lauantai 21. toukokuuta 2016

NO MITES TÄSSÄ NÄIN KÄVI?

Elokuussa tulee kolmetoista vuotta kun sain syliini poikavauvan mitoilla 51cm sekä 3490g. Vauveli syntyi reilu vuorokausi lasketunajan jälkeen eli aikalailla tarkan markan vauva. 

Nyt tuo vauveli alkaa olemaan aikalailla murrosikäinen sälli joka hauskuttaa meitä päivästä toiseen jutuillaan. Suurempaa angstia ei tuolle pojalle ole vielä tullut ja toivottavasti ei tulekaan. Isänsä kanssa poika joskus ottaa yhteen mutta meillä menee esikoisen kanssa ihan mahtavasti. 
Murrosiän alkaa huomaamaan ainakin pituuskasvussa sekä vaatteissa. Tuon tuostakin joudun tilaamaan pojalle uusia housuja kun entiset jäävät armotta lyhyeksi. Mutta missä mennään pojan pituuden kanssa?


Poikahan ottaa äitinsä kiinni ja samalla varmaan menee ohikin että pölähtää. No eipä mikään ihmekään sillä kukapa mua ei pituudellaan ohittaisi. Hurjat 157cm on mittaa tässä kropassa, kyllähän tuon ohittaa helpollakin. 
Eikös se ole niin, että hätä keinot keksii. Hah hah sanon minä. 


Korkkarit jalkaan niin saadaan akkaan sitä mittaa edes muutaman sentin. Tämähän ei ole ongelma eikä mikään kun niin paljon tykkään korkkareista. 
Toki poika on suuriman osan päivästä joko jääkiekkoluistimilla tai rullaluistimilla, siinä ei paljoa enää korkkarit auta. 

Jokaisella on varmaan niitä arjen pieniä juttuja omien lasten kanssa. Joku askartelee lasten kanssa, toiset käy uimassa jne. No mikä on meidän kahden juttu? Paini. Jeps. Harva se päivä otamme kirjaimellisesti painimatsit pojan kanssa. Sääntöjä on ainoastaan, ei saa nipistellä eikä kutittaa, eikä mielellään purrakaan. Siinä me kaksi leikkimielisen tosissamme painitaan keskenään, nauretaan ja ärsytetään muuta perhettä touhullamme. Äiti/lapsi laatuaikaa parhaimmillaan. 

Toistaiseksi päihitän vielä pojan, varsinkin jos ottaisin tosissani.  Kehnosti tässä metrihelenan käy kun jää pikku hiljaa pojan jalkoihin. Jos poika tulee isäänsä ja äitiinsä niin mitään hongankolistelijaa ei pojasta tule mutta jos hän vähänkään tulee minun sukuni miehiin niin sitten voi odottaa, että poika ottaa äidistänsä kainalokepin tarvittaessa. 


Pellavahousut Benetton
Pitsipaita Vero Moda

33 kommenttia:

  1. Komea poika, kaunis äiti <3 Ihania persoonia molemmat!

    VastaaPoista
  2. Juups, lapset mennee ohi vanhemmistaan sanotaan.. Mutta mitäs en mennytkään.. :D Tappi olen ja pysyn.. Lyhyempi kuin sie 7 cm..:)
    No neidistäkään ei hujoppia tuu, mutta itsenäisyys korvannee loput :D
    Meilä neiti ja siippa harrastaa joka päivä painimista.. Hauskaa niillä on.. :D Nälkäpeli ois jännä leffa, mutta liian pitkä... Ootko katsonut niitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonne korvaa pituuden, sillähän sitä on itsekin eteenpäin menty. Sie olet sitten jo tuota meidän sälliä lyhyempi kun se oli viimeksi mitatessa jotain 151cm ja saattanu siitäki jo kasvaa lisää.
      Poika katsoi sitä eilen illalla ja mie sivusilmällä silmäilin mutta en jostain syystä oikein tykännyt yhtään.

      Poista
  3. Ihanat kuvat ☺️ Niin tuttu juttu, ohi ne mennee vähän joka asiassa.. Meidän 15vee meni 13-vuotiaana minun ohitseni (olen vielä sinua pidempi, 170cm😳) ja alkukeväästä iskänkin ohi, nyt pituutta 187cm!! Myös kielissä ja välillä ihan yleissivistyksessäkin äiti jää helposti kakkoseksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas vain teidän nuorella pituutta huimasti.
      Itse taidan ihan pian jäädä todellakin kakkoseksi.

      Poista
  4. Ihanaaat kuvat! Mä aina välil mietin meneeköhä mini mun ohi pituudessa. Se jää nähtäväksi :).

    Me kans välil otetaa aamupainit minin kaa! Niiin hauskaa! Hahah.

    Aurinkoista sunnuntaita:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painimatsi lapsen kanssa on niin huippua. Molemmat nauraa ja se on yhteinen juttu molemmille.
      JOssain vaiheessa poika ei enää varmaan paini mun kanssa enää edes maksusta.

      Poista
  5. Kiva lukea, itsellä kun lähes samanikäinen poika ja sama "painiharrastus" pojan kanssa. En tosin ole hänelle pärjännyt enää vuoteen ja hän puolitehoilla nykyään "painii". Viime syystalvena ohitti pituudessa tämän äidin ja mulla mittaa samat sentit kuin sulla. Oikein kivoja postauksia sulla, blogisi mun lempiblogeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasti sanottu <3
      Mie veikkaan, että täälläkin jäädään pian kakkoseksi. Vielä päihitän halutessani pojan, kiitos nuruusajan itsepuolustusharrastuksen mutta eihän sitä kehtaa lapsen kanssa ihan tosissaan edes ottaa.
      POjan ei tarvitse kasvaa enää kuin kuutisen senttiä niin sit ollaan tasoissa ja poika jatkaa matkaa ja äiti jää pituutensa kanssa päätepysäkille :/

      Poista
  6. Ihania kuvia! Jäkispojilla taitaa olla muotia tuo takajeejee :) Komee nuorimies! Mekin just mittailtiin, että meidän 13v. on myös kohta mun mittainen ja oli 160cm. Hänestä on ennustettu, että tulee kaikista pisin meidän pojista. On se hurjaa, miten nopeaa nuo lapset kasvaa! Mitäs ihanaa ostitte Ikeasta? Minä odotan postista saapuvaa Ikean pakettia, jonka tilasin viikko sitten...Ihanaa sunnuntaita kaunokainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin se taitaa olla. Kovasti olen koittanut houkutella poikaa parturiin vaan ei tuo ota kuuleviin korviinsa. Oma silmä alkaa tuohon liuhulettiin tottumaan.
      Eipä meillä suuria Ikea ostoksia ollut, uusille terassikalusteille hain lisätyynyjä, siinäpä ne mun ostokset oli.

      Poista
  7. Hih meillä sama juttu :) Mä oon vaan 154cm ja kohta meidän 12-vee menee ohi.
    Ja korkkarit on lempparit että sais edes vähän lisää pituutta.
    Aurinkoa päivääsi ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me jäädään niin jalkoihin. Mutta ainahan voidaan tosiaan kiskoa ne korkkarit.
      Ihanaa viikkoa toiselle ihanalle <3

      Poista
  8. Ihanat ❤️. Meillä on kaksi pojista jo huitaissut äidin ohi kirkkaasti ja vähän kyllä iskänkin, pisin pojista on tällä hetkellä noin 190cm, ehkä tuo pituuskasvu alkaa hiljalleen jo pysähtyä. Neiti on vielä 12-vuotiaana mua lyhyempi ja pikku-ukko on vasta 9, joten sille pärjään vielä hetken😊. Kivaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpas siellä pojalla pituutta.
      Meillä tuo poika taitaa tän kesän aikana hujahtaa ohi, katsotaanpa syksyllä tilannetta uudestaan.
      Ihanaa viikkoa Anu <3

      Poista
  9. Voi minä olen jo aika päiviä sitten saanut todeta jääneeni lyhyimmäksi :) Kaikki kolme on mennyt enemmän tai vähemmän edelle.. Niin ne kasvaa, muutenkin kuin pituutta. Kaksi on pitänyt jo maailmallekin päästää ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en halua sitä vielä edes ajatellakaan, että noin muuttaisi tästä pois :(

      Poista
  10. 😂 Mulla pituutta huikeat 160 cm, joten aika helposti jään pituudessa jälkikasvulle. Esikoinen (tyttö) on samanmittainen, poika mennyt ohi ja neiti 10v on enää parinkymmenen sentin päässä. Mutta maasta se pienikin ponnistaa...

    Ihanaa sunnuntaita ihanainen 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin tekee ja saapa ostaa vaatteensa lastenosastolta ku on näin mini kokoinen.

      Poista
  11. Mulla on pituutta 163cm ja tytär tulee vielä taputtamaan tulevaisuudessa päätäni. Yli 172cm hänestä on enteily. 😆

    VastaaPoista
  12. Ihana postaus! ♥
    Tuollainen äiti minäkin haluaisin sitten olla. :)

    VastaaPoista
  13. Hauska postaus ja kuvat!
    Niin nuo lapset kasvaa.

    VastaaPoista
  14. Mukava postaus, niin ne lapset kasvaa!!!
    Ja kivaa, kun sait komean miehenalun kuvattavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eihän tuota poikaa tahdo enää kuviin helpolla saada <3

      Poista
  15. Hih sama meno täällä. Minä 163cm, mies 192cm, Krista syntyessään 56cm ja 3600kg, ennuste 180cm. Epäilen silti tuota 180cm. Isosisko kun vaan on 178cm. Mutta kyllä tulen olemaan perheen pätkä. Äitini on 174cm ja isä samaten, joten sain kaiketi isän lyhyysgeenit.

    Iloa päivään. <3

    VastaaPoista
  16. Meilläkin 16v. poika on ohittanut minut aika päiviä sitten. Jännä, että pituuskasvu tapahtuu sykleittäin. Tuntuu, että kasvua tapahtuu ihan yhdessä yössä :D Meillä tytär jäi tämän perheen pätkäksi.

    VastaaPoista
  17. Oi miten ihania kuvia!! Niin ne veneähtää ja jossain vaiheessa päätä pidempiä, niisk. Meillä kans housut jää tämän tästä nilkkapituisiksi kun kaksi poikaa kasvavassa iässä :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-