lauantai 22. huhtikuuta 2017

MITÄS MINÄ SANOIN?

Siinäpä vasta lause jota tuskin koskaan haluaa kuulla kenenkään sanovan. Miksi tuo lause sanotaan varsinkin silloin kun ärsytyskäyräsi hipoo taivaita, etkä todellakaan kaipaa mitään "käännetäänpä vähän veistä haavassa"- kommenttia. 
Tuntuu kuin sanoja haluaisi tieten tahtoen maistaa puista pesäpallomailaa. Mistä tässä on tällä kertaa kyse?

Jos joskus tulee tunne, että bloggaajan arki on yhtä pilvilinnoja, ruusuilla tanssimista ja kauniiden tavaroiden ostelua niin voin kertoa, että näin se ei ole. Ainakin täällä päässä elelee ja kirjoittelee ihan perus matti meikäläinen jolle sattuu ja tapahtuu. 
Kuinkas kävi tänä aamuna? Heräsin ja sain loistoidean lähteä niiltä seisomilta heittämään yhden pikaisen kuvauskeikan. Pikaisen?
Oletko joskus ajatellut tehdä jonkin asian pikaisesti ja lopulta siihen meni enemmän aikaa kuin esikoisen synnyttämiseen. 
No meikä tyttöhän tosiaan pakkasi kamat autoon ja sanoin lapsille heipat, ihan kohta nähdään. 


Ilman aamupalaa säntäsin upealle kuvauspaikalle ja sain kuvat otettua. Lunta kengissä, nälkä kurnien mahassa olin sangen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Nostelin kamat autoon ja soitin lapsille, että täältä tullaan. 
Starttailin auton ja lähdin kotia päin, tai ainakin yritin lähteä. Alle puolen tunnin kuvauksen aikana aurinko oli sulattanut lumen renkaiden alla sohojoksi ja renkaat vaan pyörivät tyhää. Mieleen hiipi ajatus, "tästähän se mies varoitteli kun lähin". Olin ajanut mielestäni auton todella idioottivarmaan kohtaan johon ei voi jäädä kiinni. Jumissa oltiin. 
Soitin vanhemmilleni ja kuulin kuinka äitini hihkaisi isälleni kesken koiran trimmauksen, että ulkovaatteet niskaan, nyt lähdetään rämpimään hankeen. 
Ennen heidän saapumistaan tein sen virheen, että soitin reissussa olevalle miehelleni ja kerroin tilanteesta. "Mitäs minä sanoin" kuului ärtynyt lause langan toisesta päästä. Sillä senkuntilla ärsytykseni singahti avaruuteen. Purskahdin harmistuksissani valtavaan märyyn ja aikuismaiseen tyyliin löin miehelleni luurin korvaan. 


Tilanne otti jo muutenkin niin paljon aivoon, että olisin kaivannut mieheltäni jotain tsemppaavaa lausetta mutta sellaista ei tullut. 
Vihdoin ja viimein pelastusjoukot saapuivat. Ihana äitini oli ottanut mukaan pussillisen soraa jota nakeltiin renkaiden alle. Ei auttanut, renkaat vaan löivät sutia. Seuraavaksi haettiin metsästä risuja ja oksia ja pukattiin niitä renkaiden alle, ei vieläkään. 
Epätoivo oli jo niin valtava, että mieleni olisi tehnyt heittäytyä lapsen tavoin maahan makaamaan ja takoa nyrkeillä maata. 
Päätimme yrittää vielä kerran saada auto liikkeelle ja kuin taikaiskusta se lähti liikkeelle sohjosta, pukkasimme isäni kanssa sen mitä hartioistamme jaksoimme. Vihdoin auto oli ohjattu pois meren rannalta. Tielle päästyämme anoppilan väkikin saapui paikalle auttamaan. 
Nolotti, hävetti, vi...ti, vaikka toisaalta ihan turhaan, enhän ollut kuitenkaan ajanut ojaan vaan luminen maaperä vain petti renkaan alta. 


Kun pääsin kotiin, olisin halunnut hautautua takaisin peiton alle ja rypeä siellä loppu päivän itsesäälissä. 
Kuuma tee ja aamupala, lämmin suihku, muuta ei tarvinnut. Fiilis alkoi kohenemaan ja keksimme lasten kanssa mukavaa puuhaa tälle aurinkoiselle lauantaille. 

Tällä hetkellä tuo aamullinen on jo pelkkä muisto, kuin olisin nähnyt vain unta. Suurimmat kiitokset kuuluu ihanille vanhemmilleni jotka tulivat muutamassa minuutissa avukseni, kiitokset myös appivanhemmilleni jotka saapuivat auttamaan miniää hädässä. 

Milloin sinulle viimeksi sattui jotain mikä sai sinut harmistumaan, raivostumaan tai muuten vain sai tunteesi kuohumaan? Ja mitä silloin tapahtui?

torstai 20. huhtikuuta 2017

SIELTÄ MISSÄ AITA ON MATALIN

Haittaako jos joskus arjessa menee hieman helpommalla kaavalla? Haittaako jos kaikkea ei tee alusta loppuun saakka itse? 
Vai pitääkö esittää superihmistä joka käy töissä ja suoriutuu ihan kaikesta muustakin arjessa vasemmalla kädellä, samalla näyttäen Miss Suomelta? Lypsää maidosta lähtien kaiken itse, saaden muut näyttämään säälittäviltä. 

Tänään tiesin, että töiden jälkeen joudun juoksemaan kellon kanssa kilpaa. Kauppaan oli mentävä sillä jääkaapissa oli kirjaimellisesti vain valot ja niiden seurana lihaliemikuutio. Laskeskelin hikikarpalot otsalla, etten millään ehdi kauppaan, laittamaan ruokaa ja viemään poikaa kuudeksi treeneihin. Silmissäni jo näin kuinka poika menee kolmen tunnin harkkoihin maha nälästä kuristen. 

Olisittepa nähneet meidän lasten ilmeet kun saavuin ruokakaupasta kotiin höyryävän pizzalaatikon kera. Tunsinko huonoa omatuntoa? Olinko mielestäni huono äiti? No en tuntenut enkä ollut. Taputin itseäni tyytyväisenä olkapäälle, ainakin mielessäni. Suoriuduin tehtävästäni aikoinani ja lapsi sai syödäkseen jos ei nyt niin terveellisesti. Hällä väliä, kerranhan minäkin voin tälleen oikoa. 

Nyt on kaupassa käyty, koti siivottu ja huomenna voi hyvällä omalla tunnolla aloittaa viikonlopun vietto tuhraamatta minuttiakaan tylsiin kotihommiin. 



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

MÖRRIMÖYKKYJÄ METSÄSTÄMÄSSÄ

Kun muut metsästää Pokemoneja, me metsästimme pääsiäisenä mörri möykkyjä...

Blogissani on syystä ollut hiljaista ja seuraavat muutama viikkoa voi mennä yhtä hiljaisella tahdilla. Vastoinkäymisiä on sadellut roppakaupalla ja mieli on heittänyt häränpyllyä niin minulla kuin miehellänikin. Mieheni leikatun polven jalkaan tuli neljä trombia (tukosta) ja pääsiäinen meni näin ollen aika lailla kotioloissa. Itse sain ikäviä uutisia torstaina ja sen jälkeen olen käynyt lääkärissä useampaankin otteeseen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ahdistus ja paniikkikohtaukset olivat aika lailla läsnä meidän pääsiäisessä, siitäkin huolimatta koitin järjestää lapsille pientä kivaa puuhaa, ja samalla sai omat ajatukset suunnattua muualle. 

No ikävät asiat sikseen, olemme päättäneet selviytyä näistäkin vastoinkäymisistä. 
Ystäväni tuli meille pääsiäisen viettoon. Piipahdimme makkaranpaistossa, bongasimme kaupungilta uuden, mielettömän ihanan kahvilan, söimme kaikkea muuta kuin pääsiäislammasta ja teimme ystäväni kanssa pitkiä terapeuttisia iltakävelyitä.



Sunnuntaina suuntasimme makkaroiden sekä vaahtokarkkien kera luontoon. Ystäväni perheineen näytti meille ihan uuden paikan meren rannalta, jossa saattoi seikkailla metsässä, paistaa makkaraa ja mikä parasta, ottaa hauskoja valokuvia. 
Reipas tuleva eskarilainen lähti metsään esittelemään minulle puu-ukkeleita ja vitsi miten hauska metsäkansa sieltä löytyikin. Toinen toistaan älykäämpiä veistoksia odotti meitä pitkin metsäpolkua. 
Viimeisimpänä löytyi jokin eläin joka lasten mielestä oli poro mutta minusta se kait oli lehmän, sonnin ja jonkin muun risteytys. 












Eikö ollutkin mielettömän hauska metsäkansa? Hauskin minusta on tuo sulhanen, valkoisessa kauluspaidassaan. 
Milloin sinä olet viimeksi seikkaillut luonnossa?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

MAKUA PURKISTA

Jokainen on varmasti joskus kaupassa törmännyt elintarvikekonsulttiin, ihmiseen joka maistattaa mitä milloinkin jogurteista, leipiin ja sipseistä lihakastikkeisiin. Itse en niinkään enää hyökkäile noihin väenpaljouksiin mutta lapsillehan noi maistiaispaikat on mieluisia. 
Noissa maistiaistarjonnoissa on se hyvä puoli, että pääsee todellakin maistamaan sellaisia uutuuksia jota ei välttämättä muuten hyllystä edes huomaisi. Tällaisesta maistiaistilanteesta löysin meidän perheen uusimman herkun jota nykyään hyödynnän tuon tuostakin. 




Arlan Lempi ruokakerma sarjan curry&chili on mielettömän ihana ruokakerma kanaruoalle. Tätä meiltä nykyään löytyy jääkaapista. 
Makua tässä ruokakermassa on niin kivasti, ettei välttämättä maustamatonta kanaa tarvitse paistovaiheessa edes erikeen maustaa mikäli ei itse halua. Jos tuo chili tuossa kauhistuttaa niin rehellisesti voin sanoa, ettei se chilin maksu sieltä niin voimakkaasti hyppää esille etteikö lapsetkin pystyisi syömään ruokaa jossa tätä ruokakermaa on käytetty. Ainakaan meidän lapset eivät ole kertaakaan moittineet liian tulisesti mausta. Mutta taas curry tulee todella pehmeästi esille, eikä sitä tarvitse makustelemalla etsiä. 


Itse olen hyödyntänyt tätä mm. ihan perus riisi ja kana ateriaan tai kanakeittoon tuo makukerma on aivan mieletön yhdistelmä. Ennen tein kanakeittoon suurusteen alusta saakka itse mutta kerran päätin kokeilla tuota valmiiksi maustettua kermaa ja siihen loppui mun suurusteen tekemiset. 



Suosittelen. 
Muita Arlan Lempi sarjan ruokakermoja en ole vielä testannut mutta pitäisi ne varaan jossain vaiheessa nekin testata. 

Mitä herkkua teillä kokkaillaan pääsiäisen pitkinä pyhinä? Oletteko lampaalla herkuttelijoita? Meillä ei lammasta ole totuttu tekemään mutta pyrin kokkaamaan jotain mitä ei niinkään arkena tehtäisi. 

Oikein ihanaa pääsiäistä jokaiselle. Toivottavasti saisimme nauttia ihanista aurinkoisista keleistä. 

SOPIVAKSI MAUSTETTU- KIRJAN ARVONTA ON SUORITETTU



Ilokseni sain kertoa blogissani Oulun Tyttöjen Talosta jonka periaate on ihana. Tuollaisia pitäisi ollakin joka paikkakunnalla. Jos sinulle Oulun Tyttöjen Talo on uusi tuttavuus voit käydä tutustumassa heidän toimintaansa Likka.fi sivuilla tai lukemassa kirjoitukseni täältä
Sain arvottavaksi heidän tekemänsä Sopivaksi Maustettu kirjan. Sopivaksi Maustettu on kirja, jossa on ajatuksia arjesta, elämästä ja ruoasta. Kirjan voi ostaa 18€ hintaan ja sen tuotto menee Tyttöjen Talon hyväksi. Kirjan voi käydä noutamassa Tyttöjen Talolta tai tilata sen sähköpostitse osoitteesta mervi.koskela@vuolleoulu.fi

Arvottavaksi saatu kirja on nyt löytänyt uuden omistajan ja se menee nimimerkille Talvinainen. Onnea kirjan uudelle omistajalle, voin rehellisesti sanoa, että tykkään todella paljon tuosta kirjasta. Se on koskettava ja laittaa todellakin miettimään elämää. Resepteistä olen yhtä jo ehtinyt kokeillakin. 
Laitatko Talvinainen yhteystietosi minulle sähköpostiini suortuva@hotmail.com  niin saat kirjasi mahdollisimman pian. 

Oikein ihanaa pääsiäisen viettoa kaikille. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

ARVONTAMUISTUTUS


Muistathan käydä osallistumassa arvontaan, vielä ehtii. Arvontaan pääset osallistumaan täällä

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

YSTÄVÄKIRJA - BLOGGAAJAN VERSIO

Muistatko lapsuudessa Ystäväkirjat joita kavereiden kanssa täyteltiin. Niissä kyseltiin silmienväristä poikaihastuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Blogeissa on kiertänyt kiva Ystäväkirja bloggaajalle, no täytyyhän tähän tarttua kun muistot lapsuudesta on niin tuoreessa muistissa. 

Nimeni... on Anniina, toista nimeä ei ole koskaan ollut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Yhdelläkin olen pärjännyt vallan hyvin. 

Jotku kutsuvat minua... Nanni, koska se on lempinimeni, äiti, kulta,    hoitaja ja mitä milloinkin. 

Olen syntynyt... Turussa mutta viisi vuotiaana muutimme Lappiin. Miellän itseni enemmän Lapin tytöksi kuin Turkulaiseksi mutta synnyinkaupungistani olen ylpeä. 


Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... leipuri. Tätini oli leipomossa töissä ja minusta se oli siisteintä hommaa koko maailmassa. 

Mutta minusta tulikin... no ensin tosiaankin leipuri/kondiittori mutta pian jo huomasinkin, ettei jatkuva yötyö sopinut minulle joka ei osaa nukkua päivällä joten jouduin miettimään ammattini kokonaan uudelleen. Se oli haastava tilanne kun en ollut muuta halunnut kuin leipoa. Lähes arpomalla päätin opiskella ...hoitajaksi ja sellainen minusta tuli ja olen ollut valinnastani mielettömän tyytyväinen. 

Kolme parasta piirrettä minussa... jaahas, melkein helppoa löytää itsestä hyviä puolia kun on niin surkea itsetunto. No jos nyt jotain koittaisi kehitellä: 
sosiaalisuus, tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. 
Arvostan erilaisuutta. Minusta on hienoa kun kaikkia ei ole samalla muotilla tehty. On rikkaus "omistaa" erilaisia ystäviä. 
Avoimuus. Se voi olla niin hyvä kuin huonokin asia. Kerron joskus liiankin helpolla itsestäni, heikkouksistani ja niillä minua onkin sitten helppo loukata. Mutta monesti avoimuuteni on auttanut niitä jotka eivät ole uskaltaneet puhua vaikeista asioista ääneen. 


Kaupunki... Amsterdamiin haluaisin niin kovasti päästä ja sinne kyllä joskus pääsenkin mutta ehdottomasti Oulu. Ihastuttava kotikaupunkini josta olen ylpeä. 

Biisi... jaahas ja ensimmäisenä päässäni soi Pikkukakkosen posti, postilokero... joo äläkää edes kysykö.
Tällä hetkellä Pipunan kanssa hoilaamme kilpaa biisiä Rockabye, siitä on tullut meidän tallibiisi jota huudatetaan aina autossa kun ajelemme tallille. 
Muuten olen henkeen ja vereen ysäri gimma. 

Juoma... vichyyn olen ihan liian koukussa. Sitä voisin ryystää pullotolkulla ja nytkin olen ihan hermo piukeana kun en muistanut ostaa kaupasta vichypänikkää. Siinä missä toiset ostaa limpparia tai siiderin niin meikäläinen ryystää vichyä. Budapestissä oli halvempaa tilata ravintolassa olutta kuin vichyä mutta kerranhan sitä vain häämatkalla oltiin joten ei muuta kuin elämä risaiseksi ja tilataanpas kallista vichyä. 


Sarja...  mää en kehtaa ääneen sanoa mutta jos ihan vain kuiskaan hiljaa Emmerdale, tsiisus että olen siihen koukussa. No toki en sentäs vielä sen vuoksi jätä asioita tekemättä mutta se taitaa olla ainoita ohjelmia joita tykkään seurata säännöllisesti. Sinkkuelämäähän nyt on päivänselvä asia, se vain on niin hyvä. 

Kosmetiikkatuote... ripsiväristä en tingi ja se on varmasti täälläkin kuultu moneen kertaan. Seerumit on uusin ihastukseni. 


Sovellus... saaks tän skipata? Olen ihan surkea kaikenmaailman sovelluksissa. 

Instagrammaaja... grammaaja, kuulostaa ihan joltain painonpudotus jutulta, hih. 
Ei ole yhtä suosikkia vaan tykkään kivoista kuvista joten kaikki joita seuraan on yhtä hyviä ja mielenkiintoisia. 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... viettäisin enemmän aikaa perheeni kanssa sekä kirjoittaisin useammin blogia. 


Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... Mulla ei oo Spotifytä ja perjantai-iltana nukahdan ennen kuin leffan alkutunnari loppuu. Mut jos pysyisin hereillä niin kuuntelisin varmaan sitä ysäriä. 

Pakkaan matkalle mukaan... hyvät kengät. Niitä saattaa laukussani olla mieheni mielestä ihan liian monet kappaleet. Sekä tarrarullan, ei siis sellaista joka laitetaan hiuksiin vaan se jolla putsataan vaatteista pölyt pois. Ilman sitä lähden harvoin mihinkään. 

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe... miks mulla tuli ensimmäisenä mieleen piereskely, ja hitto senkin sanoin nyt ääneen. Hoh hoijaa, ei viissiin ole viisasta kirjoittaa blogia keskiyöllä. Tätä saan siis aamulla katua. Mitähän mie tekisin, olen niin harvoin yksin kotona etten edes muista mitä silloin tekisin. Varmaan siivoaisin, eikös kaikki naiset tee just sitä?

Viimeisin sisustusostokseni... Rovaniemeltä toin itselleni tuliaiseksi Marimekon leikkuulaudan jota en todellakaan aio käyttää leikkuulautana. Siitä olen tykännyt jokaisen euron verran ja hieman ehkä enemmänkin. 
Toinen ja vielä tuoreempi hankinta on pyöreä peili, josta kirjoittelinkin viime viikolla. Todella onnistunut hankinta sekin. 

Marimekon leikkuulauta Varvunraita

Pyöreä peili löytyi Halpa Hallista
Paras tapa tuhlata 50€... No kyllähän tuon summan saa tuhlattua ihan mihin vain mutta jos sen saisi tuhlata muuhunkin kuin ruokakauppaan niin varmaan tuhalisin vaatteisiin tai sisustamiseen. 

Ohjenuorani elämässä... Kohtele muita niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Tämä itseasiassa pätee hyvin sata prosenttisesti. Jos sinua kohtaan ollaan asiattomia niin tuskin vastapuolikaan voi odottaa saavansa hyvää kohtelua osakseen. 

Olipas tämä kiva ystäväkirja ja anteeksi pieruhuumorini. Hiippailen peiton alle, jospa sitä huomenna taas olisi fiksummat jutut. Epäilenpä suuresti. 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

TYTTÖJEN TALO - HYVÄN ASIAN PUOLESTA + ARVONTA

Kuva lainattu Likka.fi sivuilta

Hävettää sanoa, mutta en tiennyt ennen viime syksyä, että Oulusta löytyy Tyttöjen Talo. No eipä siinä, Oulussa on varmasti paljon asioita joista minä en vieläkään tiedä mutta nyt sentäs tiedän, että ihan ydinkeskustasta löytyy Tyttöjen Talo. Tyttöjen Talo toimii hyvän asian puolesta. 

Tyttöjen Talolle ovat tervetulleita kaikki 12-28 vuotiaat tytöt ja nuoret naiset sekä alle 22-vuotiaana odottavat tai synnyttäneet nuoret äidit. Tutustu toimintaan sivuilla Likka.fi  ja ota rohkeasti yhteyttä. 
Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!
Talolla voit käpertyä sohvalle kuuntelemaan musiikkia, lukemaan lehtiä, juttelemaan elämästä, koulusta, tyttönä olemisesta, naiseksi kasvamisesta, pojista tai vaikka suunnitella ja haaveilla tulevaisuutta. Jos virtaa riittää niin voidaan vaikka leipoa tai kokkailla yhdessä, askarrella tai käydä Talon ulkopuolellakin harrastuksissa, leireillä ja retkillä. Talolla on aina paikalla aikuinen nainen, joka neuvoo, auttaa ja tukee sinua erilaisissa elämän asioissa.  Kasvuun, terveyteen ja seksuaalisuuteen  liittyvissä asioissa voit jutella myös Seksuaalineuvonta-vastaanotolla ilman ajanvarausta avointen ovien aikana. 
Tyttöjen Talo sijaitsee osoitteessa Kirkkokatu 19A9, Oulu. 

Kuva lainattu Likka.fi


Sopivaksi maustettu


Sopivaksi Maustettu on kirja jossa on ajatuksia arjesta, elämästä ja ruoasta. 


Tyttöjen Talon toiminan tukeminen:
Sopivaksi Maustettu-kirja on syntynyt tyttöjen toiveesta kerätä erilaisia reseptejä ja levittää yhdessä tekemisen tuomaa hyvää oloa. Kirjan ohjeisiin on liitetty sen valmistamiseen liittyvä muisto sekä ajattomia ajatuksia kasvamiseen ja hyvinvointiin liittyvistä teemoista. 


Omiin mittoihin

Suomalaisessa kulttuurissa on tavallista vähätellä itseä, kertoa  huonot uutiset ensin ja piilotella onnen hetkiä. Kun itseä ja omaa elämää miettii, huomaa usein puutteet ja vailinaiset kohdat. Kuinka sitten saisimme hyvät asiat elämässä näkyviksi - niin vahvoiksi, että ne kantaisivat vaikeiden aikojen ylitse?...
Ajatus kirjan sivulta 44.

Kun sain oman kirjani käsiin, ajattelin selaavani sen aluksi nopeasti läpi ja uppoutuvani siihen ajan kanssa myöhemmin. Toisin kuitenkin kävi. Kirja kosketti niin syvästi, etten voinut lopettaa lukemista. Vaikka elämässäni on ollut paljon hyviä hetkiä, mahtavia asioita, on siinä ollut myös vaikeitakin kohtia joiden läpi pääsemiseen on tarvittu enemmän voimaa ja ponnisteluita mihin voimani ovat riittäneet. 
Kirjasta löytyy reseptejä joita ehdottomasti haluan päästä mahdollisimman pian testaamaan kuten mm. uunikana, tsatsiki, Anun paras pannukakku ja monta monta  muuta ohjetta. Reseptejä enemmän kirjassa silti koskettaa aidot ajatelmat jonkun tytön tai nuoren naisen elämästä. 


Jos haluat tukea oululaista tyttötyötä ja lisätä tyttöjen ja nuorten naisten hyvinvointia, voit tehdä sen hankkimalla Sopivaksi Maustettu-kirjan. Kirjan hinta on 18€ ja sen voi ostaa Tyttöjen Talolta tai tilata sähköpostitse mervi.koskela@vuolleoulu.fi
Kirjan tuotto käytetään Tyttöjen Talon tukemiseen. 


Ja mikä parasta saan arpoa teidän lukijoidenki kesken yhden Sopivaksi Maustettu-kirjan. 
Käy tutustumassa Tyttöjen Talo sivuilla tästä linkistä ja jätä kommenttikentään jonkinlainen ajatus tytöistä, naisiin liittyvästä kohtelusta, ihan mistä vain ajatuksesta joka sinulle heräsi Tyttöjen Talosta. 
Muista jättää myös nimimerkkisi ja halutessasi sähköpostiosoitteesi. Arvonta-aikaa on pääsiäiseen saakka eli suoritan kirja-arvonnan torstaina 13.4.2017 illalla. 

Tuetaan yhdessä todella hyvää asiaa. 
*Toteutettu yhteistyössä Tyttöjen Talon kanssa. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

VITRIININ UUSI ELÄMÄ - MUTTA MISSÄ?

Edellisessä postauksessa kerroin kuinka huushollimme koki muodon muutoksen muutamassakin huoneessa. Syypäänä tai kiitoksen kohteena on peili jonka ripustin olohuoneen seinälle. 
Samaiselta seinältä, peilin tieltä lähti hieman romanttissävyinen vitriini. Aluksi koitin myydä vitriiniämme mutta aikoinaan maksoimme tuosta vitriinistä hieman turhankin suolaisen hinnan niin en halunnut sitä kympillä kahdella eteenpäin laittaa. 

Onneksi vitriini löysi kodistamme uuden sijoituskohteen ja vaikka aluksi itse epäilinkin sen sopivuutta kyseiseen kohteeseen niin lopulta olin muutokseen mielettömän tyytyväinen. 



Vitriini muutti pojan huoneeseen. Koitin tehdä siitä mahdollisimman "poikamaisen" laittelemalla hyllyille pokaaleja ja muita pojalle tärkeitä juttuja. Halpa Hallista löysin kankaiset, mustat boxit joihin sain piilotettua pientä sälää, jota meiltä jokaiselta varmasti löytyy.
Vitriiniin on tulossa pieniä mutta huomattavia muutoksia mutta ei siitä vielä sen enempää jos en saakaan moista muutosta koskaan toteutettua. 
Ajatuksena on myöskin hommata hyllyn päälle jokin kiva, pojalle sopiva juliste mustiin kehyksiin. 

Jännityksellä odotin pojan kotiutumista, että mitä hän lopputulokseen tuumaisi. Olin lupaillut hänelle, että vitriini on vain väliaikaisesti hänen huoneessaan ja lähtisi sieltä heti kun sille vain ostaja löytyisi. 
Poika kotiutui ja tuumasi, että toi on tosi hieno, ei sitä saa myydä. Hän halusi kuulemma pitää vitriinin. Jees poks, sopii minulle. 


Näin siis yhen pienen peilin osto sai kodistamme kaksi huonetta näyttämään ihan mielettömän kivoilta. Ja rahaa tähän siis kului peilin hinnan verran, kymmenen euroa. 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

KYMMENEN EURON PEILIN TÄHDEN

Löytyihän se sinnillä etsimäni pyöreä peili vihdoin ja viimein. Tai no jos ihan rehellisiä ollaan niin en ole mitenkään erityisemmin koirien ja kissojen kanssa mitään etsinyt, mitä nyt joskus silmällä pitänyt kun olen kulkenut sisustusliikkeiden ohi. Peilejä on kyllä vastaan tullut mutta sitä ahaa-elämystä ei ole yhdenkään kohdalla tullut, kunnes... 
Mistä löysin täyden kympin peilin? Kalliista designliikkeestä?  Täydellinen peilini löytyi Halpa-Hallista hurjaan kymmenen euron hintaan eli täyden kympin peili. Heh heh. 

Mutta tiesinkö peiliäni kotia raahatessa millainen show siitä syntyy? No en tiennyt en, mutta nyt tiedän. Peilihän löysi täydellisen paikkansa juuri siitä missä olohuoneessamme oli lasivitriini. Muutenkin jo vitriiniimme kyllästyneenä se sai väistyä kalliin peilini tieltä. Vitriini löysi itselleen ihan uuden elämän, paikasta jonne en olisi ensimmäisenä sitä ajatellut laittavani, mutta siitä seuraavassa postauksessa. 

Peilini aiheutti siis kahden päivän siivousurakan.  Vitriinissä olleille valokuville ja koristeille piti löytää uusi paikka. Vitriinin uusi sijoituskohde koki totaalisen mylläämisen. Huonekaluja myytiin sinne ja tänne ja kun lauantai-ilta koitti niin vihdoin ja viimein koti alkoi taas muistuttamaan asuttavaa paikkaa. 

Niin innoissani tuosta peilistäni olin etten todellakaan sillä hetkellä älynnyt ottaa mitään "ennen" kuvia joten pengoin arkistosta vanhan kuvan miltä ollakrissa näytti ennen peilin saapumista. 

Älkää kiinittäkö huomiotanne kyynärsauvoihin. 
Vaikka muutaman euron hankinta aiheuttikin niin mielettömän mylläkän, en harmittele tilannetta yhtään. Olohuoneen uusi ilme on enemmän kuin hyvä. Jos parilla eurolla voi saada niin paljon aikaan niin kelpaa minulle. Itseasiassa minähän jäin reippaasti voitonpuolelle kun myyntiin lähti pojan huoneen Ikean expeditit. 

Mutta miltä meidän olohuoneessa tällä hetkellä näyttää?
No tältä...





I love it! Todella, todella paljon. Hah vuoden paras urakka. 
Ja syntipukki tähän kaikkeen on siis tämä...


Mirror mirror on the wall

Tarkemmin jos peilin pintaa tarkastelee niin peilin laatu ei todellakaan ole kummoinen, vaan peilistä heijastuvat taulut näyttävät ihan aaltomaisilta. No onneksi olohuoneessa tuskin niin paljoa tulee itseään peilailtua kun ei sitä tee muuallakaan joten jospa tuo peilin laatu ei ole niin nöpön nuukaa. 
Vaan mitäs sanot muuttuneesta olohuoneemme ilmeestä?
Itse kyllä tykkään hurjan paljon ja sai uudistunut ilme kehuja myös muultakin perheeltä. 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

SAISIKO OLLA SOKERIA?

Mielessä pyörii taas monenlaiset postausaiheet mutta jos hetken vielä pysyisi kepeämmissä aiheissa ennen kuin taas alan pohtimaan elämän realiteettejä. 


Oletko yksi niistä ihmisitä jonka päivä ei lähde liikkeelle ilman kahvia? Oletko se joka silmät puoliummessa hapuilee kahvinkeitintä saadakseen päivän käyntiin?
Itse aloittelen päivän teellä, kahvilla saisin vain mielettömät vatsavaivat ja sen vuoksi nautin kahvia vasta myöhemmin aamusta. 

Kahvi on veden jälkeen maailman toiseksi nautituin juoma. 
Aamiaisen korvaaminen kahvilla ei ole hyvä asia, se vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. 
Mutta on kahvissa hyviäkin asioita:
-se herättä meidät, parantaen tarkkaavaisuutta
- kahvissa on runsaasti antioksidantteja, joka vahvistaa ja suojaa solujamme
- se suojelee hyviä bakteereita suolistossamme
- kahvi edistää ruoansulatustamme
- kahvi suojelee maksaa
- paras idea on yhdistää kahvi terveelliseen aamupalaan, kuten kaurapuuroon ja hedelmiin (ei appelsiini)

No on kahvista varmasti niitä haittavaikutuksiakin kuten mahanpurut jne. mutta ei mennä nyt niihin, hih. 


Itse löysin kahvin vasta ihan muutama vuosi sitten. Sitä ennen join pelkästään teetä. Lapsena muistan kun kylässä tädit kummastelivat että miksi sinä et juo kahvia. Mitä ihmettä. Veikkaan että harva lapsi juo kahvia, tai ei ainakaan meidän lapset juo. Olenko ihan väärässä? Juodaanko teidän perheessä kahvia lasten kanssa?

Alkuun join kahvini mustana ja hyi elämä kun se oli kammottavaa. Jossain vaiheessa ihastuin maitokahviin, siis todellakin maitoiseen kahviin ja siinä versiossa ollaan edelleen. Kahviini tulee niin paljon maitoa, että lämmittelen maitoni ensin mikrossa ja kaadan säälittävän pienen tilkan kahvia maidon sekaan. Hyvä, että maito saa kahvista kunnolla edes väriä, koska kahvia on niin vähän. Niin ja maidon tulee mielellään olla punaista (kermaa). 


Kahvini pitää olla kuumaa, eli lämmitän maitoni todella lämpimäksi. Kylmä kahvi kaunistaa mutta otetaan nyt se riski että kuollaan rumana ja juodaan kahvi kuumana. 
Ennen maitokahviini kuului vielä ihan mielettömän paljon sokeria mutta vuoden vaihteessa päätin, että edes jostain pitää koittaa tinkiä ja sokeri sai jäädä. Ystäväni sanoi, että totut sokerittomaan kahviin viikossa parissa. Nyt on mennyt kolme kuukautta ja tottumattomuus on vielä hakusessa. Voisin humauttaa ystävääni tennismailalla takaraivoon. Valehtelia.


Tiedän, että kahvinautintoni saattaa ällöttää monia mutta eikös se ole niin, ettei makuasioista voi kiistellä. 
Mustana kahvini juon töissä sillä sinne en jaksa maitoa kuskata, siihen sujautan sokeria. Joku raja sentäs minunkin tottumuksillani. 

Uutisissa peloteltiin, että kahvi uhkaa pelottavasti loppua maailmasta. Vuoteen 2080 kahvi saattaa olla loppunut tai sitten se on enää harvojen herkkua.  Onhan tuo kahvin hintakin vuosien saatossa reilusti noussut joten tuo uutinen ei sinänsä yllättänyt minua ollenkaan. Eikös monen muunkin raaka-aineen kulutus ole tuotantoon nähden liian suuri. Hui, ne on taas ajatuksia mitä en uskalla lähteä tarkemmin edes miettimään. Onko lapsillani ja lapsenlapsillani tulevaisuudessa enää edes ruokaa? Otetaanpa kupillinen kahvia ja mietitään jotain hieman iloisempia asioita. 


Millainen on sinun kahvinjuonti historiasi?