KIITOS BAMBI JA ONNI KUURA-MYSSYSTÄ + ARVONTA

maanantai 31. lokakuuta 2016


Onko Myssyfarmi, sen tuotteet sekä tarina sinulle tuttu? Minulle Myssyfarmi tuli tutuksi tämän syksyn aikana ja nyt pääsin ilolla tekemään yhteistyötä Myssyfarmin kanssa. 

Myssyfarmin tarina

Ihastuin Myssyfarmin perustamistarinaan. Kokonaisuudessaan voit käydä lukemassa sen MyssyFarmin sivuilta. 
MyssyFarmin Isäntä Janne sekä Emäntä Anna ovat pyörittäneet yhdessä yritystään vuodesta 2009 ja nykyään myssyjä tunnetaan jo kahdeksassa maassa. Mutta mistä kaikki alkoi?

2000-luvun alussa Janne oli vielä ammatiltaan purjelautailija voittaen Euroopanmestaruuden. Ammattiura päättyi loukkaantumiseen vuonna 2003. Jannen lopettaessa uransa hän asui Sveitsissä hiihdellen ja etsien elämälleen uutta suuntaa. 
Jannen intohimo ja rakkaus pipoihin ja kutomiseen syttyi sattumalta. Ystävällä oli käsinkudottu pipo johon Janne ihastui mutta Julia ei suostunut myymään pipoaan. Tämän innoittamana Janne päätti kokeilla neulomista itse. Paikalliset isoäidit auttoivat Jannea neulomisessa ja ensimmäinen myssy valmistuikin tammikuussa 2006. Pannumyssyä muistuttava ensimmäinen teos  loi tuotteelle nimen Myssy. Pian kaikki Davosissa halusivat oman myssynsä ja niin niitä kudottiin laskemisen jälkimainingeissa. 

Syksyllä 2008 Janne tapasi Annan ja oli valmis muuttamaan Suomeen. 
Jannen ostama sukutila alkoi kehittyä ja MyssyFarmi perustettiin 2009. Myssyfarmin ensimmäiset Suomenlampaat Bampi, Susi ja Onni syntyivät läheiselle tilalle. 
Vuonna 2011 MyssyFarmin verkkosivusto sekä myssykauppa avattiin. Tässä vaiheessa Myssymummot astuivat kuvioihin sillä Isäntä ja Emäntä eivät enää yksin ehtineet tehdä kaikkea. Myssymummot Terttu, Salli, Soili, Anneli, Ritva, Eeva, Päivi, Rahkis, Outi ja Ritva ovat isoäitejä ja eläkeläisrouvia joille kutominen on intohimo. Myssymummot ovat nykyaikaisia mummoja harrastuksineen jotka kokoontuvat kerran kuussa kahvittelemaan ja ompelemaan samalla kertoen kuulumiset. 

Myssyfarmille tärkeää on se, että tiedetään mistä villa tulee, minkä nimisiä lampaat ovat ja kuka myssyn on neulonut. 

Myssyissä käytetty villa on suomenlampaan luomuvillaa. Villa on käsin pesty kevyesti, joten siinä on lampaanvillan rasva, eli lanoliini tallella. Lanoliini tekee myssystä pehmeän ja ihoystävällisen sekä luontaisesti vettä ja likaa hylkivän. 

Huikea tarina Myssyfarmin perustamisesta. 


Myssyfarmin ihastuttavat tuotteet pakataan kauniiseen pakkaukseen joka elävästikin muistuttaa maitopurkkia. Paketin kyljessä lukee tuotteen tekijän sekä tuotteen nimi. Omassa rasiassani luki "Salli" sekä piponi nimi Kuura. 
Tänän kollaasin kuvat lainattu Myssyfarmin sivuilta. 
Myssyfarmin sivuilta löytyy myssyjen lisäksi myös kravatteja, kaulahuiveja unohtamatta lapsia ja vauvoja. Yläkuvan Mörkö myssy on lastenmallistosta. 

Oma myssyni Kuura löytyy kategoriasta "Riisuttu/Puettu maa". Kuuramyssy on kudottu Bampi ja Onni lampaiden villasta ja molemmat piponi värit ovat lampaiden omaa luontaista väriä.




