torstai 26. tammikuuta 2017

KUKA MÄÄRÄÄ MITÄ LAPSI HARRASTAA?


Taas lapsiaiheinen postaus, sori. Jatkossa kirjoittelen taas muistakin aiheista, lupaan. Tuhannet kiitokset edellisen postauksen kommenteista sekä vinkeistä, niistä on otettu vaarin.

Mutta seuraavaan aiheeseen eli lasten harrastuksiin. 
Kuinka paljon harrastaminen on muuttunut siitä kun itse olin lapsi? Minusta hurjasti tai sitten itse harrastelin leikkimielisiä harrastuksia joissa käyminen oli lähestulkoon vapaaehtoista. 

Kun esikoinen tuli siihen ikään, että hän halusi lähteä luistelukouluun, olin ihan innoissani, intoni laantui hyvin pian tajutessani, että luistelukoulu tähtäsi jääkiekkoon ja sen myötä peleihin ja pelimatkoihin. Alkuun treenejä oli muutaman kerran viikossa mutta iän sekä taitojen karttuessa on treenikertojakin tullut huimat määrät lisää. 
Intoni ei siis laantunut siitä, että lapsi halusi pelata jääkiekkoa vaan se laantui lähinnä siitä, että minulle valkeni kuinka totista vääntämistä nykypäivänä harrastaminen olikaan. 
Harkoissa tulee käydä joka kerta  ja pois saat olla vain hyvän syyn vuoksi ja sellaista ei oikeastaan ole keksittykään kuin hyvä syy. 


Niin kauan kun lapsi haluaa ja jaksaa harrastaa, hän saa harrastaa ja kannustan häntä harrastuksessaan. Olen ollut monen moisissa talkoissa ja käyn niissä mielelläni, istun kisakatsomossa kannustamassa poikaa peleissä ja neitiä voimistelukisoissa.  

Viime vuonna esikoiselle tuli fiilis, että tämä on nyt nähty. Hän halusi laittaa luistimet naulaan ja lopettaa monen vuoden harrastuksensa jääkiekon parissa. Lopettamisasiasta oltiin puhuttu aikaisemminkin mutta lähinnä sivulauseessa, nyt lapsi tuntui olevan ihan tosissaan. Luistimet laitettiin naulaan ja valmentajalle ilmoitettiin, että tämä oli tässä. 



Viikonloppuna kotona huokaili tylsyydestään kärsivä lapsi joka halusi treenehin. Tässä kohtaan vihelsimme pelin poikki ja ilmoitimme, että sinä olet lopettanut ja sillä selvä, ees taas ei aleta soutamaan. Kaksi viikkoa lapsi kärvisteli kotona käymättä treeneissä, näkemättä kavereita. Kaverithan nimittäin olivat illat harkoissa ja viikonloput peleissä. Seuraavana maanantaina lakki nöyrästi kädessä lapsi meni kysymään valmentajaltaan, että saisiko hän palata takaisin. 
Tauko teki hyvää pojalle ja peli-into löytyi kun sai hetken miettiä mitä harrastukseltaan haluaa. 


Kuka määrää mitä lapsi harrastaa? Kenen vuoksi lapsi harrastaa, itsensä vai vanhempiensa vuoksi? Kyllä tuolla kaukalon laidalla on niitäkin vanhempia joista selvästi paistaa se pakottaminen. Lapsi ei enää itse löydä iloa harrastamisestaan mutta vanhemmat eivät anna lapsen lopettaa. Kaukalon laidalla karjutaan lapselle ohjeita ja huudetaan törkeyksiä. Uskokaa pois mutta näitäkin löytyy. Elääkö vanhempi tässä kohtaa omaa unelmaansa lapsen kautta?



Minusta harrastamisen kuuluu lähteä lapsesta, siitä että lapsella on kivaa ja harrastukseen mennään mielellään. 

Meillä neidin kanssa on kokeiltu harrastamisia ja menty lapsen toiveiden mukaan. Partio lopetettiin hyvin pian, koska se ei tuntunut missään vaiheessa mieluisalta. Monen vuoden voimisteluharrastus tuli nyt jouluna tiensä päähän, koska se alkoi maistumaan puulta. Tässä kohtaa minua harmitti todella paljon. Olin ylpeä tyttärestäni joka oli kehittynyt huomattavasti ja intoa voimistelulle vielä oli mutta ei enää joukkueessa. Lopettamisharmistusta lisäsi myös kalliilla hommatut kisapuvut jotka nyt roikkuvat kaapissa muistona. 

Mielestäni tärkeintä on se, että lapsen kanssa keskustellaan asiasta. Miksi lapsi haluaa harrastaa tai miksi lapsi haluaa lopettaa. Onko lopettamisen syynä kiusaaminen tai jokin muu ikävä asia. 
Kun Pipuna ilmoitti halustaan lopettaa voimistelun, sanoin että kausi vedetään loppuun sillä olin juuri maksanut syyskauden sekä kisapuvun. Myös valmentajalle oli ilmoitettu syyskaudesta, senkään vuoksi lopettaminen ei onnistunut siltä seisomalta kun lapsi sen minulle ilmoitti. 
Näin lapsi oppii kantamaan vastuunsa omista päätöksistään. 

Nykyään harrastaminen on varsin kallista hommaa eikä siihen joka perheellä ole edes varaa. Jossain vaiheessa kahden hoitajan perheelläkin tulee budjetti vastaan, jääkiekko ei nimittäin ole niitä halvimpia harrastuksia. 


Sekavaisen postaukseni loppusumma on mielestäni se, että lapsi on lähtökohtaisesti se jota pitää muistaa kuunnella mutta asioista on hyvä keskustella, ettei lapsella mene ees taas soutamiseksi asioiden suhteen. 

Tällä hetkellä kotoamme löytyy sangen onnellinen heppatyttö ja tästä ihanasta harrastuksesta saan kiittää upeaa työkaveriani joka mahdollistaa ratsastusharrastuksen edullisilla käyntikerroilla. 

Millaisia harrastuksia teidän perheestä lötyy?

40 kommenttia:

  1. Mä sain silloin aikoinani kauhean vääntämisen jälkeen luvan ratsastukseen. Jääkiekkoa olisin halunnut kans pelata, mutta Parkanossa ei likoille ollut kuin tyhmä ringette. Lentopalloa harrastin kans jonkun aikaa, mutta kyllästyin, kun en päässyt "sisäpiireihin". Nykyisin kaikki maksaa niin pirusti (tai jääkiekko on varmaan aina maksanut)...esim. silloin kun kävin ratsastamassa, tunti maksoi 30 MARKKAA! Nyt saisi pulittaa moninkertaisen hinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olisin halunnut lapsena ratsastaa mutta yh äidilläni ei ymmärrettävästikään ollut varaa siihen hommaan eikä hänen allergiansa vuoksi olisi muutenkaan onnistunut. No onneksi olen nyt aikuisena päässyt neidin kanssa heppahommailemaan <3
      Harrastaminen on nykyään ihan järkyttävän kallista hommaa.

      Poista
  2. Olen aina liikkunut lapsesta saakka ja vienyt lapsia myös liikunnan pariin. Harmi, että nykyisin liikkuminen on monilla lapsilla kovin vähäistä. Se vaikuttaa niin monella tapaa, että suosittelen kyllä kaikkia vanhempia viemään lapsia urheilun pariin. Minäkin kaivoin luistimet monen vuoden takaa esiin ja nyt olen koukussa luisteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans suositaan urheilemaan edes jonkin verran. Ihan liian helposti nykylapset jäävät sohvan nurkkaan makaamaan.
      Luistelu on kyllä kivaa puuhaa.

      Poista
  3. Meillä lapsista poika on harrastanut parkouria jääkiekkoa ja nyt yläasteelle mennessä ei enää jaksa/halua harrastaa mutta kaiken vapaa aikansa käyttää nykyään urheiluun ja mikä parasta ulkona oloon.Tyttö ei ole koskaan harrastanut mitään mutta kavereiden kanssa ovat olleet aktiivisia leipojia käsityöntekijöitä nykyään mielellään lueskelee ja perinyt hieman äitinsä geeniä sillä sisustusinto löytynyt neidistäkin <3
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on mahtavaa että harrastuksia on laidasta laitaan eikä vain urheilua. Leipominen ja muu kiva puuhastelu kavereiden kanssa on niin huippua.
      Ja sisustaminen, sen parempaa harrastusta ei olekaan <3
      Ihanaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  4. Eikö oo hauskaa, kun lapsi haluaa lopettaa ja sitten itsekin tajuaa, että ei oikeesti halua. Kaipaa vain vähän lepoa. Ihanaa viikonloppua ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä tosi onnellinen, että se kipinä sieltä pienen tauon jälkeen löytyi uudestaan. Nyt kun valmentaja vaihtui niin into kasvoi entisestään <3
      IHanaa viikonloppua sinullekin Ihanuus <3

      Poista
  5. Meillä jo aikuiset lapset ovat harrastaneet liikuntaa. Harrastusta on tuettu ja lapsia kannustettu.
    Kun lapsi on hieman vanhempi, hänen kanssaan voi jo keskustella raha-asioista ja häntä voi myös sitouttaa asiaan.
    Toki jos alkaa motivaatio olla nollassa niin lopettaminen voi olla parasta.
    Lätkäharrastusta nuorimmaisen kohdalla on jo 15 vuotta seurattu ja tuettu. Nykyään miesten joukkueessa pelaava poika on kasvanut harrastuksensa myötä monessa mielessä. Kaveriporukka on koostunut pelikavereista, mikä on pitänyt hänet pois "kartsalla iltaisin pyörimisestä".
    Lätkää voi myös harrastaa pelailu mielessä, jos ei kilpakiekkoon riitä motivaatio. Vanhemmat monesti haluavat lapsensa siihen 'ykkösjoukkueeseen', vaikkei siihen ehkä rahkeet riitä. Lapsen pitäisi nauttia harrastuksestaan ja saada onnistumisen kokemuksia.
    Ilon kautta!
    Leppoisaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä taka-ajatuksena tällä hetkellä on juuri tuo että pysyy pois sieltä kylältä kun alkaa olemaan sen ikäinen, että saattaisi alkaa pyörimään väärissä porukoissa. Niistä jos saan pidettyä pois niin olen onnellinen.
      Vanhemmilla menee joskus väärille poluille tuo lasten harrastus, ei enää muisteta miksi siellä harrastuksessa kuljetaan vaan voitto on tärkeintä mitä se ei minusta todellakaan ole. Harrastuksen kuuluu olla kivaa, ei vain voittoa.
      Ihanaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  6. Meillä lapset harrastaa enimmäkseen kotona :) Hiihtoa. luistelua, mäenlaskua ja kesäisin uintia joka päivä, kalastusta jne. Jos ovat halunneet harrastaa ollaan viety mm. kerhoihin. Liikuntakerho, ropekerho , srk-kerho. Niissä tapaavat ystäviä ja tekevät mieluisia juttuja. Meille nuo kaikki harrastukset ovat olleet ilmaisia kun juuri nuo kerhot eivät ole maksaneet mitään. Nyt kaksi pojista laskettelee mikä on kalliimpaa touhua mutta mielelläni vien heitä rinteille koska kannatan liikuntaa ja ulkoilua.
    Hyvää viikonloppua ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHanaa kun on noin monipuolisesti kaikkea kivaa puuhaa eikä vain makoilla sohvalla niin kuin nykyään moni tekee.
      Laskettelu on kyllä ihan mahtava harrastus vaan on se kyllä kallista. Koitamme käydä kerran pari talvessa rinteessä mutta se vaatii lähtöä jonnkein kauemmas kun tässä lähellä ei kunnon mäkiä ole. Tällekin talvelle ovat jo kovasti kyselleet että koska mentäis mäkeen.
      IHana viikonloppua sinullekin muru <3

      Poista
  7. Meillä on aina menty hyvin samansuuntaisesti kuin sinä, lapsi on saanut päättää, mutta päätöksestä on sitten myös pidetty kiinni. Eli isommat pojat tekivät aina ennen kauden alkua päätöksen, haluavatko pelata jääkiekkoa vaiko eivät ja sovittuna oli, että se kausi viedään läpi, uuden kauden alussa voi sitten taas harkita, haluaako jatkaa vaiko ei. Neiti harrasti kilpauintia monta vuotta ja oli hyvä siinä, halusi kuitenkin lopettaa kauden päätteeksi ja sillä mennään, vähän se äitiä ja isääkin harmitti, koska siihen lajiin olisi ollut luontaisia taipumuksia, mutta nyt meillä on onnellinen heppatyttö, joka ratsastaa, hoitaa hevosia jne. rakastaa tallia :). Nuorin ei harrasta mitään muuta kuin liikkumista äidin ja isän kanssa, ei ole halunnut mihinkään joukkueisiin tms. Nyt kyllä vähän mainitsi, että voisi kesällä lähteä jalkapalloa pelaamaan ja sinne toki mennään jos ajatus on vielä keväämmällä voimissaan.

    Minä ajattelen, että harrastuksestaan pitää nauttia, on kyseessä sitten aikuinen tai lapsi. Jos siitä ei enää nauti, niin on syytä pitää ainakin pieni paussi ja miettiä, mitä haluaa. Liikkua pitää joka tapauksessa, vaikkei mitään harrastaisikaan, siitä ei tingitä :)

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi kun lopetti tuon uimisen. Itselläkin harmitti ihan kamalasti kun neiti lopetti voimistelun, oli kuitenkin niin notkea ja tykkää edelleen voimistelusta. No pääasia että lapsi itse on päätökseensä tyytyväinen.
      Kyllä harrastus tosiaan pitää olla mieluisaa eikä missään nimessä pakkopullaa.
      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  8. Meillä on pääsääntöiseti menty lasten ehdoilla; pojat ovat omasta halustaan käyneet tanssikoulua ja telinevoimistelua, mutta löytyy myös judoa ja karatea, joka edelleen kuuluu jo aikuisen pojan harrastukseen. Judon toinen poika jätti, kun alettiin painostamaan kilpailuun, samoin jäi juniori paini. Miksi kaikki harrastukset painottaa kilpauluun? Eikö lapsi saa harrastaa vain harrastuksen vuoksi. Leikkimieliset kisat ovat hyviä, niin näkee kehityksen, mutta kun ryhdytään kullan kiilto silmissä vouhkaamaan, niin johan siitä menee riemu koko hommasta! Toisaalta nykyään tuntuu, etteä laset liikkuu vain harrastusten muodossa, omaehtoinen liikunta on jäänyt aika minimiin.
    Töissä puhuttiin yksi päivä juurikin aiheesta kenen vuoksi lapsi esim. pelaa lätkää???
    Tauot ovat hyviä ja mielestäni pitäisi olla suotavia. Juniori piti puolivuotta soittotaukoa, ja kyllä taas soitto sujuu!
    Hyvästä aiheesta kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on kokeiltu monenlaista. TUo on just se mikä minua kummastuttaa nykyään että kaikissa harrastuksissa pitää tähdätä kisoihin jne... Miksi??
      Tauot on varmasti jokaiselle hyväksi, siinä saa miettiä mitä haluaa ja mitä ei.

      Poista
  9. Teinit ovat kukin löytäneet lajinsa itse.
    Kaksi seinäkiipeilee, näistä toinen hyvinkin päämääräisesti ja valmennettuna.
    Kaksi tanssii; toinen kansantansseja, jo useamman vuoden ajan, ja ohjaa itsekin nuorempiaan. Toinen opettelee lavatansseja vanhojentanssikurssin innostamana (tätä en olisi ikinä uskonut)

    Mikään niistä harrastuksista tai lajeista, joita me vanhemmat olemme ehdottaneet - vaikka lapsen pyynnöstäkin - ei ole jatkunut kovinkaan pitkään.
    Mukavaa on kaikilla silti ollut kokeillessaan erilaisia juttuja musiikista, sirkuksesta, eri tanssigenreista alkaen.

    Onneksi olemme näissä kalliimmissakin vaihtoehdoissa (esim. musiikkiharrastus) onnistuneet löytämään halpaversion, jonka puitteissa on ollut mahdollista kokeilla ja tutustua juttuun, joka jo lähtökohtaisesti lapsen luonteen vastainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi seinäkiipeily on niin huippua, käytiin kerran koko perheellä kokeilemassa ja tykättiin todella paljon.
      Harrastaminen on nykyään ihan kamalan kallista mutta onneksi löytyy myös niitä monia vaihtoehtoja. Itsekin etsin neidille tuota tallihommaa niin kauan että löytyi itselle ja lompakolle mieluinen paikka ja sehän löytyikin yllättävän helpolla.

      Poista
  10. Täällä kans menty samoin periaattein kuin teilläkin. Jos maksut on kaudesta maksettu, niin käydään se ainakin kunnialla loppuun ja näin oppii samalla vastuuta, ettei voi vain aina lopettaa ja aloittaa uuden...koska nykyään kaikki maksaa kauheasti. Ite olen ollut aina, että lasten harrastukset menee omien harrastusten edelle ja talkoita on monessa porukassa joutunut tekemään, baletissa, lentopallossa, jalkapallossa... harmi vain, näissäkin tuntuu että samat ihmiset aina talkoilee. On ihanan nähdä kun lapsi löytää sellaisen harrastuksen missä innolla mukana, meillä nyt on jalkapallo ja tankotanssi. Kummassakin hyvät puolensa. Joukkuelajissa tulee se toisen huomioon ottaminen ja ryhmähenki ja tankotanssissa olet itse vastuussa omista tekemisistä ja harjoittelusta. Itse haluasin alkaa harrastaan ratsastusta, mutta täällä maksaa 30 euroa/tunti...niin laskin tossa että 10 kertaa on jo 300 euroa, niin sillä rahalla käyn pienen ulkomaanreissun :) ...nämä on näitä valintoja. Jos löytäsi jonkun kaverin jolla hevonen, että sais vähän edullisemmin käydä ratsastamassa vaikka kerran viikossa, niin silloin voisin kyllä alkaa ratsastamaan. ihanaa viikonloppua sinne ja sunnuntaina nähdään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeää on että lapsi oppii itsekin kantamaan vastuuta, jos jotain alotettaan niin siellä sit hetki ainakin ollaan, ainakin sen verran mitä maksu on kattanut. Miksiköhän osa talkoilee ja osa ei. Meillä oli vuosi sitten talkoot neidin harrastuksesta ja yhdet ja saman naiset veti ne hommat alusta loppuun saakka ja loput nautti sit siitä mitä niillä rahoilla kustannettiin. Kyllä hieman otti päästä.

      Poista
  11. Olipa hyvä tuo lätkähommeli, että otti hieman etäisyyttä, niin näki harrastuksen hyvät puolet uudessa valossa. Opettavainen kokemus, jonkalaista meidän aikuistenkin on hyvä harjoittaa ajoittain. Olen aivan samaa mieltä ja jos vanhempi aidosti tuntee lapsensa ja on hyvä keskusteluyhteys niin asioista voi keskustella lapsen kanssa ja kuulostella milloin harrastus on ilo ja milloin vanhempia miellyttävä pakko. Meillä on harrastettu vaikka mitä, myös ratsastusta miltei pari vuotta ja 3-vuotta askartelukerhoa, mikä oli tälle epäaskartelevaiselle äidille ihan utopistinen juttu. :)

    On teillä notkea tyttö, voi vinde. Ihanaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoisin niin nähdä sinut askartelemassa. Se taas on juttu josta me Pipunan kanssa tykättään tosi tosi paljon.
      Ja se ratsastus <3 ei varmaan tarvi muuta sanoakaan :)
      IHanaa viikonloppua muru <3

      Poista
  12. Mielestäni halu harrastaa täytyy lähteä juurikin lapsesta. Ja, tuo on aivan totta että nykyään harrastaminen on jo hyvin pienenä kovin totista. Ja, kun niin nuorena tulee valita se oma laji. Ei voi siis käydä vain jokatoisissa treeneissä, vaan kun harrastat niin osallistut kaikkeen. Toisinaan lapsen harrastus myös sitoo koko perheen, varsinkin kesäisin koen että perheen yhteinen tekeminen ja muut lapset jäävät ns paitsioon, kun yhden lapsen harrastus vie niin paljon aikaa. No, katsotaan miten tilanne muuttuu vuosienmyötä, otetaanko äitiä enää mukaan pelireissuille. Mutta, lapsen tukeminen ja kannustaminen harrastukseen on tärkeää.
    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuossa olen samaa mieltä, että harrastuksesta on nykyään tehty ihan liian vakavaa. Omassa lapsuudessa sitä käytiin harrastamassa kun se oli kivaa ja lopetettiiin jos se siltä tuntui.
      Tuo sama on itselläkin väsyttänyt mieltä kun lapsen harrastus vie niin paljon aikaa myös muulta perheeltä mutta koitan sujuvasti tasapainoilla molempien harrastusten välillä. Nyt kun neiti lopetti voimistelun niin kuskaamiset väheni hurjasti, ei harmita yhtään.
      Ihanaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  13. Meullä kans lapset itse aikanaan päättivät, mitä harrastavat ja hyvä niin :)

    Nykyään on paljon kalliimpaa harrastaa kuin ennen.

    Kaikkea hyvää viikonloppuusi ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se lasten pitää itse saada päättää mitä harrastaa vai harrastaako ollenkaan. Itse en lapsena juurikaan innostunut harrastuksista ennenkuin vasta myöhemmällä iällä ja sen jälkeen niitä onkin piisannut :D
      Harrastaminen on kyllä ihan kamalan kallista :/
      Ihanaa viikonloppua ihana Sari <3

      Poista
  14. Mie olen vielä päättänyt mitä minun neiti harrastaa, mutta ikä se on nyt joka merkkaa. On tykännyt Liikkarista jonka aloitti syksyllä. Itse saa päättää jos tahtoo jotain alkaa harrastamaan. Ehkä raha voi joissain harrastuksissa olla este.. Mukavaa se on lapsen kanssa liikkua,edes luistimilla tai pulkkamäessä.. :) Ihanaa viikonloppua :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuossa iässä vanhemmat on niitä jotka ohjaa lasta harrastuksen tielle, niin kuin minäkin vein Pipunaa voimisteluun hänen ollessa muistaakseni 4vee.
      Pojan kohdalla oli selvää, että kiekkoiluun mennään, hänhän melkein syntyi maila kädessä ja se kädessä mentiin ihan joka paikkaan <3
      Nykyään harrastamiset maksaa ihan kamalasti. eilen juttelin salilla erään äidin kanssa ja hänen poikansa pelaa OLS.ssa sählyä, kuukausimaksu heillä oli 200€ huh heijaa :/
      Ihanaa viikonloppua teillekin ja terkut muullekin perheelle <3

      Poista
    2. Katsotaan mikä on se harrastus mihin neiti aikanaan ryhtyy.. On vain kallis,nuin kallista en pystyisi ylläpitämään..
      Onneksi löytyy niitäkin harrastuksia joissa ei ole korkeat kulut.. Kiitos ja kerron <3

      Poista
  15. Tuo tauko teki näköjään pojalle tosi hyvää, väsyy ne lapsetkin ♥ Mä olen itse harrastanut vasta nuorena ja vaihtelevasti, en ole vaatinut omianikaan harrastamaan. Kaikki lapsistani ovat kokeilleet joitakin harrastuksia mutta kellekään ei ole jäänyt samat harrastukset pysyviksi.Lapsia kuunnellen olen aina ohjaillut ja Jari Sinkkosen sanoin, lapsesta jolla ei ole ollut harrastuksia, on vaarassa tulla ihan normaali aikuinen :D Kuten minusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko teki selvästi hyvää :)
      Itse aloin harrastamaan säännöllisesti vasta 16v hujakoilla, sitä ennen kokeilin monia juttuja mutta mikään ei jäänyt pysyväksi.
      Tuo Sinkkosen ohje on kyllä ihan mahtava.
      Minusta nykyään harrastukset on ihan liian vakavalla asenteella :/

      Poista
  16. Täällä on kaksi lasta, nuorempi harrastaa partiota, joka on tällä hetkellä ihan lemppariharrastus.Lisäksi on yksi liikuntaharrastus ja kokkikerho. Hän on ollut melko avoin kokeilemaan kaikkea ja sen olenkin suonut. Saa nähdä mitä ens vuonna, varmaan ainakin partio.

    Teinin kanssa on ollut myös vuosien varrella monenlaista. Milloin jalkapallo, milloin sähly. Vuosi sitten innostui lukkopainista ja onkin innokkaasti käynyt harrastamassa monta kertaa viikossa. Vasta oli eka kisat ja kyllä siellä mietin harrastaako lapsi vai vanhempi kun tatamin laidalla vanhempi huutaa naama punaisena ohjeita lapselle kuinka voisi voittaa vastustajan. Osa kilpailijoista todella nuoria lapsia. Huh hei...
    Kiitos kivasta postauksesta, mukava aina lukea miten muissa perheissä menetellään ja lukea muidenkin kommentteja aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHanaa, että teillä tuo partio kolahti M.lle. Mua harmitti ihan hirveästi kun Pipuna ei siitä tykännytkään kun se olisi niin neidin näköinen harrastus. Ehkä jos hänet veisi sinne nyt uudelleen niin saattaisi tykätäkin. Tuo ekaluokka kun muutenkin oli hankalaa aikaa niin saattoi olla syynä lopettamiseen.
      Kehuinkin P.lle M.n menestystä kisoissa, aivan mahtavaa kun vihdoin löytyi joku harrastus mistä poika tykkää <3
      IHanaa kun jätit kommenttia Ystävä rakas <3

      Poista
  17. Mahtava postaus, eikä vähiten siksi, että meillä on myös jääkiekkojuniori.
    Meillä poika ei ole vielä kertaakaan sanonut, ettei halua harkkoihin, tai että lopettaisi. Hän jopa käy apuvalmentamassa nuorempiaan, mutta voin sanoa, että koska jääkiekko on niin iso osa meidän elämää, pelkään oikeasti sitä päivää jos ja kun poika ei enää pelaa. Siitä tulee taatusti iso tyhjiö.
    Tottakai hän saa sen itse päättää omat harrastuksensa ja niihin kannustetaan, mutta mielestäni pakottaa ei saa, siitä ei seuraa hyvää, olen nähnyt tämänkin puolen sivusta katsojana.

    Täytyy ihailla junioriasi, siitä että sanoi suoraan, että nyt ei enää halua ja jaksa ja toisaaltaa sen, että hän meni itse valmentajan luokse pyytämään päästä takaisin joukkueeseen <3

    Oikein ihania kiekkohetkiä teille ja ei sitä ikinä tiedä vaikka hallilla tavattaisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat ajatukset täälläkin, että entäs jos poika haluaakin lopettaa. Äidin tähtäimethän ei ole sen suuremmat kuin NHL :)
      Pitäähän sitä tavotteita olla heh heh
      Harrastetaanko me samalla hallilla, eiku siis harrastaako pojat samalla hallilla?? Pitäähän meidän sit treffata ehdottomasti jos asutaan samalla paikkakunnalla.

      Poista
    2. Ihana kun on niin samat ajatukset :D <3
      Itseasiassa, ei asuta samassa kaupungissa, vaan ilmeisesti aika kaukanakin,me Espoossa, mutta kun näitä vieraspelimatkoja aina tulee, niin ajattelin, että jos siinä vaiheessa törmätään:) Oli kieltämättä huonosti ilmaistu minulta, sori.

      Poista
  18. Tosi hyvä, että teidän lapset on löytäneet mukavia harrastuksia. Tärkeintähän se on mitä lapsi itse haluaa, en hentoisi koskaan pakottaa lasta mihinkään harrastukseen minne ei itse haluaisi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  19. Jep, harrastaminen on nykyisin kallista ja turhan totista. Ilo on monesta jutusta mennyt.

    VastaaPoista
  20. Meillä lapset ovat itse saaneet päättää harrastuksistaan, mutta tietynlaista sitoutumista on sitten edellytetty. Etenkin jos kyseessä on yhtään kalliimpi harrastus. Kun emme itse ole liikkuvaisia ihmisiä, emme edellytä välttämättä urheiluharrastusta. Neiti harrasti kolme vuotta kuvataidekerhoa, mutta se tuli jossain kohtaa tiensä päähän. Varmaan siksi, kun sinne tuli liikaa luokkakavereita. Se ei ollut enää riittävän erilaista koulupäiviin verrattuna, kun samat naamat oli sekä koulussa että kuviksessa.

    Muuton yhteydessä tuli tarve vaihtaa heppatallia. Innolla mentiin uudelle isolle tallille, jossa lämmitetyt maneesit jne. Mutta opettajapa ei ollutkaan ihan samanlainen kuin vanha, joten neiti ilmoitti, ettei enää käy tuolla tallilla. Sovimme kuitenkin, että käy tuntihinnalla muutaman kerran, josko siihen tottuisi. Toinen kerta kun koitti, huudon kanssa sinne tallille mentiin. Emme halunneet hänelle antaa tässä kohtaa sananvaltaa, koska kyseessä on vain uuteen tilanteeseen ja ihmiseen tottuminen. Illalla tallilta tuli kotiin iloinen heppatyttö, joka ilmoitti jatkavansa tuolla tallilla... Joskus me vanhemmat vain olemme oikeassa :D

    VastaaPoista
  21. Harrastaminen on kyllä tosiaan ihan järkyttävän kallista. Jääkiekko taitaa olla aika korkealla keulilla siinä listauksessa... ei tule kuluja pelkistä jäävuorista, seuramaksuista ja pelimatkoista, vaan tarvitaan myös kalliit varusteet, joista lapset ja nuoret kasvaa hurjan nopeasti ulos.

    Toki fakta on se, että kaikkiin harrastuksiin ei kaikilla ole varaa, mutta kyllä minä silti toivoisin, että se valinta harrastaa lähtisi aina lapsesta itsestään. Minä valmensin seitsemän vuotta nuoria kilpacheerleadereita (välillä 5-vuotiaita mikroja, välillä 15+ vuotiaita senioreita) ja kyllä sitä valmentaessa näkee sen, miten erilaisista lähtökohdista innostuksen suhteen lapsia harrastuksen pariin tulee. Toki tuo cheeleading on sellainen laji, johon vanhemmat harvemmin tuputtavat lapsiaan, mutta tuntui sille, että jotkut tulivat kaveripaineen takia, vaikkei omaa intoa harrastaa olisikaan. Tietysti parasta oli aina se, kun onnistui istuttamaan se oikean innostuksen kipinän johonkin lapseen, joka ei alkuun vaikuttanut innostuneelta ollenkaan :)

    Omalla harrastushistoriallani muistan sen, että mua toisinaan harmitti, kun mulle ei löytnyt mieleistä harrastusta lapsena. Mun isoveli pelasi jääkiekkoa (ja muistan muuten sieltäkin ne muutamat vanhemmat jotka haukkui ja kirosi ja lähti katsomosta jos oma poika ei pelannut hyvin) ja musta tuntui toisinaan sille, että veljen kallis ja aikaavievä harrastus oli tärkeämpää kuin mulle mieleisen harrastuksen löytäminen. Kokeilin taitoluistelua ja tykkäsin, mutta sitten mun ikäluokalle ei enää jatkunut ryhmää, joten siihen kuoli sekin. Meillä oli kavereiden kanssa "tanssikerho", jossa koulun saliin varatulla vuorolla keksittiin koreografioita. Olin vasta yläasteella, kun mulle aukeni mahdollisuus lähteä cheerleadingin pariin ja sille tielle jäin. Silti silloinkin oli joskus sellainen olo, ettei mun vanhemmat ottaneet sitä harrastusta yhtä tosissaan kuin veljen jääkiekon... no, eipä sillä. Kyllä mulle aina maksettiin kisamatkat ja varusteet ja käytiin näytöksissä :) <3

    Mun mies olisi nuorempana halunnut pelata jääkiekkoa (kuten hänenkin isoveljensä), mutta vanhemmat eivät antaneet, koska se oli niin kallista ja oli jo isoveljen lätkä maksettavana. Hän sitten joutui tyytymään salibandyyn ja hyvin siinä pärjäsikin, kun pelasi vuosia miesten Salibandyliigassa (siis SM-tasolla) asti. Siinä menestymisestä huolimatta kyllä sitä edelleen kaihertaa se, että veljen jääkiekko meni hänen harrastustensa edelle. Tottahan se on, että olisi voinut olla mahdollisuudet pärjätä lätkässäkin.

    Eli ehkä mun mielipide siihen, kuka päättää mitä lapset harrastaa on, että toivottavasti lapset löytävät itse innostavan harrastuksen ja toivottavasti vanhemmat ovat siinä tukemassa ja kannustamassa ja opettamassa sitä, että valinnoistaan on pidettävä kiinni (tai kannettava itse mielenmuutoksesta vastuu).. just niin kuin teilläkin. Ja kaikkeen ei ole kaikilla varaa, eikä tarvitse ollakaan, mutta toivottavasti jokaiselle löytyisi mieleinen harrastus joka sopii budjettiin. Ja minun ja mieheni "traumojen" jäljiltä, jos meille joskus tulee lapsia niin pidetään kyllä huoli siitä, ettei pikkusisarus jää paitsi isomman sisaruksen harrastuksen takia :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-