keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

HIUSTREFFIT JOHNIN KANSSA - SIS. ARVONNAN


Sirpa Right Connectionilta lähetti minulle testattavaksi John Friedan uutuus Frizz Ease - Forever Smooth hiustuotesarjan. Uutuus tuoteperhe on suunniteltu pörröisille, vaikeasti hallittaville hiuksille, eli juuri sellaiselle pehkolle joka minun päätäni "ilahduttaa". Olen monesti kertonutkin, ettei hiuksiani saa sileäksi eikä suoraksi kunnolla edes suoristusraudalla. Kateellinen olen niille onnellisille, joiden tarvitsee vain pestä ja harjata hiuksensa ja ne on kauniin kiiltävät kuin peilin pinta. 


Forever Smooth tuotesarja on kehitetty hoitamaan ongelmaa sisältä ulospäin, niin että tuloksena on helpommin käsiteltävät, pitkäkestoisesti sileät hiukset. 
Monelle hiusten pörröytyminen on hiusongelma ykkönen, kuten minulla. Tiedän mistä puhun. Aaark.
Forever Smooth-sarja on kehitelty juuri meitä varten. 


Sain testattavakseni sarjan shampoon sekä hoitoaineen, Anti-frizz primerin (mutta sen halusin säästää teille), ja lisänä vielä John Friedan hiusten viimeistelytuotteita. 

Shampoossa ja hoitoaineessa olen joutunut opettelemaan "vähemmän on enemmän"-periaatetta. Lorauttelen aina puolisaavillista shampoota kämmeneeni ja sitten saankin vaahdottaa sillä määrällä koko perheen hiukset. Ihanan miedon tuoksuinen tuotesarja on kuin minulle tehty, en nimittäin tykkää jos tuoksun liikaa vaikken toki pahallekaan halua lemuta. 
Pörröinen pehkoni on todellakin rauhoittumaan päin ja harvemmin enää käytän pesun jälkeen tarrarullia mitä olen käyttänyt vuosikausia rauhoittamaan hiusteni lennokasta lookia. 


Omaksi suosikikseni näistä neljästä tuotteesta on noussut Dream Curls - Daily Styling Spray. Muotoilusuihke ennen hiusten kuivaamista, kihartamista, suoristamista on ollut loistotuote. Jotkut markkinoilla olevista vastaavanlaisista tuotteista tekee hiuksistani nopeasti likaisen oloiset mutta tässä en ole samaa efektiä huomannut. Toki vika voi olla käyttäjässäkin, liika on liikaa, asiassa kuin asiassa. 

John Friedan hiuslakkakin on ollut ahkerassa käytössä. Hiuslakan plussana on takuuvarma pito mutta miinuksena aika voimakas tuoksu. Missään pikkuvessassa en sitä pysty suihkuttelemaan. 

John Frieda on aikaisemminkin jo minulle tuttu. Blondiaikana käytin JF.n shampoota sekä hoitoainetta. Tykkäsin. 
Yksi viiden tähden arvoinen asia kyseisessä tuotesarjassa on hinta-laatusuhde. Yhden tuotteen hinta pyörii 10-15€ hujakoilla eli minusta todella edullinen laatuun nähden. 

No eipä sitten unohdeta teitä. 
Eli teillekin oli luvassa John Friedan ihanuuksia. 


Arvonnassa on Extra voimakkaan pidon omaava hiuslakka sekä tuo uutuustuote Forever Smooth Anti-Frizz Primer. Primer on tuote joka on tarkoitettu käytettäväksi pesun jälkeen. Tuote poistaa pörröisyyttä ja auttaa muodostamaan pysyvän suojan pörröisyyttä vastaan. Eli nuo kaksi ihanaa tuotetta lähtee jollekin teistä. 

Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 10.4.2016 klo.18.00 saakka. 
Arvontasäännöt on seuraavanlaiset:
Kerro onko tuotesarja sinulle entuudestaan tuttu? 
1. arvan saat kommentoimalla ja jättämällä nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi.
2. arpaa saat kommentoimalla sekä olemalla kirjautunut blogini lukija.
Ilmoitathan monellako arvalla lähdet mukaan tavoittelemaan ihania hiustutteita. 
Ps. sähköpostiosoite ei ole pakollinen mutta muistathan tällöin seurata voittajan nimeä arvontapäivänä. 

Tasapuolisesti kaikille onnea arvontaan. 
Toivoo Nanni sekä John Frieda


maanantai 28. maaliskuuta 2016

KOTONA VAI KOSMETOLOGILLA


Kävin pitkään kosmetologilla sokeroinnissa. Jossain vaiheessa lompakkoni alkoi laihistella jatkuvaa kallista karvanpoistoa ja niinpä käynnit harvenivat harvenemistaan. 

Sheivaaminen ei vain ole minun juttuni, sheivattu alue ärtyy ja saan rumia punaisia näppylöitä iholle hyvin pian sheivaamisen jälkeen. Sokeroinnista jälki pysyy siistinä pitkään eikä iholleni nouse samanlaisia näppylöisiä. Sokeroinnissa karvan kasvu hidastuu muutenkin eikä pelkona ole se, että sänki tuntuu jo heti seuraavana päivänä niinkuin tahtoo sheivaamalla olla. 
Kosmetologituttavani kertoi että sokerointiainetta saa ostettua itselleenkin ja sokeroinnin voi tehdä myös kotona. Niinpä laitoin Googlen laulamaan ja selvittelemään mistä moista tököttiä voisi hommata. 

No eipä aikakaan kun kurvasin lähimpään luontaistuotekauppaan ja kotiuduin ihka oman vartalosokerin kanssa. Vartalosokeri maksoi about 15€ kun taas kosmetologi kerta maksaa siinä 30€hujakoilla. Yhdestä sokeripurnukasta sokeroi 5-15 kertaa riippuen sokerointialueen laajuudesta. Selvää säästöä siis? Jep. 

Koska olin käynyt sokeroinnissa jo niin useasti niin muutama periaate oli minulle selvillä. Ihon pitää olla puhdas ja kuiva, eli ei edes hikinen. Sokeria levitetään vastakarvaan mutta kiskaistaan karvan kasvusuuntaan. Sokeroinnin jälkeen on hyvä kuivahieroa ihoa silloin tällöin esimerkiksi karkealla pyyhkeellä. 
No yksin näillä tiedoilla en vielä päässyt alkuun mutta myyjä antoi kotikäyttöohjeet mukaan sokeria ostaessani. 


Kotona siis ensin ohjetta lukemaan ja eikun tuumasta toimeen. Ensin testailtiin siipan selkäkarvoihin joita ei oikeastaan edes ole montakaan. Alkukankeuden jälkeen alkoi homma luistamaan ihan mukavasti, tai siis nooh... minun mielestäni. Siippa ähisi, puhisi ja saattoi jopa hieman kiroillakin, se suotakoon reippaalle koekaniinille. Homma toimi ja eikun omien karvojen kimppuun. Ei ole yhtään niin kätevää tehdä sokerointia itselle kuin käydä koskemetologilla mutta ainahan se ammattilainen homman paremmin taitaa. En silti luovuttanut vaan päätin, että nyt laitetaan rahaa talteen ja kiskotaan karvat omin voimin. 
Vaikkei homma olekaan itse tehtynä ihan niin näppärää kuin kuvitella saattaa niin ei se sentäs mitään ydinfysikkaakaan ole eli voin kyllä suositella kotisokerointia jokaiselle joka jaksaa hieman nähdä vaivaa. 


Easy sweet vartalosokeri

Lämmitä purkkia mikroissa täydellä teholla maximissaan 15sek. Mikrossa lämmittäessa sokeri voi mennä todella kuumaksi joten ota sokeria purkista esimerkiksi lusikalla tai puulastalla. Sokerin vähentyessä lämmitysaika vähenee. Sokeroitava alue suositellaan desifioitavaksi ennen sokerointia, näin saat samalla iholta poistettua kosteusvoiteen, deodorantit jne.
Lämpimät alueet kuten kainalo ja nivustaipeet kannattaa talkita. 

Voit käyttää hanskoja tai olla paljain käsin. Ota purkista viinirypäleen kokoinen nokare. Venyttele sokeria molemmin käsin muutaman minuutin ajan kunnes sokeri muuttaa väriä läpikuultavasta mattavaaleaksi. Sokeriin tulee lisätä hieman vettä jotta saat siitä tarttuvan. Jotta vettä ei tule liikaa, niin kostuta sormesi vedessä, se riittää. 

