LIFESTYLENORDIC IHASTUTTAA

perjantai 20. lokakuuta 2017


Tapasimme eilen torstaina oululaisten bloggaajien kanssa pitkästä aikaa. Viime kerrasta oli ihan liian pitkä aika ja olikin todella ihana nähdä tuttuja kasvoja kameroineen. 

Oulun keskustasta löytyy useampi toinen toistaan ihastuttavampaa sisustusliikettä ja yhteen näistä pääsimme eilen tutustumaan. 
Lifestylenordic löytyi ennen torinrannasta sijaitsevasta aitasta mutta viikko sitten putiikki avasi ovensa uudesta osoitteesta Isokatu 37 eli ihan Oulun keskustasta. 

Lämmin ja tunnelmallinen putiikki kätkeen sisäänsä toinen toistaan ihanempia sisustusaarteita jollaisista tällainen sisustushiiri menee vallan sekaisin. Melkoisen kuhinan saimmekin blogisiskojen kanssa tuolla aikaiseksi, kamerat lauloivat ja vaihdoimme kuulumisia, ihastelimme uutta upeaa putiikkia ja sen laajaa valikoimaa. 
LifeStyleNordicilla on myös verkkokauppa, josta pääset kurkkaamaan laajemmin putiikin tarjonnasta. 

Lämmin kiitos eilisestä kaikille ja etenkin suuri kiitos Lifestylenordic, että avasit ovesi meille. 
















MINUSTA EI OLISI OPETTAJAKSI

tiistai 17. lokakuuta 2017




Tuon tuostakin mediassa tulee esille opettajan ja oppilaan välisestä nujakoinnista. Viime viikolla saimme taas lukea tällaisesta tapauksesta. Jos en väärin muista niin kyse oli tilanteesta jossa oppilas oli käyttäytynyt ruokalassa epäasiallisesti, heitellyt ruokaa tai muuten vain käyttäytynyt sopimattomasti. Koulun henkilökuntaan kuuluva aikuinen oli puuttunut tilanteeseen niin kuin minusta kuuluukin puuttua ja siitähän oli syttynyt kunnon käsirysy tai jonkin sorttinen nujakointi. 

Tässä tilanteessahan muut nuoret ovat kaivelleen kännykkänsä esille ja nauhoittaneet tapahtuman aloittaen tietenkin kuvauksen vasta siitä mistä kunnon käsirysy alkaa, jättäen tottahan toki videolta pois sen alun mistä kaikki sai alkunsa. 

Kuinka tällaisen episodin jälkeen käy opettajan? Hän saa kertaheitolla huonon ihmisen sekä kasvattajan leiman. Tämän lisäksi hänet pahimmassa tapauksessa irtisanotaan työstään. Aika raakaa peliä. 

Vidoltahan käy vain ilmi se, kuinka aikusella palaa pinna ja hän käyttäytyy väkivaltaisesti. En hyväksy väkivaltaa enkä näin puolustele aikuisen käytöstä mutta murrosikäisen äitinä tiedän kuinka tuon ikäiset osaavat käyttäytyä. 


Oma esikoisemme kanssa olemme päässeet ainakin toistaiseksi todella helpolla. Toki hän osaa soittaa suutaan ja kulmakarvojen asennosta näen milloin hän ärsyttää meitä ihan vain huvikseen, mutta voisi hänen kanssaan mennä huomattavasti hankalemminkin. 

Joten mitä tulee teinien tahalliseen ärsyttämiseen niin tiedän todellakin mitä he sillä ärsyttämisellä hakevat. 

Opettajat tekevät todella arvokasta työtä. Heidän roolinsa lastemme kasvattajina on suuri. Silti lapsen kasvatuksessa päävastuu on aina lapsen omilla vanhemmilla, kasvatusvastuuta ei voi sysätä opettajille eikä päiväkodin hoitajille. 

 Omassa nuoruudessani opettajilla oli isommat valtuudet ojentaa lapsia/nuoria. En todellakaan tarkoita, että hyväksyisin entisajan kurittamisen tai nurkassaseisottamisen mutta ennen opettajat sentäs saivat tarvittaessa korottaa ääntään lapsille. Hyvän opettajan toki ei tarvinnut korottaa edes ääntään mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. 

Ennen opettajia kunnioitettiin ja luokassa istuttiin hiljaa. Nykyään tuntuu, että onko nuoret ne jotka sanelevat säännöt koulussa ja jos ei se jollekin passaa niin johan on youtubessa videota mitä erikoisemmista tilanteista. 

Käytöstavathan opetetaan kotona. Kun koululla tai kaupungilla heiluu lapsi tai nuori vailla minkäänlaisia käytöstapoja täytyy kyllä miettiä hieman niitä kotioloja. En aseta itseäni täydellisen vanhemman rooliin, en todellakaan. Olen tehnyt virheitä äitinä ja tulen niitä varmasti jatkossakin tekemään mutta siitäkin huolimatta koitan opettaa lapsilleni ne perusasiat mitä jokaisen lapsen kuuluukin kotoa oppia. Käytöstapojen lisäksi lapselle on tärkeä osoittaa myös rakkautta ja aikaa "olen täällä sinua varten". 

Yläasteen aikainen  luokkani oli todella levoton, opiskelurauhasta siinä luokassa ei ollut mitään tietoakaan. Luokkani pojat haistattelivat avoimesti opettajille mutta tuolloin opettajat tekivät kyseisestä puuhastelusta äkkiä lopun. 
Muistan kerrankin kun oman opettajamme tunnilla luokan pahin häirikkö ei antanut minkäänlaista opetus/opiskelurauhaa, monesta pyynnöstä huolimatta hän jatkoi omaa showtansa. Luokanvalvojanamme oli iäkkäämpi, rauhallinen mies joka hermostui harvoin mutta osasi kyllä senkin taidon. Aikansa hän jaksoi pyytää rauhaa tunnille ja jossain vaiheessa hän jatkoi opettamista, samalla nousten ja kävellen häirikön luo, otti häntä puseronniskasta kiinni, nosti hänet ylös ja ohjasi luokasta ulos, keskeyttämättä opetusta kertaakaan. Seurasimme kaikki tilannetta osittain huvittuneena, osittain suurta kunnioitusta luoden opettajallemme. Tunti jatkui kiitettävän rauhallisena. 
Toimippa näin nykypäivänä. 

Nykynuoret tietävät turhankin hyvin oikeutensa. Toisaalta nuorten puolustus epäasialliseen käytökseen on murrosikä ja ne hitsin hormoonit jotka meitä naisiakin ohjailee tuon tuostakin. 

Kaikkia nuoria ei silti saa leimata näiden mediassa esille tulleiden tilanteiden vuoksi. Lapsissa ja nuorissa on myös niitä, jotka todellakin osaavat käyttäytyä. Nykynuorissa on todella hienoja ja esimerkillisiä yksilöitä joista moni saisi ottaa mallia. 

Minusta ei olisi toisten lapsien kasvattajaksi. Ärsytyksen sietokykyni on liian lyhyt noinkin vaativaan tehtävään. Kaikki kunnioitus siis tämän päivän opettajille. 


OLISIKO JO AIKA...

perjantai 13. lokakuuta 2017



Ihan alkuun pakko hehkuttaa, että tämä on jo 800. postaus mitä Suortuva-blogi on näiden vuosien saatossa ilmoille saattanut. Kahdeksansataa on paljon monessakin asiassa, mutta kahdeksansataa kirjoitettua juttua. Jokaiselle on riittänyt lukijoita, joillekin enemmän ja joillekin hieman vähemmän. 1. ja 800. väliin on mahtunut monen moista juttua, iloa ja surua, arvontoja, valokuvia ja paljon paljon muuta. Kiitos teille jokaiselle kun olette uskollisesti jaksaneet pysyä mukana, olette jokainen erittäin arvokas lukija, yksin tätä harrastusta olisi tylsä tehdä. Kiitos. 


No mutta sitten itse varsinaiseen aiheeseen, siihen kahdeksanteensadanteen aiheeseen.

Olisiko jo aika... kaivella villakangastakki esille? 
Vuosi sitten hankkimani harmaa villakangastakki huhuilee minulle tuon tuostakin naulakolta. Kerran olen jo se päällä lähtenytkin liikenteeseen mutta se on jotenkin niin talvisen tuntuinen. Paksuhan se ei ole mutta sen yleisilmeestä tulee keskitalvi mieleen. Tokihan nyt eletään jo lokakuun puoltaväliä eli aika on sanoa bikineille hyvästit ja uskoa, että se kesä meni jo aikoja sitten. 


Arkiston kätköistä löytyi viime syksyn kuvia takista kun se on juuri hankittu. 
Varsinaista syystakkia minulla ei olekaan, tai itseasiassa on mutta se on jotenkin kutistunut, kröhöm mistähän lienee johtuu. Itse asiassa vuosia sitten ostettu syys/kevättakki on edelleen vieläkin kaikinpuolin mieluinen malliltaan ja ulkonäöltään mutta käsivarret ovat sen kanssa kovinkin ahtaalla (kuntosalin miinuspuolia tuo että moni vaate jää käsivarsista pieneksi, tai sitten se on vain selittelyn makua). 

En haluaisi ostaa uutta syystakkia kun kaapissa on takkeja hengarikaupalla joten tarkkaan pohdinkin, että onko tuo villakangastakki liian talvinen vai voinko jo ottaa sen käyttöön? 
Mitä olet mieltä?


Takki H&M
Huivi Balmuir
Pipo Myssyfarmi
Kengät Tamaris
Housut Only

SUN HUONE ON NYT MUN HUONE - OSA 2

maanantai 9. lokakuuta 2017



Viikko sitten postauksessa kerroin lasten huoneiden vaihdoksesta. Tuolloin esittelin Pipunan entisen huoneen jonne isoveli muutti kalusteineen. 
Nyt on vuorossa isoveljen entinen huone jossa tätä nykyään huushollaa 10vuotias heppatyttö. 

Tältä neidin valtakunta näyttää. Harmittaa vain kun kuvista ei välity se iso muutos mikä molempiin huoneisiin tuli vaikka huoneet ovat saman kokoiset ja lähes muutenkin samanlaiset. 











Muutoksesta olemme edelleen erittäin tyytyväisiä. Lapsista oli kivaa vaihtelua saada kokonaan uusi huone.
Huonevaihdoksen pääasiallinen syy oli Pipunan levottomat, jopa huonot yöt. Toivoimme todella, että huoneiden vaihdosten myötä neidin yöunet paranisivat mutta tulosta ei ainakaan vielä ole näkynyt. 

Tämä muutos maksoi meille nolla euroa ja muutos on kuitenkin suuri. Ainoa mitä olen neidin huoneeseen miettinyt, on mahdollisesti uusi tapetti jossain vaiheessa mutta toistaalta tykkään edelleen tuosta harmaasta pystyraitatapetista. 

Tällainen oli muutos lasten makkareissa. 

LUONNOLLISTA HEHKUA

lauantai 7. lokakuuta 2017



Tiedättehän naistenlehtien välissä tulevat kosmetiikkatesterit? Ne pienen pienet näytepussukat, jotka on liimattu lehtien sivuille niin tiukasti, että lehden sivu lähes repeää kun testerin siitä irroittaa. Harvemmin olen niistä kiinnostunut vaan selaan seuraavalle sivulle. Tällä kertaa irroittelin testerin ja lähdin kummastellen pyörittelemaan pikkupakkausta miettien mitä se pitää sisällään. 




Sisältö osoittautui ohuen nestemäiseksi meikkivoiteeksi. Yleensä tässä vaiheessa viimeistään lopetan mainoskosmetiikan tutkiskentelun mutta ajattelin, että samahan tuota on naamaan lätkiä kun meikki oli sille päivälle tekemättä. Sävyhän varmasti olisi väärä mutta samapa tuo, ainahan sen voi poiskin pestä. 

Olinkin positiivisesti yllättynyt tuotteen kokonaisvaltaisesta koostumuksesta. Levitin sitä koko kasvojen ja kaulan alueelle ja tein sen "päälle" lopunkin meikin. 
Testerissä oli siis Lumene Nordic Nude sarjan Natural Glow nestemäinen meikkivoide.  



Testeristä riitti hyvinkin kahden päivän meikkiin, joten ehdin testailla sitä vielä toisenkin päivän, toisenakaan päivänä en joutunut pettymään tuotteeseen. 

Tykästyin niin paljon tuohon tuotteeseen, että se lähti seuraavalla kauppareissulla mukaani. 
Myyjän kanssa testailimme Sokoksen kosmetiikkaosastolla itselleni sopivaa värisävyä ja olisin voinut helpostikin valita kahta eri sävyä sillä molemmat sulautuivat ihoni sävyyn todella kivasti. Päädyimme silti lopulta tummempaan vaihtoehtoon. 

Kuva lainattu Lumene.com

Myyjä kertoi tuotteen suosion nousseen hämmästyttävän nopeasti, no enpä ihmettele lainkaan. Itse olen todella huono käyttämään meikkivoiteita ja olenkin vuosia käyttänyt yhtä ja samaa luottotuotetta joten tämän löytyminen oli suoranainen ihme ja hämmästys, enhän edes etsinut itselleni meikkivoidetta. 

Nordic nude meikkivoide tekee kuultavan kauniin, luonnollisen lopputuloksen. Kevyen tuntuinen tuote ei tee lopputuloksesta paksua, liian peittävää meikkikerrosta vaan tasoitti ainakin oman ihoni sävyn kauniisti. Paksumman ja peittävemmän lopputuloksen toki saa kun laittaa meikkivoidetta enemmän mutta itselläni peittävempään ei ole tarvetta suht hyvän ihoni ansiosta. 


Plussat ja miinukset:

+helppo levittää
+vähäisempikin määrä tuotetta riittää
+ kaunis, pysyvä lopputulos
+ohut meikki, ei tee tunkkaista oloa kasvoille
+luonnollinen hehku
+ purkin kaunis ulkoasu

-hieman kallis omaan makuuni
- paketti oli puolet pulloa isompi, pieni hämmästys tästä

Tällainen sortuminen siis täällä. Ostelen nykyään kosmetiikkaa todella harvoin, enemmänkin hankinnat on loppuneen kasvovoiteen tilalle hankittu uusi tuote mutta turhia kaapintäyttö ostoksia en juurikaan harrasta. 


Aiheuttaako lehtien välissä olevat kosmemainokset sinulle ostosortumisia?

Oikein ihanaa viikonloppua. 


MUISTATKO?

tiistai 3. lokakuuta 2017


Eilen radiosta soi kappaleita joita en yleensä itse kuuntele tai omissa suosikki radiokanavissani soiteta. 
Musiikki soi todella hiljaa taustalla, hädin tuskin sain selvää kappaleista kunnes hetken päästä huomasin hyräileväni 
Obladi oblada life goes on bra
Lala how the life goes on...

Meni ehkä sekunti pari kun näin mielessäni ikivanhan sarjan jota katsoin lapsena. Aivonystyröitäni rassatessa löysin kuin löysinkin sarjalle nimen ja sitä myöden myös alkoi mieleen tulemaan sarjan yksityiskohtia. Sympaattisen ihana "Elämä voittaa" alkuperäiseltä nimeltään "Life goes on" tuli muistaakseni joskus yhdeksänkymmentä luvulla. Sarjassa elettiin Thatcherin perheen arkea. Perheessä oli isän ja äidin lisäksi ihastuttava down-syndroomaa sairastava Gorky, pikkusisko Becca sekä isosisko Paige. 

Työkaverilleni kerroin ohjelmasta mutta koska hän on minua reilusti nuorempi, ei hän tiennyt kyseistä sarjaa. Toisen työkaverin kanssa muistelimme sarjaa ja haikeana mietimme, että harvassa on tuollaiset hyväntahtoiset televisio-ohjelmat jossa ei kieroilla vaan ohjelma on alusta loppuun saakka hyvänmielen ohjelma. 


Gorkya näyttelevä Chris Burke teki mielettömän näyttelijäsuorituksen ja häntä olisi ihana nähdä edelleenkin televisiossa. Omat suosikkini tuossa sarjassa olivatkin Gorcy sekä pikkusisko Becca, tottakai perheen koira oli myös hellyttävä. 

Mielessäni hyräilen edelleenkin tuota ihanaa tunnusmusiikkia joka jää melkoisen helposti korvaan soimaan "Obladi oblada..."

Muistatko kyseistä ohjelmaa?

Samalla jäin miettimään muitakin lapsuusaikani ohjelmia. Tuolloinhan telkkarissa ei ollut tarjolla sataa kanavaa joita epätoivoisesti selattiin edestakaisin löytämättä mitään mieluisaa. Kanavia oli kaksi ja niistä oli valittava se toinen. 

Sunnuntaipäivien suosikkini oli Johnny Weissmullerin esittämä Tarzan. Me Tarzan, you Jane. Oih ja se ihana Cheetah simpanssi kruunasi koko ohjelman. Cheetah kuoli vuonna 2011 ollessaan jo huikeat 80-vuotias. 


Muita ihania ohjelmia oli mm.

- Puhtaat valkoiset lakanat
-Ruusun aika
- Blondi tuli taloon
-Taotao
-Karhunpennut Jaki ja Nuka (tätä harva muistaa)

Muistatko sinä näitä ohjelmia? Mitä ohjelmia sinulla tulee mieleen lapsuudesta, joita kaipaisit takaisin televisioon? 
Itse kaipaan ehdottomasti kyllä tuota Life goes on-sarjaa. 

SUN HUONE ON NYT MUN HUONE - OSA 1

sunnuntai 1. lokakuuta 2017



Pitkään olen puhunut lapsille, että vaihdettaisiinko heidän huoneidensa paikkaa päikseen. Poika on alusta lähtien ollut valmis muutokseen mutta Pipunalle asia on ollut ehdoton EI. 

Annoin asian olla kunnes neidin unet menivät taas katkonaisiksi ja joka öisiksi heräilyiksi. Sain vinkkiä tehdä jotain pieniä muutoksia makuhuoneeseen josta voisi olla iso apu nukkumiselle. Siitä se ajatus taas lähti. Alkuun neiti oli ajatusta vastaan mutta muutaman päivän asiaa haudutellessa hän innostuikin asiasta.

Muutoksesta on nyt kaksi viikkoa ja ollaan kyllä koko sakki oltu todella tyytyväisiä muutokseen. 

Eka kuvassa huone silloin kun se oli vielä Pipunan ja loput kuvat kun siellä asuukin jo 14 vuotias esikoinen. 





Tuollaisista pienistä, kahdeksan neliön huoneista on vain haastavaa saada otettua kunnon kuvia mutta jospa noista kuvista jonkinlaisen kuvan saa millaisesta muutoksesta on kyse. 
Seuraavassa postauksessa katsellaan taas vuorostaan miltä Pipunan uusi huone näyttää. 



BERRY BABOON

perjantai 29. syyskuuta 2017



Menepä kaupungille hieman väsyneenä ja nälkäisenä niin herkkusortuminen on lähes taattu juttu. Näin oli käydä muutama päivä sitten kun jouduin töiden jälkeen käymään kaupungilla asioilla. Jossain vaiheessa nälkä, päänsärky ja väsymys oli sitä luokkaa, että aloin pohtimaan mitä hyvää kävisin ostamassa. Kermavaahdolla kuorrutettu kaakao oli ensimmäisenä mielessä, se jos mikä on niin nolla kaloreilla varustettu, että niitähän voisi juoda yhden jos toisenkin. 

Onneksi satuin kulkemaan Jungle Juice Barin ohi ja päätin, että päänsärkyni kaipaa vitamiinipommia ennemmin kuin sokeria. 


Smoothiekuppi kourassa lähdin astelemaan autoa kohti ja herkullisen smoothieni pauloissa päätin, että tätä teen kyllä kotonakin. 

Kotona kaivelin raaka-aineet pakasteesta ja laitoin blenderin laulamaan, siinä samassa minulla oli uusi kupillinen Berry Baboonia herkuteltavana. 


Huomasin, että Jungle Juice Barin sivuilla on mainittu kaikki heidän mehut sekä smoothiet ja niihin laitetut raaka-aineet eli voin jatkossakin herkutella smoothieni kotona huomattavasti huokeampaan hintaan. 


Berry Baboon
Mansikka
Mustikka
Banaani
Luonnonjugurtti
Hunaja 
Omenamehu
Jäitä

Raaka-aine määriä ei tietenkään ole missään mainittu mutta heittelin blenderin pohjalle sopivassa suhteessa raaka-aineet ja lisäilin mehua sekä jugurttia tarvittaessa. Niin herkullinen, nopea ja itse tehtynä edullinen välipala. 

Jatkossakin pidän mielessä tämän paljon terveellisemmän mutta silti niin maukkaan herkun jos nälkä yllättää kaupungilla olijan. 


Millä herkulla sinä hemmottelet itseäsi? Smoothien lisäksi toinen paheeni on erikoiskahvit. 
Oikein ihanaa syysviikonloppua. 

VAHINGONILO, PARAS ILO

tiistai 26. syyskuuta 2017


Voiko joku käsi sydämellä vannoa, ettei koskaan ole hekotellut vahingoniloisena toiselle? Minä voin käsi sydämellä myöntää nauraneeni kerran jos toisenkin vahinginilosta niin, että pissit on meinanneet lirahtaa pöksyihin. 

Perjantai-illan parhaimmistoa on Hauskat kotivideot jossa oikein urakalla kämmäillään ja tuotetaan tietemättään iloa toisille. Toki en nyt sentäs ole niin törkimys, että nauraisin kun toiselle sattuu kipeää tai tapahtuma on aiheuttanut toiselle surua tai menetystä, jossakin sentäs minunkin rajani menee. 

Joskushan sitä nauraa itse itselleenkin. Itselleen nauraminen menee kohta ohi vahingonilonkin. Minä jos kuka osaan nauraa itselleni, miksi en nauraisi? Toisinaan hölmöyteni kurottelee pilviä, eikä tuolloin voi muuta kuin nauraa. Kuinka kävikään kesällä kun innoissani kävelin lähikauppaan ja vasta kaupan pihassa tajusin, että mekon takahelma oli jäänyt minne lie kalsongin väliin ja meikä tyttö vaan mennä liihotti pikkuhousut lähes kaikelle kansalle vilkkuen. Siinä vaiheessa ainoa mahdollisuus oli vain nauraa ja tuumata, että sillä lailla. 

Vahingonilossakin pitää olla tuntosarvet valppaina. Ei kaikille kärsi nauraa. Toiset eivät välttämättä ymmärrä itseensä kohdistuvaa naurua vaikka se olisikin tarkoitettu hyvässä hengessä. Tokikaan en halua pahoittaa kenenkään mieltä naurun tirinöilläni. Joskus toki mietityttää, että kuinka pikkusieluinen ihminen voi olla joka pahastuu hyväntahtoisesta nauramisesta. No meitä toki mahtuu moneen junaan. 


Miten on sitten vitsien laita? Kerran olimme ystäväni kanssa isossa pöytäseurueessa jossa eräs edustaja kertoi hauskan vitsin. Muiden nauraessa vatsalihakset kovilla, hämmästelin ja kummastelin itsekseni vitsin juonta. Siinä vaiheessa kun minäkin pääsin kärryille, oli muilla hauskaa minun kustannuksellani. Ystäväni selitti pöytäseurueelle minun olevani oikeasti blondi (olin tuolloin tummahiuksinen). 

Mille nauroimme tänään? 
Ystävälleni valkeni, että hän on istuttanut 75 tulppaaninsipulia väärinpäin maahan. Siinä porukalla googlailimme hänelle tulppaaninsipulinkuvaa ja ohjetta kumpi pää kuuluu tulla mullassa alaspäin ja kumpi ylöspäin. Hänen tajutessaan työn menneen hukkaan en voinut kuin naurun seasta koittaa sopertaa anteeksipyyntöä naurulleni. Jos tuo istutuskömmähdys olisi tapahtunut minulle itselleni, niin olisin varmasti itsekin todella harmissani tekemästäni turhasta istutustyöstä. 
No minkäs itselleni teen. Onneksi hän on itsekin huumori ihminen joten nauruni ei loukannut häntä sen enempää kuin se olisi loukannut minuakaan vastaavanlaisessa tilanteessa. 


Nauru tarttuu, kiukku tarttuu. Näinhän se sanotaan ja näinhän se on. Jotta kenellekään ei jää se kuva minusta, että olisin varsinainen kiusanhenki ja loukkaisin tarkoituksella muita, niin kyllä minultakin tilannetajua löytyy. 

Nauretaan kasvotusten mielummin kuin kenenkään selän takana. Eikö niin?

ÄRSYTTÄÄKÖ YSKIMINEN?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017



En varmaan ole ainoa jota sitkeän sinnikäs yskiminen ärsyttää. Varsinkin jos yskä on niin sinnikäs vieras, että se haittaa jo yöuniakin. 

Nyt kun ollaan jälleen syksyssä, kaikki tauditkin alkavat jylläämään oikein kilvan kanssa. Sitkeään yskimiseen ei tahdo löytyä kunnon apua ellei halua ryystää yskälääkettä pohjanmaan kautta. 

Meidän nuorimmaisella on todettu jo hyvin pienenä infektioastma joka kiusaa juuri näin syys/talviaikaan. Yskä kun alkaa niin sen loppu on todennäköisesti jossain huhtikuun paikkeilla. Voin kertoa, että kaikki vanhankansan ja varmaan myös uudenkin sukupolven keinot on kokeiltu lapsen sitkeään yöyskimiseen. Pahimmillaan iltarepertuaareihin tuhraantui äkkiä tunti jos toinenkin ja mitä niistä loppuviimein oli apua? No ei yhtään mitään, lapsi yski silti lähes koko yön.

Ja mitä kaikkea olemme siis kokeilleen:
Höyryhengitystä
Astmapiippua ja jotain toistakin astmalääkettä
Munkkitippoja
Korkealla tyynyllä nukkumista
Kostutin lapsen huoneessa
Vickiä hierottu niin rintaan kuin selkäänkin
Yskänlääkkeitä
Unohdinkohan vielä jotain? Todennäköisesti. 

Muutama vuosi sitten itse olin yhtä kammottavassa flunssassa lapsen kanssa, siinä sitä kilpaa köhittiin ja aamulla terveyskeskukseen raahautui itkusilmäinen äiti jonka kahden yön unisaldo oli viisi tuntia yhteensä. Kotia lähdin kohtuu tehokas yskänlääkeresepti kourassani mutta kyseistä lääkettä ei lapsille suositeltu sen sisältämien ainesosien vuoksi. No Codesan Comp takasi yskättömän yön minulle mutta entäs lapsi sitten...


Olin täysin unohtanut vinkin jonka olin saanut muutama vuosi sitten apteekista. Tuolloin olimme reissussa Lapissa ja jälleen neidillä kamala yskä. Ylläksen apteekista kyselin jotain yskänlääkettä avuksi lapsen öihin. Mitäpä luulette, sainko yskänlääkettä?
Mökille palasin ilman yskänlääkettä, mukanani pala letkua ja paperilappunen jossa oli ohje mitä sillä letkulla tulisi tehdä. 


Letkulla oli tarkoitus puhallella pulloon. No niinpä tietysti, miksi minä en tuota itse älynnyt? Toteutamme tuota tekniikkaa kuitenkin töissäkin kun asiakas pitää saada voimakkaasti yskimään. 

Mistä siis on kyse?

Pulloon puhallus- Vesi PEP tai vastapainepuhallus, jolla tehostetaan keuhkojen tuulettumista ja irroitetaan limaa keuhkoputkista. Kun ilmaa puhalletaan letkun kautta pullossa olevaan veteen, syntyy vastapaine, joka avaa kasaan painuneita pieniä keuhkoputkia. Ilmaa pääsee kiertoteitä keuhkoputkissa olevien limapaakkujen taakse, jolloin paine saa liman liikkeelle ja sitä on helpompi yskiä pois

VÄLINEET:
Iso pullo, vaikka tavallinen limsapullo, jonka pohjalla on vettä noin 10-15cm
muoviletku jonka halkaisija on noin 6-10mm (saa apteekista)


SUORITUS:
-Jos käytössäsi on keuhkoputkia avaava lääke, ota se annostusohjeen mukaisesti noin 15 minuuttia ennen puhalluksia

-Ota hyvä, rento istuma-asento. Voit pitää pulloa edessäsi pöydällä tai sylissäsi

-Vie letkun alapää pullon pohjalle veden alle

-Vedä keuhkot rauhallisesti nenän kautta täyteen ilmaa

-Puhalla pitkään ja kohtalaisen voimakkaasti ilmaa pulloon niin, että vesi kuplii kevyesti. Keuhkoja ei tarvitse puhaltaa ihan tyhjiksi

-Puhalla 10-15 kertaa peräkkäin. Tee kunkin puhallussarjan jälkeen muutamia yskäsyjä tai voimakkaita hönkäsyjä, niin että lima irtoaa. Pidä muutaman minuutin tauko ja toista puhallussarja 2-3 kertaa

-Tee puhalluksia useita kertoja päivässä, esim 3-5 kertaa muutaman tunnin välein. 

-Puhaltelun jälkeen on tärkeä puhdistaa välineet huolellisesti. 



Jälleen oli aika kaivella letku ja pullo esille ja siihen tytär onkin nyt viikon pari puhallellut ja yöt ovat olleet huomattavasti rauhallisempia. Ihan tarkoituksella jätin muut iltarepertuaarit väliin sillä niihin tuhrtautui ihan turhaa aikaa eikä niistä ollut  muutenkaan apua. 


Onko tämä tekniikka sinulle tuttu? Olisitko valmis kokeilemaan pulloon puhaltelua sen sijaan, että yskisit koko yön?
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -