neiti itkee tuon tuostakin ja syy voi olla milloin mikäkin. Nytkään en hätkähdä, mieleen tulee askartelun lomassa vahingossa saksittu uusi pusero tai päiväpeittoon saatu reikä. No olisikin ollut, uusia puseroita saa aina kaupasta ja päiväpeittokin on jo vanha. Miksi se itkun syy ei voinut olla se päiväpeitto? MIKSI? 
Eikö tätä perhettä ole koeteltu jo ihan tarpeeksi? Minusta on. 
Neiti oli kertonut WhatsAppissa luokkakaverilleen kuinka kovasti on häneen ihastunut. Tästä meillä on ollut joskus hänen kanssaan puhettakin ja täälläkin kirjoitin ihastumisista ihan viikko pari sitten. Kuinka reagoi vastaanottaja? Linjojen toisessa päässä avautui sanainen arkku eikä suinkaan millään rakkauden ylistyksillä meidän neitiä kohtaan vaan ihan toisenlaista tekstiä sieltä tuli. 
PASKA, PASKIAINEN, LÄSKI, LIHAVA. Tässä muutamia "hellittely" sanoja joita kahdeksan vuotais kuopukseni sai saman ikäiseltä pojalta. 


Koitan aina lapsieni nähden olla mahdollisimman viisas ja esimerkillinen vanhempi, toki en siinä aina onnistu likimainkaan mutta yritän kuitenkin. Niin yritin tälläkin kertaa, ja olinkin. Lohdutin neitiä, koitin kertoa kuinka pojat ei tuollaisia rakkausjuttuja vielä ymmärrä mutta silti on rumaa sanoa kenellekään vastaavanlaisia asioita. Pipunan hautautuessa sohvan viimeisimpään nurkkaan, piiloutuessa syvälle viltin sisälle otin puhelimen käteen ja aloin selvittämään kyseisen pojan vanhempien numeroa. Kiitos luokan WA-ryhmän löysin sieltä pojan vanhemmat suurempia salapoliisitöitä tekemättä. Soitin pojan vanhemmille, kerroin asiallisesti, ketään syyttelemättä millaisen viestiketjun meidän lapset olivat käyneet. Totesin, että tytöt taitaa olla rakkausasioissa hieman nopeampia kuin pojat mutta, että aika surullisen rumia sanoja lapsi sai osakseen. 
Ihanaa tässä on se, että pojan vanhemmat tajusivat tilanteen. Juttelimme jonkun tovin ja he lupasivat jutella asiasta lapsen kanssa. Pahintahan olisi ollut jos puhelimen toisessa päässä vastaanotto olisi ollut "ei meidän lapsi tuollaista tee tms". Pojan äiti kiitteli minua suuresti, että olin suoraan heihin asiallisesti yhteydessä ja että jatkossakin saa soittaa jos vastaavanlaisia tilanteita tulee. 
Minusta kiusaamisasioihin pitää puuttua heti. Miksi jäädä seuraamaan tilannetta, että jos se vaikka loppuisi. Kun kyse on noin pienistä koululaisista vielä, he eivät itse edes välttämättä tajua eikä ajattele miltä toisesta voi tuollainen tuntua. Meidän vanhempien tehtävä on opettaa ja opastaa lapsia niin netissä kuin muissakin elämän asioissa. 


Tilannetta mutkistaa ja suurentaa vielä se, että pojan luona oli samaan aikaan ollut useampi luokalla oleva poika. Siellähän on tainnut joukossa tyhmyys tiivistyä, eli uskon heidän porukalla nauraneen meidän rakkauden huumassa tekstaileelle tytölle. Porukalla veikkaan myös nuo viestitkin lähettäneen. Muiden poikien nimiä en tiedä, joten heidän vanhemmat saattavat olla täysin tietämättömiä tapahtuneesta. 
Kuinka käy maanantaina kun kouluun pitäisi mennä? Pipunalla on ollut ekaluokasta saakka lievää paniikkioireilua joka painoittuu sunnuntai-iltoihin ja kouluun menoon. Voin olla täysin varma, että tuleva sunnuntai tulee olemaan erityisen vaikea. Kiitos tästä. 


Vaikka sain pojan vanhemmat kiinni ja juteltua asiasta heidän kanssaan niin vahinko oli ehtinyt jo tapahtua. Voiko haukkumasanoja pyyhkiä pois lapsen mielestä? Ei voi, siellä ne nyt on ja pysyy. 

Mistä me vanhemmat voimme tietää mitä lapsemme puuhaavat? Vaikka olisimme kuinka läsnä lastemme arjessa niin some ja kännykät on muuttaneet elämää meidän lapsuusajoistamme. Ennen kiusaaminen oli koulukiusaamista, nyt kiusaaminen voi tapahtua somen kautta. Vanhemman lapsen muistan kertoneen kuinka heidän luokan WA-ryhmässä on haukuttu jotain luokkalaista. Tässä kohtaa nousin jälleen raivonvaltaan ja asia keskusteltiin pojan kanssa perinpohjaisesti. En siedä kiusaamista missään muodossa enkä kumminkaan päin, en sitä että meidän lapset joutuvat kiuaamisen kohteeksi enkä yhtään vähempää sitäkään, että omat lapset sortuisivat kiusaajiksi. Lupaan, etten ole se äiti joka puolustaa lapsiaan "ei meidän lapsi ainakaan ole ketään kiusannut". Toki toivon, etteivät he koskaan sortuisi kiusaamaan ketään mutta en myöskään halua, että he kokevat kiusatuksi tulemista. 


Itse olen lapsena kokenut koulukiusaamista. Muutimme usein enkä tahtonut saada hyviä kavereita kun olimme taas muuttopuuhissa. Kohdallani kiusaaminen oli lähinnä sitä, ettei minua haluttu mukaan leikkeihin ja jäin paljon yksin. Toinen kiusaamisen kohde oli vaatteeni. Pienipalkkainen ompelija äitini ompeli suurimman osan vaatteistani ja sehän sai välillä varakkaimpien perheiden lapset innostumaan. En kulkenut merkkivaatteissa mutta sehän ei minua hidastanut. Päälläni oli aina puhtaat ja ehjät vaatteet, ne riitti minulle, miksi se ei riittänyt muille? 

Suuttumukseni on tällä hetkellä valtameren kokoinen ja kuten alussa jo mainitsin, itkettää. Haluan vain joka välissä silittää ihanaa tytärtäni ja kertoa kuinka loistava ja ihana tyttö hän on. Hän on juuri niin täydellinen kuin hänen tarvitsee ollakaan, hän kelpaa meille juuri sellaisena kuin hän on, eikä hänen tarvitse olla yhtään mitään muuta. Rakastan lapsiani sellaisena kuin he ovat.   

Tähän aiheeseen ei ymmärrettävästikään ole valokuvia, ellen valitse netistä kuvia googlesta hakusanalla "koulukiusaaminen". En halua valita sieltä mitään surullisia kuvia. Jokainen meistä tietää, että kiusaaminen on läsnä jonkun lapsen arjessa joka päivä. Halusin valita ihania kuvia Pipunasta, lapsestani joka on auringonvalo myös syys sateilla sekä talvipakkasella. 

Kiitos ja hyvää yötä. 
-Nanni-

torstai 11. helmikuuta 2016

TYYNYHULLUUTTA

Ai minullako? Kuka niin kehtaa väittää?


Ennen flunssan iskemistä pistin taas ompelukoneen laulamaan. Sain ystävältäni kankaanlopun jolle hänellä ei ollut käyttöä. Juuri sopiva sävy antamaan hieman piristystä liian tummalle sohvalleni mutta samalla sopi jo olemassa oleviin koristetyynyihin. 

Nuita koristetyynyjä tulee ommeltua tuon tuostakin ja melkoinen määrä niitä alkaa meidän huushollissa olemaankin. Mies tuskaileekin tuon tuostakin sänkyä pedatessa, että pakkokos näitä on olla näin paljon ja viskoo tyynyt sinne tänne. No pakkohan niitä on olla, miten se ei nyt sitä ymmärrä. 


Talokangas ostettu Eurokankaasta.
Tänä talvena olen ommellut useamman harmaasävyisen tyynyn ja kaikki noi kivat kankaat olen löytänyt Kodin1.stä. Sävymaailmaltaan tyynyt, matot sekä verhot meillä on sellaisia, että niitä voi halutessaan vaihtaa huoneesta huoneeseen ja sitähän minä harrastan todella ahkerasti. Vaihtelemalla huonetta, saa uutta ilmettä kotiin kaivamatta joka kerta kukkaroa. 



Turkoosi/kolmiokuvioinen tyyny on nyt perheen uusin tulokas, eli kyseisen kankaan tosiaan kähvelsin ystäväni varastoista. Kangasta on vielä jäljellä kahteen samanlaiseen putkilotyynyyn, täytyy vain päästä ostamaan lisää sisustyynyjä. Koristetyynyissäkin suosittelen hyviä sisustyynyjä, näin tyyny pysyy jämäkkänä ja tyylikkäänä pitkään. Itse ostan sisustyynyni lähes aika Eurokankaasta (heh ja tämä ei ole maksettu mainos). Tykkään noista putkilonmallisista sisustyynyistä, niitä aion nytkin hakea lisää. 


Nämä Tilda-aiheiset tyynyt ompelin joskus useampi vuosi sitten lasten huoneisiin. Nyt ne on tovin aikaa viettäneet aikaa vaatehuoneen hyllyllä mutta pois niitä en raski laittaa, josko ne vielä joskus väriltään taas sopisivat johonkin huoneeseen tai vaikka kesäksi leikkimökkiin. Uskokaa tai älkää mutta aika monet tyynysotaset noilla on käyty.

Suosin itsetekemiä tyynyjä siitä syystä, että mielestäni suurin osa valmistyynyistä on ihan liian kalliita. Kauniita edullisia kankaita löytyy pilvin pimein ja näin ollen saan valita juuri sellaisen joka minua eniten viehättää. Laadukkaat sisustyynytkään ei maksa maltaita jos osaa oikeasta paikasta etsiä. Useasti koristetyynytkin myydään pelkkinä päälisinä, eli niihinkin joutuu joka tapauksessa päälisen lisäksi ostamaan sisustyynyn. 
En silti sano etteikö valmiitkin tyynyt ole ihania, todellakin on ja löytyy meiltä niitäkin mutta ne on rohmuttu Ikeasta jossa ei onneksi  ole päätähuimaavat hinnat. 

Mutta nyt painan pääni tyynyyn ja toivon itselleni pikaista paranemista. 

-Nanni-

maanantai 8. helmikuuta 2016

KAKTUS KURKUSSA


Jaahas ja mihin se talvi katosi? Eilen aamulla sai/joutui kolaamaan selkä hiessä yöllä satanutta lunta ja illalla portaiden edessä oli jo melkoinen kylpylä. Ei siis muutakuin bikinit päälle ja tuonne omalle pihalle uimaan. 

Yhtä nopeaa kuin tuo sää muuttui, alkoi myös kurkussani kammottava kaktuskipu. Nieleminen sattuu ja yön hyörin ja pyörin etsien unta. Aamulla töihin raahautui todella pirtsakka maanantain vihaaja. Yöllä otettu yliannostus buranaa auttoi vielä aamulla mutta päivää kohden kaktusviljelmä palasi kurkkuuni. Tästäkö se sitten alkaa? Kevätflunssa. No muita oireita ei vielä ole, eli pitäisikö tässä nyt kiskoa kaksin käsin vitamiineja ja juoda kuumaa? Selviäisiköhän sitä kerrankin säikähdyksellä?

Oletko sinä selvinnyt toistaiseksi kevätsairauksilta? 
-Nanni-

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

TUUMASTA TOIMEEN

Kiitos kaikille tsemppauksista perjantain otsis - hot or not postaukseen.  Aikani päällistelin netistä valitsemiani kuvia ja varmuus senkun vahvistui. Haluan otsiksen. Lauantaiaamun jumpastakaan ei meinannut tulla yhtikäs mitään kun halusin päästä tekemään tylsälle lookilleni jotain. 
Kotia päästyäni aloin selaamaan kaikki lähikampaamot netistä läpi, vain yksi oli auki mutta ei tietenkään vapaita aikoja. Minähän en ala odottelemaan enää hetkeäkään, otsis kuume oli jo niin paha, että päänahkaa kolotti. Ei muutakuin tuumasta toimeen. 


Menin tietokoneen kanssa vessaan, avasin tuon kuvan sillä mallin otsis oli iteäni eniten miellyttävä. Lähetin muutaman kuvan kampaajaystävälleni Jyväskylään kysymyksellä "näinkös se tehdään"? Olin kammannut osan hiuksistani silmilleni ja halusin vinkkejä ennenkuin aloitan. 
Ei muutakuin sakset esille, hiukset märäksi ja muutama hikikarpalo otsalle, jännityksestä tärisevät kädet ja tuumasta toimeen. 
Jossain vaiheessa tulon näytti siltä, että kaduin koko puuhaani. Itku ei ollut kaukana. Miksi sitä pitää aina olla niin malttamaton "mulle heti kaikki nyt"- tyyppi. 
Föönäsin ja tutkailin, kastelin uudelleen ja jatkoin puuhaa. Muu perhe saapui kotiin ja katsoi puuhaani, koitin heittää homman nauruksi vaikka enemmän itkettikin. Leikkasin vielä tovin ja sit föönäsin uudelleen. No ei mutta....