Sain myssyni viikko sitten ja se on tullut jo viilenneiden ilmojan myötä tarpeeseen. Tykkään asuista jotka sopivat monen eri vaatteen kanssa. En miellä pipoja käytettäväksi ainoastaan tuulipuvun kanssa lenkkipolulla, vaan kiskaisen monesti pipon päähäni myös kaupungille mentäessä. 


Ilokseni Myssyfarmi muistaa myös blogini lukijoitakin. Tilatessasi Myssyfarmin tuotteita saat 20% alennuksen 10.11.2016 saakka koodilla SUORTUVAMYSSY20. 


Eikä siinä vielä kaikki. 
Pääsen arpomaan yhdelle teistä lukijoista myssyn. Ihanaa. 
Arvonta-aikaa on lauantaihin 5.11.2016 klo:18.00 saakka. 
Käy kurkkaamassa Myssyfarmin verkkokaupasta itseäsi miellyttävä myssy (poislukien luksus-mallisto) ja mainitse se nimesi sekä sähköpostiosoitteesi kera kommenttikentässä. 


Kiitokset Myssyfarmille yhteistyöstä ja onnea kaikille lukijoille arvontaan. 
Syysterveisin Nanni



HILJAISUUS LASKEUTUI TALOON

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kaikki kuorsaajat tai kuorsaamisesta kärsivät, huutakaa yhteen ääneen HIPHEI. No hiphei omasta puolestani tai oikeastaan eipäs enää olekaan meidän kodissa hipheitä. Mitä tapahtui?


Mieheni oli ennen kuin pahimman luokan kuorsaaja. Makuhuoneessamme asui höyryveturi. Alkuun hän kuorsasi ainoastaan todella väsyneenä mutta jossain vaiheessa kuorsaamisesta tuli joka öinen vieras jolle ei oltu kutsua lähetetty. Siinä missä joku kuorsaa ainoastaan selällään niin mieheni kuorsasi asennossa kuin asennossa. 

Voi tuska kun sellaista maanjäristystä aiheuttavaa pörinää, tärinää ja korvia särkevää ääntä koitti yöllä olla kuuntelematta. Herkkäunisena nukkumisesta ei pahimmillaan tullut mitään. Jos kyynärpäätekniikalla en saanut miestä hiljaiseksi, pelastus löytyi sohvannurkasta. Luojalle kiitos aikoinaan hankitusta isosta sohvasta, siinä on tullut nukuttua monen monta aamuyötä.


En suikaan ollut ainoa korinasta kärsivä perheenjäsen vaan unettomia öitä tämä aiheutti myös perheen pienimmälle. Sairaana ollessaan annan tyttären nukkua meidän sängyssä. Miehen selkävaivojen vuoksi, minä nukun Pipunan sängyssä ja mies nukkuu tytön kanssa meidän sängyssä. Yöllä saatan kuulla naapuri makkarista napakkaa komentamista "ole isi hiljaa, en saa nukuttua". En voi kuin hymyillä (vahingoniloa parhaimmillaan). 


Nykyään asiat ovat toisin. Syksyllä siipalta leikattiin nielurisat. Vaikka terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä, ettei risojen poisto vähennä kuorsausta, jotain on silti tapahtunut. Nykyään talossa vallitsee hiljaisuus.
Alkuun en edes tajunnut, että öistäni on tullut hiljaisia, kyynärpääni ovat saaneet olla rauhassa eikä neitikään enää karju öisin korisevalle iskälle.
Saako tästä kiittää risojen poistoa? Uskoisin, että saa sillä se on ainoa muutos mitä syksy on mukanaan tuonut.


Sohva raukka viettää nykyään yksinäisiä öitä ilman nukkujaa, ellei nyt lasketa sitä, että lähes joka perjantai-ilta nukahdan telkkarin ääreen ja kömmin jossain vaiheessa makuhuoneeseen nukkumaan.

Asuuko teidän makuhuoneessa höyryveturi?

TUNNUSTUS BLOGILLENI

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sain kahdelta ihanalta bloggaajalta Satulinnan Tuijalta sekä Meidän Elämää Anulta Blogger Recognition Award- tunnustuksen. 
Kiitos Tuijalle ja Anulle tästä tunnustuksesta. Kyllähän se bloggaajan mieltä lämmittää kun omat kolleegat tällaisen tunnustuksen myöntää. 

Tunnustuksen mukana tuli viisi kohtaa, jotka tulisi toteuttaa:
1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajaksi


Aloitin bloggaamisen aika tasan kolme vuotta sitten. Pitkään olin sitä miettinyt mutta aina vain siirtänyt ja siirtänyt. Ajatukseni bloggaajasta oli ihan väärä, luulin että bloggaajan pitää olla tietyn tyylinen ja lompakon tietyn paksuinen. Kuinka väärässä olinkaan. 

Blogia luonnostelin muutaman viikon, loppupeleissä istuin vain ja pelkäsin painaa "julkaise" nappia. 

Lapsesta saakka olen tykännyt kirjoittaa. Äidinkielessä parasta olivat aineet, sai kirjoittaa niin paljon kuin paperissa riitti tilaa. 
Myös kuvaaminen on aina ollut mieluisaa puuhaa. Ala-asteella jo sain ensimmäisen oman kamerani. Tiedättekö sellaisen missä laitetaan filmi sisälle ja filmiä kelataan ja tehdään mitä kummallisempia temppuja. Kuvia ei voinut ottaa mielin määrin kun filmissä ei ollut Delete-nappia. 


Pian siis blogini täyttää kolme vuotta ja mukaan on mahtunut monen moisia kirjoituksia, fiiliksiä ja uusia ihania ihmisiä. 


Kuten Anukin kirjoitti, blogin nimen keksiminen oli vaikeaa. Halusin nimen joka olisi suht lyhyt, helppo ja sen pitäisi jollain lailla kuvata minua. Suortuva - kuvastaa pakkomiellettäni hiuksiani kohtaan. Eihän ne kummoiset ole mutta aina olen tavoitellut hyväkuntoisia hiuksia joissa ei olisi haarahiuksia, no hah joopa joo. Bongailen upeita hiuksia ja tykkään laitella pitkiin hiuksiin lettejä. 


Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle. Hmmm osaankohan antaa ohjeita muille kun välistä tuntuu, että blogini on yhdenlainen sillisalaatti. 

- Tärkeintä blogissa minusta on olla oma itsensä. Itse kirjoitan pilke silmäkulmassa, joskus hieman itselleni nauraen mutta pyrin siihen, etten kuitenkaan väännä vitsiä muista. Ei siis kannate esittää muuta kuin on, lukijat huomaa sen kyllä eikä sellaista kukaan jaksa seurata.

- Seuraa muita blogeja, näin saat itsellesikin seuraajia sekä muiden blogeista saa tärkeitä vinkkejä sekä inspiraatioita tarkoittamatta silti matkimista. 

- Hyvät kuvat ovat mielestäni blogin lähtökohta. Suttuisia, epämääräisia otoksia ei kannate julkaista vaikkei muuta olisikaan tarjolla. Hyvällä kameralla on suuri merkitys mutta silti ei tarvitse hankkia markkinoiden kalleinta kameraa. 

- Suosittelen pitämään monipuolista blogia. Itse en jaksa seurata blogeja joissa on vain yksi aihe. 
No ehkä tämän vuoksi oma blogini onkin melkoinen sillisalaatti. 

Minusta tällaisilla vinkeillä pääsee jo hyvinkin alkuun. 


Oman tunnustukseni jaan seuraaville blogeille ja niiden ihanille bloggaajille:

My Life
Beauty Of Life
Belle Semaine
Elisabete
Milli´s Little Home
Muuttuva Kotini
My Sweet Home
Pakkomielteitä
Talossa nro 23
Valkoista Harmoniaa


Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille. Tämä nainen alkaa viettämään syntymäpäivää perheen kesken. 

-Nanni- 

MILLOIN LAPSI ON LIIKAA PELIKONSOLILLA?

keskiviikko 19. lokakuuta 2016



Meidän Perhe-lehden syyskuun numerossa oli kannessa otsikko "Rajaa oikein peliaika".
Hahaa päästiin fanaattisen äidin lemppari aiheeseen. Artikkelihan piti lukea alusta loppuu  ja melkein lopusta alkuunkin. Varmasti monessa ellei jopa jokaisessa kodissa taistellaan siitä, kuinka paljon lapset saavat viettää aikaa pelien ääressä tai no koneella ylipäätään, pelasipa siellä sitten tai teki jotain muuta. Sano jos olen väärässä, mutta niissä perheissä joissa asiasta ei riidellä, lapset ilmeisesti saavat asua nokka kiinni ruudussa? No ei vaiskaan, esimerkiksi meidän neiti ei ole kiinnostunut tippaakaan pelaamisesta kuin taas poika voisi viettää aikaa pleikkarilla niin paljon kuin vuorokaudessa riittää tunteja. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. En ole koskaan testannut. 

Pitkäaikaiset lukijani saattavatkin muistella minun joskus kirjoittaneen kyseisestä aiheesta. Totta. Joskus alkuaikoina kirjoitin aiheesta, en kyllä enää muista mitä mutta jotain kuitenkin. 

Paljonko on liikaa peliaikaa?

Itse olen aina ollut tarkka pelimäärästä. Meillä on ollut kieltämättä melkoisen hitlerimäinen ote pelaamisesta. Pojan ollessa pienempi, mielestäni kerta viikossa riitti ja joskus tuntui, että sekin on liikaa. Poika sai pienimmistäkin asioista raivarit ja oli aina pelaamista vailla. Jos pelaamiseen ei sillä hetkellä ollut mahdollisuutta, sai hän aivan kauheat hermarit. Nyt isompana pelimäärää on lisätty, mutta edelleenkin meillä pelataan vähän. Toki nykyään lapsilla on kännykät ja tiedän pojan roikkuvan kännykällä ihan liikaa. Pojan kanssa on tehty sopimus, että pleikka-aikaa lisätään heti kun kännykkää käytetään vähemmän. 


Meidän Perhe-lehden mukaan peliaika kysymykseen vastataan näin:
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ensin kannattee miettiä, miksi lapsen pelaamista pitäisi rajoittaa. Onko kyseessä huoli lapsen hyvinvoinnista vai vanhemman arvoista?
Tarkkaile, sujuuko lapsen arki pelaamisen ohella vai viekö pelaaminen liikaa aikaa koulutöiltä tai muilta arjen velvollisuuksilta. Onko pelaaminen hänelle ainoa kiinnostuksen kohde. Jos pelaaminen ei hallitse elämää, suureen huoleen ei ole syytä. 

Aikarajoista on hyvä sopia. Esimerkiksi puolituntia voi toimia joissain peleissä. Lasta voi ohjeistaa, ettei peliä alkoiteta, kun ollaan lähdössä kauppaan tai kuin ruoka on valmistumassa. 

Pidä pienten peliajat lyhyinä

Lapsen iällä on väliä. Moni antaa pienten pelata tablettitietokoneella, mutta pientä ei tulisi jättää tabletin ääreen kovin pitkäksi aikaa. Vartti on sopiva aika taaperolle, puoli tuntia on jo paljon. Pienellä lapsella on paljon muita tärkeitä taitoja opeteltavana. 
Mobiililaitteita käytetään paljon huonoissa asennoissa. Tunti yhtäjaksoista istumista koneella isommallekin lapselle on paljon. Runsas ruudun katsominen voi myös lisätä likinäköisyyttä. 

Kaksi tuntia netissä on paljon

Lasten impulsiivisuus ja häiritsevä käyttäytyminen lisääntyvät, jos alakouluikäiset lapset viettävät netissä yli kaksi tuntia päivässä. 
Pelaamista on syytä vähentää, jos se aiheuttaa lapselle fyysisiä oireita, painajaisia tai vaikuttaa yöuneen. 
Peliriippuvuudesta ei yleensä ole kyse, vaikka lapsi tai nuori pelaisi paljonkin. Liikaa pelaavan todellinen ongelma on yleensä muualla. Ylenpalttinen pelaaminen voi olla oire esimerkiksi koulukiusaamisesta tai yksinäisyydestä. Pelit tarjoavat onnistumisen kokemuksia ja pakotien ikävistä tunteista. Silloin ratkaisu ei ole pelaamisen kieltäminen vaan ongelman ratkominen. 


Tiukkoja aikarajoja tärkeämpää on ottaa selvää, millaisia pelejä lapsi pelaa. Moni alakoululainen pelaa aikuisille suunnattuja pelejä, niiden sisältö voi aiheuttaa painajaisia tai muita ongelmia. 

Rajoita peliajan päättymisestä ajoissa

1. Sovi koululaisen kanssa etukäteen peliajat ja yhteiset ruokahetket. Puhu ajoissa poikkeustapahtumista, esim jonnekin lähtemisestä.
2. Sopikaa yhteinen käytäntö tilanteisiin, joissa pitää peli lopettaa tietyn ajan kuluessa. Esimerkiksi vartin varoitus koululaiselle on hyvä.
3. Verkkopeleissä on täysin tavallista ilmoittaa pelikavereille, että joutuu lopettamaan kohta.
Lähde: Meidän Perhe / syyskuu 2016. Sivut 32-35


Mielestäni lehden artikkeli oli hyvä. Siitä sai vinkkejä itsellekin toimia paremmin sekä hämmästyin tosissani muutamiakin kohtia.  Vartti peliaikaa taaperolle tuntuu todella lyhyeltä mutta tiedän kuinka helposti pieni lapsi koukuttuu peleihin siinä missä isompikkin lapsi. 
Itse olen höllentänyt tiukkaa otettani pelaamisen suhteen, silti meidän perheessä ei pelata läheskään joka päivä. Muutama pelipäivä viikossa mielestäni riittää. Toki harrastukset vie pojalta niin paljon aikaa, ettei pelaamiselle edes riitä enempää aikaa. 

Tiedän perheen jossa esikoinen saa pelata niin paljon kuin haluaa ja hän ei muuta teekään kuin pelaa. Lapsen sosiaaliset taidot ovat todella heikot eikä hän suostu olemaan vapaa-ajalla lainkaan kavereidensa kanssa. Monesti olen kuunnellut perheen äidin tuskailua asiasta, mutta jos vanhemmat eivät aseta lapsella rajoja, olipa sitten kyse pelaaminen tai ihan mikä tahansa arjen asia niin kannatteeko silloin edes ihmetellä jos lapsi ei sosialisoidu. 
Kuten artikkelissakin sanottiin, ongelmana ei välttämättä ole peliaika vaan taustalla voi olla muita ongelmia. 
No, jokaisessa perheessä asetetaan sellaiset rajat mitkä sopivat sille lapselle tai sen perheen arkeen sopiviksi. 


Kun poikamme oli huomattavasti pienempi, päiväkoti-ikäinen, kysyin neuvoa lastentarhanopettajalta. Juttelimme asiasta ja pohdin, että olenko asettanut liian tiukan rajan pelaamiselle. Poikani hoitaja kertoi kuinka arjen kuvioissa näkyy monissa asioissa se, ketkä pelaavat paljon ja ketkä eivät. Paljon pelaavien arkikin pyörii pelimaailman pauloissa. Kun maanantaina pyydettään piirtämään mennen viikonlopun tapahtumista, toisten piirustukset olivat peliin liittyviä kun taas toisen lapsen piirustuksessa saatettiin istua nuotiolla makkaraa paistamassa. 

Maailma muuttu, niin kai se täytyy muuttua itselläkin, mutta onko väärin  asettaa jonnekin se raja? Mitä olette mieltä? Olenko mielestänne liian tiukkapipoinen? 
Nykyään meillä saa lisä peliaikaa kotitöillä. Siinä missä toisessa perheessä imuroinnista saa kaksi euroa, meillä siitä saa hetken peliaikaa. 
Mielelläni kuulisin kuinka teidän perheessä toimitaan pelaamisen suhteen. Uskon, ettei ole yhtä oikeaa tapaa toimia tässäkään suhteessa. 

-Nanni-

AIKAINEN JOULULAHJAKO? BLOGGAAJAN "PALKKA"

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Muutaman kuvan verran haluaisin vielä palata viime sunnuntain blogitapahtumaan. Blogitapahtumathan kuulostaa ihanalta luxukselta arjen keskellä, mitä ne kyllä onkin mutta ihan ilman työtä emme me blogaajatkaan noista tapahtumista selviä. 
Ihan hirveän raskaasta työstä ei ole kyse. Kuvaaminen, kuvankäsittely ja kirjoitustyö vie ainakin itseltäni useamman tunnin aikaa. Toiset varmasti suoriutuvat näistä tehtävistä nopeammin, toisilla se taas vie enemmän aikaa. Kivaa puuhaa, en missään nimessä valita siksihän kolme vuotta sitten tähän "leikkiin" ryhdyin. 
Blogitapahtumien ehdoton plussa on se, että pääsee kirjoittamaan välillä muustakin kuin omasta arjesta ja saa ottaa kuvia muualtakin kuin omilta kotinurkilta. 

Kiitoksena näistä tapahtumista ja kirjoitustyöstä saamme useimmiten pienet lahjakassit kotia viemisiksi, niin myös tälläkin kertaa. Mukaan saimme kaksi lahjakassia joiden sisältöä halusin jännittää kotia saakka. Kassien sisältö osoittautui ihanan laadukkaiksi sekä monipuolisiksi lahjoiksi joista suurin osa oli kotimaista tuotantoa. 


Kosmetiikkaa. Kyllä kiitos, kukapa nainen ei ilahtuisi kosmetiikasta. Nämä matkakokoiset tuotteet meille lahjoitti Kauneushoitola Beauty Spot. Nämä olisivat tulleet tarpeeseen muutama viikko sitten kun lensimme Tukholmaan. 


Kukkakauppa Kanerva lahjoitti servettejä ja kaikki ystäväni tietävätkin, että olen heikkona servetteihin ja niitä minulta löytyy aika laaja valikoima. Ei pliis kerrota siitä kenellekään. 



Herkkujakin kassista löytyi. Kuudes Maku oli pakannut mukaan erilaisia makuelämyksiä ja suurin osa niistä on jo kadonnutkin parempiin suihin. Nam nam.



Myssy Farmi oli minulle täysin uusi tuttavuus. Myssy Farmin tuotteet on tehty oman tilan lampaiden villasta. Tuotteet on pakattu ihastuttaviin maitopurkin näköisiin rasioihin ja rasian kyljessä lukee tuotteen tekijän nimi sekä mikä tuote rasiasta löytyy. Omassa rasiassani luki Terttu, Jäkälä panta. Mukana oli myös omalta tilalla tuotettua luomu rypsiöljyä. 



Viimeisimpänä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, pussista löytyi Balmuirin lahjat. Ylpeänä kerrottakoon, että  Balmuir on oululaislähtöinen merkki. Kiitokset Balmuirille ihanan tuoksuisesta kynttilästä sekä keittiöpyyhkeestä. 

Näillä lahjoillahan voi hieman leikitellä aikainen joululahja ajatusta. Monissa kaupoissa onkin jo laitettu joulutuotteita esille. Meiltä niitä ei kotoa vielä löydy pitkään aikaan. Toki aika menee semmoisella vauhdilla, että pian se joulu on jo ovella. 
Joko sinun kodissa on jo haikailtu tulevan joulun perään?

-Nanni-


SISUSTUSVINKKEJÄ KAIVATAAN JA KIRPPISPOHDINTOJA

perjantai 14. lokakuuta 2016


Tämän vuoden aikana olen myynyt kodistamme tavaraa suuntaan jos toiseen. Osa tavaroista on lähtenyt ilmaiskierroksille uusiin koteihin tuttavien luokse, osan olen myynyt netin erilaisilla kirppissivustoilla ja nyt syksyn aikana olen pitänyt kirpparipöytää jo lähes kolme viikkoa hyödyntäen Oulun eri kirpputoreja. 

Kotoa myyntiin on lähtenyt niin vaatteita, kenkiä, urheiluvälineitä kuin sisustustavaraakin. Parhaiten tuntuu liikkuvan sisustustavara, huonoiten uuden kodin saa vaatteet. Mikähän siinäkin muuten on? Myytäväksi laitan ainoastaan hyväkuntoiset, täysin ehjät vaatteet, jollaisen olisin vielä valmis itsekin ostamaan. Hinta ei voi olla esteenä vaatteen eteenpäin menolle, sillä myyn vaatteen kuin vaatteen eurolla parilla. 
Itse ostelen kirppareilta todella paljon vaatteita ja ihan himona niitä siellä aina syynäänkin. Etsinnässä nyt on villakangastakki. Muutama varteenotettava takki on vastaan jo tullutkin mutta koko vain on ollut ostoesteenä. Mikäli vaate olisi yhden koon omaani isompi, ei se lie haittaisi mutta jos 36 kokoa käyttävä nakkaa niskaansa 42 niin kyllä siinä jo ollaan telttafiiliksillä. 
Paras löytö tälle syksylle oli säkillinen ratsastusvaatteita neidille. Koko säkin hinnaksi tuli vaivaiset 13€. Molemmat, niin tyttö kuin äitikin, puhumattakaan nyt äidin lompakosta, oli sangen tyytyväisiä löytöönsä. 


No entä tuo otsikon lupaama "sisustusvinkkejä kaivataan"? Myyntiin on siis lähtenyt sisustustavaraa ja seinissä ammottaakin ruuvinjälkiä kun olen kiskonut Party Litestä lähtien kaikki yli söpöydet myytäväksi. Eteisessä huutaa apua yksi seinä. Eteisen maalaisromanttinen kello sai kiitokset palveluvuosistaan ja löysi kirpparilla melkoisen nopeaa uuden kodin. Nyt olisi huutava tarve uudelle kellolle. Sisustusinnokas ystäväni laittelikin melkoisen kasan linkkejä kelloista ja kävinkin jo Clas Uhlsonin tarjonnan kurkkaamassa. Netissä Clasun kello oli todella tyylikkään ja kivan näköinen, paikan päällä minua odotti mauttomuuden perikuva. Kello näytti pahvin palaselta johon oli erikeepperillä liimattu viisarit. Kiitos ei. Harmistus oli suuri. 


Toivonkin saavani teiltä vinkkejä uuteen kelloon. Kriteerit kellolle olisi kutakuinkin tällaiset: valkoinen, musta tai harmaa. Mahdollisimman yksinkertainen. Ei liian iso eikä liian pienikään. Kaikki satasen ja sen yli menevät kellot jää kauppaan eli hinta on se ulkonäön kanssa toinen ratkaiseva tekijä.
Jos mielessäsi on jokin ihan huippukiva kello niin paiskaa kommenttikenttään linkkiä kellosta. Lupaan katsoa kaikki linkit läpi. Kaipaan eteiseen kelloa tulenpalavasti, tuntuu oudolta kun kotona ei ole tällä hetkellä kuin tuo kuvassa oleva keittiönkello. 

Hurhan kiitokset vinkkauksista jo etukäteen.
-Nanni-

IDIOOTTI, ÄÄLIÖ, TYHMÄ

torstai 13. lokakuuta 2016


TERVE! Meille on muuttanut murkkuikäinen. Näyttää tutulta, kuulostaa angstiselta avaruusoliolta. 

Humoristisella otteella kuuntelen pojan uhoamista asiasta kuin asiasta. Kaikki vastaantuleva on vähintäänkin todella tyhmää. 
Sunnuntaina Talenttia katsellessamme kaikki olivat todella ääliöitä, idiootteja jollei jopa vähintäänkin perseestä. Mikäli olet yli kakskyt vee etkä räppää, et beatboxaa etkä heitä voltteja olet täys nolla ja todella nolo. Arvatkaa vain millaisen arvostelun sai pianoa soittava ja samaan aikaan upeasti laulava nainen joka oli ehkä siinä 50 hujakoilla. Hänhän olisi pojan mielestä joutanut jäädä kotia. 

En itke, en vaan kestä kameran kanssa heiluvaa äitiä, se on niin ärsyttävää. 
Kyllähän meillä asiasta keskustellaan ja muistutellaan, ettei maapallo pyöri ainoastaan teinien varassa  vaikka varmasti jokainen teini niin olettaakin. 
Noitukoot asioita kotona, kunhan muistaa käytöstavat kodin ulko-ovien toisella puolella. Loppupeleissä murkku-uhma ei ainakaan vielä ole saanut kovin syvää otetta esikoisestani vaan loppupeleissä hänen kanssa pärjää todella mukavasti. Poika on varmaan huomannut, että äidin kanssa on viisain tulla juttuun ja jättää tulkuttamiset väliin, näin pääsee itsekin helpommalla. 


Lähinnä pojan käytös tahtoo naurattaa ja jossain vaiheessa ragettaminen menee siihen pisteeseen, että nauramme molemmat. Tottakai minultakin löytyy tilannetajua. En vähättele pojan murrosiän tuomia haasteita, en naura pojalle päin naamaa vaan osaan tulkita tilanteen milloin on sopiva heittää huumoriksi ja milloin on viisain keskustella käytöstavoista syvemmin. 

Jokaisellahan meistä on joskus ollut murrosikä, toisilla helpompi, toisilla hankalampi. 
Jos selviämme pojan murkusta näillä eväillä niin saan olla sangen onnekas äiti. Koskaanhan ei tiedä, mitä meitä nurkan takana odottaa. Onko tämä vasta alkusoittoa vai pääsemmekö todellakin näin helpolla? Se jää nähtäväksi. 
Tällä hetkellä kaikki vain on niin idiootteja, minkäs sille teet. 


Jännityksellä siis odotan millaisia idiootteja sitä taas illan Talentissa pojan mielestä esiintyykään. 

-Nanni-

SYKSYN MUOTI -VIMAN BLOGITAPAHTUMA

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sunnuntaina pääsimme nauttimaan oululaisten bloggaajien kanssa Viman sykyisestä muodista, sekä Robert`s Coffeen tarjoamasta herkullisesta minibrunssista. 

Meitä vastassa oli ammattilaisia kertomassa, miltä tämän syksyn muoti näyttää ja samalla pääsimme kurkistamaan Kauneushoitola Beauty Spotin uusiin tiloihin. 



Viman omistaja kertoi meille Viman pitkästä historiasta Oulussa jonka alkuperäisten omistajien Viljon sekä Markuksen mukaan Vima on saanut nimensä. 

Robert`s Coffeen omistajalta kuulimme mitä herkkuja saisimme tapahtuman aikana nauttia. Ruokaa rakastavana vaatefriikkinä, aamupäivä oli täydellinen. 

Robert`s Coffeen omistajan tervehdys



Viman yläpuolelta kuudennesta kerroksesta löytyi Kauneushoitola Beauty Spotin uudet tilat joita saimme käydä kurkkaamassa ja omistaja muisti meitä ihanalla kosmetiikkalahjalla. 




Beauty Spotin uudet valoisat tilat


Ihanat blogisiskot, ehdinpäs napata teistäkin kuvia. 
Vima järjesti tapahtumassa myös pienimuotoisen muotinäytöksen kertoen syksyn uusista trendeistä. Itse sain ilokseni kutsun osallistua tähän muotinäytökseen ja olihan se ihanan erilaista. 

Itselleni tuli muutamista tämän hetken trendeistä mieleen -90 luku. Poolopuserot sekä tolppakorkoiset kengät tulevat taas muotiin. Itse muistan varsinkin nuo poolopaidat tuolta ysäri ajoilta. 






Kuva saatu Luumutar-blogin Sannalta. Kiitos kuvista. 
Kuva lainattu My Life-blogin Jaanalta, kiitos Jaana kuvasta. 
Muotinäytöksessä mukana minun lisäkseni oli My Life-blogin Jaana sekä Kenkärfiikki-blogin Jenni. 
Vaatteet näytökseen meille valitsi Viman pukeutumisneuvoja Minna. Keltainen toppatakki nousi omaksi suosikikseni omista vaatteistani sekä Jennin vapaa-ajan asu oli täydellinen. 

Tolppakenkien sekä poolopuseron lisäksi syksyn muodin vahvana teemana on ajattomuus sekä helppous. Yksinkertaisella ja klassisella pukeutumisella säväytetään tänä syksynä. Eripituiset helmat sekä ylisuuret linjat ovat nyt ajankohtaisia. Housujen lahkeet saavat olla ylipitkät tai reilusti vajaamittaiset, puoleen nilkkaan yltävät kuten Jennin asussakin näkyi. 
Itse olen metsästänyt leveitä, lyhytlahkeisia housuja, mm. Viman Espritin mallistosta sellaiset löytyivät. 



Harmaa sekä tummansininen on värinä IN. Pörröiset neuleet sekä ylisuuret neuletakit valtaa vaatekauppojen rekit. Monenlaista uutta ja ihanaa on siis odotettavissa kauppoihin. 








Unohtamatta ihania asusteita, pipoja, huiveja, hanskoja, laukkuja sekä kenkiä. Ilman niitä ei asukaan ole vielä täydellinen. 

Mukavassa tapahtumassa yhteistyönä oli:











Suuret kiitokset ihanasta tapahtumasta kaikille järjestäville osapuolille sekä kiitokset blogikolleegoille, teitä on aina mukava nähdä. 

-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -