KUN LAPSI KASVAA, HUONE MUUTTUU LAPSEN MUKANA

maanantai 21. elokuuta 2017



Niinhän se on, että lapset eivät ikuisesti ole vauvoja, vaan he kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Jossain vaiheessa luovutaan vaipoista ja seuraavana harjoitellaan pyöräilyä ilman apurattaita. 

Siinä missä vaatekoko ja maku muuttuu, muuttuu myös muutkin mieltymykset. 
Ensi kuussa kymmenen vuotta täyttävä neiti ilmoitti, että leluhylly joutaa myyntiin ja tilalle hän haluaa koulupöydän. 
Mitäpä tällaisesta ilmoituksesta ajattelee sisustusinnokas äiti? No ei siinä ainakaan surun kyyneleitä vuodateltu. 

Hylly ja lelut myyntiin ja niistä saatiinkin kivasti rahaa uusien kalusteiden ostoon. Kotona jo selailimme Ikean sivuja ja aika selkeä visio neidillä kokonaisuudesta olikin, ei siinä paljoa äidin mieltymyksiä kyselty. 
Ikeassa koitin lasikantisen pöydän tilalle ehdotella vastaavanlaista pöytää toisenlaisella kansivaihtoehdolla mutta keneen lie lapsi tullut kun eihän sen päätä käännetty. Hän oli valintansa tehnyt ja siinä myös pysyi. 


Vittsjö lasikantinenpöytä  oli edullinen sekä myös kevytilmeinen pienessä makuuhuoneessa. Luojan lykky, että neiti piti pintansa sillä pöytä on enemmän kuin onnistunut hankinta. 


Kaikki hankinnat on lapsen itsensä valitsemat. Tuolin kohdalla kävi niinkin loistava tuuri, että kyseinen tuoli löytyi naurettavan halvalla hinnalla facebookin kirpparilta. 

Pöydän kaveriksi hankittiin irtolaatikosto jonne mahtuu niin koulutarvikkeet kuin pienet salaisuudetkin. 
Rullien avulla laatikoston voi vetää apupöydäksi lisä laskutilaa tarvittaessa. 

Seinällä olevalle hyllylle ei suuria hankintoja tehtykään ja nekin on lapsen itsensä valitsemia, niin kuin mielestäni kuuluukin olla. 

Deseniolta hankittu juliste mukailee lapsen harrastusta, siitä ei ollut kahta puhetta, joko se liittyy hevosiin tai balettiin. 

Pöytävalaisin on hauska ja vähän tilaa vievä. Pienikokoiselle pöydälle ei voi suuria tilanviejiä hankkia tai siinä ei mahdu tekemään mitään. 



Pöytä Ikea
Tuoli Ikea (kirpputori)
Laatikosto ikea
Juliste Desenio
Hylly pöydänpäällä Finnmari
Kynäkippo Clas Ohlson
Lamppu Ikea

Muutos on onnistunut ja kovasti se on ollutkin jo käytössä. Totesin neidille, että jos hän joskus kyllästyy pöytäänsä niin mielelläni otan sen omaan käyttööni. Niin ei kuulema tule tapahtumaan. 

Jos joku nyt luulee, että lapsen kaikki lelut on myyty ja leikit on leikitty niin ei sentäs. Kyllä meillä on vielä kaapit pullollaan keppihevosia ja legoja, muista leluista puhumattakaan. Muutoksen tieltä lähti vain ne lelut joilla ei ole enää aikoihin leikitty. 

SELVISIKÖ SIMO LAVALLE SAAKKA?

sunnuntai 20. elokuuta 2017



Ette helpolla arvaa missä olen eilen ollut? Lavatansseissa.
Monta vuotta on miehen kanssa puhuttu, että pitäisi lähteä Ylikiiminkiin Nuijamisten lavalle katsomaan jokin yhtye. Perjantaina ystäväni heitti kysymyksen ilmoille "lähtekää heidän kanssa, siellä on Yölintu".
No mehän kyllä tykätään kyseisestä yhtyeestä eli miksi ei?
Tanssiahan me ei osata vaikka haluttaisiinkin, mutta sehän ei ole mikään este lähteä lavalle. 

 Ensiajatus ystäväni pyynnön jälkeen oli, pääseeköhän se Simo raukka lavalle saakka ja kuinkahan humalassa se on?
Onko kenties medialla vaikutusta asenteeseeni? 

No niinpä me launatai-iltana ajelimme ystäviemme luo Ylikiiminkiin, vaihdoimme pikakuulumiset ja lähdimme lavalle. Vettä satoi mutta kenen fiilistä se latisti?
Toki jos vettä ei olisi satanut niin olisin voinut ihastella upeaa jokimaisemaa enemmänkin ja ottaa siitä jopa kuviakin. Lava oli siis ihan mielettömällä paikalla. Keskikesällä aurinkoisena iltana siellä on varmasti mielettömän kaunista. 

Illan mittaan mietin muutaman kerran, että selviytyyköhän se artisti lavalle saakka. Rehellisesti sanottuna mies rukkaa kävi hieman sääliksi, vaikka mitäpä se meikäläisen sääli ketään auttaa.  

Vihdoin koitti hetki kun Yölintu saapui lavalle ja soitto alkoi. Odotin innolla kuulevani tuttuja kappaleita uusienkin joukossa ja niitähän tuli: Liian suuri city, Preussinpunainen, sulle mun kultani... 


Yölintu heitti loistavan keikan ja olin todella onnellinen, että revimme tutusta ja turvallisesta kotisohvasta itsemme irti. 
Simo Silmu vaikutti selväpäiseltä ja juuri niin taitavalta esiintyjältä kuin miltä se levylläkin kuulostaa. Hieno yhtye, en voi muuta sanoa. Anteeksi siis Simolle ennakko pelkoni hänen kisakunnostaan. 

On mahtava tehdä tuollaisia juttuja, joita ei yleensä ikinä tee. Meillä ainakin elämä on hyvin pitkälti sitä, että menemme tutun ja turvallisen kaavan mukaan ja todella harvoin poikkeamme tutusta. 
Harvemmi sitä on joutunut pettymään kun uskaltautuu kokeilemaan jotain uutta. 

MISTÄ SE INTO VIELÄ LÖYTYISI?

perjantai 18. elokuuta 2017



Keväällä terveys teki sen, että kuntosalitreenaamiselle tuli täys stoppi muutaman kuukauden ajaksi. Tuon ajan kävin varovaisesti tekemässä pitkiäkin kävelylenkkejä mutta ei mitään niin raskasta mihin olin tottunut. 


Kun terveys taas antoi myöden mennä kuntosalille tulikin kesä. Kesällä tykkään nauttia kesästä ja kesäisistä harrastuksista joten olenkin viimeiset kuukaudet käynyt todella ahkerasti juoksemassa, luistelemassa sekä pyöräilemässä. Kuntosalille olen viimeisen 4-5 kuukauden aikana raahautunut varmaan noin viisi kertaa, eli makselen kallista kuntosalijäsenyyttä aivan turhaan. 

Nyt olenkin pohtinut ihan tosissani, että jatkanko enää kuntosalilla kulkemista. Johan siellä on tullut seitsemän pitkää vuotta laukottua, olisiko aika tehdä muuta? Mutta mitä muuta? Olen liian mukavuudenhaluinen juoksemaan talvisin, hiihdän kyllä mutta Suomen talvi on yhtä varma kuin kesätkin nykyään, lunta on jos on.  

Ratsastusharrastus on itselläni nyt uusi laji mutta se vie vain yhden illan viikosta ja säännöllisenä liikkujana olen tottunut liikkumaan paljon enemmän. Mistä siis löytää uudelleen se salikipinä? Pitäisi varmaan löytää jostain se persuksille potkija jonka kanssa siellä salilla tai ryhmäliikuntatunneilla kävisi. 


-Viikonloppu terkuin Nanni-


KESÄN LEMPIVAATE

sunnuntai 13. elokuuta 2017



Muoti muuttuu sellaisella vauhdilla, ettei sen perässä aina pysy. On kapeaa lahetta, leveää lahetta, lierihattua, ei hattua ollenkaan, hihat pitää olla 3/4 tai jotain siltä väliltä. Joka tapauksessa muoti tuntuu kierätävän kehää ja sama muoti palaa aina uudelleen katukuvaan. 

Jossain vaiheessa vannoin ikuisesti pillifarkkujen nimeen. Leveitä lahkeita ei mun kaapissa enää nähdä. Kunnes...


...Culottes housut tulivat katukuvaan. 
Viime kesänä törmäsin näihin ihanuuksiin jossain blogissa, en kuollaksenikaan vain muista missä. Ihastuin kerta heitolla mutta loppukesästä noita oli enää turha metsästellä. 

Talven aikana olin jo unohtanut moiset culottekset. Alkukesän Tampereen reissu muutti kesäni tyystin. 
Vastaan tuli culottekset jos toisetkin. Siltä seisomalta sanoin Tuijalle, että tuollaiset minä haluan. Tuijahan oli heti samalla aaltopituudella ja totesi että no sellaisethan me sinulle sitten etsitään. 
No toden totta ne olikin etsinnäissä. Joka paikassa saatiin eioota. Kaikki oli siis myyty kesäkuun alkuun mennessä.

Eräs ihana myyjä totesi eioon jälkeen "käyppä katsomassa Vero Modasta, siellä niitä oli ainakin viikko sitten". 
Ei muuta kuin nokka kohti Vero Modaa, puoli juoksua sinne. Epätoivoissani aloimme käymään kaikki housurekit läpi ja niinhän me löysimme minulle etsimäni housut. 
Mikä mahtava fiilis oli hypätä kotia menevään junaan kun kerrankin löysin jotain mitä etsin. 


Housut Vero Moda
Toppi Gina Tricot
Korvikset Lindex
Sandaalit o.i.s

Housut ovat olleet koko kesän kovalla käytöllä ja olen tykännyt niistä erityisen paljon. Ihanaa kun vaate on löysä, eikä kiristä joka kohtaa. Pienessä tuulessa leveät lahkeet hulmuavat ihanasti. Voisinko nyt siis vannoa ikuiseen culottes onneen vai liekö tuo kannattaa?

En tiedä sopiiko lyhyt, leveälahkeinen housumalli näin lyhyelle ihmiselle mutta ihan sama, tykkään näistä silti. Olenkin selaillut verkkokauppoja siinä toivossa, että löytäisin kaappiini toiset ihanuudet. 

Voisitko kuvitella pukeutuvasi leveälahkeisiin housuihin, vai oletko vannoutunut pillihousu fani?

MEITÄHÄN ON NELJÄ!

torstai 10. elokuuta 2017




Pari vuotta sitten hankitut uudet ruokapöydäntuolit ovat olleet jokaiselle mieluisat. Sormenjälkiä ja tahrojahan niihin jää kuin ihmeen kaupalla mutta onneksi niistä saa tahrat helposti myös pois. 

Ainoa miinuspuoli tuoleissa on ollut niiden tilan vienti. Jalakset menevät kohtalaisen leveälle ja niimpä tuolinjalat kopisevat jatkuvasti toisiinsa. No leveät jalakset tai ei niin ollaan tässä pari vuotta tuupittu toisiamme kyynärpäillä ruokaillessa, se jos mikä on hieman aiheuttanut mielipahaa itse kukasessakin.

Aikani tuota tuppimista jaksoin katsella kunnes oivalsin, että HEI! meitähän on vain neljä, ei kuusi. Miksi meillä pitäisi arkena olla kuusi tuolia pöydän ympärillä? 

Eipä aikaakaan kun keräsin kaksi tuolia pois pöydän äärestä ja siirsin ne vaatekomeroon. Nyt on pöydässä väljää kuin saharassa konsanaan, eipä sillä että saharassa olisin koskaan käynyt. 
Tuuppiminen loppui siihen ja jokainen on siitä lähtien saanut syödä kaikessa rauhassa saamatta kaverin kyynärpäästä. 




ÄLÄ USKO TUIJAA, TUIJA SUA HUIJAA

keskiviikko 9. elokuuta 2017


Jos meidän pihassa on tänä kesänä maalattu aitaa niin on täällä tehty muutakin.

Kesäkuun alkupäivinä olin pihaa haravoimassa ja siivoilemassa, mies puuhaili pihalla omiaan. Haravoidessani mietin, että jotain voisi tuolle etupihan pienelle viheralueelle tehdä. Hieman varoen kysäisin mieheltäni, että mitäs jos tänä kesänä otettaisiin pois etupihan havukasvit kun ne ovat jo hieman villiintyneet. 



Tiesin, että mieheni ei tykännyt niistä yhtään joten oletinkin, että hän ei vastustaisi ajatusta ollenkaan. 
Nuo havuthan olivat istutettaessa kauniita mutta enhän minä ensi kertalaisena puutarhurina voinut tietää, että niistä kasvaisi tuollainen valtava havupehko, suorastaan ruma siis. Ainoa plussa tuossa oli se, että se antoi näköestettä etupihallemme. No mutta mille me tarvittiin sitä näköestettä? Ei millekään. 

Hyvä, että olin saanut kunnolla lausetta loppuun kun mies oli jo lähestulkoon lapio kourassa sääntäämässä etupihalle. Arveli varmaan mies rukka, että jos ei heti ala lapio heilumaan niin ehdin vielä perua ajatukseni. Totesin vain, että onhan tässä koko kesä aikaa, ei ole ihan pakko heti aloitella. 

Olin lähdössä luistelemaan joten keskustelu jäi aloitusasteelle vielä mutta totesin luistelukaverilleni, että saas nähdä mitä tästä vielä tulee. 

No eihän se mies kauempaa aikaillut vaan kun tulin luistelemasta kotiin, oli hommat täydessä käynnissä. 




Lapion varressa oli mieheni lisäksi myös naapurin tuttava, hän nosteli vuorimännyt peräkärryynsä ja aikoi pelastaa ne mökillensä. Pidä hyvänäsi, minä en niitä kaipaa. 
Tuijat sen sijaan olivat niin hyvässä kunnossa, että ne halusin takapihalle mallattavaksi. Josko niille jostain paikka löytyisi. 
Siitä alkoikin parin päivän mittainen mittelö, minä vastaan tuija. 
Kun lanttu ei leikkaa, siitä kärsii koko akka. Kuka käskee tehdä pihatöitä shortseissa? 
Voin kertoa, että olin yltä päältä naarmuiden peitossa. Reidet olivat kuin kissatappelun jäljiltä ja käsivarret olivat melkeinpä samaa luokkaa. Kaksi päivää pyörittelin tuijia lyhyillä lahkeilla ja hihoilla ja viimeisenä päivänä älysin, että tätä mittelöä en voita ilman pitkiä lahkeita. 
Tuijat löysivät paikkansa takapihalta aidan läheisyydestä. Niitä olen nyt kesän kastellut, että ne lähtisivät kunnolla juurtumaan. 
Mutta meikä voitti siis sen ottelun tuijan kanssa, vaikka alkuun vaikutti epätoivoiselta. 


Pitkään piha näytti tältä.
En halunnut pitää kiirettä vaan ajan kanssa miettiä, että millaisen haluaisin uudesta penkistäni. No en ainakaan samanlaista viidakkoa millainen se vanha oli. 
Pikkuhiljaa ajatus lähti muodostumaan ja kasvi kasvilta aloin työskentelemään uuden penkin kimpussa. Latelin kiviä, poistin kiviä. Olin niin kauan kivien kimpussa, että niiden asetelma miellytti. 

Nyt penkki näyttää tältä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kunhan kaikki vain juurtuisivat ja lähtisivät kasvamaan niin tuosta onkin sitten iloa useaksi vuodeksi. 




Penkkiin istutettiin:
Koriste riippahernepuu
Kaksi Pionia
Kivikkokasveja
Karpaattienkelloja
Kuunliljaa
Ja toi pelargonia nyt vain tulla tupsahti tuohon loppu kesästä. 




Muutos on valtava ja tykätään tuosta todella paljon. Naapurikin kehui ohimennessä pihamme uutta ilmettä aidanmaalauksineen ja uusine kukkapenkkeineen. Ihanaa kun joku muukin huomaa suuren työmme, se ei siis mennyt hukkaan. 
Mitä tykkäät muutoksestamme?

IHANA LAPPI - LAPLAND

sunnuntai 6. elokuuta 2017





Moni mieltää Levin talvimatkailukohteeksi mutta näinhän se ei ole. Toki talvi on Leville se iso sesonki aika kun Sirkan kylä täyttyy laskettelijoista ja turisteista jokaista yösijaa myöden. 
Olemme lomailleet Levillä useana kesänä vuokraten sen verran ison mökin, että mukaan on aina mahtunut ystäväperhe lapsineen. Näin teimme myös tänäkin kesänä. 

Moni kyselee hämmästyneenä kuullen matkakohteemme, että onko siellä kesäisin mitään tekemistä. Voi kulkaa, voin kertoa, että kesällä Levillä taitaa olla enemmän tekemistä kuin talvella tai ainakin vähintäänkin yhtä paljon. 
Jos talvella harrastus rajoittuu lumisiin tekemisiin niin kesällä tekemistä on niin paljon, että ainoastaan mielikuvitus on rajana. 



Mikäli et kaihda valtaisaa hyttysparvea ja haluat nähdä upean Lapin joka siis todellakin on kaunis niin suosittelen lämpimästi Leviä/Sirkkaa kesälomakohteeksi. Leviltä löytyy mm:

Kesäkelkkarata
Pyörän vuokraus mahdollisuus
Upea kylpylä
Luonto ja monen moiset luontopolut
Kalastus
Ratsastus
Mönkijävuokrausta
Seikkailupuisto
Liikennepuisto (ilmainen)
Alamäkipyöräily
Frisbeegolf
Boulderointi
Keilaus
Minigolf 
Tennis
Näköalahissit








Kesäisin majoituskin Levillä on verrattain edullista. Tälläkin kertaa löysimme todella edullisen, ison mökin kaikilla herkuilla varustettuna. Samasta mökistä sesonkiaikaan joutuu pulittamaan monta kertaa enemmän. Maksoimme mökistämme 350€ kolmesta yöstä kun saman mökin viikkovuokra talvella on 2400€. 

Lapin tyttönä rakastan Lapin luontoa ja sitä ihanaa hiljaisuutta mitä kesä meille kauneudessaan suo. 

Täällä reissulla vuokrasimme veneen 10€/3h yhdeksi illaksi ja lasten kalastellessa itse nautin vain veneessä olosta ja upeista maisemista. Itävallasta saapuneet ystävämme olivat kalastuksesta todella onnellisia ja se olikin heidän reissunsa ainoa toive. 



Toisen päivän ohjelmana oli kylpylä. Levin kylpylä on oma suosikkini. Siinä missä Oulun Edenin kylpylässä nautitaan tasatunnein aalloista altaassa, Levin kylpylä tarjoaa joka tunti lumisateen. Kyseessä on siis katosta ohjattu vaahtosade. 

Toisena päivänä vuokrasimme fatbiket ja niillä on niin mahtava seikkailla pitkin metsäreittejä sekä rinteitä. Joillakin se homma onnistuu ja joillakin taas...  



Alkaa hieman vaikuttamaan siltä, että on varsin hyvä omistaa kaiken kattava vakuutus sillä tunnun olevani nykyään vahinkoaltis tapaus. 





Sateisin sään vuoksi kesäkelkkarata oli suljettu mutta nautimme silti gondoliajelusta. Gondolilla voi nousta ylös, hypätä kyydistä pois ja kiertää pieni kierros rinteen ylhäällä ja halutessaan voi samalla paistaa makkarat sille varatussa paikassa. 

Lapsuuteni Lapissa asuneena välillä kaipaan takaisin Lappiin. Monesti olen siitä miehelleni sanonutkin, että pakataanko pussit ja kassit ja muutetaan Lappiin. No ihan täysin kieltävää vastausta ei mieheni ole antanut, ainoa mikä asiaa hidastaa on tietenkin haastava työnsaanti. Toki en ole koskaan Lapin työpaikkatarjontaa katsellut eli ehkä olen huono sanomaan onko siellä töitä tarjolla vai ei. Ehkä tuo on vain sellainen ikuinen haave joka aika ajoin pääsee valloilleen kun tuolla piipahdamme. Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä todennut, ihmisellä pitää olla haaveita. 

Mutta tällainen kiva reissu tehtiin kesälomalla.
Suosittelen lämpimästi kaikille, niin lapsiperheille kuin aikuisillekin. Jokaiselle löytyy tekemistä, paljon vain riippuu itsestä mistä tykkää. 

TARKASTELLAANKO HIEKKAKENTTÄÄ TARKEMMIN? + ARVONNAN VOITTAJA

perjantai 4. elokuuta 2017


Jos joku on kaipaillut jo sunnuntain arvonnanvoittajan nimeä niin se selviää tässä postauksessa, sekin myös selviää miksi arvonta on näin pahasti myöhässä. 

Kuvan hevonen ei liity kirjoitukseen, hän on valitettavasri lähtenyt jo vihreämmille niityille. 
Tiistaina ratsastustunti ei mennyt ihan odotetusti. Eipä sillä etteikö tässä puolen vuoden aikana olisi moni muukaan mennyt ihan niin kuin toivoa sopii. 

Lähdimme Pipunan kanssa iloisella mielin tallille, laitoimme hepat valmiiksi ja suuntasimme hiekkakentälle. Alkuun kaikki meni mukavasti ja molemmat nautimme yhteisestä harrastukesesta kunnes... Liekö kovasta tuulesta johtuen vai mistä lie niin hevonen säikähti jotain, teki nopealla tempolla täyskäännöksen ja ampaisi säikähtäen laukkaan. Ennen kuin minä ehdin edes kissaa sanoa tajusin lentäväni kaaressa kohti kenttää ja pian makasin tuskissani maassa. Vasen lonkan seutu sekä olkavarsi otti melkoisen osuman. Taustalta kuulin kuinka joku huusi "sattuiko, oletko kunnossa?" mutta silmissä vilisi tähtiä enkä saanut sanaa suustani, kasasin vain itseäni ja mietin kuinka pahasti loukkasin itseni. 
Ensiajatus oli, että onhan hevonen kunnossa. On sitä pösilö ihminen kun miettii ensin eläintä ja vasta sitten itseään. 
Pääsin vaivoin jaloilleni ja sinnillä koitin nousta takaisin satulaan mutta kädessä oleva kipu oli sitä luokkaa että melko pian oli pakko myöntää salaa itselleen ettei tästä tule yhtään mitään. 
Kotia päästyäni purskahdin itkuun, harmistus tapahtuneesta oli todella suuri. Tottakai jokaisessa harrastuksessa on riskinsä ja tekevälle sattuu.

Kiitos kaiken kattavan vakuutuksen, pääsimme nopeasti Terveystalon lääkärille ja tutkimuksiin. Murtumilta luojan kiitos vältyttiin mutta ihan ehjähän tuo käsi ei tietenkään ole. Nyt vain lepoa, kylmää ja särkyläkettä ja niitä tässä onkin vedetty niin, että maha kiittää ja kumartaa. 

Nyt on useampi päivä kuljettu käsi mitellassa ja sen vuoksi myös arvontakin on jäänyt suorittamatta. Onneksi luonnoksissa on aina kirjoitus jos toinenkin valmiina odottamassa julkaisua niin on saanut edes jonkinlaista elonmerkkiä jättää tännekin. 

Jotain positiivistahan tästäkin on koitettava repiä ja tällä kertaa se on perheen panostus kotitöihin. Siinä missä minä olen hörppinyt teetä ja pitänyt kylmäpussia olkapäällä on muu porukka hoitanut kotia. 


Mutta sitten siihen arvontaan, eli arvottavana oli Sukhimaton valmistama huopapallopannunalunen ihanassa Deevyah kuosissa. 
Ja kenelle tuo ihanuus oikein menee? 
Arvontalappusista nousi lappunen nimellä Viivi K.
Onnea Viiville voitosta. 
Kiitokset yhteistyöstä Sukhimatolle ja kiitokset teille kaikille arvontaan osallistuneille. 



NAHKAA SISUSTUKSESSA

torstai 3. elokuuta 2017


Täällä on kesän aikana taas tuunailtu vanhasta hieman trendikkäämpää, tai ainakin yritetty. 
Joitakin vuosia sitten hankittu tv-taso on edelleenkin kuin uusi mutta sen liiallinen maalaisromanttisuus ei miellytä silmää enää ei sitten millään. 
Sen verran kallis oli tuo tv-taso ettei sitä ole raskinut vaihtaakaan eli viisain on ollut miettiä vain kuinka siitä saisi vähemmän romanttisen. 


Ikeahan oli taas se pelastava enkeli. Sinne oli uutuutena tullut nahkaisia vetimiä 2kappaleen paketeissa. Nappasin kaksi pakettia mukaani ja kotona mies tuunasi hetkessä valkoisten nuppien tilalle nahkaiset vetimet. 





Muutos ei ole suuri mutta riittävä. 
Kahden vetimen paketti maksoi noin kymmenen euroa. 

Jossain vaiheessa vaihdan neidin huoneen lipastoonkin samanlaiset. 

Kiitos Ikea, se se pelastaa useasti ja halvalla. 

YHDEN NAISEN EMÄTALKOOT

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017



"Älä siirrä huomiselle, minkä voit tehdä jo tänään". 
"Miksi  tehdä tänään jos sen voi tehdä huomenna"?
Ja mitä näitä sanontoja nyt on?

Omassa kodissa puuhaa riittää ja yleensä ne puuhat painottuvat kesäaikaan. Kesäisin fiksataan yhtä jos toista nurkkaa tai ainakin maalataan ja petsataan. 

Piha-aidan maalaus oli tarkoitus tehdä jo viime kesänä mutta niin se kesä vain meni ja siinä sivussa talkoojuomatkin muutamaan otteeseen. Tänä keväänä totesin miehelleni, että nyt se aita on maalattava olipa niitä talkoojuomia tai ei, talkooporukasta puhumattakaan.



Kauhukseni huomasin, että loma loppuu ja aita on maalaamatta ja terassi petsaamatta. Samalla kun muu kansa aloitti perjantaina festariviikonlopun, meikä tytsy ajoin hakemaan ison törpön maalia. 

Mikäpäs siinä olisi maalatessa jos homman olisi tehnyt muutama kesä sitten mutta kun nämä kaksi törppöaivoa eivät ole ajoissa huomanneet, että aita kaipaa maalia niin nyt hommaan meni monin verroin aikaa ja energiaa. Eipä onnistunut pelkkä maalaus vaan vanha, hilseillyt maali piti teräsharjalla harjata pois. Voi luoja mitä hommaa. 

Perjantaina aloittelimme lasten kanssa urakkaa ja jossain vaiheessa neiti totesi, että mitkä ihmeen talkoot nämä oikein sinun mielestä on kun täällä ei ole muita kuin me kolme (mies oli festareilla töissä koko viikonlopun). No tottahan lapsi puhui. Totesin vain kuivasti "nämä on kuule ne emätalkoot". 
Kylläpä välillä otti luonteen päälle kurkkailla naamakirjaa ja instaa jossa yksi jos toinenkin hehkutti ihan parasta festarifiilistä. Siinä vaiheessa teki mieli upottaa kännykkä maalisankoon. Pitäkää festarinne. Sanokaa mitä sanotte, meikä on niin ensi kesänä festareilla, enää en jää mistään hinnasta pois. 


Jossain vaiheessa ne mun maalaustalkoolaiset katosivat vähin äänin ja huomasin maalaavani ihan yksin.  Talkoista tuli siis yhden naisen emätalkoot. 
Maalausurakkaa hidasti välillä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko ja lauantaina silloin tällöin sateleva hentoinen vesisade. Koska oikein olisi oiva sää maalata? No ei juuri koskaan. 

Suurin osa urakasta on tehty mutta tekemistä vielä on. Aamulla on paluu arkeen. Minne ihmeeseen se mun loma katosi? Eli on ihan sama paistaako vai sataako aamulla niin maalipensselin sijaan palailen normaali arjen pariin. 


Mitä tästä siis opin? Mielummin teen homman aikaisemmin kuin vähän liian myöhään sillä silloin teen töitä kaksin verroin. 

Ihanaa loman jatkoa kaikille jotka siitä saavat vielä nauttia ja tsemppiä meille jotka palaamme huomenna lomalta töihin. 





- THEME BY ECLAIR DESIGNS -