tiistai 4. lokakuuta 2016

HUR MÅR DU? HOW ARE YOU?




Muistatteko kun keväällä jännitin tulevaa Itävallan reissuamme? En niinkään itse reissua vaan huonoa kielitaitoani, sitä kuinka selviydyn viikon reissusta lähestulkoon olemattomalla englanninkielen taidollani. 

Kieleni on ollut tämän kesän ja syksyn aikana useasti solmussa. Itävallan reissun lisäksi olen joutunut/päässyt harjoittamaan kielitaitoani mm. töissä italialaisen opiskelijan kanssa, myöskin kesällä meillä vieraili mieheni sukulaisia Ruotsista joista toinen ei puhunut suomea muutamaa yksittäistä sanaa enempää. Kuinka taipuu tämän bloggarin ruotsinkieli? Heh no osaan lähinnä laajan määrän kirosanoja, en tiedä miksi mutta osaanpa nyt vain. Jag heter Nanni. Siinäpä ne lähinnä on eli ruotsista ei minulle ole senkään vertaa apua. 


En silti arastele puhua englantia. Olen ahkera yrittäjä. Tykkään puhua englantia, vaikka tiedänkin olevani siinä onnettoman surkea. Kaikki in to from jne pikkusanat menee ihan sekaisin, kylvän niitä paikkoihin joihin ne kuulostaa mielestäni sopivan hyvin. 
Kerron yleensä avoimesti kanssakeskustelijalleni surkeasta kielitaidostani mutta innokkaasta halustani puhua englantia, sillä on jo helppo lähteä liikkeelle. 
Olen huomannut, että jos kanssakeskutelijankaan äidinkieli ei ole englanti niin tälläisen henkilön kanssa puhuminen on helpompaa. Paljon riippuu ihmisestä miten hän haluaa yrittää ymmärtää puhumistani. Monesti sanat loppuvat kesken ja loppulause menee viittomiseksi. Arvostan suuresti ihmisiä jotka eivät tekeydy "tyhmäksi" vaan auttavat tällaista kielitonttua. Sellaisen ihmisen kanssa jutteleminen on mukavaa joka avustaa lauseitani, näin opin samalla itsekin lisää. 
Mieheni Tukholman sukulainen on mielettömän mahtava esimerkki tässä asiassa. Hän itse puhuu todella hyvää ja helposti ymmärrettävää englantia. Hän avustaa keskenjääneitä lauseitani ja näin saamme jutun luistamaan aivan kuin puhuisemme molempien äidinkieltä. En arastele puhua hänen kanssaan vaan juttua tulee yllättävän helpolla. 


Tänä kesänä olen saanut paljon itseluottamusta ja oppia englanninkielen taitooni. Toivottavasti pääsen jatkossakin puhumaan yhtä paljon englantia kuin viimisen puolen vuoden aikana olen päässyt, näin kielitaitoni karttuisi entisestään. 

Oppia tulee nykyään myös kotoa. Tämän syksyn aikana molemmilla lapsilla alkoi kieltenopiskelu, neidillä englanti ja pojalla englannin lisäksi ruotsi. Pyrin olemaan ahkerasti läksyjen teossa mukana, jospa näin oppisi samalla itsekin. Nähtäväksi jää. 



Monella tuntuu olevan suurikin kynnys puhua vieraita kieliä, vaikka taitoa olisikin. Töissä törmää silloin tällöin, ettei kaikki uskaltaudu puhumaan rohkeasti englantia. Kun arempikin puhuja saa sanaisen arkkunsa auki, osottautuu hän olevankin melkoinen kieliniekka. 
Valitettavasti itse en lukeudu heihin. Uskaltaudun tosiaan puhumaan mutta taitoa ei ole. Ammattiin valmistuminenkin oli kielistä kiinni. Kaikki muut kurssit oli aikoja sitten suoritettu, päättötyö paketissa, vain kielet roikkuivat. Jossain vaiheessa epätoivo iski ja mietin, että tähänkö tämä nyt tyssäsi. Ehkä massussa kasvava vauva antoi napakan potkun suorittamaan kielet pois roikkumasta. Surkein arvosanoin sain kielet suoritettua ja päättötodistus kainalossa lähdin esikoista synnyttämään. 


              

Tällainen änkyttäjä siis täällä, millainen kielitaituri siellä? Mielelläni kuulisin, meneekö sinulla sormi suuhun kun pitääkin puhua muutakin kuin suomea. 

29 kommenttia:

  1. Täällä yks änkyttäjä...Eilen sain töissä puhelun enkuksi ja selvisin siitä yllättävän hyvin 😊 Sulla on kyllä ollut kunnon kielikylvyt reissuilla. Ihanaa viikkoa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Jaana. Itse sorrun ainakin siihen, että mietin lauseet liian vaikeasti, sit kun joku toinen sanoo saman lauseen ja paljon yksinkertaisemmin tajuan että ai joo senhän voisi sanoa noinkin helposti :)

      Poista
  2. Ihanaa, että rohkeasti käytät kieltä. Nythän on elämäsi tilaisuus lasten kanssa kerrata ja kartuttaa kielitaitoasi. Omasta saksan opiskelustani on jo lähes 30 vuotta. Kun kuusi vuotta kyselin lapsilta sanoja, lauseita ja kielioppia, muistui oma kielitaitoni uudelleen. Suosittelen ja lapsille sanojen kyselystä on valtava apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihana vain osata puhua paremmin, ettei hävettäisi kun tietää puhuvansa väärin tai kun lause jää kesken sanojen hukuttua maailman tuuliin.
      Taidankin ihan tosissani lukea lasten kanssa läksyjä.

      Poista
  3. Töissä joutuu tai saa viikottain puhua englantia. Kiva tapa pitää kielitaitoa ja rohkeutta puhua yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi no sulla on sit kyllä hyvä kielitaito. Siitä kantii olla onnellinen <3
      Nähdään sunnuntaina.

      Poista
  4. Siis, olen todella surkea kielissä ja sitten vielä arka puhumaan edes sitä vähää mitä osaan. No, onneksi mieheni pärjää hyvin niin englannilla kuin ruotsillakin. Meille tuli töihin uusi työntekijä loppu kesästä ja hänen kanssaan on tullut englantia puhuttua. Mutta, on totta että helpompi jutella ihmisen kanssa jolle englanti ei ole kotikieli.
    Pitäisi vaan rohkeasti puhua ja lasten kanssa lukea läksyjä ahkerasti, jospa itsekin oppisi lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin siipalla on tosi tosi hyvä kielitaita ja ruotsi tosiaan menee kuin vettä vain mutta englannillakin pärjää.
      Jospa sitä itsekin oppisi kun lasten kanssa käy läksyjä läpi :D

      Poista
  5. Olen tosi huono englannissa ja ruotsissa vielä huonompi.😀
    Ymmärrän englantia, mutta puheen tuottaminen on vaikeaa.

    Meillä pojalla alkoi myös ruotsi englannin lisäksi. Ja on sama kirja sarja
    kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuo puhuminen on haastavaa, ymmärrän paremmin mut puhua en oikein osaa. Kovasti silti yritän.

      Poista
  6. Ruotsi taipuu vähän paremmin kuin Englanti, vaikken kumpaakaan osaa oikeastaan kuin muutaman sanan. Joskus nuorimman tytön kanssa puhuttu Ruotisa, kun käy kielikoulua niin tulee äidille sanomista ääntämisestän:(. Lomareissuilla pakko yrittää englantia solkata ja välillä kylä eksyy Ruotsin sanakin lauseeseen :). Käsillä huitominen on monet tilanteet pelastanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomareissut on tosiaan siitä hyviä kun siellä on pakko edes yrittää :)
      Ruotsi en osaa kyllä yhtään, sekin harmittaa.
      Viittominen pelastaa niin monta tilannetta.

      Poista
  7. Olisiko myös äidinkielen kertauskurssi aiheellinen? Englanti = maa, englanti = kieli, ruotsi = kieli, Ruotsi = maa jne.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://nyt.fi/a1475461882303?ref=fb-share
      http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2016/10/sinussa-on-vikaa-minussa-vikaa-vai.html
      Lukaiseppa noi :)

      Poista
  8. Pääasia on, että puhuu :). Hyvä sinä. Täällä kanssa ollaan vahvasti mukana minin läksyjen parissa ja viimeisenä parina päivänä ollaan etsitty vaikka ja minkä muotoisia lehtiä. Neidillä on Yllin koe perjantaina ja harjoitellaan niihin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä megasosiaalisuuteni ajaa minut puhumaan vaikken kunnolla osaisikaan :D
      Eli en osaa olla hiljaa.
      Tsemppiä kokeisiin, me ollaan luettu pojan kanssa kemiankokeisiin.

      Poista
  9. Mun kielitaito on todella heikko. Olen mukana lasten läksyissä ja kyselen aina sanat. Jospa ne edes hiukan jäisi minunkin päähän. Kerran tulin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle jossa auto oli ajanut ojaan. Minä riennän apuun ja henkilöt olivatkin saksalaisia. Huh mikä tilanne mutta jostain mielen sopukoista löytyi joitakin sanoja että sai tietää tilanteen ja kertoa hätäkeskukseen. Kyllä se kielitaito olis vaan hyvä omata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samalla tavalla miekin koitan opetella lisää. Nolottaa ihan kun ei edes perusasioita osaa puhua.
      Oi no saksa ei taittuisi minulta ollenkaan. Muistan saksasta varmaan ainoastaan sanan lentokenttä.

      Poista
  10. Huonosti tääläki kieli taipuu kyseisiin kieliin ja kun alan puhua vaikkapa englantia jonkun kanssa tuppaa ruotsin kielen sanoja sekaa, melkoinen sillisalaattihan siitä sitten tullee :)

    Tosi nopsaan unohtaa kielen, jos sitä ei tarvi puhua, mutta meänkieli on aika hyvin hanskassa,
    siinä häätyy laittaa hoota joka paikhaan :)


    Ihanaa päivää sulle sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meän kieli taittuu minullakin vaikka Oulussa olenkin asunut jo aikasta pitkään. Se on hieno kieli josta haluan pitää kiinni <3
      ihanaa päivää sinullekin Sari <3

      Poista
  11. Joskus aikanaan osasin hyvinkin englantia, mutta kun ei ole sille tarvetta niin unohtunuthan tuo on, olispa ihana päästä tuollaiseen kielikylpyyn :). Ruotsista en osaa edes kirosanoja, mutta neidillä alkoi nyt ruotsin opiskelu, joten tässä sivussa sitäkin tulee kerrattua. Minusta on upeaa, että rohkaistut puhumaan, puhumalla sitä oppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se juuri onkin, että kun sitä juttua ei tarvitse niin taito ruostuu ihan kokonaan.
      Jos joskus tavataan niin voin opettaa sinulle ne kirosanat :D
      Puhumalla tosiaan oppii. Ihanaa aurinkoista viikkoa <3

      Poista
  12. Moi! Olipa kieltenopettajana kiva lukea tekstiä ja katsoa kutsuvia ja hienoja kuvia kieltenkirjoista. Minä olen Kokkolassa kasvanut ja aina rakastanut kieliä! Nykyään asustelen Ruotsissa ja opetan saksaa, ruotsia vieraana kielenä ja englantia. Hyvä, että käytät kieltä rohkeasti. Täällä Ruotsissa törmään edelleen joskus siihen, että ihmiset ei "ymmärrä" kun en kuulosta paikalliselta vaan toki vielä paistaa läpi - ja saakin - se että olen Suomesta. Heja sinä! Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Jonna kun jätit kommenttia, arvostan sitä hurjasti ammattisipuolestakin jo ja tottakai muutenkin :)
      Totesin juuri muutama viikko sitten tyttären vanhempainillassa, että mielestäni kieltenopettaminen pitäisi Suomessa aloittaa jo päiväkodissa, helpoilla sanoilla, kiitos, ole hyvä jne... näin tulevat veronmaksajat oppisivat kieltä paremmin, ettei omista lapsistani tulisi yhtä epävarmoja, osaamattomia kielen kanssa kuin äidistään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ainakin Suomessa painotetaan kielioppiin ihan liikaa, mikä tottakai on myös tärkeää mutta itse puhuminen jää niin vähälle. Kieliopin korostamisessa vain on juuri se huonopuoli, että sit panikoidaan puhuessa, että osaanko nyt kielioppia oikein vaiko en.
      Itse olen miettinyt meneväni jollein kansalaisopiston kurssille jossa vain puhuttaisiin. No saa nähdä jääkö vain haaveeksi :)
      Kiitos ihan mahtavasta kommentista <3

      Poista
  13. Tätä asiaa olen monesti paljonkin miettinyt, nyt kun tuo oma nuorimmaisenikin opiskelee englantia. Oma kieltenopiskelu painottui juurikin siihen kielioppiin, eikä puhumiselle annettu juurikaan sijaa. Nyt kun noita omia lapsia katselee ja kuuntelee, nehän pärjää ihan missä vaan.

    Reissuissa hoidan aika pitkälti perheen asioinnin ja ihan hyvin on sujunut, vaikka sinne ruotsin sanojakin väliin sujahtaa (vaikka mielestäni en osaa sitä enää yhtään). Nykyään huonosti puhumiselle ei naureta samalla tavalla kuin meidän koulussa, onneksi. Tiedänpä henkilön, joka puhuu aivan kammottavaa rallienglantia, mutta on ison kansanvälisen yrityksen tj kolmessa euroopan maassa eli kunhan ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, se riittää. Rohkeutta vaan puhumiseen, meille kaikille :D

    VastaaPoista
  14. Upeeta ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kielen kanssa opettelua. Kirjoitinkin aiheesta, miten meidät on nuorena koulussa nuijittu uskaltamaan avata suu, vain jos sieltä tulee täydellistä brittienkkua. ;)

    Enkku on sujunut täällä pienestä pitäen täysin mutkitta, eli ymmärrän sitä miltei, kuin suomen kieltä ja puhuminenkin sujuu jouhevasti. Työskennellyt ulkomaillakin toki vain enkulla. Mutta ruotsinkieli on harmitus, ymmärrän sitä täysin, mutta ei tule puheena ulos eli on sellainen uinuva kieli. Mikä niin harmittaa, kun on suomenruotsalaiset juuretkin, vaari on suomenruotsalainen ja siellä Ruotsissakin ollaan asuttu.;)

    Ihqua viikkoa muru ja jatka samaan malliin, kohta puhut kuin Winston Churchill konsanaan. <3

    VastaaPoista
  15. Voi, mennee sormi suuhun ja monesti. Yritän, selitän Ruotsiksi ja Englanniksi. Tähän asti olen saanut itseni ymmärrettäväksi 😊
    Mukavaa viikkoa 😎

    VastaaPoista
  16. oikeastaan ei mene. Englantia puhutaan meidän perheessä hyvin paljon, ihan kaikki, kiitos ystävien maailmalta <3 Miehen suku asuu ruotsissa, joten sitäkin on pakko puhua. Kesällä piti avata sakasnkielen arkkuni, kun vanha ystäväni otti yhteyttä ja hänen englantinsa on kovin heikkoa, lisäski tyttären ystävät oli vierailulla ja englannin lisäksi puhuttiin myös saksaa ja hieman ranskaakin. Vain englantia puhun sujuvasti, muita auttavasti, mutta vain siksi kun yritän ja uskallan sopertaa jotain....töissäkin tämä on huomioitu ja monesti minut kutsutaan tulkaamaan vaikken ehkä edes osaisi ;) Mutta kiitos kaikki käännösohjelmat kännyköissä, niitä kannattaa käyttää! Jo yksi sana voi selvittää koko tilanteen:)
    Minusta on hienoa, että edes yrittää puhua vierasta kieltä,jo yrittäminen viestii kiinnostuksesta toista kohtaan. Ja ei tarvitse osata kirjaimellisesti, koska eihän mekään puhuta suomea kirjaimellisesti.
    Ihanaa lokakuista loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
  17. Oi täällä myös yksi, joka rakastaa puhua englantia, mut oikeasti kielitaito on aika surkea. Perheen ulkomaan reissuilla se olen minä joka hoidan puhumiset ja kääntämiset, se on hauskaa, vaikka tiedostan kyllä että virheitä tulee ihan järjettömän paljon. On totta, että kun kaksi ei natiivia puhuu keskenään englantia on se paljon helpompaa, mutta jokunen vuosi sitten kun miehen ummikko jenkkiserkut tuli kylään osoittautui tämäkin väittämä ei paikkaansa pitäväksi. Silloin kun keskustelijat on samalla aaltopituudella ja natiivi jaksaa puhua hieman normaalia hitaammin ja "kirjakieltä" niin no proplemos kun tahtoa vain on. Suomalaisten morkkaama rallienglanti on yllättävän hyvää ja ymmärrettävää ulkomaalaisten korvissa, sanat ovat melkoisen oikeita, toisin kuin esim itäblokista tulevien "puhun omaa kieltäni muutamalla sanalla englantia" höystettynä.

    Haaveissa on, että joskus pystyisin lennosta vaihtamaan puhutun kielen englannista ruotsiin tai saksaan. Ruotsia ymmärrän jonkun verran, men tala om, oj det är svårt, jag hittar inte ordet. Samoin saksan olen unohtanut ihan liian hyvin. Jokunen vuosi sitten juttelin vanhemman saksalaispariskunnan kanssa. He osasivat auttavasti englantia ja minä onneton menin sanomaan jotain saksaksi, jolloin he vaihtoivat puhekielen saksaksi, kun sinähän puhut ja ymmärrätkin saksaa! Selitäppä siinä sitten, että tässäpä se taisikin sitten olla mitä saksaksi osaan sanoa.... Mutta ompa meille kerran annettu Kreikassa opasteet oikean reitin löytämiseen saksaksi ja perille löydettiin. Olin ottanut paperille ylös kysymyksen kreikaksi miten päästään tiettyyn paikkaan ja kun vastapuoli (vanha mies) ei osannut englantia niin kysyi osataanko saksaa ja niin saatiin ohjeet saksaksi ja matka jatkui taas.
    Nyt töissä tosin tuntuu, että ei enää kielitaidoksi riitä englanti vaan olisi tosi hyvä osata esim persiaa, farsia, tigriä jne. Viittomakielen alkeistakin on ollut kovasti apua. :-)
    -seinäkärpänen-

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-