sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

KADONNEEN ITSETUNNON METSÄSTYSTÄ!

Muutama viikko sitten alakulo nosti päätään ihan maksimisykkeillä. Onko kyseessä paljon puhuttu kevätväsymys vai voisiko syyttää enemmänkin pitkän talven jälkeistä energian vähyyttä? No se ja sama, olipa syy mikä tahansa niin meikältä on olleet mehut pois aika pitkälti. 
Veikkaanpa, etten todellakaan ole ainoa jolla fiilis on kaikkea muuta kuin kevätauringon energinen. Todellakin nautin keväästä ja tulevasta kesästä mutta auringonsäteet eivät tunnu lisäävän virtaa vaikka niin voisi helposti luullakin. Surkeista yöunista saa kiittää kun päätä jyskyttää ja päivät tuntuvat entistäkin raskaammilta. Tämäkin viikonloppu on mennyt päiväunia nukkuessa ja silti väsyttää. 


Alakulo ei ole ainoa josta olen joutunut kärsimään. Huono itsetunto, tiedätkö tuon tunteen? "En ole mitään, minusta ei kukaan tykkää, tämänkin joku toinen tekisi varmasti paremmin, ei ole ketään kenelle soittaisin kun tuskin ketään mun ajatukset kiinnostaa". Tässä muutama ajatus muiden muassa jotka ovat pääni sisällä huudelleet. Välillä tuntuu kuin pääni sisällä asustaisi kaksi tyyppiä, se hyvis ja se pahis. Tiedäthän sen hyviksen, se on se järjen ääni joka sanoo, ettei ajatukseni itseni surkeudesta ole tosia, se tsemppaa minua ja vakuttelee, että oot ihan hyvä tyyppi ja kyllä susta tykätään, tykätään ihan oikeesti. Mutta mitäpäs sitten kun se pahiksen ääni on niin pirskatin paljon kovempi. Mihin ihmeen megafoniin se huutaa kun se hautaa hyviksen pienellä nippauksella kaatopaikalle. Sinne meni ne hyvät ajatukset itsestäni. Korvissa kaikuu vain kovaan ääneen niitä epätoivoisia itsensä solvaavia lauseita.
Eräänä päivänä ajelin töistä kotiin ja fiilis oli valmiiksi jo hieman apea, hieman ehkä jo itketti mutta hyvis koitti tsempata taustalla. Fiilis kohenikin hieman ja ajattelin, että hei nyt on kevät ja mielettömän ihana ilma. Kesää kohti mennään eikä tässä ole mitään aihetta synkistelyyn. Kaverille lähetetty tekstari "mennäänks salille?" ja siihen saatu kieltävä vastaus romutti totaalisesti loppu päivän ja loppu viikon. Astuin kotia totaalisen synkällä mielellä, kiukun ja itsesäälin sekamelskassa. Hain lohtua puolisolta ja kyselin josko hänestä saisi salikaveria. Mies oli treeninsä ehtinyt treenata. Kiitos ja kumarrus, se oli sitten siinä. Vaikka järjen ääni sanoi, ettei näillä kahdella kieltävällä vastauksella ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö minusta tykättäisi, toinen oli sairaana ja toinen oli treeninsä treenannut. Siinä vaiheessa kun itsetunto on muutenkin pakannut matkalaukkunsa ja lähtenyt kaukomaille niin turhaa siinä on enää vakuutella itselleen muuta. Pahis nauraa paskaista nauruaan pääni sisällä ja lietsoo oloani entistä surkeammaksi. Itsesääli ja itku on siinä vaiheessa taattua. 
Pitäkää tunkkinne sopertelen itkun seasta, osaan hel..ti soikoon treenata ihan itseksenikin. No joo, toden totta osaan mutta kaksin aina kaunihimpi. Enhän minä sinne salille oikeasti kaveria tarvitse mutta tässä tilanteessa se vain oli se piste iin päälle. 


Joskus mietin, että mistä tuo valtavan huono itsetunto johtuu? Minulla on rakkaita ystäviä ja läheisiä uskomattoman paljon. Pidän huolen ystävyyssuhteistani joten tiedän, että kyllä minulla niitä ystäviä on. Mistä siis johtuu tämä itseni vähättely ja surkea arvostus itseäni kohtaan? Onko se perfektionistin piirre, kun kaikki pitää suorittaa täydellisesti vai löytyykö syy jostain muualta? 
Mielessäni kaikuu edelleen lause lapsuudesta. Lause josta on jo 25vuotta aikaa. Lause oli joko tarkoitettu minun kuultavaksi tai sitten... no varmaan se oli tarkoitettu minun kuultavaksi. Lauseen heitti kaksi koulutoveria joita pidin ystävinäni. He puhuivat keskenään jossa he toivoivat että olisinpa ollut sairaana enkä tullut kouluun ollenkaan. Mahtavaa. Hieno aloitus maanantai aamuun pienellä ala-astellaisella joka vaihtoi koulua muutenkin turhan usein. 

Rippileirillä haukuttiin ja kiusattiin mutta onneksi siellä oli myös niitä kivoja tyttöjä. Kiusaaja pyysi myöhemmin aikuisiällä anteeksi törkeää käytöstään. 

Selän takana puhumista on toki tapahtunut aikuisiälläkin. Se tunne kun kuulet kahden ihmisen keskustelun, jossa sinut hakutaan maan rakoon, ne kaksi ihmistä joiden oletit olevan kavereitasi. Joiden kanssa olit viettänyt vapaa-aikoijakin ja joita joudut katsomaan joka tapauksessa joka päivä. Plaah, ihmiset on pahoja. 

Lapsuudesta ja nuoruudesta on paljon ikäviä muistoja jotka nousevat pintaan kuin sieniä sateella. Onneksi ikäviä muistoja enemmän on niitä hyviä muistoja, muistoja ihanista kavereista, yhteisistä pyöräretkistä, ensimmäisestä poikakaverista, ensimmäisestä alkoholin kokeilusta, muistoissa ne lukuisat yökyläreissut rakkaan ystävän luo, kuunneltiin Abbaa ja juotiin kaakaota. Naurettiin Tenavatähti ohjelmalle, mutta salaa siitä silti tykättiin. Voi vitsi miten ihania muistoja, voi vitsi miten paljon minulla onkin ikävä ystävääni. 

Tiedän, että minulla on valtavan paljon aihetta onneen ja ylpeyteen. Olenkin onnellinen, kysehän ei olekaan siitä. Jokainen jolla on huono itsetunto tietää mistä puhun. Huono itsetunto ei ole haluttu asia, sitä ei ole tilattu verkkokaupasta vaan kyllä se vain johtuu jostain mille et välttämättä löydä selitystä. 

Tuo pahin piikki meni ohi, itsesäälissä räpiköiminen helpotti ja itseni vähättely on taas syrjäytetty. Ainakin hetkeksi.  Nyt voin taas nauttia ihanasta keväästä, sulavista lumista ja suunnitella tulevaa kesää. 


Olenko väärässä jos veikkaan, etten ole ainoa jolla on valtavan huono itsetunto? 

51 kommenttia:

  1. Huono on joo.. Kuinka siitä pääsee yli.. Mutta kuka kissan hännän nostaa kuin kissa itse? Tiedän miltä tuntuu kuulla sanoja,joita ei haluaisi kuulla. Tuolla on niin ärsyttävät jutut,eikö keksi mitään muuta. minulla nyt vaan on niitä tylsiä juttuja. Vielä tylsempiä tänään kuin silloin yli 20 vuotta sitten :D Mutta löysinpäs miehen joka jaksaa ne mun tylsät jutut. Samanlaisia on hälläkin..:D Ajattele me kumpikin rakastetaan ruokaa ja siitä puhumista. Tietenkin sen laittamista ja ruokakirjoja :D
    Niin olen oppinut olemaan vain mie ja kun se huononmuuden tunne tulee tönin itseni takaisin,ajattelemalla mie oon mie. Se joka ei taho, ei tarvi kuunnella minun juttuja.
    No se minusta.. Aina löytyy ihmisiä arvostelemassa sinun,minun kaikkien tekemisiä,eikä siitä tarvitse välittää. Ollaan ja mennään sellaisina kuin ollaan. Aurinko ☀ paistaa huomenna tai ylihuomenna. <3
    Mukavaa viikkoa ja ihanaa kevään alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mekin olemme löytäneet sellaiset ihanuudet jotka jaksavat meitä vikoinemme <3
      Sulla ystävä rakas ei ole tylsät jutut, mie ainakin jaksan aina kuunnella sinua ja onneksi meillä on tuo meidän ihana ryhmä jossa saa sanoa ihan mitä vain eikä kukaan tuomitse eikä hauku <3
      Yksi ikävä lause voi olla juuri sellainen joka jää mieleen loppuelämäksi eikä se katoa ajatuksista mihinkään vaan se aina vain tulee mieleen uudelleen ja uudelleen.
      Yhdessä me selvitään ikävistäkin päivistä <3

      Poista
  2. Täällä on yksi, joka rypee välillä itsesäälissä ja kokee huonommuuden tunteita, mutta periksi ei anneta. Sen kestää, kun tietää, että on ohimeneviä ajatuksia.
    Mukavaa alkavaa viikkoa Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ne tosiaan on ohimeneviä ajatuksia, jos niiden kanssa pitäisi elää päivästä toiseen niin sellaista tuskin pitkään jaksaisi.
      Yhdessä jaksamme eteenpäin, halauksia ihana Kati <3

      Poista
  3. Et ole väärässä, todellakaan. Tätähän ei ymmärrä muut kuin kanssakärsijät. Miksi sinulla olisi syytä kärsiä huonosta itsetunnosta? On ihana koti, lapset, mies, kauneutta on suotu jne. No mutta, ongelmahan onkin pään sisällä, ei siihen tarvita mitään syytä! Koitetaanpa rämpiä eteenpäin huonoine itsetuntoinemme, kyllä niitä hyviäkin päiviä sekaan mahtuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että se ongelma on pään sisällä, niissä ajatuksissa ja päänsisäisissä keskusteluissa joista ei oikein aina saa tolkkua.
      Onneksi täällä on mielettömän ihania ihmisiä joilta saa tsemppausta sekä vertaistukea.
      Olet ihana <3

      Poista
  4. Et ole ainoa. olet tosi rakas ja ihana. Ja ovet on aina meillä auki sulla ja koko porukalle <3 t. Kakshaaranen hiuspehko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanuus, olet super ihana <3
      Olet maailman paras kaksihaarainen hiuspehko vaikkei sulla varmasti niitä ole enempää kuin minullakaan <3

      Poista
  5. Tuskin olet ainoa. Täällä yksi joka kokee samoja ajatuksia ja on kokenut juuri samanlaisia asioita kuin sinä. Valitettavan usein ne pyörivät mielessä ja varsinkin silloin kun mikään ei vain tunnu onnistuvan. Tsemppihalaus ja toivon niitä auringonsäteitä sinulle ja kaikille muillekkin super paljon enemmän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta että silloin ne ajatukset tahtovat synkkenevän kun muutenkaan mikään ei onnistu.
      Onneksi täällä on super paljon ihania ihmisiä joilta saa tsemppauksia sekä vertaistukea.
      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  6. Uskon ja olen monesti kuullut, että asia on niin. Nyt on niin myöhä, että en saa oikein kunnolla ajatuksia tähän, mutta siis olet aivan ihana ihminen etkä ole ainoa. Toivon, että tästä on apua. Mie oon niin väsynyt, että kirjoitan enemmän toisella kertaa tai soitellaan, mutta Toivottavasti saat apua siitä, että tiedät että myös muut tästä samasta kärsivät ja että sinä olet ihana ihminen ja ainutlaatuinen. Isoja haleja,
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Katja ja tiedän että minulla on aitoja ystäviä joihin voin luottaa, silti joskus sitä vaan rypee todella syvässä itsesäälissä vaikkei siihe olekaan edes aihetta.
      Halauksia ihanuus <3

      Poista
  7. Et todellakaan ole ainoa! Täällä toinen joka sanoi itselleen aamulla, että "Pää pystyyn vaan!". Minäkin odotan kesää enemmän kuin koskaan, olen jo nyt niin loman tarpeessa.
    Kiva kun kirjoitit aiheesta. Vähän samanlainen kirjoitus löytyy mununkin blogistani.
    Tsemppiä! Kyllä tästä selvitään! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä tämä kevät on osa syyllinen siihen että fiilis on matalalla ja itseä pitää ihan tosissaan potkia että arvostaisi itseään edes hitusen.
      Yhdessä näistä selvitään <3

      Poista
  8. samassa kierrepyörteessä aina tämän tästä :(
    Se päänsisäinen kinastelu on kertakaikkisen kurjaa kuultavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kurjaa ja varsinkin kun se välillä on melkoista huutoa :(

      Poista
  9. No ihan takuulla samanlaisia ajatuksia on kaikilla, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Jos ei ole, niin on aika kummallinen ihminen....siitähän se on kyse, että ihminen on laumaeläin ja lauman hyväksyntä on tärkeää. Mutta tarpeen tullen pärjää hetkiä omillaankin ja rämpien, kuten tuosta lopusta jo huomaakin :). Ja aina, ihan aina voi vaikuttaa tulevaisuuteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilla ajatuksistasi, olet kyllä oikeassa, kaipaamme aina lauman hyväksyntää ja vaikka muiden mielipiteillä ei saisi olla merkitystä niin silti niillä vain on.

      Poista
  10. Tämä oli niin koskettava ja hyvä teksti. Riipaisevakin, sillä tunnistin paljon tuttua siitä mistä kirjoitit. Minullakin on huono itsetunto ja oman itseni arvostus on toisinaan todella hukassa. Se ikävä pahis osaa kyllä huudella sen verran kovaa ja osuu arkoihin paikkoihin, että välillä sitä on aika siipi maassa. Onneksi on kuitenkin se hyviskin, jonka ääni sentään on suurimman osan ajasta kuuluvissa.

    Minullakin on ikäviä kokemuksia siitä, mitä on tulla jätetyksi ulkopuolelle tai puhua p***aa selän takana :( Se tunne on jotain kamalaa, varsinkin lapsena ja nuorena, kun itsetunto muutenkin on siinä vaiheessa vasta kehittymässä. Noista kokemuksista jäi kyllä mieleen juuri se ihmisen veemäisyys ja petollisuus ja se on ollut leimaava ihmissuhteiden muodostumisessa vielä aikuisiälläkin, vaikka minulla onkin hyvät sosiaaliset suhteet. Mutta kyllä niistä ikävistä kokemuksista vain jää jälki jonnekin syvälle...

    Iso halaus ja kiitos että jaoit tämän kirjoituksen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän tuo pahis todellakin aika ajoin nostaa päätään ja sitten se taas saattaa pitkään olla ihan hiljaa. Muuttaisi muualle mokomakin ilonpilaaja.
      Lapset osaavat olla julmia, se mitä tapahtuu lapsena näkyy mitä todennäköisimmin aikuisena. Surullista.
      Olen luottanut paljon ihmisiin ja se on osoittautunut suureksi virheeksi useamman kerran, silti jaksan uskoa ihmisistä pelkkää hyvää.
      Halauksia sinullekin ihana <3

      Poista
  11. Voi muru, mä niin tiedän, mistä sä puhut :( Kunpa tätä välimatkaa olisi vähemmän, voisimme olla toisillemme tukena näinä hetkinä.
    Aurinkoa toivotan päiviisi ja mieleesi sylikaupalla, isohali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihastuttava Tuija <3
      Asuttaisipa tosiaan lähempänä, meillä varmasti riittäisi hurjasti keskusteltavaa <3

      Poista
  12. Onneksi et ole ainoa asian kanssa <3. Täällä sama vika. Vaikka olen iloinen ja helposti tutustun uusiin ihmisiin, niin silti on huono itsetunto...ehkä se johtuu siitä kun on tarpeeksi monta "potkua"saanut elämän varrella päähän ja moneen ihmiseen ns. luottanut. ...ehkä meille kilteille ja sinisilmäsille ihmisille on luotu se huono itsetunto. Monesti miettinyt, että asiat vois olla huonomminki. Pitää olla iloinen mitä on ja eikä vaatia itseltään liikoja. Tämän vasta itse viimeisen vuoden aikana oivaltanut...menihän siihenki muutama vuosi :) Iso hali rutistus täältä ja on ollut kiva tutustua sinuun Nanni <3 <3 <3 Olet ihana ihminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista päivi <3 se todellakin lohduttaa kun tietää ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Kyllähän nämä tuntemukset varmaan jotuu kiltteydestä, sinisilmäisyydestä ja monista pettymyksistä.
      Todellakin olen onnellinen siitä mitä minulla on ja mitä olen elämältä saanut ja ihanaa kun olen saanut tutustua mielettömän ihaniin ihmisiin kuten sinuun <3

      Poista
  13. Auringonsäteitä alkaneelle viikolle! <3

    VastaaPoista
  14. No voi sua, halaisin jos olisit lähempänä! Niin tuttuakin tutumpia tunteita! Mutta onneksi tuo hyvis aika ajoin on kuitenkin vahvempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu, ajatuskin rutistavasta halauksesta tsemppaa <3

      Poista
  15. Voi ei <3 Tsemppiä! Toivon sinulle valoisampia, aurinkoisempia ja iloisempia päiviä! Lämmöllä,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä fiilis on jo huomattavasti parempi mutta muutaman päivän itsetunto oli todella nollissa. Kamalaa ajatella että joillakin tuo itsensä arvostaminen on jatkuvasti nollissa. Itsellä aika ajoin muutaman päivän apeat fiiliksetkin jo syövät uskoa lähestulkoon kaikesta.

      Poista
  16. Kiitos ihanan aidosta kirjoituksestasi. Et todellakaan ole yksin asian kanssa, mulla on myös hetkittäin erittäin huono itsetunto. Erityiesti nyt työttömänä itsetunto on välillä hyvinkin kovilla....

    Valoa ja tsemppiä meille kaikille. Yhdessä olemme enemmän!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä olemme enemmän, siinä olet oikeassa <3
      Mistähän tuo huono itsetunto meillä monilla johtuukaan?

      Poista
  17. Voi sinua, et tosiaankaan ole ainoa, itse kamppailen myös todella huonon itsetuntoni kanssa päivittäin.
    Mutta ei muuta kuin pää pystyyn vain ja päivä kerrallaan ja iso halaus täältä💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Sari <3
      Arvelinkin etten todellakaan ole ainoa joka tällaisten ajatusten kanssa painii.
      Halauksia sinullekin ihanuus <3

      Poista
  18. Mä tiedän niiiiiin mistä puhut! Siis paremmin kuin voit edes kuvitella!! Mä en ees nyt keksi mitään sanottavaa muuta, kun että et ole yksin ajatustesi kanssa! Muista se <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva varmaan uskookaan toisesta ihmisestä kuinka huonoa itsetuntoa toinen mukanaan kuljettaa.
      Muistan sen, ollaan yhdessä samassa veneessa toisiimme ja itseemme luottaen <3

      Poista
    2. Mun piti vielä tulla takaisin sanomaan, että tää postaus oli tosi kivasti kuvitettu! Hyvä sinä <3

      Poista
    3. Kiitos, se kuvastaa aidosti tunnetilaani :(

      Poista
  19. Tuttuja juttuja! Lapsuudesta/nuoruudesta on jäänyt montakin "traumaa", jotka välillä nostelevat päätään huonon itsetunnon muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi lapsuuteen pitääkään kuulua noita ikäviä asioita, lapsuuden pitäisi olla onnellista ja huoletonta.

      Poista
  20. Kylläpäs kolahti. Mulla kanssa hyvin ja pahis keskustelee sisälläni, ja kiusallisen usein pahis voittaa. Oikeasti mä olen kiva, mulla on paljon ystäviä ja kaikki hyvin, mutta poden outoa kelpaamattomuutta.
    Kiitos ihanan rehellisestä kirjoituksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on just toi sama kelpaamattomuuden tunne. Ajattelen aina ettei tuo varmastikaan voi minusta tykätä aidosti jne...

      Poista
  21. Ihana lukea näin suoraa tekstiä, olen uusi lukijasi, löysin sinut Satulinnan blogin kautta.
    Liityin lukijaksi ja laitoin blogisi lukulistalleni.
    Käyhän kurkkaamassa blogiani ja samalla liitythän lukijaksi.
    Laita myöskin omalle sivullesi osoitteeni, niin toisetkin voivat löytää blogini.
    On kiva saada tutustua uusiin blogeihin sekä uusiin blogikavereihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogini, tervetuloa :)
      Kävinkin kurkkaamassa blogiisi. Uudet blogituttavuudet ovat aina tervetulleita <3

      Poista
  22. Täällä kans yksi, joka tuli Satulinnasta :)
    Hyvä teksti ja niin tuttu! Miksi se onkin niin vaikeaa arvostaa itseään? Ja miksi nämä keväät on niin hemmetin hankalia. Vois nukkua vuoden ja kaikki menee päin helvettiä! Argh!
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Sannis kun löysit blogini.
      Tuo onkin hyvä kysymys että miksi itsensä arvostaminen on niin vaikeaa? Mikähän tässä keväässä oikein on kun niin monella on keväisin mieli maassa.

      Poista
  23. Hyvä kirjoitus! Ja kyllä - tiedän kyllä, miltä sinusta tuntuu. Vuosien myötä on kyllä helpottanut ja monelle asialle osaa jo nauraakin, mutta kyllä se kehveli välillä muistuttelee olemassaolostaan. Tsemppiä ja haleja tuhannen tuhatta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin tuo tunne joskus nostaa päätään mutta onneksi enimmäkseen nykyään sitä on itselleenkin armollinen.
      Kiitos upea Lady, kaikki halit vastaanotettu ja haleja sinullekin mielettömän upea nainen.

      Poista
  24. Tosi mielenkiintoinen postaus taas Nanni. Sinä se osaat aina nostaa esiin niin aidosti osuvia asioita ja kirjoitat niistä vielä hyvin ja rehellisesti <3

    Herätti paljon ajatuksia tämäkin teksti. Mun täytyy sanoa, että mulla on kyllä aina ollut pirun hyvä itsetunto. Ja tämä on taas sellainen asia, joka aina hävettää sanoa ääneen. Eihän nyt saisi myöntää, että on jossain oikein hyvä. Mutta niin vaan on. Olen aina ollut jotenkin tosi sinut itseni kanssa, eikä mua ole hetkauttaneet ulkonäöstä sanonut kommentit tai painon muutokset tms. Olen monesti miettinyt mistä moinen johtuu, mutta kai olen sen vain saanut äidin maidosta ja tietysti lapsuudella ja saadulla kasvatuksella on siinä iso merkitys.

    Mutta silti se ei ole mua suojannut noilta totaalisilta romahduksilta. Tiedän nimittäin tismalleen tuon tuntee, kun yksi pienen pienikin vastoinkäyminen (kuten toi, että kaveri on kipeenä eikä pääse treenaamaan kanssa) voi romahduttaa koko päivän tai vaikka pahimmassa tapauksessa useammankin päivän. Olen tulkinnut omia tuntemuksiani ja käytöstäni, että kai se on mulla vaan jonkunlaista väsähtämistä aina. Sellaista, että murrun itselleni asettamien paineiden alla ja jos joku ei onnistukaan mun haluamalla tavalla se tuntuu maailmanlopulle. En edes sanoisi olevani perfektionisti, en odota täydellisyyttä, mutta haluan mun epätäydellisten odotusten tulevan täytetyksi kyllä.

    Olen pohtinut noita fiiliksiä paljon nyt tänä keväänä ja päättänyt, että mulla on vain yksi keino päästä noista fiiliksistä ja romahduksista eroon: alkaa luottamaan itseeni vielä enemmän ja keskittymään niihin asioihin missä olen hyvä. Olen nimittäin viime aikoina kokenut hirveänä taakkana monet nyt arkeeni kuuluvat velvollisuudet. Ja yhden romahduksen pohjalla huomasin, että miksi minä murehdin epäonnistumisia asioissa, joissa en edes halua onnistua? Tai siis en edes halua tehdä alun alkaenkaan. Että miksen minä vain luota itseeni ja itsetuntemukseeni ja tee asioita, jotka on minulle tärkeitä. Hullua haaskata aikaansa muuhun.

    Noh, kommentti lähti taas vähän sivuraiteille. Mutta kai mun pointti on vaan se, että et todellakaan ole fiilistesi kanssa yksin. Samoja tuntemuksia, suruja ja romahduksia voi tuntea vaikkei huonosta itsetunnosta kärsisikään. Ja sanon sen, minkä varmasti moni muukin ja tiedät itsekin jo: olet aivan upea nainen ja ansaitset vaan parasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi ihanan rohkaisevasta, tsemppaavasta kommentista, olet kyllä mielettömän upea <3
      Hyvä itsetunto on hieno asia ja minusta sen voi rohkeasti sanoa ääneen. Itse uskallan sanoa tietyistä asioista, että hei tässä mää oon hyvä, tän mää tiedän osaavani. Itse olen elmässäni muutamista tekemistä asioistani piru ylpeä ja syystäkin, kyseiset asiat ovat hienoja saavutuksia ja olisi jopa tyhmää olla olematta niistä ylepä.
      Johtuisikohan mullakin noi romahdukset ja itsensä vähättely väsymykseen? Ne voi kyllä kulkea käsikädessä.
      Ennen minulla oli arki täynnä asioita, monta rautaa tulessa enkä istunut koskaan. Nykyään en arkeen haali työn ja perheen harrastusten lisäki mitään pakollista, haluan ehtiä nauttiakin elämästä.
      Ihana kuulla, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja niistä tykätään. En halua pitää mitään synkistely blogia mutta välillä on ihan aiheellistakin kirjoitella muustakin kuin elämän pintaraapaisuista.
      Mielettömän ihanaa viikonloppua, olet kyllä upea, kaunis nainen <3

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-