perjantai 12. helmikuuta 2016

MILTÄ SUSTA ITSESTÄSI TUNTUISI??? KYSYMYS KOULUKIUSAAJALLE

Ihan ensin pyydän valmiiksi jo anteeksi tulevassa kirjoituksessani mahdollisesti ilmaantuvia kirosanoja. Tunteet on pinnalla, enkä voi enkä halua sievistellä sanojani enkä tunteitani. Tämä postaus ei ollut ajatuksissani eikä suunnitelmissani tälle päivälle eikä muulloinkaan, tilanne muutti suunnitelmia. Eli mistä on kysymys?


Itkettää, suututtaa, hämmentää ja vituttaa. Siinä on muutama tunne mitä tällä hetkellä tunnen. Raivo ja epätoivo hipoo taivaita, helpottaisiko oloa jos heittäisin muutaman astian seinään, voisinko vetää jotain lättyyn? Ei helpottaisi enkä voisi. Itkeä voin ja itkenkin, nyt kun lapset on nukkumassa, nyt minun ei tarvitse esittää vahvaa ja tyyntä äitiä joka on tukena lapsilleen aina ja milloin vain. 

Nuhaani niskutellessa sohvalla, teetä hörppiessäni Pipuna hyökkää itkien huoneestaan. Hieman tramaattisen herkkä lapsi ei saa minua yleensä hätääntyneeksi, sillä neiti itkee tuon tuostakin ja syy voi olla milloin mikäkin. Nytkään en hätkähdä, mieleen tulee askartelun lomassa vahingossa saksittu uusi pusero tai päiväpeittoon saatu reikä. No olisikin ollut, uusia puseroita saa aina kaupasta ja päiväpeittokin on jo vanha. Miksi se itkun syy ei voinut olla se päiväpeitto? MIKSI? 
Eikö tätä perhettä ole koeteltu jo ihan tarpeeksi? Minusta on. 
Neiti oli kertonut WhatsAppissa luokkakaverilleen kuinka kovasti on häneen ihastunut. Tästä meillä on ollut joskus hänen kanssaan puhettakin ja täälläkin kirjoitin ihastumisista ihan viikko pari sitten. Kuinka reagoi vastaanottaja? Linjojen toisessa päässä avautui sanainen arkku eikä suinkaan millään rakkauden ylistyksillä meidän neitiä kohtaan vaan ihan toisenlaista tekstiä sieltä tuli. 
PASKA, PASKIAINEN, LÄSKI, LIHAVA. Tässä muutamia "hellittely" sanoja joita kahdeksan vuotais kuopukseni sai saman ikäiseltä pojalta. 


Koitan aina lapsieni nähden olla mahdollisimman viisas ja esimerkillinen vanhempi, toki en siinä aina onnistu likimainkaan mutta yritän kuitenkin. Niin yritin tälläkin kertaa, ja olinkin. Lohdutin neitiä, koitin kertoa kuinka pojat ei tuollaisia rakkausjuttuja vielä ymmärrä mutta silti on rumaa sanoa kenellekään vastaavanlaisia asioita. Pipunan hautautuessa sohvan viimeisimpään nurkkaan, piiloutuessa syvälle viltin sisälle otin puhelimen käteen ja aloin selvittämään kyseisen pojan vanhempien numeroa. Kiitos luokan WA-ryhmän löysin sieltä pojan vanhemmat suurempia salapoliisitöitä tekemättä. Soitin pojan vanhemmille, kerroin asiallisesti, ketään syyttelemättä millaisen viestiketjun meidän lapset olivat käyneet. Totesin, että tytöt taitaa olla rakkausasioissa hieman nopeampia kuin pojat mutta, että aika surullisen rumia sanoja lapsi sai osakseen. 
Ihanaa tässä on se, että pojan vanhemmat tajusivat tilanteen. Juttelimme jonkun tovin ja he lupasivat jutella asiasta lapsen kanssa. Pahintahan olisi ollut jos puhelimen toisessa päässä vastaanotto olisi ollut "ei meidän lapsi tuollaista tee tms". Pojan äiti kiitteli minua suuresti, että olin suoraan heihin asiallisesti yhteydessä ja että jatkossakin saa soittaa jos vastaavanlaisia tilanteita tulee. 
Minusta kiusaamisasioihin pitää puuttua heti. Miksi jäädä seuraamaan tilannetta, että jos se vaikka loppuisi. Kun kyse on noin pienistä koululaisista vielä, he eivät itse edes välttämättä tajua eikä ajattele miltä toisesta voi tuollainen tuntua. Meidän vanhempien tehtävä on opettaa ja opastaa lapsia niin netissä kuin muissakin elämän asioissa. 


Tilannetta mutkistaa ja suurentaa vielä se, että pojan luona oli samaan aikaan ollut useampi luokalla oleva poika. Siellähän on tainnut joukossa tyhmyys tiivistyä, eli uskon heidän porukalla nauraneen meidän rakkauden huumassa tekstaileelle tytölle. Porukalla veikkaan myös nuo viestitkin lähettäneen. Muiden poikien nimiä en tiedä, joten heidän vanhemmat saattavat olla täysin tietämättömiä tapahtuneesta. 
Kuinka käy maanantaina kun kouluun pitäisi mennä? Pipunalla on ollut ekaluokasta saakka lievää paniikkioireilua joka painoittuu sunnuntai-iltoihin ja kouluun menoon. Voin olla täysin varma, että tuleva sunnuntai tulee olemaan erityisen vaikea. Kiitos tästä. 


Vaikka sain pojan vanhemmat kiinni ja juteltua asiasta heidän kanssaan niin vahinko oli ehtinyt jo tapahtua. Voiko haukkumasanoja pyyhkiä pois lapsen mielestä? Ei voi, siellä ne nyt on ja pysyy. 

Mistä me vanhemmat voimme tietää mitä lapsemme puuhaavat? Vaikka olisimme kuinka läsnä lastemme arjessa niin some ja kännykät on muuttaneet elämää meidän lapsuusajoistamme. Ennen kiusaaminen oli koulukiusaamista, nyt kiusaaminen voi tapahtua somen kautta. Vanhemman lapsen muistan kertoneen kuinka heidän luokan WA-ryhmässä on haukuttu jotain luokkalaista. Tässä kohtaa nousin jälleen raivonvaltaan ja asia keskusteltiin pojan kanssa perinpohjaisesti. En siedä kiusaamista missään muodossa enkä kumminkaan päin, en sitä että meidän lapset joutuvat kiuaamisen kohteeksi enkä yhtään vähempää sitäkään, että omat lapset sortuisivat kiusaajiksi. Lupaan, etten ole se äiti joka puolustaa lapsiaan "ei meidän lapsi ainakaan ole ketään kiusannut". Toki toivon, etteivät he koskaan sortuisi kiusaamaan ketään mutta en myöskään halua, että he kokevat kiusatuksi tulemista. 


Itse olen lapsena kokenut koulukiusaamista. Muutimme usein enkä tahtonut saada hyviä kavereita kun olimme taas muuttopuuhissa. Kohdallani kiusaaminen oli lähinnä sitä, ettei minua haluttu mukaan leikkeihin ja jäin paljon yksin. Toinen kiusaamisen kohde oli vaatteeni. Pienipalkkainen ompelija äitini ompeli suurimman osan vaatteistani ja sehän sai välillä varakkaimpien perheiden lapset innostumaan. En kulkenut merkkivaatteissa mutta sehän ei minua hidastanut. Päälläni oli aina puhtaat ja ehjät vaatteet, ne riitti minulle, miksi se ei riittänyt muille? 

Suuttumukseni on tällä hetkellä valtameren kokoinen ja kuten alussa jo mainitsin, itkettää. Haluan vain joka välissä silittää ihanaa tytärtäni ja kertoa kuinka loistava ja ihana tyttö hän on. Hän on juuri niin täydellinen kuin hänen tarvitsee ollakaan, hän kelpaa meille juuri sellaisena kuin hän on, eikä hänen tarvitse olla yhtään mitään muuta. Rakastan lapsiani sellaisena kuin he ovat.   

Tähän aiheeseen ei ymmärrettävästikään ole valokuvia, ellen valitse netistä kuvia googlesta hakusanalla "koulukiusaaminen". En halua valita sieltä mitään surullisia kuvia. Jokainen meistä tietää, että kiusaaminen on läsnä jonkun lapsen arjessa joka päivä. Halusin valita ihania kuvia Pipunasta, lapsestani joka on auringonvalo myös syys sateilla sekä talvipakkasella. 