Ihan se ei ole samanlainen kuin mallikuvassa oleva otsis, hieman olisi saanut olla kapeampi. No siinä se nyt kuitenkin on eikä sitä poiskaan saa. Täytyyhän tähän totutella hetken mutta toi se nyt ainakin uutta ilmettä.

Nyt lähden leikkaamaan neidin hiuksia, Pipuna nimittäin ilmoitti että hänkin haluaa otsiksen. 

Ihanaa tulevaa viikkoa.
-Nanni-

lauantai 6. helmikuuta 2016

SUOMALAISTA HOPEATAIDETTA - MUKANA MYÖS ARVONTA


Naiset - me ihanat luojanluomat kaunottaret, rakastamme kaikkea kaunista, laukkuja, vaatteita, sisustamista ja unohtamatta sitä kiiltävintä eli koruja. Blogini lukijoille sekä minulle ihania koruja lähetti Heli Kauhanen.

Heli Kauhanen on muotoilija, taiteen maisteri, joka perusti yrityksensä Spoonfull Designin vuonna 1999. Yritys suunnittelee, valmistaa ja tuottaa korkealaatuisia koruja, pienesineitä sekä näyttelyarkkitehtuurisuunnittelua. 
Spoonfull Designin kulmakiviä ovat laatu, kestävyys ja arkipäivän kauneus. Useimmiten tuotteissa käytetään jalometalleja, kiveä, titaania, puuta ja lasia, mutta uudet haasteet otetaan mielellään vastaan. 
Heli Kauhanen on suunnitellut korumallit ja ne valmistetaan yhteistyössä kultaseppä Juha Loikalan kanssa. 

Spoonfull Designin arvoja ovat:
Kotimaisuus 
Laadukas ja ajaton muotoilu
Taidokas käsityö
Yksilöllisyys
Kestävät tuotteet


Pääsin vapaasti valitsemaan itseäni miellyttävät korut Helin ihanasta valikoimasta. Valinta ei ollut helpoimmasta päästä, sillä tietäähän sitä fiiliksen, nälkä kasvaa syödessä. 
Halusin jotain mikä ei jäisi korurasiaan pölyttymään eli suht käytännöllistä, jos koruista voi näin sanoa. Rannekorut on ihania mutta niiden käyttö on vähäistä kun työssäni en voi juurikaan  käsikoruja käyttää. Korvakorut sekä kaulakorut ovat työni kannalta viisain vaihtoehto. Kaulakoruja omistan aika niukalti joten päädyin ihastelemaan Helin suunnittelemia kaulakoruja. 



Tube-kaulakoru viehätti yksinkertaisella tyylikyydellään. Olenkin pitänyt sitä kaulassani siitä saakka kun se tuli minulle postista. 

Heikkouteni ovat sormukset. Niitä taitaakin korurasiastani löytyä jokunen kappale. Niiden käyttö toki on vähäisempää työni vuoksi mutta en silti voi hillitä sormusmaniaani. 
Toiseksi koruksi valitsin siis yllättäin sormuksen. 

Tuulen Tunne - sormus  viehätti erikoisella muotoilullaan sekä mattamaisella pinnallaan. 

Mutta en halunnut omia kaikkia ihanuuksia itselleni vaan myös teillekin on tarjolla ihanuuksia. Ensinnäkin tuo Tube-kaulakoru on nyt kivassa alennuksessa eli siihen ihastuneet, kannattee käydä tilaamassa omansa kun niitä vielä on jäljellä. 
Seuraavaksi siihen arvontaan. Arvonta on voimassa Ystävänpäivään 14.2.2016 klo:18.00 saakka. Arvonnan säännöt: Valitse Helin valikoimasta itseäsi miellyttävät korvakorut, mainitse valitsemasi korvisten nimi kommenttikentässä sekä tottakai myös oma nimesi/nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi. Voittaja saa valitsemansa korvakorut suoraan kotiinsa kauniissa korurasiassa (ensimmäinen kuva)

Kaulakoru sekä sormus, Heli Kauhanen. 


Tasapuolisesti onnea kaikille arvontaan, ja suuri kiitos yhteistyöstä Helille. 

-Nanni-