lauantai 25. maaliskuuta 2017

OSAAN SANOA KYLLÄ, EN OSAA SANOA EI

Aina puhutaan siitä, että osaataanko sanoa tarvittaessa EI, "en minä nyt ehdi auttamaan, en voi jäädä pidemmäksi aikaa" jne.

Itse olen ainakin lähes aina valmis auttamaan jos joku vain pyytää apua, oli sitten kyse lähestulkoon asiasta kuin asiasta. Autan lastenhoidossa, tarjoa kyytiä, teen kakkuja, missä nyt vain osaankaan auttaa. 


Nykypäivänä vain ongelmana ei olekaan se, että tarvisi sanoa EI. Ja mistähän se johtuu? Suurempi kysymys minusta onkin se, että osaatko sano KYLLÄ? Monesti itse olen törmännyt siihen tilanteeseen, että kun tarjoan apuani, olipa kyse millaisesta avuntarjonnasta tahansa niin vastaanottaja ei huolikaan apua. Ollaan niin suomalaisia, että ensin valitetaan asiasta ja kun toinen tarjoaa auttavaa kättä niin sitten sitä apua ei otetakaan vastaan. 
Mistä tällainen johtuu? Eikö apua viitsitä ottaa vastaan, eikö se kelpaa vai eikö valituksen kohde sitten ollutkaan niin suuri kuin annettiin ymmärtää? Veikkaan että vastaus on ettei apua kehdata ottaa vastaan, nolottaa pyytää apua, "mitähän se toinenkin nyt ajattelee jos se joutuu minua auttamaan". Minusta tuo ajatusmaailma on niin naurettavan kummallinen. 

"Älä ota elämää liian vakavasti, NAUTI".


Miksi avun vastaanottaminen ottaminen on niin vaikeaa?

Itselleni aikakin tulee todella hyvä mieli jos vain voin olla avuksi. 
Meillä on naapurin ihanaisten naisten kanssa mielettömän mahtava sanaton diili, autetaan toisiamme arjen pienissä asioissa. Voin hakea  naapurista sokeria loppuneen tilalle, autamme lasten hoidossa tarvittaessa, käytän heidän koiriaan ulkona heidän ollessa kotoa pois, jonkun sairastellessa tuodaan kaupasta tarvittavia tarvikkeita sairasteleville jne. Pieniä juttuja avun antajalle mutta iso asia sille joka sitä apua sillä hetkellä tarvitsee. 

Toki apuakin pitää antaa omien jaksamisten rajoissa. Mitään hyötyä ei avun annosta ole jos itse on arjen kiireestä aivan puhki ja samalla koittaa auttaa lähemmäistään. Joskus tärkein apu on pelkkä kuuntelu. Läheisellä voi olla henkisesti raskasta ja silloin läheisen ihmisen läsnäolosta on suuri apu. Tästä on ajatuksenani kirjoittaa kokonaan oma postaus. 


Ole rohkea suomalainen, auta toista mutta ota myös tarvittaessa apua vastaan. Avun vastaanottaminen ei tee sinusta millän muotoa huonoa ihmistä, päinvastoin. 

"Elämä voi olla onnellista, vaikka se ei olisikaan täydellistä"

Haaste: ensi viikolla pyydä apua joltain läheiseltä, vaikka pientäkin apua. Huomaa kuinka hyvän mielen saat avun antajallekin. Usko pois. 
Ihanaa viikonloppua.

29 kommenttia:

  1. Mutta kun mie pärjään ihan ite.. Ja kukaan ei tuppaannu mun elämään..:)
    Surkea olen pyytään apua :/ Mutta ihana sie kun oot avulias <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä apua voi ystävä rakas aina pyytää, ei se tee sinusta ollenkaan huonoa.

      Poista
    2. Nanni,rakas tiedän sen <3 Olen vain huono sitä pyytämään.. Joskus toki on tilanteita, että parempi pyytää apua :)

      Poista
  2. Huono sanomaan ei ja huono pyytäämään apua, hyvä aihe. Jos kaikki auttaisivat toisiaan, niin mikä hyvän kierre. Mutta oman onnen kustannuksella auttaminen voi joskus ylittää jaksamisen rajat. <3 Ihanaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu liika on liikaa myös siinä auttamisessa mutta sellaista en ole vielä itse kokenut.
      Ihanaa viikonloppua muru <3

      Poista
  3. Mulla menee asiat juuri siten, että autan mielelläni, mutta en itse kehtaa pyytää apua :D
    Ihanaa, kun teillä on naapurustossa mahtava porukka. Juuri tuollaisista pienistäkin asioista on suuri apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miellä on kyllä naapureiden kanssa aivan mahtava porukka, auttamisen lisäksi vietämme muutenkin aikaa yhdessä.

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus! Myönnän, että mulla oli aiemmin tosi vaikea ottaa apua vastaan. Ei siksi, etten tarvitsisi tai haluaisi, mutta en halua vaivata muita. Mutta se on totta, että tuskin kukaan tarjoaa apua, jos ei sitä halua antaa. Tai ainakin toivon niin.
    Mä rakastan auttaa ihmisiä. Ennen autoin unohtaen itseni ja luonnollisesti siitä ei tullut kenellekään hyvä mieli. Nykyään autan silloin ku rahkeet riittää ja siitä tulee tosi hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toisten vaivaaminen avullaan on varmasti se mitä moni ajattelee. Ystäväni oli syksyllä huonossa kunnossa ja sanoin, että mielelläni tulen luoksesi yöksi ettet joudu olemaan yksin. Tähän tarjoukseen hän vastasi "ei sun tarvi, sua tarvitaan varmasti siellä kotonakin". No hitto vie, ei tarvita lähellekään niin paljoa kuin mitä sinä ystävä rakas nyt tarvitset. Vastusteluista huolimatta pakkasin kassini ja menin hänen luokseen yökylään <3

      Poista
  5. Hih, meillä otetaan parhaillaan vastaan apua. Kiltti työkaverini tuli opettamaan tytölle matikkaa ennen koetta.

    VastaaPoista
  6. Asiaa. Auttaminen voi olla ihan vain sitäkin, jotta lähtee lenkille naapurin kanssa ja kuuntelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olet niin oikeassa, pelkkä läsnäolo on monesti se suurin apu ja tarve.

      Poista
  7. On kyllä hyvinkin totta! Tosin viime aikoina olen saanut auttaa läheisiä monin eri tavoin ja kiitollinen siitä. Monesti auttamisen ilo on jopa itselle suurempi kuin autettavaksi tuleminen. Ihanaa että teillä on tuollainen naapurusto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta auttaminen on mahtavaa. Syksyllä koin itseni tarpeelliseksi ystäväni masennuksen aikana, kuuntelin ja tuin niin paljon kuin osasin.
      Meillä on kyllä tosi mahtava naapurusto.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus!
    Minulla on niin heikot turvaverkot, että en oikein osaa pyytää apua, kun en ole siihen tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti hankala tilanne jos ei edes ole keneltä apua ottaa vastaan.

      Poista
  9. Tulee mieleen se vanha sarja, jossa sanottiin "ei tartte auttaa". Apua ei kyllä helpolla pyydetä tai oteta vastaan. Tosiaan sitä kyllä itsekin mielellään tarjoa...Ihanaa sunnuntaita ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, miten mie en edes muista kyseistä sarjaa.
      Itse tykkään kyllä auttaa jos vain joku pyytää mutta hieman ärsyttää jos sanon että hei mie voin auttaa niin sit ollaan heti ettei sun tartte. Tulee niin tarpeeton olo.
      Ihanaa sunnuntaita.

      Poista
  10. Hyvä pointti! Varsinkin ikäihmisille tuo on niin totta! Anoppini on melko huonokuntoinen ja tarvitsee oikeasti apua arjessa. Kuitenkaan ylpeys ei anna myöden ottaakseen apua vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Joskus tuntuu, että on vaikeaa olla mieliksi, vaikka haluaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti niin totta, että vanhuksille avun vastaanottaminen on vielä vaikeampaa.

      Poista
  11. Mahtava kirjoitus! Juurikin niin - kuuntelet vaikerrusta ja valitusta, mutta kun tarjoat apua, niin sitä ei kaivatakaan tai haluta. Huippua viikkoa ihaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valittaminen on varmaan helpompaa kuin avun vastaan ottaminen.
      Ihanaa viikkoa sinullekin upeus.

      Poista
  12. En millään kehtaa pyytää apua, vaan yritän pärjätä aina itse, niin tyypillistä. Toisaalta mielelläni autan muita, mutta jos on aina auttajana osapuolena, kyllä sekin väsyttää.
    Kivaa sunnuntaita 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avun pyytäminen on haastavaa mutta auttajalle tulee auttamisesta todella hyvä mieli kun tietää olleensa tarpeellinen. Usko minua.
      Ihanaa sunnuntaita ihana kolleega <3

      Poista
  13. Todella hyvä kirjoitus! Itsellä meni jokin aika tajuta että sitä apua tosiaan voi ottaa vastaan. Melkein piti vetää ittensä äärirajoille ennen kun pystyi sanomaan että apu onkin tarpeen. Ehkä se on suomalainen luonto että periksi ei anneta ja itse tehdään vaikkei pystyiskään. Nykyään otan ilomielein avun vastaan kun se on omasta taakasta pois ja jaksaa paljon paremmin. Itsekkin mielellään autan. Se lähimmäisen rakkaus voi olla pienikin apu arjessa. Ei sen tarvi olla aina mitään suurta vaan just niin kuin kirjoitat <3

    VastaaPoista
  14. meillä on töissä sanonta; Ei tartte auttaa...! ;) Ja silti autetaan toinen toistamme kokoajan jokapäivä...
    Sama pätee ystäväpiirissäni, koska juuri kirjoittamistasi syistä suomalaisen tuntuu vieläkin olevan vaikea pyytää apua, eli autamme toisiamme ihan missä vain vaikkei tartteiskaan auttaa. Näin saamme olla yhdessä ja tulee ne asiatkin tehtyä siinä sivussa ;)

    VastaaPoista
  15. Avun pyytäminen on todella hankalaa, minä en ainakaan halua olla vaivaksi muille. :/ Välillä on vaan pakko pyytää apua ja kyllähän se kannattaa! Hyvää uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
  16. Minä autan todella mielelläni ja kyllä nyt olen oppinut ottamaan myös apua vastaan. Minulla tällä hetkellä vain on se ongelma, että vaikka onkin olemassa se sanonta, että aikaa on kun sitä tekee...
    Niin minulla ei sitä ole... Työt, poikien harkat, huusholli ja piha, kanit.
    Tottakai esim. annan naapurille puuttuvan sokerin tai maidon.
    Kuuntelen myös kaveria jos tarvitsee kuuntelijaa.
    Ennen lapsia olin monta vuotta vapaaehtoisena työntekijänä auttamassa.
    Tällä hetkellä täytyy myöntää, että olosuhteiden pakosta, en kykene auttamaan niin paljon.
    Täällä tosin on vielä enemmän kuin Suomessa sitä, että apua ei kysytä ja myös valitettavasti sitä, että monet sitä tarjoaa, mutta eivät loppupeleissä ole valmiita auttamaan kun aika olisi.
    Mutta olet täysin oikeassa, että ei saisi valittaa ja sitten jos joku apua tarjoaa, niin sitten ei ottaa sitä vastaan.
    Siksi otinkin auliaasti yhden poikani lätkäkaverin äidin tarjouksen vastaan. Hän sanoi, että voi tuoda myös Ericin harkkoihin kun hänen poikansa on samassa koulussa, jotta ehdin hakemaan paremmin nuoremman poikani.
    Olin tosi vaikuttunut tuosta tarjouksesta ja sanoinkin heti, että tottakai.
    Mutta vaikka en paljoa ehdi, niin aina jotain, esim. poikien harkoissa hain uudelle pojalla minun pojalleni tilaamat suojahousut, jotka oli hänelle liian pienet.

    Jälleen kerran Anniina, ihan kirjoitus.

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-