Tämän jälkeen voit alkoittaa sokeroinnin. 

Sokerointi vinkkejä voi katsoa myös netistä www.sokerointikotona.fi tai youtubista hakusanalla sokerointi. 

-Nanni-

lauantai 26. maaliskuuta 2016

TALVEN ENSIMMÄINEN ASUKUVA


Olenkohan pahastikaan väärässä jos väitän, ettei asukuvia ole talven mittaan täällä nähty. Kuka nyt jaksaisikaan katsoa aina samoja toppahousuja, takkia ja harmaata pipoa. 
Ihanaa kun kevät saapuu ja ilmat lämpenee niin saa kaapista kaivella välillä muutakin kuin niitä toppavaatteita. 
Eilisellä leffareissulla oli yksi simppeleimmästä mutta mieluisimmista asustani, mustat farkut, Wondersin nilkkurit sekä villaboncho. Tykkään. Onneksi pian saa kaapista kaivella bleiserin käyttöön. 
Otsatukka probleemani olen ratkaissut mitä kummallisemmalla tavalla kietoa otsiksen tötterölle, saattaa olla hieman teinilook mutta ei haittaa. 

-Nanni-

perjantai 25. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄISTERVEHDYS


Suuren suuria pääsiäiskoristeluita en ole kotiimme laittanut, mitä nyt neidin kanssa ruohot on kasvatettu ja muutama oksa haettu maljakkoon. 
Pääsiäisloma starttaili minun kohdalla jo keskiviikkona ja päättyy vasta ensi keskiviikkona, eli ihanat kuusi päivää saan nauttia vapaista. 
Tänään kävimme koko perheellä leffassa ja huomenna piipahdamme Syötteellä laskettelemassa. Siinä meidän perheen pääsiäissuunnitelmat, eli ihanaa yhdessä oloa koko perheellä. 
Nyt saunomaan ja The Voice Of Finlandia katsomaan eli oikein ihanaa Pääsiäistä teille kaikille. 


-Nanni-

torstai 24. maaliskuuta 2016

TERVETULLUT UUTUUS OULUUN




Syksyllä Ouluun Pakkahuoneenkadulle avattiin uusi ihastuttava sisustusliike MIA Design. Olen ollut tietoinen tuon liikkeen olemassaolosta mutta jostain syystä talvi on ollut niin vauhdikas menoineen, että kaupungissa käynnit ovat olleet hyvin harvassa. Hiihtolomalla pääsin vihdoin itsekin paikanpäälle ihastelemaan ja ihastumaan. 

MIA Designin omistaa kaksi sisarusta. Heidän ajatus tuotteiden esillepanosta on "liika on liikaa" ja tälle nostan kyllä peukkua. Ei ole kiva katsella jos tuotteita on niin paljon, ettei mitään kunnolla edes löydä. Tyylikkäästi sisustettu, valoisa liike on todella tervetullut piristys Oulussa. 

Tuotteita liikkeessä on laidasta laitaan kodintekstiileistä, keittiön pientarvikkeisiin, tauluihin sekä huonekaluihin. Kuten liikkeen nimikin kertoo, MIA Designistä löydät kotiisi ripauksen designia. 
Arvatahan saattaa, että ostoslistani on pitkä ja sitä täytyykin lyhentää pikku hiljaa. 

Sen suurempia hehkuttelematta, kuvat puhukoot puolestaan. 





















Onko Mia Design sinulle jo tuttu, joko myymälänä tai verkkokauppana?
-Nanni-

tiistai 22. maaliskuuta 2016

NETIN TREFFIVIIDAKKO - MITÄ SIELTÄ KUKANENKIN HAKEE?


Siitä kun olen viimeksi sokkotreffeillä käynyt, on jo niin pitkä aika, ettei siihen yhden käden sormet riitä. Kun tapasimme mieheni kanssa vuonna 2002 ei ollut juurikaan somea eikä moisia hienouksia, vaan me tapasimme ystäväporukan kautta. 
Sain tavallisen tekstiviestin "kiinnostaisko sua joskus lähteä kahville?". Kahvilla käytiin ja tässä sitä ollaan. Onnellisina.

Mistä nykyään löydät treffiseuraa? Onko se työpaikka, kuntosali, harrastus, ystävien kautta vai netin villi viidakko? 
Ehei, en ole eronnut enkä toivottavasti eroakaan. En myöskään etsi treffiseuraa eikä toivottavasti etsi puolisonikaan, huolimatta hieman vaikealuontoisesta vaimosta (en myönnä mitään). 

Ihana ystäväni erosi viime vuonna ja kovasti kaipaa elämänkumppania vierelleen. Monet kerrat olemme jutelleen, että mistä kummasta sitä nykyään treffiseuraa etsitään. Tiedän monen liittyneen netin treffipalstoille, tiedän jopa, että sieltä on puoliso löydettykin. Ihan oikeasti. Aivan mahtava juttu. 


Mutta mistä tiedät kuka etsii elämänkumppania tositarkoituksella ja kenellä on mielessä ööööö sanotaanko nyt aikuisten kesken suoraan, seksi? 

Erään tuttavani kanssa kävimme kerran tästä aiheesta keskustelua ja hän oli saanut netin treffipalstojen kautta jos ja minkämoisia ehdotuksia. Ehdotukset ovat röyhkeitä, suorasanaisia ja mielestäni jopa mauttomia. Yksi esimerkki oli kutakuinkin tällainen, joskin en sitä nyt sanatarkkaan muista: 

"Heippa kaunokainen. Olemme kaksi naimisissa olevaa kolmekymppistä miestä. Olisitko valmis kolmenkimppaan. Toteutamme kaikki toiveesi ja hemmottelemme sinua tavalla jollaista et ole koskaan kokenut. Tapaamisemme ei leviä ulkopuolisille vaan jää vain meidän kolmen muistoihin".

No millainen fiilis tulee viestin saajalle joka itse etsii kumppania tositarkoituksella. Ei kovin hyvä ainakaan. 


Mistä voit tietää, mitä toisella on mielessä? Haluaako hän todellakin treffeille, haluaako hän aidosti tutustua toiseen osapuoleen ja onko hän valmis käymään useammillakin treffeillä ilman sitä isoa S.ää?
Kuinka erottaa jyvät akanoista? 

Ystäväni on saanut monet treffiehdotukset joista osa on suoraa puhetta mutta osassa ollaan aidosti halukkaita tutustumaan ja lähtemään oikeille treffeille. Vai ollaanko, no siinäpä tosiaan kysymys ja kuka tuohon osaa vastata? Kaikkien pervojen joukosta pitäisi tosiaan löytää ne aidot helmet. 

Itse olen pohtinut tätä useastikin, sillä juttelemme ystäväni kanssa näistä treffiehdokkaista viikottain. En ole oikea ihminen jakamaan hänelle neuvoja, juuri siitä syystä ettei minulla ole nykypäivän käsitystä treffailusta. Haluaisin sanoa hänelle, että heitä ne nettitreffipalstat jo hiiteen ja etsi kumppania jostain muualta, mutta jos ne todellakin on nykypäivää niin mikäs minä olen moralisoimaan. 
Jos en todellakin tietäisi useampiakin ystäviä, jotka ovat löytäneet elämänkumppaninsa netin kautta, sanoisin että hölynpöly puuhaa. 


Ainoa neuvo, mitä ystävälleni sanoin hänen lähtiessä treffeille netistä löytämänsä miehen kanssa oli...
Eka treffeillä et päästä häntä kotiisi, etkä mene hänen kotiinsa, ettekä mene muutenkaan mihinkään missä ei ole muita ihmisiä. Menette kahvilaan tms paikkaan missä on paljon ihmisiä ympärillä. Jep jep olenkohan varustettu liiallisella mielikuvituksella vai kenties katsonut liikaa television "Poliisit kotihälytys"- sarjaa? No olenhan minä mutta voiko nykymaailmassa olla enää liian varovainen? Ei voi eikä pidäkään vähätellä varovaisuutta. Ai niin, nythän oli kyse treffeistä, ei terrori-iskusta. Pitäisiköhän lukea vähän vähemmän Ilta-Sanomia? 

Sain illalla viestin ystävältäni "no niin kahvilassa ollaan ja odotellaan". Lupasin pitää peukkuja ja halusin ehdottomasti tietää milloin treffit on ohi. Illemmalla sain puhelun ystävältäni. Luojalle kiitos, hän oli vielä hengissä. 

Olenko siis totaalinen ilonpilaaja, hysteerikko vai realistinen? 
Ystäväni on minulle erittäin tärkeä ja rakas ihminen. Haluan, että hän on onnellinen ja löytää rinnalleen ihanan ihmisen. Silti mielikuvitukseni laukkaa ja pelottelee ja varoittelee olemaan varovainen. Just joo, en katso enää ikinä telkkaria. 


Millaisia kokemuksia sinulla on kyseisestä aiheesta? 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

ENSIMMÄISTÄ KERTAA VALOVUOSIIN...



... luistelin. En kunnolla edes muista koska viimeksi olen ollut luistimilla, se oli joko silloin kun odotin esikoistani 13 vuotta sitten tai sitten noin 10 vuotta sitten kun esikoiselle opetettiin luistelua. No kauan aikaa sitten joka tapauksessa. 



Mieheni vanhat hokkarit ovat olleet käytössäni tuolloin edellis kerrallakin  ja nytkin ne kaivoin naftaliinista varaston perimmäisimmästä nurkasta. 
Ai huteraako? No todellakin. Ensi potkut ja minuutit oli kuin lehmän vasikan ensiaskeleet. Eikä ilahduttanut vasta kentällä huomata, että jaahas kypärä on kotona. 
No ilmahan oli mitä ihanin lähteä Pipunan kanssa luistelemaan. Tässä toteutui tyttären pitkäaikainen toive, että äiti lähtee hänen kanssaan luistelemaan. Yleensä olen vain potkinut lunta kentän reunalla. 



Ilmekin jo kertoo, että kivaa oli. 
Muutenkin olemme viettäneet mielettömän kivan viikonlopun, leipoen, pojan peliä katsoen, urheillen, ulkoillen ja tottahan toki virpoen. 


Ihmisen pitäisi useammin tehdä asioita joita ei ole tehnyt pitkiin aikoihin tai ylipäätään koskaan. Siitä saa kummasti potkua ja hyvän fiiliksen. 

Mutta nyt, ihanaa tulevaa viikkoa ja pianhan olemme pääsiäisessä menossa. 

-Nanni-

lauantai 19. maaliskuuta 2016

KYMMENEN FAKTAA MINUSTA

Sain maaliskuun alussa haasteen La Dolce Vita-blogin Sandylta. Haasteessa on tarkoituksena kertoa 10 sekalaista asiaa minusta, mikä minua ihmetyttää tai ihan mikä mieleeni vain juolahtaa. Aivan ihana haaste siis. Katsotaan mitä saan aikaiseksi. 


1. Olen ensimmäiseltä ammatiltani leipuri-kondiittori. Tein tuota työtä muutaman vuoden ja totesin kaksi syytä miksi työ ei sovi minulle. Ensinnäkin pölyallergia, sen enempää se ei varmaan selittelyjä kaipaa. Ja toisenakin, minusta ei ole päivänukkujaksi. Valvon helpostikin pitkälle yöhön mutta en vain osaa nukkua päivällä. Sen yhtälönhän sitten tietää kertomattakin mitä siitä tulee kun aina olet yötyössä  ja saat nukuttua säälittävät 3-4h. 

2. Olen yksinhuoltaja-äidin ainoa lapsi. Pienipalkkainen ompelija äitini tarjosi minulle ihanan lapsuuden. Vaikken koskaan liihotellutkaan supermuodikkaissa vaatteissa, olen ollut todella onnellinen lapsi. Ennen koulun alkua, äitini lähti opiskelemaan vuodeksi ja asuin tämän ajan mummon ja papan kanssa. Tuolta vuodelta on mielettömän ihania muistoja, niin navetassa puuhailuista, kouluun tutustumisesta kuin seuroissa käynneistäkin. Tuotakaan vuotta en vaihtaisi pois. 


3. Kärsin paniikkikohtauksista. Paniikkikohtaukset minulla alkoivat jo lapsena mutta vasta aikuisena tajusin mitä ne silloin lapsena olivat. Pitkään paniikki pysyi hallinnassa mutta reilu vuosi sitten jouduin aloittamaan säännöllisen lääkityksen, ja voi pojat, että elämänlaatuni parani kertaheitolla. 
Paniikkikohtauksista kärsii valtava määrä suomalaisista, suosittelen rohkeana puhumaan asiasta muidenkin ihmisten kanssa. Siinä ei ole mitään hävettävää. 


5. Tapasin siskoni elämäni ensimmäistä kertaa viime kesänä. Huikea kohtaaminen. Tilanne oli kuin Jenni Pääskysaaren ohjelmasta "kadonneen jäljillä". 
Minulla on sisko, en voi vieläkään käsittää sitä. 


6. Haluaisimme mieheni kanssa adoptoida lapsen. Ehkäpä Afrikasta. Tai miksi ei Kiinastakin mutta Afrikka on ensimmäinen ajatuksissani. Harmi, että tässäkin asiassa raha ratkaisee. Näen itseni pienen tumman lapsen äitinä, kuinka ylpeänä hoitaisin häntäkin yhtä suurella rakkaudella kuin kahta biologista lastanikin hoidan. 


7. Rakastan laittautumista. Minusta on ihanaa laittaa hiuksia, meikata ja pukea päälle kivat vaatteet sekä korut. Työssäni harmillisinta on se, että joudun pukeutumaan työvaatteisiin enkä saa käyttää koruja. Mutta silti tykkään työstäni paljon. 
Kotona silti kuljen lökäpöksyissä, nukkavieruissa puseroissa ja tukka takussa. 



8. Kaipaan kahta ystävääni erityisen paljon. Toinen asuu Itävallassa enkä ole nähnyt häntä vuoden -99 jälkeen. Toivon mukaan näen hänet vihdoin kesäkuussa kun matkaamme hänen perheensä luo Wienin lähelle. 
Toinen ystäväni menehtyi keväällä -00 syöpään. Olimme lapsuudesta saakka erottamattomat. Minulla on edelleen häntä valtavan kova ikävä, enkä edelleenkään pysty puhumaan hänestä itkemättä. Minusta oli todella epäreilua, että pieni poika menetti äitinsä ja tuore aviomies vaimonsa. Ystävälläni on ikuisesti iso paikka sydämessäni. 


9. En ole käynyt varmaan viiteen vuoteen bilettämässä/baarissa. Kun mahani alkoi oireilemaan noin viisi vuotta sitten ihan kunnolla, elämänlaatuni muuttui. En sano, että se olisi huonontunut mutta tiettyjä asioita en sen jälkeen enää ole tehnyt. Mahakivut sekä paniikkikohtaukset kulkevat käsikädessä. En uskalla lähteä baariin kun tiedän, että alkoholi aiheuttaa valtavia mahakipuja, pelkkä jännittäminen saa aikaan paniikkikohtauksen ja tässähän onkin valmiina jo aikamoinen soppa. Alkoholi on kadonnut lähes kokonaan elämästäni eikä se ole minua suuremmin haitannut, enemmän se tuntuu välillä haittaavan muita ihmisiä.
Eipä sillä, viihdyn kotona enkä mukavuuden haluisena jaksaisikaan enää valvoa aamutunneille saakka enkä potea päänsärkyä seuraavaa päivää. Silti en missään tapauksessa arvostele kenenkään  muun alkon käyttöä enkä baarissa kulkemista. Tämä on minun valintani asiaan ja olen siihen hyvin tyytyväinen. 



10. Osaan olla sairaan vaikea ihminen, tiedän sen itsekin. Tarkkana akkana kitisen kotona kun muu poppoo ei ole yhtä innokasta siivousporukkaa kanssani. En voi käsittää miten voi olla niin vaikeaa laittaa tavaroita oikeille paikoilleen vaan ne jätetään siihen mihin sattuvat käsistä putoamaan. Iän myötä olen alkanut enemmän ja enemmän tuomaan julki mielipiteitäni ja tämä jos mikä joskus ärsyttää jopa minua itseänikin. Joskus oikein skarppaan, että saan pidettyä suuni kiinni. 

Löytyipäs ne kymmenen asiaa helposti. Tätähän olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. 
Haastan teidät lukijatkin kertomaan minulle jotain teistä itsestänne, jokin omituinen piirre tms...
Haastan myös muutaman blogiystävänikin tähän mukaan. 
Ohjeet: linkkaa kirjoitukseni blogiisi ja kerro sitten 10 kiinnostavaa, kummallista tai mitä vain mieleenjuolahtavaa faktaa itsestäsi. Mukaan haastan: