keskiviikko 19. lokakuuta 2016

MILLOIN LAPSI ON LIIKAA PELIKONSOLILLA?



Meidän Perhe-lehden syyskuun numerossa oli kannessa otsikko "Rajaa oikein peliaika".
Hahaa päästiin fanaattisen äidin lemppari aiheeseen. Artikkelihan piti lukea alusta loppuu  ja melkein lopusta alkuunkin. Varmasti monessa ellei jopa jokaisessa kodissa taistellaan siitä, kuinka paljon lapset saavat viettää aikaa pelien ääressä tai no koneella ylipäätään, pelasipa siellä sitten tai teki jotain muuta. Sano jos olen väärässä, mutta niissä perheissä joissa asiasta ei riidellä, lapset ilmeisesti saavat asua nokka kiinni ruudussa? No ei vaiskaan, esimerkiksi meidän neiti ei ole kiinnostunut tippaakaan pelaamisesta kuin taas poika voisi viettää aikaa pleikkarilla niin paljon kuin vuorokaudessa riittää tunteja. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. En ole koskaan testannut. 

Pitkäaikaiset lukijani saattavatkin muistella minun joskus kirjoittaneen kyseisestä aiheesta. Totta. Joskus alkuaikoina kirjoitin aiheesta, en kyllä enää muista mitä mutta jotain kuitenkin. 

Paljonko on liikaa peliaikaa?

Itse olen aina ollut tarkka pelimäärästä. Meillä on ollut kieltämättä melkoisen hitlerimäinen ote pelaamisesta. Pojan ollessa pienempi, mielestäni kerta viikossa riitti ja joskus tuntui, että sekin on liikaa. Poika sai pienimmistäkin asioista raivarit ja oli aina pelaamista vailla. Jos pelaamiseen ei sillä hetkellä ollut mahdollisuutta, sai hän aivan kauheat hermarit. Nyt isompana pelimäärää on lisätty, mutta edelleenkin meillä pelataan vähän. Toki nykyään lapsilla on kännykät ja tiedän pojan roikkuvan kännykällä ihan liikaa. Pojan kanssa on tehty sopimus, että pleikka-aikaa lisätään heti kun kännykkää käytetään vähemmän. 


Meidän Perhe-lehden mukaan peliaika kysymykseen vastataan näin:
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ensin kannattee miettiä, miksi lapsen pelaamista pitäisi rajoittaa. Onko kyseessä huoli lapsen hyvinvoinnista vai vanhemman arvoista?
Tarkkaile, sujuuko lapsen arki pelaamisen ohella vai viekö pelaaminen liikaa aikaa koulutöiltä tai muilta arjen velvollisuuksilta. Onko pelaaminen hänelle ainoa kiinnostuksen kohde. Jos pelaaminen ei hallitse elämää, suureen huoleen ei ole syytä. 

Aikarajoista on hyvä sopia. Esimerkiksi puolituntia voi toimia joissain peleissä. Lasta voi ohjeistaa, ettei peliä alkoiteta, kun ollaan lähdössä kauppaan tai kuin ruoka on valmistumassa. 

Pidä pienten peliajat lyhyinä

Lapsen iällä on väliä. Moni antaa pienten pelata tablettitietokoneella, mutta pientä ei tulisi jättää tabletin ääreen kovin pitkäksi aikaa. Vartti on sopiva aika taaperolle, puoli tuntia on jo paljon. Pienellä lapsella on paljon muita tärkeitä taitoja opeteltavana. 
Mobiililaitteita käytetään paljon huonoissa asennoissa. Tunti yhtäjaksoista istumista koneella isommallekin lapselle on paljon. Runsas ruudun katsominen voi myös lisätä likinäköisyyttä. 

Kaksi tuntia netissä on paljon

Lasten impulsiivisuus ja häiritsevä käyttäytyminen lisääntyvät, jos alakouluikäiset lapset viettävät netissä yli kaksi tuntia päivässä. 
Pelaamista on syytä vähentää, jos se aiheuttaa lapselle fyysisiä oireita, painajaisia tai vaikuttaa yöuneen. 
Peliriippuvuudesta ei yleensä ole kyse, vaikka lapsi tai nuori pelaisi paljonkin. Liikaa pelaavan todellinen ongelma on yleensä muualla. Ylenpalttinen pelaaminen voi olla oire esimerkiksi koulukiusaamisesta tai yksinäisyydestä. Pelit tarjoavat onnistumisen kokemuksia ja pakotien ikävistä tunteista. Silloin ratkaisu ei ole pelaamisen kieltäminen vaan ongelman ratkominen. 


Tiukkoja aikarajoja tärkeämpää on ottaa selvää, millaisia pelejä lapsi pelaa. Moni alakoululainen pelaa aikuisille suunnattuja pelejä, niiden sisältö voi aiheuttaa painajaisia tai muita ongelmia. 

Rajoita peliajan päättymisestä ajoissa

1. Sovi koululaisen kanssa etukäteen peliajat ja yhteiset ruokahetket. Puhu ajoissa poikkeustapahtumista, esim jonnekin lähtemisestä.
2. Sopikaa yhteinen käytäntö tilanteisiin, joissa pitää peli lopettaa tietyn ajan kuluessa. Esimerkiksi vartin varoitus koululaiselle on hyvä.
3. Verkkopeleissä on täysin tavallista ilmoittaa pelikavereille, että joutuu lopettamaan kohta.
Lähde: Meidän Perhe / syyskuu 2016. Sivut 32-35


Mielestäni lehden artikkeli oli hyvä. Siitä sai vinkkejä itsellekin toimia paremmin sekä hämmästyin tosissani muutamiakin kohtia.  Vartti peliaikaa taaperolle tuntuu todella lyhyeltä mutta tiedän kuinka helposti pieni lapsi koukuttuu peleihin siinä missä isompikkin lapsi. 
Itse olen höllentänyt tiukkaa otettani pelaamisen suhteen, silti meidän perheessä ei pelata läheskään joka päivä. Muutama pelipäivä viikossa mielestäni riittää. Toki harrastukset vie pojalta niin paljon aikaa, ettei pelaamiselle edes riitä enempää aikaa. 

Tiedän perheen jossa esikoinen saa pelata niin paljon kuin haluaa ja hän ei muuta teekään kuin pelaa. Lapsen sosiaaliset taidot ovat todella heikot eikä hän suostu olemaan vapaa-ajalla lainkaan kavereidensa kanssa. Monesti olen kuunnellut perheen äidin tuskailua asiasta, mutta jos vanhemmat eivät aseta lapsella rajoja, olipa sitten kyse pelaaminen tai ihan mikä tahansa arjen asia niin kannatteeko silloin edes ihmetellä jos lapsi ei sosialisoidu. 
Kuten artikkelissakin sanottiin, ongelmana ei välttämättä ole peliaika vaan taustalla voi olla muita ongelmia. 
No, jokaisessa perheessä asetetaan sellaiset rajat mitkä sopivat sille lapselle tai sen perheen arkeen sopiviksi. 


Kun poikamme oli huomattavasti pienempi, päiväkoti-ikäinen, kysyin neuvoa lastentarhanopettajalta. Juttelimme asiasta ja pohdin, että olenko asettanut liian tiukan rajan pelaamiselle. Poikani hoitaja kertoi kuinka arjen kuvioissa näkyy monissa asioissa se, ketkä pelaavat paljon ja ketkä eivät. Paljon pelaavien arkikin pyörii pelimaailman pauloissa. Kun maanantaina pyydettään piirtämään mennen viikonlopun tapahtumista, toisten piirustukset olivat peliin liittyviä kun taas toisen lapsen piirustuksessa saatettiin istua nuotiolla makkaraa paistamassa. 

Maailma muuttu, niin kai se täytyy muuttua itselläkin, mutta onko väärin  asettaa jonnekin se raja? Mitä olette mieltä? Olenko mielestänne liian tiukkapipoinen? 
Nykyään meillä saa lisä peliaikaa kotitöillä. Siinä missä toisessa perheessä imuroinnista saa kaksi euroa, meillä siitä saa hetken peliaikaa. 
Mielelläni kuulisin kuinka teidän perheessä toimitaan pelaamisen suhteen. Uskon, ettei ole yhtä oikeaa tapaa toimia tässäkään suhteessa. 

-Nanni-

20 kommenttia:

  1. Täällä toinen pikkuhitleri. Poika on 12v ja minä rajoitan pelaamista. Niin paljon kuin poika lukee hän saa myös pelata. Nyt on luettu 5 Harry Potteria ja paljon muita kirjoja. Arkisin about 1h päivässä, viikonloppuna 2h.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Jonna kuulla, että löytyy toinenkin "tiukkapipo" tässä asiassa.
      Tuollaiset porkkanat on huippuja, meillä poika saa lisää peliaikaa jos jaksaa tehdä enemmän kotitöitä, harvemmin paljoa jaksaa.

      Poista
  2. Tärkeä ja kovasti pinnalla oleva aihe, ainakin meidän perheessä. Esikoisemme on kuin poikasi sen mukaan mitä kirjoitit. Hän koukuttuu äärettömän nopeasti, pelaisi vaikka kuinka kauan ja tulee kiukkuiseksi joutuessaan lopettamaan. Olen ollut todella tuskastunut välillä, kun poika puhuisi vain pelaamisesta, saisi sitten ruutuaikaa tai ei. Hänen kanssaan meillä onkin tiukat rajat ja meillä ei pelata viikolla lainkaan. Ainoastaan viikonloppuaamuisin/aamupäivällä saa pelata iPadilla, yleensä n. tunnin kerrallaan. Sitten kone pois ja muuta tekemistä. Joskus olen antanut pojalle erikoisluvan pelata koulupäivän jälkeen, jos on menossa vaikka kaverilleen. Tämä on kuitenkin saanut aikaan sen, että jatkoa kinutaan koko ajan. Siispä on taas tiukennettu ohjaksia. Pleikkari meillä on tällä hetkellä tauolla kokonaan. Pikkuveli sen sijaan ei ole lainkaan niin kiinnostunut pelaamisesta eikä hänelle ole lainkaan vaikeaa olla pelamatta pitkiäkin aikoja tai lopettaa tunnin tultua täyteen. Aivan erilaiset lapset tässä suhteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan samanlaista, tai no ei enää nykyään niinkään paha kuin silloin kun poika oli pienempi. Nykyään poika jo tietää minkä verran suurin piirtein annan sille viikossa peliaikaa. Pienempänä se jatkuva jankuttaminen oli todella raivostuttavaa ja jos poikaa kielsi niin johan sai lapsi kunnon raivarit.
      Muistan tuonkin kun antoi kerrankin periksi niin siitähän se kinuaminen tosiaan sitten vaan paheni.

      Joidenkin perheiden pelisäännöt eivät mene itselleni jakeluun. Tiedän perheitä joissa lapset saavat pelata niin paljon kuin haluavat ja haluavathan ne, eihän lapset osaa tällaista rajata.

      Poista
  3. Nyt on meidän neiti saanut tehdä palapeliä tabletteja. Meinasi että ei muuta tehdäkään.. No nyt ei ole vähään aikaan pelattu..
    Ei mielestäni teillä ole liian tiukkaa pelaamisen suhteen. Se on hieno juttu että pitää tienata lisää peliaikaa..😊💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset jää tosi helpolla koukkuun siinä missä varmasti aikuisetkin. Vanhempien tehtävä on katsoa milloin on hyvä aika lopettaa pelaaminen ja puuhailla muuta.

      Poista
  4. Tämä on aihe, josta voisi puhua ja joka aiheuttaa varmaan monessa tuskaa tai sitten ei mitään. Meillä ei rajoiteta, koska tarvetta ei ole. Meillä on harrastuksia plus mini tykkää kuunnella paljon mieluummin äänikirjoja kuin katsoa telkkua. Tottakai välillä haluaa katsoa ja pelata, muttei kuitenkaan niin paljon, että sitä pitäisi mitenkään rajata.

    Sitten taas ystäväperheessäni saa olla pädillä vaikka koko päivän. Varsinkin poika. Kun saa silmänsä auki niin pädi päälle ja iltaan asti siinä. Ihan järkyttävää ja mulla meinaa järki lähteä! Mä koen, että se on ehdottomasti vanhempien tehtävä rajoittaa ja miten joku VOI kuvitella, että se on hyvästä, jos lapsi on ruudun edessä KOKO päivän???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan huippua jos ei tarvitse vääntää kättä peliajoista eikä määrästä. Meillä neitiä ei juurikaan pelaamiset kiinnosta mutta poikaa enemmänkin.

      Apua, miten jotkut vanhemmat antaa lapsen elää vain tabletilla, aamusta iltaan. Ihan kamalaa. Tarkoittaako se siis sitä ettei lapsen kanssa jakseta ollenkaan olla ja on vain "hyvä" että lapsi viihtyy koneella ja näin ollen itsekin saa tehdä ihan mitä haluaa.
      huh

      Poista
  5. Meillä on ollut pelipäiviä ja viime vuonna oli niin, että tietokoneen sai käyttöön perjantaita. Nyt olen antanut pitää, mutta välillä se otetaan pois, jos menee liiallisuuksiin. Nyt tätä 13v. kiinnostaa enemmän kaverit kuin pelit onneksi...Hyvä postausaihe Nanni! Ihanaa viikonloppua 😍💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika saisi enemmänkin peliaikaa jos hän olisi kännyllä vähemmän mutta se känny tuntuu olevan liimautuneena lapsen käteen :D
      Ihanaa viikonloppua Jaana <3

      Poista
  6. Silloin muksuna pelattiin välillä "yötäpäivää", mutta touhuttiin sitten kyllä muutakin...onneksi silloin ei ollut läppäreitä, kännyköitä ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meidän lapsuudessa oli vempaimia paljon paljon vähemmän. Tai siis ainakin minun lapsuudessani :)

      Poista
  7. Hyvä postausaihe! Et todellakaan ole liian tarkka, hyvä että osaat asettaa rajoja! Se on vanhemman tehtävä. Meillä ei lapset juuri pelaa, eikä sitä tarvitse rajoittaa. Mut ruutuaikaa kyllä, mielellään kun katsovat ohjelmia joko telkusta tai tietokoneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemman tehtävähän se on rajoittaa, toisissa perheissä sitä ei vain tunnuta tekevän. Poika haluaisi pelata enemmän kuin annan mutta nykyään ollaan päästy aikalailla kaikkia miellyttävään sopimukseen.
      Neiti taas katsoisi telkkaa/tablettia ihan liikaakin.

      Poista
  8. Tärkeä aihe!
    Kun meillä oli lapset pieniä, niin poika pelaili, muttei koskaan liikaa ja oppi muuten hyvin englantia, kun melkein kaikki pelit olivat englannin kielisiä.

    Mukavaa lauantaita Nannille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on pelimaailman se hyvä puoli, kielitaito katrttuu.
      Meillä neiti ei niinkään ole pelaamisesta kiinnostunut mutta muuten haluaisikin asua tabletilla videoita katselemssa Koitan rajoittaa kaikkea ruutuaikaa.
      Ihanaa viikonloppua Sari <3

      Poista
  9. Meillä neiti on alkanut hinkuamaan wiitä, mutta me vanhemmat emme ole vielä lämmenneet idealle. Tosin wiillä on kaiketi paljon miitä liikunnallisia "pelejä", joten...

    Kyllä sen vanhempi huomaa (jos vain haluaa) lapsestaan, jos tämä viettää liikaa aikaa laitteilla. Yleensä lapset on juurikin kiukkuisia, jos pitää pelaaminen keskeyttää, mikään muu ei onnistu, perusasiat jää hoitamatta jne.

    Tokihan laitteet kuuluvat nykylapsen elämään erilailla kuin meidän lapsuudessa, mutta kohtuus kaikessa. Vanhempien pitäisi myös olla esimerkkinä lapsille, ettei esim. puhelinta tarvitse räplätä koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi liikunnalliset pelit on kyllä mahtava idea. Ystäväni toki loukkasi muutama vuosi sitten wiillä jumpatessaan polvensa ja päätyi kirurgin puukon alle tämän vuoksi mutta tämähän on siis vain surkeaa tuuria :( eikä missään nimessä pelin syy.
      Vanhemmat on tosiaan ne joiden tehtävä on rajata lapsen peliaikaa. Vai halutaanko vain, että lapsi on ns. poissa silmistä?
      Todellakin, kohtuus kaikessa.
      Itse pyrin pitkälti siihen, että olisin lapsille hyvänä esimerkkinä. En halua asua puhelin kourassa enkä vietä illat pitkän koneella istuen, sen vuoksi myös blogini on nykyään hiljentynyt. Illat haluan olla lasten kanssa.

      Poista
  10. Tämä on tosiaan aihe, jonka kanssa itsekin tasapainoilen. Lapset ovat todella erilaisia näissä asioissa. Meillä ei vanhimman lapsen, kymmenenvuotiaan tytön, pelaamiseen tai ruutuaikaan puuttua, koska häntä eivät pelit ja ohjelmat jaksa kovin pitkään kiinnostaa. Lähinnä on telkun ääressä, kun yhdessä katsotaan Vain elämää tai Voice of Finlandia. Kaksi pienempää sen sijaan olisivat padi kourassa aamusta iltaan varsinkin syksyllä ja talvella, kun ulos ei tee mieli mennä. Meillä kuitenkin kaikilla on niin paljon harrastuksia ja kavereita, joiden kanssa touhuavat, ettei tarvitse olla huolissaan siitä, et pelit hallitsisivat koko elämää. Vaikea vastata tähän yhdellä oikealla tavalla, vaikka kasvatustieteen maisteri olenkin 😅

    VastaaPoista
  11. Pitää kommentoida tähän jälkijunassa, kun aihe on niin mielenkiintoinen.

    Meillä on kokeiltu monenlaisia strategoita ruudunajan jakamisen ja hallitsemisen suhteen. Tällä hetkellä meillä on aika vapaa politiikka. Kun lapset tulevat koulusta, on ensimmäiseksi välipala-aika ja lorvailuaika. Sen jälkeen tehdään läksyt ja jääkaapin ovessa olevat muut tehtävät. Kun ne on tehty, alkaa vapaa-aika. Jos ei ole harrastuksia, niin vapaa-ajallaan voi lapsi tehdä mitä haluaa. Jos hommat on hoitamatta iltaruokaan mennessä, rangaistuksena on täydellinen ruutukielto.

    Tämä toimii pääsääntöisesti hyvin. Esikoinen viettää aika paljon aikaa koneella, minua se välillä vaivaa. Mutta hänellä on niin paljon sosiaalista elämää netissä ja aina joku projekti meneillään. Tällä hetkellä ylläpitävät ja kehittävät jotain minecraft serveriä kavereiden kanssa ja mies opastaa. Jotenkin älyttömältä tuntuisi vaatia, että tuota aikaa lyhennetään, mutta esimerkiksi kaverin kanssa lorvehtiminen ja musan kuunteleminen jomman kumman huoneessa olisi taas paljon suotavampaa.

    Pienemmät pelaavat pleikkaa lähinnä silloin kun heillä on kavereita kylässä. Keskimmäisen pelaamiseen on välillä pitänyt puuttua, pienimmäin ei. Pihalla on lähes vuoden aktiivinen leikkiporukka, joka vetää mukaan sählyyn, fudikseen ja ulkoleikkeihin. Marras-joulukuu ovat ne pahimmat pienempien poikien kannalta, kun on niin märkää ja pimeää. Paljon on kiinni vanhemmistakin, koska pojat tekisivät mielellään koko ajan jotain kanssamme, mutta oma jaksaminen ei työpäivän ja arjen pyörityksen jälkeen läheskään aina enää riitä lasten kanssa puuhailuun. Pojat lukevat jonkin verran, mutta lukemisen ilo on löytynyt hitaasti, onneksi nykyisin esikoisella Potterit ja keskimmäisellä Keplerit.

    Silloin kun meillä oli peliaikakiintiöt, niin pojat keksivät kaikkea mahdollista sen kiertämiseksi. Olin lukinnut pleikan ohjaimet, niin ohjaimet haettiin kaverilta. Olin pistänyt wi-fin pois päältä, niin pojat saivat naapurin lapselta salasanan heidän wi-fiinsä tai sitten pojat menivät 4 tunniksi kaverille ja ilmeisesti olivat pelanneet siellä koko ajan. Meillähän meni aikaa ennenkuin keksimme, että sääntöjä kiellettiin röyhkeästi. Siirryimme politiikkaan jota pystymme myös valvomaan ja veimme salapelaukselta hohdon :D

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-