Kiitos ja hyvää yötä. 
-Nanni-

46 kommenttia:

  1. Nämä on vaikeita juttuja ja Niinkuin sanoit, ei sanottua saa pyyhittyä pois, vaikka asian selvittää. Onneksi tosiaan puhelimen toisessa päässä oli asialliset vanhemmat ja itsekin osasit asian esittää aikuismaisesti. Jokainen äiti ymmärtänee, miten pahalta oman lapsen puolesta voi tuntua. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on tosiaan isoja asioita joihin pitäisi aina heti puuttua mutta moni lapsi vaikenee asioista eikä uskalla jostain syystä kotona puhua.
      Kiitos Hansu <3

      Poista
  2. Kiusaaminen on meilläkin valitettavan tuttua. Alkoi aikanaan ja alakoulun puolella entisessä koulussa ja aika lailla vuosi sitten kiusaamistapausta yläkoulun puolella selvitettiin poliisin ja lastensuojelun avulla. Kyseessä oli 13-vuotiaat ja ihan älyttömät mittasuhteet saanut some -kiusaaminen mitä tapahtui myös toki kasvotusten.
    Nämä on ihan kauheita tapauksia ja muistan liiankin hyvin sen tuskan mitä äitinä lapsen puolesta tunsin tilanteessa, jossa piti omat tunteet kätkeä. Olla rauhallinen ja järkevä, kuunnella ja tukea, hoitaa poliisitutkinnat yms.
    Voimia siis teille, sinulle ja tyttärellesi! ❤️ Toivottavasti varhainen puuttuminen estää tilanteen kehittymisen yhtään suuremmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hirveää, tuohan on ihan kamala tilanne.
      Meillä on ollut suuret surut ja murheet pojan vuoksi, tää tilanne on ollut pinnalla kaksi vuotta ja edelleen pelkään että mitä seuraavaksi. Asiasta en kirjoita blogissa, tämä on mieheni kanssa yhteinen päätös sillä sen avulla voin edes jotenkin varjella ettei pojan kaverit saisi enempää tietää asiasta.
      Vanhempien pitää jaksaa ihan liikaa mutta mitäpä me emme tekisi lapsiemme eteen.
      Kovasti Sanna halauksia sinulle, ja kiitos kommentistasi vaikka se olikin surullista luettavaa <3

      Poista
    2. En ole itsekään kirjoittanut noista tapahtumista mihinkään tarkemmin. Ne koskee muitakin kuin meidän perhettä ja kyse on alaikäisistä lapsista. Jälkensä ne on kyllä jättänyt, vaikka kaikki on onneksi takanapäin.
      Kiusaaminen on todella ikävää ja sitä tapahtuu niin monella tavalla. Kaikkeen ei osaa edes varautua. Toivottavasti teidänkin perheessä asiat järjestyy parhain päin ja koulussa saa käydä rauhassa. Halauksia ❤️

      Poista
  3. Voi ei! Olen itsekkin koulukiusattu ja haukuttu, nimitelty. Arvet se jättää ja kolauksen itsetuntoon. Pahin pelko minullakin äitinä on, että lapsistani tulee kiusattuja/kiusaajia. Aina löytyy "syy" kiusata ja koulumaailma on raakaa. Ei saisi mennä niin. Toivon niin ettei pieni Pipuna vain määrittele itse itseään sillä perusteella miten rumasti häntä haukuttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on juuri näitä vanhemmuuden pelkoja joita aina toivoo ettei ne omat pelot toteudu. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin jo laitoksella ajattelin pojan kohdalla että tätä lasta kiusataan varmasti koulussa sillä hänellä on näkyvä syntymämerkki kasvoissa. toistakseksi siitä ei ole kiusattu.
      Surullista kuulla, että koulukiusattuja on tosi paljon kun tällaisesta asiasta "ääneen puhuu". Jaksamista sinullekin ja tuhannet kiitokset halausten kera <3

      Poista
  4. Tuntuu aina pahalta, jos oma lapsi joutuu kokemaan jotain pahaa. Kukaan ei toivo sellaista.
    Hienoa, että sait heti vanhempiin yhteyden ja saitte asiat puhuttua. Kiusaamiseen tulee heti puuttua ja teitkin oikein. Olisin toiminut samoin. Toivottavasti tuo poika on kotona saanut puhuttelun asiasta, että ymmärtää ettei ketään saa tuolla tavoin nimitellä.
    Suloinen ja kaunis teidän pikku neiti on. Jaksamista sinne ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet oikeassa, omaan lapseen ei toivo koskaan kohdistuvan mitään pahaa, tai lapsiin yleensäkään ei omaan eikä muiden. Toivon että pojan perheessä puhuttiin asiasta ihan kunnolla eikä vain minun mielikseni uskoteltu puhuvan asiasta.
      Neiti on kyllä herttainen ja kaunis tyttö <3
      Kiitos Sari tuesta, olet ihana.

      Poista
  5. Tsemppiä sinne! Toimit hienosti asian kanssa. Ketään ei saisi kiusata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Siinä olet oikeassa, ketään ei saisi loukata eikä satuttaa.

      Poista
  6. Voi Nanni, mikään ei ole kipeämpää kuin lapsen tuska. Toivon sydämestäni että haava paranee ja loppuu kaikenlainen kiusanteko. Isot voimahalit sinne ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa, toivon itse kyllä samaa.

      Poista
  7. Kiusaaminen on niin sanonko mistä....Lapset tuntuvat nykypäivänä olevan todella julmia toisilleen ja kyllä niillä sanoilla vaan satuttaa vaikka pyytäisikin anteeksi :( Kaunis tyttönen <3 Tsemppiä ja voimia maanantain kouluun menoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sieltäpä juuri.
      Kiusaaminen on vain helpottunut kännyköiden myötä. Ennen sitä kiusattiin kasvotusten nykyään voi haukkua viesteilläkin, et siis ole turvassa edes omassa kodissakaan.
      Kiitos Elina <3

      Poista
  8. Voi että! Hyvä, että puutuit tilanteeseen. Oma lapseni on kohta ekaluokkalainen. Ihmettelen vähän, miksi pikkukoululaisen pitäisi käyttää somea? Kun muutkin...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, miksi ne kuuluisikaan lapsille. Olin pitkään kaikkea pelejä, kännyköitä, nettiä jne vastaan mutta sain aina kummastuneita kommentteja muilta aikuisilta ja kuulemma ei auta kuin tulla nykyaikaan. Meidän aikana ei istua nökötetty sisällä pelaamassa eikä kännykästä ollut tietoakaan, sitä aikaa ikävöin. Itse olin onnellinen lapsi vaikka minuakin kiusattiin silloin tällöin. Nykyään kaverit löytyy vain kännykän päästä, eikö nyykyään enää käydä kylässä leikkimässä.

      Poista
  9. :( Toivotaan, että poika otti nyt opiksi tästä. Toivottavasti opettaja voisi käsitellä koulussa kiusaamista ja puhelin-ryhmäkäyttäytymistä. Olen pahoillani ja tiedän miltä tuntui. Itsellänikin on kokemusta asiasta. Toivon Pipunalle ihanaa viikonloppua ja sitä, että pystyy unohtamaan nuo sanat ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. Menen maanantaina koulunkorvaksi yhdelle välitunnille ja aion salaa seurata että jatkuuko siellä kiusaaminen. Sitten ainakin saan heti kiinni tilanteen.
      Kiitos Jaana tsempeistä, olet kultainen <3

      Poista
  10. Tsemppiä ja iso halaus molemmille.. <3
    Raskasta se on katsoa pienen tytön saavan jotain noin ruman viestin.. Ja minusta teit oikein ja minusta olisi oikein kertoa myös luokan opettajalle vaikkakin se ei olisikaan tapahtunut koulussa.. Jos sillä saataisiin se loppumaan..Arvet se jättää valitettavasti mutta paljon auttaa sekin että Pipuna tietää olevansa rakas ja riittävä kotona ja muiden silmissä juuri niinkuin on. Poikien mielipide vain. Tätä toisten ihmisten arvostamista ja että on rikkaus olla erilainen. Siksi olen tykännyt siitä että meidän neidillä on päiväkodissa myös ulkomaalaisia lapsia..
    Sano Pipunalle että on ihana tyttö meidän mielestä.. Jaksamista tämän ison asian kans.. <3 Tiedät mitä tehdä jos haluat jutella asiasta.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nunnu.
      Tarkoitukseni onkin laittaa opettajalle viestiä ja mietin että taidan käydä juttelemassa hänen kanssaan maanantaina kkun olen lomalla ja muutenkin menen yhdelle välitunnille valvojaksi. Samalla kun olen välituntivalvojana niin voin salaa kytätä että jatkuuko haukkuminen.
      Koitan itse opettaa meidän lapsille että kaikki on yhtä arvokkaita ja saman arvoisia ihmisiä, ulkonäköön, väriin, sukupuoleen, uskontoon, seksuaalisuuteen tms liittymättä. Kotoa ne opit saadaan tai ainakin pitäisi saada.
      Kerron neidille terveiset, olet super ihana ja Rakas <3

      Poista
    2. Elähän huoli.. Kyllä ne omat opit mennee perille.. Uskotaan näin.. Ei se ole ennenkään ollu helppoa näissä asioissa.. Tärkeää on ettei menetä uskoa itseensä eikä Pipuna.. :) Kiitos, ihanainen ihminen sinäkin olet..

      Poista
  11. Hei :) Tiedän niin tuon tunteen. Lapset osaavat olla ilkeitä ja julmia. Tästä on kokemusta esikoisen kohdalta. Kiusaaminen alkoi tokalta luokalta, nimittelyä ja ulkopuolelle jättämistä. Tilanteeseen ei koulussa reagoitu juuri mitenkään. Pojat on poikia jne. Vitosella pidettiin kiinni ja lyötiin mahaan.Haukuttiin vitun homoksi, läskiksi ja haisevaksi. Otettiin myös pikkusisko kohteeksi. Silloin teimme kotikäynnit poikien koteihin mieheni kanssa. Tilanne rauhoittui jkv, mutta muutamassa perheessä asenne vanhemmilla oli vähintäänkin mielenkiintoinen; välttelyä ja valehtelua. Rehtori oli sitä mieltä, että poikamme voisi vaihtaa koulua. Ehkä tilanne rauhoittuisi. Tähän emme suostuneet. Mitä tästä opimme; pidä vanhempana lapsesi puolta, älä usko kiva koulu juttuihin. Ota poliisi ja lastensuojelu mukaan kuvioihin ajoissa. Toivottavasti tyttäresi uskaltaa mennä kouluun ja kiusaajat ymmärtävät, ettei noin voi jatkaa :).
    Kirsikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kauheaa, miten joidenkin lapset tekevät tuollaista? Oikeasti. Lyödäänkin oikein. Mihin maailma on menossa? En uskalla edes ajatella.
      Miksi joillakin vanhemmilla on tuollainen "haista paska" asenne? Juuri tuollaisilta vanhemmilta voi odottaa saman asenteen omaavia lapsiakin. Heistähän lapset mallia ottavatkin.
      Minusta koulun pitäisi ehdottomasti olla se joka ottaa asiat vakavasti ja vie asioita eteenpäin mutta nämä kommentit täällä osoittavat sen, ettei näin olekaan ja se jos mikä on todella surullista.
      Olen sen verran suojelevainen leijonaemo äiti, että jos vastaavanlainen jatkuu niin sitten enää suostu soittelemaan kenenkään kotiin vaan saapastelen saman tien oven taakse kolkuttelemaan ja vien asian niin pitkälle kun on tarvis.
      Hirmuisesti halauksia Kirsikka teille, niin sinulle kuin lapsillesikin. On todella surullista lukea, että kukaan joutuu tuollaisia kauheuksia kokemaan.

      Poista
  12. Kamalaa :( Hyvä juttu, että puutuit asiaan ja saitte juteltua pojan vanhempien kanssa, jos poikakin ottaisi jatkossa opikseen! Lapsetkin osaavat sanoa niin pahasti ja kuinka pientä tyttöä loukkaakaan tuollaiset sanat!
    Pipuna on niin sievä tyttö, tsemppejä ja haleja täältäkin maanantaihin <3
    Ja iso hali sulle Nanni <3, ihana äiti olet!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Toivon tosiaan että pojan kotona on käyty kunnon keskustelu ja että asiaa jää tähän.
      Maanantainahan se nähdään.

      Poista
  13. On kyllä kamalaa:( Lohdutukseksi voin yrittää, että lapset yleensä unohtavat aika pian asioita. Meillä ekaluokkalainen laittoi ennen joulua tyhmyyksissään ja toisia hauskuttaakseen oman pippelin kuvan whats up-ryhmään. Kauhea mikä sotku! Homottelu alkoi samantien ja jonkun ryhmäläisen isoveli lisäsi vettä myllyyn. Pelotti mennä kouluun ja jotain kiusaamista sielläkin oli ollut. Soittelin poikien vanhemmille ja kouluun ja toivoin, että olisin vielä enemmän tolkuttanut lapselleni että nettiin ei saa laittaa mitään mitä ei ole valmis näyttämään koko maailmalle! Mutta onneksi tuli joululoma ja asia on unohtunut. Toivottavasti sielläkin tämä episodi on pian huono muisto vain. Tsemppiä ja haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon Milla, että olet oikeassa ja neiti unohtaisi asian. Todennäköisesti unohtaakin jos asia ei jatku koulussa mutta jos se jatkuu vielä siellä niin sit en tiedä enää mitä tehdä.
      Oih, mitä ne lapset keksiikin. Lapset ei osaa ajatella asioita loppuun saakka kun ei aina osaa aikuisetkaan ajatella. Olen itse tehnyt lapsena samoin kuin teidän poika, paitsi en tietenkään laittanu tekstaria you know why... mutta näytin kiusaajalleni pim.... sillä ajatuksella että se tekisi minusta vähän kovemman tytön ja lopettaisi kiusaamisen, no arvaa vaan toimiko se?? No way.
      Meillä on puhuttu tuosta kuvien jakamisesta netissä, varsinkin pojan kanssa joka melkeinpä asuu kännykällä. Olen sanonut todella tiukat säännöt ja kuinka käy jos löydän mitään väärää kännykästä. Sitten lähtee puhelin, netti ja kaikki masiinat.
      Kiitos Milla kun jaoit oman kokemuksesi, helpottaa edes hieman kuulla, ettei olla ainoita jotka painii kiusaamisen kanssa.
      Halauksia ihana Milla <3

      Poista
  14. Täällä kans koulukiusattu huutelee. Koulussahan siis väitettiin, ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan. Onneksi siellä sentään pojan vanhemmat olivat hyvin kartalla asiasta, eivätkä kieltäneet kaikkea. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voi olla totta ettei koulu näe näitä tilanteita ja kehtaa vielä väittää ettei kiusaamista ole tapahtunut. Voi että tuollainen välinpitämättömyys suututtaa.
      Toivon että pojan kotona on myös puhuttu asiasta kunnolla eikä vain minulle niin vakuuteltu puhelimessa.
      Kiitos Sirpale sinulle kommentista <3

      Poista
    2. Samoin kiellettiin myös pikkuveljeni kiusaaminen, mutta olen itse ratkaisut tilanteen silloin ko olin kiusaajia kummiskin vanhempi (isompi). Kiusaaminen on äärimmäisen typerää ja valitettavasti epävarmat lapset sitä harrastavat erityisesti. Se huono olo puretaan muihin viattomiin :/

      Poista
  15. Hyvä, että puutuit heti, sekin vaatii aina rohkeutta, mutta näihin asioihin on tartuttava heti. Onneksi Tiia puhuu sinulle, ajattele jos lapsi itkisi näitä hiljaa itselleen. Kaikki muu onkin sitten ei onneksi, ei hyvää, vaan tätä elämän raadollisuutta josta kaikki saamme osamme. Tytär muistaa nuo sanat ja nolauksen ikuisesti ja toivottavasti myös kiusaaja. Syytä olisi tulla kotiovelle ja pyytää anteeksi, kohdata Tiia kaikkien teidän aikuisten silmien alla, ehkä sitten oppisi.

    Jos jokin voi edes vähän lohduttaa, että omistakin kiusamisista minäkin ujo ja arka olen jotenkin selvinnyt, toiveena, että lapsetkin selviää. Mutta kun lasta kiusataan, sisimmistä kumpuaa raivo ja leijonaemo astuu esiin, minun lastahanihan ette kiusaa, koska me Nanni tiedämme jo miten kovin sattuu.

    Tiia tulee kyllä näyttämään kaikille vielä närhen munat, luultavasti tulee olemaan luokan kaunein tyttö vielä, niin kaunis Tiia on, voi sitten antaa pakit kiusaajalle. ;) Karma yleensä tuppaa "kostamaan".

    Paljon halauksia Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 ihana sie.
      Onnea tosiaan on puhuvat lapset. Olen kuullut, että osa lapsista ei jostain syystä kotona puhu asioista vaan yksin miettivät ja surevat isojakin asioita.
      Olisi kyllä mahtavaa kun tuo perhe kävisi kotiovella pyytämässä anteeksi mutta eipä näy ei kuulu.
      Toivon että meidän neidillä on rohkeutta sanoa jatkossa kiusaajille suorat sanat, lyödä niin sanotusti luun kurkkuun.

      Poista
  16. Paljon voimia , todella inhottavia nämä kiusaamistapaukset! Nousee niin kiukku pintaan! :/

    VastaaPoista
  17. Voi kun tuntui pahalta sun pienen ihanan tyttösi puolesta. Ihana kun tytöllä on noin ihana rakastava äiti, joka välittää selvittää tilannetta, ihanaa kun pojalla oli fiksut vanhemmat. Nyt toivon vain, että tyttö ei joudu kärsimään avoimuudestaan. tsemii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju.
      En voisi ajatellakaan etten toimisi tuollaisessa tilanteessa toimimallani tavalla.

      Poista
  18. Sydämestä kouraisee ja tuli niin surullinen oli lapsesi puolesta. Tyttäresi on todella onnekas kun hänellä on kaltaisesi turvallinen äiti, jolle voi jakaa kaikki huolensa. ❤️ Voimia teille todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna.
      Kyllä nykypäivänä saa olla tosi vahva vanhempi kun kiusaaminen on "tehty" somen kautta niin helpoksi. Lapsistaan saa olla jatkuvasti huolissaan.

      Poista
  19. Toimit viisaasti, kun soitit pojan vanhemmille. Lasten ikävyydet koettelevat äidin sydäntä raa-asti. Kiusaaminen on kamalaa ja sitä voi sattua salakavalasti missä ja milloin vain. Tytötkin osaavat nimitellä poikia ja tekevät sitä usein huomionkipeänä vailla pahaa tarkoitusta. Herkät poikarukat sitten ottavat itseensä... Helposti särkyviä ovat pienten ihmisten minäkuvat. Uskon kuitenkin, että kotoa tuleva tuki ja hyväksyntä auttavat kohtaamaan ikävyydet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään kiusaaminen tuntuu olevan erilaista kuin ennen. Ei meidän lapsuudessa ollut kännyköitä joilla voisi lähettää tekstareita. Some maailma on muuttanut tosi paljon nykyelämää eikä vain hyvään suuntaan todellakaan. Se on totta, että tytötkin osaa ja ilmeisesti tytöt ne vasta osaakin olla julmia.
      Kotoahan se kasvatus ja opastus elämään tulee.
      Ihanaa Ystävänpäivää ihana BlogiYstävä <3

      Poista
  20. Kiusaaminen ei koskaan ole oikein! Ihmettelen vaan miten ihmeessä kahdeksan vuotiaalla on puhelimessa netti ja whatsupp? Suositusikärajahan tuohon on 16v... Ja joo omillanikin lapsilla 12- ja 15-vuotiailla sovellus on mutta ei todellakaan omalla tokaluokkalaisellani! Samoin kun facen ikärajasta (13v.) olen pitänyt todella tiukasti kiinni jo esikoiseni kohdalla. On vanhemman vastuullisuutta uskaltaa nämä lapselta kieltää vaikka "kaikki muut" siellä facessa / instassa /snapissa jne. lasteni sanojen mukaan ovat. Omien alakouluikäisten puhelimet "tarkastan" tietyin väliajoin (esim. ladatut pelit ), teinin puhelinta en enää. Puhelimet tuodaan ( myös teinin ) yöksi keittiön pöydälle eikä todellakaan pidetä koko yötä sängyn vieressä. Miten ihmeessä teini saisi nukuttua jos puhelin piippaa viestiä jatkuvasti ( esim. yhden arkiyön aikana 705 viestiä.. ).
    Toivottavasti tyttösi toipuu tapahtuneesta pian eikä kiusaamista koulussa jatketa. Suurin osa kouluista on nykyään kiva-kouluja ( kiusaamisen vastaisia ) eli opettajaan tarvittaessa heti yhteyttä ja asia otetaan varhaisessa vaiheessa käsittelyyn.

    Terkuin kolmen lapsen Natsimutsi ;)

    VastaaPoista
  21. Tuolla aikaisemmin vastasinkin jo samanlaiseen "miksi teillä lapsilla on netti ja whatsappi" kysymykseen mutta tässäpä vielä sama vastaus lyhykäisyydessään sinullekin.
    Täällä toinen melkoinen natsimutsi kuten varmaan kirjoituksesta sen huomasitkin. Hällä väliä äiti ei tod näk olisi reakoinut tilanteeseen millään lailla vaan huiskauttanut vaan kättä lapsellee ja todennut että nooh pojat on poikia ja sitä rataa....
    Meillä ei lapsilla ole puhelimessa nettiä lainkaan vaan ainastaan kotona koti wifi-verkolla voivat kännykkäänsä käyttää sen mitä nettiä tarvitsevat ja todella vähän annan heidän muutenkaan netissä roikkua, en puhelimella enkä millään muullakaan laitteella. Minulle tärkeämpää on perheen yhteinen aika eikä se, että jokainen istuu omilla kännyköillään niitä tuijottelemassa. Blogikirjoituksetkin itse kirjoitan yöaikaan kun lapset nukkuu, en halua olla äiti jonka nokka on jatkuvasti kiinni tietokoneen ruudussa.
    Poika vinkuu puhelimeensa nettiä mutta tuo murrkuikäinen saa sitä vinkua ihan rauhassa, muutenkin kännykkä on yks tappelun kohde kun en nihilistinä anna pojan asua puhelin kourassa.
    Mitä tulee esim whatsappiin ja muihin sovelluksiin niin faceen ja intsaan olen sanonut ehdottoman ein pojalle, tyttö ei ole tuollaisia osannut vielä vaatikaan. Puhelimet meillä tarkastellaan tuon tuostakin että mitäs ylläreitä sieltä löytyy jne....
    Meillä on tiukka kuri pelipäivästä eli sama hitlerimäinen meininki jatkuu myös pleikkarin kohdalla, siinä ei istuta joka päivä vaan kerran pari viikossa saa pelata ja jos kotityöt ei maistu niin ei tarvitse pelatakaan.
    Olen saanut muutaman kerran ystäviltäni palautetta että tulehan siekin jo tälle vuosi tuhannelle, että meidän lapsuudessa ei ollut moisia pelejä ja vermeitä mutta nykyää on ja niiden mukaan on elettävä. Tämä oli mielestäni aika outoa kannustusta ystävältäni mutta ymmärsin pointi.
    Lapsilla on siis näistä kaikista hienouksista ainoastaa whatsappi joka on minun mielestäni ihan sama kuin tekstiviesti, eli jos neidillä ei tuota WA.ia olisi niin tämä haukkumis episodi olisi aivan taatusti tapahtunut tekstarin muodossa. Ja tämä WA.han toimii siis ainoastaan vain kotona kun sitä omaa nettiä ei ole ei edes sillä meidän 12 vuotiaalla.
    Minusta ei ole minkään lainen puolustus lapseen kohdistuva kiusaaminen se, että lapsella on whatsappi "sua nyt haukutaan ku sulla on tää whatsappi, tekstarilla en ois sua hakkunu". Lapset kyllä keksivät keinonsa jos he siihen kokevat tarvetta.
    No tämä nihilisti äiti onkin päättänyt huomenna raahata itsensä loman kunniaksi koulun pitkälle välitunnille valvojaksi, kun kerta koulu sellaiseen aina tsemppaa vanhempia.

    Eli yhtä kamala ellei kamalampikin natsimutsi täällä jonka lapset ei saa käytännössä tehdä yhtikäs mitään.
    Kivaa Ystävänpäivää

    VastaaPoista
  22. Voi Nanni :´(
    Onpa surullinen postaus. Onneksi otit asian heti selvitettäväksi ja onneksi pojan vanhemmat ovat fiksuja ihmisiä.
    Kuten sanoit, tyhmyys tiivistyy poikaporukassa. Voihan olla, että poika on sisimmässään otettu saamastaan ihailusta, mutta haluaa näyttää kavereille ettei ole mikään pehmo.
    Äitinä tekee pahaa katsoa lapsen tuskaa. Onneksi tyttäresi ei jäänyt yksin murehtimaan asiaa. Yhdessä läpikäymällä asiaa, saatte pahan mielen purettua pienemmiksi paloiksi eikä siitä kasva isoa möykkyä sydämeen. Tyttäresi on suloinen ja kaunis. Sitä ei poikien hetken mielijohteesta kirjoitetut viestit pysty pyyhkimään pois.
    Toivottavasti pojat ottavat opikseen tästä ja pyytävät anteeksi. Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi huomisen kohtaamiseen ❤︎

    VastaaPoista
  23. Voi, kun surullista. Onneksi pojan vanhemmat olivat ymmärtäväisiä, mutta sanoja ei tosiaan enää saa pois. Itsekin olen vähän herkillä näiden kiusaamisasioiden kanssa, kun itse olen lapsena kiusauksen kohteeksi joutunut. Omille lapsille olen pyrkinyt teroittamaan, että ketään ei saa kiusata ja onneksi hekään eivät ole kiusatuksi joutuneet. Tsemppiä neidille huomiseen koulupäivään ja äidille myös.

    VastaaPoista
  24. Surullista! :( Todella kurjaa saada tuollaisia haukkumasanoja, vielä ku tyttönen on todella kaunis!
    Ihana ja mahtava äiti, kun otit asian hoitaakseen asiallisesti ja mahtava että toinen osapuoli otti asian vakavasti, eikä nauraen että noi on "poikien touhuja" ei kannata välittää!
    Toivotaan että neidillä oli kaikesta ikävästä huolimatta hyvä koulupäivä! <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-