sunnuntai 12. helmikuuta 2017

AIKUINEN ÄLYPUHELIMEN ORJANA


Jos lapsilla ja nuorilla olisi nykyään parantamisen varaa ulkoilussa, liikunnassa ja kavereiden kanssa olossa niin saadaan me aikuisetkin vilkaista sinne peiliin. "Kyllä ennen kaikki oli toisin"-kortti olisi tässä vaiheessa hyvä vetää esille. 

Milloin viimeksi olet esimerkiksi soittanut hyvälle ystävällesi tai äidillesi ja kysynyt mitä hänelle kuuluu? Tai milloin viimeksi sinulle on soitettu ja kysytty mitä sinulle kuuluu? Eihän nykyään tarvitse kenellekään soittaa kun ne kuulumiset voi lukea veispuukista. Surullista. 


Kyllähän se kännykkä on välillä ihan liikaa liimautunut omaankin käteeni ja jos ei kavereiden kanssa vatsappeja lähetellä niin ainakin pitää katsoa ilta sanomien sivut jos sinne olisi tullut jotain todella tärkeää ja ajankohtaista. 
Töissä pidän kännykkää kaapissa, sillä jos se olisi minulla taskussa niin aivan liian automaattisesti sitä tulee kytättyä tuon tuostakin. 

Koska haluan antaa lapsille parempaa esimerkkiä ja olla kotona läsnä, enkä vain puhelimeen tuijottava äiti niin olenkin pitkään pyrkinyt vähentämään somessa roikkumista. Näin ollen voinkin hyvällä omalla tunnolla komentaa murkkua laittamaan kännykkää pois ja tekemään välillä jotain muutakin. Tästähän meillä väännetäänkin kättä ihan joka päivä. 


Kuinka käyttäydyt muiden seurassa? Pitääkö kännykkää selata tuon tuostakin vai kunnioitatko ystäväsi seuraa ja annat puhelimen olla laukun pohjalla? 
Muutaman kerran olen ollut lounaalla ystäväni kanssa ja lähes koko lounaan ajan hän selasi puhelintaan. Siellä oli varmasti todella mielenkiintoista tutkittavaa joka olisi kadonnut tuona aikana kun olimme viettämässä yhdessä aikaa. 
Tuollainen käytös on mielestäni loukkaavaa ja mieleen tuleekin ajatus, että olenko todellakin noin tylsää seuraa. 
Itse pyrin olemaan tarkkana siinä, että kunnioitan ystäväni läsnäoloa enkä kyttäile puhelintani, mutta ihan varmasti olen itsekin joskus sortunut kurkkaamaan viestejä hieman väärään aikaan. 

Kuinka koukuttavaa tämä nykymeno onkin. 

Olen tehnyt sen linjauksen, että jos olen puhelimessa käydessäni kaupassa, lopetan puhelun ennen kassalle tuloa. Minusta asiakastapelvelijan työtä kuuluu arvostaa ja olla sen hetken läsnä kun olen kassalla. 
Tarvitseeko julkisilla paikoilla yleensäkään puhelimeen puhua suureen ääneen. Ei kaikkia välttämättä kiinnosta kuulla toisten puheluita. 


Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen itsekin ihan liian puhelimen orja ja haluaisinkin vähentää entisestään puhelimessa roikkumista. Oman kännykkäriippuvuuteni lisäksi toivoisin, että mieheni vähentäisi reilusti puhelimella oloa. 

Millaisia tilanteita sinulla on ollut kyseistä aiheesta? Kuinka pahasti puhelin on liimautunut sinun käteesi?

Kiitos ystävälleni joka suostui kännykkänsä kanssa malliksi postaustani varten. 

20 kommenttia:

  1. Voi,sama synti minulla. Olen yrittänyt ja pitänyt puhelittomia päiviä.
    Mieheni viettää puhelimen kanssa liikaa aikaa ja se kyllä harmittaa silloin tällöin,riippuu missä olemme..
    Jos istun ystävän/ ystävien kanssa kahvilla tai syömässä en uppoudu puhelimeen vaan vilkaisin ehkä olisiko kaivattu.. Pyrin olemaan niiden ihmisten seurassa juuri sillä hetkellä..
    Töissä puhelin on taskussa jotta näen pian jos minua on tavoiteltu päiväkodista tai työasioissa.
    Ihanaa tulevaa viikkoa :) Pääsin hypistelemään uusia Tupperwara esineitä..:)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin ruvennut ärsyttämään kun pitää olla niin kiinni puhelimessa. Yksi päivä unohdin vahingossa puhelimen kotiin työpäiväksi. Täytyy sanoa että oli vähän orpo olo. Mieleen tuli heti että jos auto jättää välille tai lapsi sairastuu koulupäivänä niin ei saa kiinni. Me asutaan kaukana asutuksesta ja olen joskus jäänyt autolla välille. Onneksi oli silloin puhelin matkassa sillä matkaa lähimpään taloon oli paljon. Muuten olen tarkoituksella vähentänyt puhelimen käyttöä enkä todellakaan pidä sitä nenän edessä jos ollaan ystävien kanssa. Tämä oli erittäin hyvä postaus ja ajankohtainen. Iso kiitos <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus!
    Meilläkin havahdutaan tuon tuosta siihen totuuteen että koulun ja työpöivän jälkeen koko perhe vain somettaa tai surffaa netissä! Se viiltää välillä sydäntä.
    Enemmän liikuntaa, perheen yhteisiä hetkiä, niitä tarvitaan ja ne ovat ihan itsestä kiinni miten ne toteutetaan!
    Ja kyllä, se kännykkä on ihan liikaa minunkin sormissani, joka päivä.

    VastaaPoista
  4. Voi miten hyvä postaus! Tunnustan ja häpeän, että itsekin tulee aivan liikaa tuijotettua tuota kännykkää. Ja peiliin saan katsoa itsekin, sillä aivan liian lepsu olin omien lasteni kanssa. Varsinkin poikaa on aina kiinnostanut tietotekniikka, jo ihan pienestä ja liikaa annoimme hänen siellä olla...Nyt se on myöhäistä kun on jo aikuinen vaikka kyllä edelleen huomautan että puhelin pois!

    VastaaPoista
  5. Totta puhut! Itse en facebookissa ole. Se on pieni vastalauseeni some-riippuvuutta vastaan. Sanonkin aina, että haluan panostaa face to face-suhteisiin. Itselleni kännykkä on pääosin puheluita varten. Toki luen myös blogeja kännykällä.
    Olen opetellut sanomaan, että soitan myöhemmin, jos olen esim kaupassa. Töissä puhelin on kaapissani ja katson vain tauolla, onko tullut puheluita.
    Hyvä aihe sinulla. Itse yritän olla olematta kapulan kimpussa koko ajan, mutta sehän on tietty minun valintani.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, toi on hatun noston arvoinen asia ettei ole liittynyt jokaiseen some kanavaan mitä tarjolla on. Itse olen facessa mutta käyn siellä nykyään aika harvoin. lähinnä se on minulla enää blogin vuoksi.
      Ihanaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  6. Kun ollaan ystävien seurassa niin silloin kännykkää ei räplätä. Itse koen sen loukkaukseksi jos esim joku meillä kahvipöydässä ollessa räplää lakkaamatta kännykkää :( Itelläkin kyllä on kännykän käyttö lisääntynyt roimasti kun toissa syksynä ostin paremman kännykän mutta pidän sen poissa silmistä jos vietän aikaa kaverin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että se on todella loukkaavaa jos toinen vaan tutkii kännykkää kun voisi jutella ystävän kanssa. Ennen tässä asiassa oli helpompaa kun oli vain lankapuhelimet ja megakalliit puhelinlaskut.

      Poista
  7. Et ole ainoa! Onhan se ihan kamalaa, kun tää vekotin on joka puolella mukana! Huoh! Mä oon yrittänyt pitää puhelimen kaapissa kotona ollessa tai sen ajan, kun mini on hereillä. Iltaisin voin tehdä mitä lystään, mutta hänen kanssaan en halua tosiaan roikku koko ajan somessa. On tää nykyaika....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, aina paikalla ja aina mukana. Itse haluan kyllä ettei lapsilla tuu sellainen olo että äitiä kiinnostaa vain puhelimessa olevat asiat.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus Ninni! Ja muistutus..aivan liikaa tulee kytättyä kännykkää. Joka välissä pitää tarkistaa face ja insta. Toki teen välillä päätöksen, että tänään en puhelinta vilkuile ja pysynkin siinä. Mutta välillä on päiviä,että känny on liimautunut käteeni:D Jos meillä on vieraita tai olen ystävien seurassa, niin silloin en kyllä kännyä vilkuile. Se ei ole soveliasta, kuten kirjoitit. Minullakin kännykkä pysyy töissä pukukopissa. Koululaisen someaikaa vahdin kyllä ja siinä on omat sääntönsä..mutta parempi esimerkki voisin olla. Aion parantaa tuossa asiassa:) Mukavaa viikkoa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama täällä, aina sitä pitää kytätä että oisko tullu viestiä jne..
      Vieraiden läsnäollessa en välttämättä edes vastaa puhelimeen tai jos vastaan niin sanon että meillä on vieraita, mie soittelen myöhemmin.
      Parannetaanko yhdessä tapamme? :)

      Poista
  9. Postaus iski ja kovaa. Täällä yksi joka tunnistaa liikaa puhelimen kanssa räpläämisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös mutta tietyissä tilanteissa älyän pitää puhelimen hiljaisella ja laukun pohjalla.

      Poista
  10. Myönnän luuri on käteni jatke, tunnustan ja häpeän... Täytyy taas kiinnittää asiaan huomiota. <3 Muiskuja Nanni ja ajankohtainen postaus <3

    VastaaPoista
  11. Huh, kun omaatuntoa kolkuttaa nyt ihan hirmuisesti :( Veikkaan, jos olisin töissä, en ihan näin some-riippuvainen olisi. Mutta mitä mä nytkään tekisin yksin kotona, kuin roikun blogeissa ja instassa. Yritän kyllä vältellä ystävien seurassa jatkuvaa puhelimen räpläämistä. Perjantaina oli ystävän kanssa kahvilla ja elokuvissa. Olisi ollut kiva tehdä someen päivityksiä, mutta meillä oli vaan niin paljon juteltavaa, etten ehtinyt. Eikä tuo nyt sitten harmittanut yhtään. Ystäväni ei tosin oo somessa mitenkään, eli ehkä silläkin on osuutta asiaan.

    Meillä on yksi ystäväperhe, jonka isähenkilö räplää koko ajan puhelinta tai tablettia. Aina sieltä muka pitää tarkistaa jotain keskustelun tueksi. Miten ennen osattiin keskustella?? Enkä muuten tykkää myöskään siitä, kun olen kylässä, ja siellä on telkkari päällä eikä kukaan sitä katso.

    Aurinkoista uutta viikkoa ihku <3

    VastaaPoista
  12. Hyvä postaus. En ole kännykkäriippuvainen...välillä en edes muista mihin olen sen jättänyt =). Se on kyl törkeetä, jos tullaan vaikka kylään tms., niin sit sitä kännykkää räplätään koko ajan ja unohdetaan muu maailma. Meillä on töissä kännykän käyttökielto (myös tauoilla, ellei sitten ole soittamista esim. lääkäriin)...olen itsekin tehnyt silloin tällöin syntiä, mutta on se kumma, että jotkut ei pärjää yhtäkään kokonaista työpäivää ilman sitä luuria.

    VastaaPoista
  13. Pystyn olemaan kännykkä kädessä vaikka puolipäivää, mutta myös ilman vaikka koko päivän. Ystäviä tavatessa monesti jopa unohdan koko härpäkkeen olemassa olon, keskityn vain ystäviini...tosin kuvia sieltä tulee näytettyä, mutta somet pysyy kiinni!
    Kotona Lapset on tietoisia, että kun äiti on koneella/kännyllä hekin saa olla, mutta kun lopetan, niin loppuu aika niilläkin ;) Sitten tehdäänkin taas jotain yhdessä...yksi parhaita hetkiä Juniorin kanssa on illalla sohvalla lähekkäin kyhnäily ja katselemme instasta kauniita kuvia ja hauskoja eläinjuttuja, niitä sitten näytämme toisillemme nauraen, ihastellen ja höpöttäen, monesti Likkakin liittyy seuraan.Isojen lasten iltasadun korvike?
    Facesta olin pois varmaan viisi vuotta, mutta tein nyt viime kesänä sivut ihan blogin vuoksi. Se riittää minulle.

    VastaaPoista
  14. Kyllähän tuo puhelin on pahe, kuten muukin riippuivaisuutta aiheuttava asia...Kiva postaus! Ihanaa päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä pitäis tuosta puhelimesta myös päästä eroon, tai ainakin vähemmälle.

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-