lauantai 22. huhtikuuta 2017

MITÄS MINÄ SANOIN?

Siinäpä vasta lause jota tuskin koskaan haluaa kuulla kenenkään sanovan. Miksi tuo lause sanotaan varsinkin silloin kun ärsytyskäyräsi hipoo taivaita, etkä todellakaan kaipaa mitään "käännetäänpä vähän veistä haavassa"- kommenttia. 
Tuntuu kuin sanoja haluaisi tieten tahtoen maistaa puista pesäpallomailaa. Mistä tässä on tällä kertaa kyse?

Jos joskus tulee tunne, että bloggaajan arki on yhtä pilvilinnoja, ruusuilla tanssimista ja kauniiden tavaroiden ostelua niin voin kertoa, että näin se ei ole. Ainakin täällä päässä elelee ja kirjoittelee ihan perus matti meikäläinen jolle sattuu ja tapahtuu. 
Kuinkas kävi tänä aamuna? Heräsin ja sain loistoidean lähteä niiltä seisomilta heittämään yhden pikaisen kuvauskeikan. Pikaisen?
Oletko joskus ajatellut tehdä jonkin asian pikaisesti ja lopulta siihen meni enemmän aikaa kuin esikoisen synnyttämiseen. 
No meikä tyttöhän tosiaan pakkasi kamat autoon ja sanoin lapsille heipat, ihan kohta nähdään. 


Ilman aamupalaa säntäsin upealle kuvauspaikalle ja sain kuvat otettua. Lunta kengissä, nälkä kurnien mahassa olin sangen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Nostelin kamat autoon ja soitin lapsille, että täältä tullaan. 
Starttailin auton ja lähdin kotia päin, tai ainakin yritin lähteä. Alle puolen tunnin kuvauksen aikana aurinko oli sulattanut lumen renkaiden alla sohojoksi ja renkaat vaan pyörivät tyhää. Mieleen hiipi ajatus, "tästähän se mies varoitteli kun lähin". Olin ajanut mielestäni auton todella idioottivarmaan kohtaan johon ei voi jäädä kiinni. Jumissa oltiin. 
Soitin vanhemmilleni ja kuulin kuinka äitini hihkaisi isälleni kesken koiran trimmauksen, että ulkovaatteet niskaan, nyt lähdetään rämpimään hankeen. 
Ennen heidän saapumistaan tein sen virheen, että soitin reissussa olevalle miehelleni ja kerroin tilanteesta. "Mitäs minä sanoin" kuului ärtynyt lause langan toisesta päästä. Sillä senkuntilla ärsytykseni singahti avaruuteen. Purskahdin harmistuksissani valtavaan märyyn ja aikuismaiseen tyyliin löin miehelleni luurin korvaan. 


Tilanne otti jo muutenkin niin paljon aivoon, että olisin kaivannut mieheltäni jotain tsemppaavaa lausetta mutta sellaista ei tullut. 
Vihdoin ja viimein pelastusjoukot saapuivat. Ihana äitini oli ottanut mukaan pussillisen soraa jota nakeltiin renkaiden alle. Ei auttanut, renkaat vaan löivät sutia. Seuraavaksi haettiin metsästä risuja ja oksia ja pukattiin niitä renkaiden alle, ei vieläkään. 
Epätoivo oli jo niin valtava, että mieleni olisi tehnyt heittäytyä lapsen tavoin maahan makaamaan ja takoa nyrkeillä maata. 
Päätimme yrittää vielä kerran saada auto liikkeelle ja kuin taikaiskusta se lähti liikkeelle sohjosta, pukkasimme isäni kanssa sen mitä hartioistamme jaksoimme. Vihdoin auto oli ohjattu pois meren rannalta. Tielle päästyämme anoppilan väkikin saapui paikalle auttamaan. 
Nolotti, hävetti, vi...ti, vaikka toisaalta ihan turhaan, enhän ollut kuitenkaan ajanut ojaan vaan luminen maaperä vain petti renkaan alta. 


Kun pääsin kotiin, olisin halunnut hautautua takaisin peiton alle ja rypeä siellä loppu päivän itsesäälissä. 
Kuuma tee ja aamupala, lämmin suihku, muuta ei tarvinnut. Fiilis alkoi kohenemaan ja keksimme lasten kanssa mukavaa puuhaa tälle aurinkoiselle lauantaille. 

Tällä hetkellä tuo aamullinen on jo pelkkä muisto, kuin olisin nähnyt vain unta. Suurimmat kiitokset kuuluu ihanille vanhemmilleni jotka tulivat muutamassa minuutissa avukseni, kiitokset myös appivanhemmilleni jotka saapuivat auttamaan miniää hädässä. 

Milloin sinulle viimeksi sattui jotain mikä sai sinut harmistumaan, raivostumaan tai muuten vain sai tunteesi kuohumaan? Ja mitä silloin tapahtui?

43 kommenttia:

  1. Kotona tapahtunutta en äkkiä muista. On näin kuitenkin käynyt.. Töistä kun keikkavuorosta lähdin kotia oli hiukan sama tilanne kuin sulla,auton renkaat löi sotia. Sain kuitenkin auton liikkeelle omin voimin..
    Mukavaa Sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olin ihan varma etten jäisi kiinni kun muka niin hyvin sain jätettyä auton mutta aivan kuin kohtalo vaan naureskilisi mulle.
      No onnekis vanhemmat pääsivät nopeasti apuun.
      IHanaa sunnuntaita Nunnu <3

      Poista
    2. Se kohtalo joskus temppuja tekee. Vuoden päästä tää kaikki on muisto... 😊 Niin kuvat oli kyllä hienot.. Yläpuolella soittivat musiikkia,nyt ohi mutta nukkumatti on hukannut osoitteeni 😱
      Jospa sais kohta nukutuksi..

      Poista
  2. No hemmetti, onneksi apu oli kuitenkin lähellä. Joo tietän tuon, mitä minä sanoin, syyllistyn siihen joskus itsekin.
    Kaikkea "kivaa" sitä sattuu täälläkin aika ajoin, kuten tällä viikolla töistä lähtiessäni onnistuin katkaisemaan pyörän avaimen lukon sisään ja eipä siitä pyöräilystä sitten mitään tullut, onneksi mieheni oli kotona ja tuli pelastamaan.
    Mukavaa sunnutaita Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei, oletko saanut avaime jo irti lukosta? TUollaiset arjen kömmähdykset ottaa niin aivoon.
      IHanaa uutta viikkoa murunen.

      Poista
  3. Onneksi aika kultaa muistot...nyt ei heti tule mitään mieleen..
    Ehkä ennen joulua kun kamalassa vastatuulessa, siis myrskyssä, poljin iltapimeällä töistä kotiin ja fillarin rengas puhkesi ja kotiin oli viel ainakin 5 km matkaa. Paleli ja otti kaaliin... mies maailmalla, mutta soitin sille kuitenkin ja yllätys, hän oli just ajanut kotipihaan! Kehotin kääntämään auton nokan kohti rantaa ja pelastamaan minut. Kun tuli luokseni, katsoi vilusta tärisevää minua ja kysyi: Vit....ko? :D
    Räjähdin nauruun ja sanoin, ettei enään kun sinut ja lämpöisen auton näin!
    Hyvin selvisit tilanteesta ja ihanat kuvat sait aikaan <3
    Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHana kun sait pelastuksen tilanteeseen, aivan kuin kohtalo olisi tullut pelastamaan sinut sieltä myräkästä.
      Ihanaa tulevaa viikkoa.

      Poista
  4. Juuri kerroin viisivuotiaalle, joka oli sitä mieltä, että mummi ei osaa hermostua oikein, että kyllä mummikin saa itkupotkuraivareita :). Viisivuotias tarkoitti tietenkin sitä, että täällä ei pidetä ihan niin tasan komentoa kuin kotona, kun mummilla ja vaarilla on aikaa enemmän kuin kotiväellä kiireessä, esimerkkinä nyt vaikka pukeminen ulos lähtiessä...

    On se kyllä niin, että välillä käryää...mutta parasta tietenkin, että ei jää siihen mielentilaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viisi vuotias siellä teillä kylässä. Juu eihän ne mummit samalla lailla hiilly kuin omat vanhemmat :)
      Juu tuollaisesta fiiliksestä pitää pyrkiä äkkiä päästämään irti, muuten menee koko päivä ihan pilalle.

      Poista
  5. Mahtijuttu, että apu oli lähellä!
    On mullekin sattunut ja nuo tunteet on ollu sillä hetkellä juuri samanlaisia kuin sulla tuossa.
    Eniten on raivostuttanut nuo kommentit, minähän varoitin jne.

    Ihanaa sunnuntaita Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi toinen ei voisi löytää jotain kannustavia sanoja mutta onkohan se vain ajattelematon heitto tuossa tilanteessa.
      Ihanaa sunnuntaita sinullekin <3

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta tuo miten kyseinen lausahdus voikaan ärsyttää ja myös se, kuinka siihen reagoit. :D Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Aurinkoista sunnuntain jatkoa Nanni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyynnyin kyllä aivan tolkuttomasti, ehkä tuo tilanne teki varkaan.
      Ihanaa sunnuntaita sinullekin.

      Poista
  7. Painajainen tuo tilanne että auto jää kiinni! Tällä viikolla meillä tipahti suuri Taika-vati, mies oli laittanut sen liesituulettimen päälle esille, minusta se ei ollu hyvä paikka. Ja tosiaan kun mies lähti aamulla koiran kanssa ulos ja ovi pamahti kiinni niin vatipa päätti tulla alas, otti mukaansa myös suuren vaarinkaljapullon sekä oliiviöljyastian. Vati meni säpäleiksi, öljy valui pitkin lattiaa, pullo pysyi ehjänä, parkettiin tuli lommo. Onneksi mikään ei osunut minuun, kun touhusin samaan aikaan keittiössä. Hirvee siivo, laitoin miehen putsaamaan lattian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hirveä tilanne, onneksi et sattunut astioiden eteen. Onneksi selvisitte sotkulla vaikka sekin ottaa kyllä aivoon.
      IHanaa tulevaa viikkoa <3

      Poista
  8. No voi! Tiedän kyllä tunteesi! Minulle on sattunut montakin vastaavaa tilannetta. Ja useimmiten ne liittyvät autoon tai autoiluun.
    Sehän ottaa luonnon päälle, kun joutuu myöntämään virheensä ja vastapuoli heittää siihen itsevarmana; mitäs mä sanoin!
    No mutta, onneksi selvisit ja sitä paitsi sait komeita kuvia.
    Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta. Itse yritin katsoa paikan missä en jäisi kiinni ja olin idioottivarma että hyvin olin ajanut, no toisin kävi.
      Ihanaa uutta viikkoa sinullekin.

      Poista
  9. Onneksi sait apua nopeasti ja ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan kyse oli vain jumiin jäämisestä kun pahemminkin olisi voinut käydä. Joskus sitä sortuu valittamaan hieman turhasta.

      Poista
  10. Onneksi apu oli lähellä ja tilanne selvisi. Mukavaa sunnuntai päivää sinule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan vanhemmat asuvat tuossa lähellä, apu todellakin tuli tarpeeseen.
      Ihanaa sunnuntaita sinullekin.

      Poista
  11. Kylläpä sua nyt koetellaan 😢 Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta 💕💕
    Onneksi kuitenkin oli apu lähellä ja ukkelille voi nyt näyttää ihan vähän vaikka kieltä, pöh! No, ehkä hän oli kuitenkin vain huolissaan, ja reagoi tuolla tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, jotenkin kaikki on nyt mua vastaan.

      Poista
  12. Onneksi sait nopeasti apua!
    Ja tuo lause ärsyttää kyllä vietävästi tietyssä mielentilassa ;)

    VastaaPoista
  13. Voi eeii, sympatiseeraan sua kympillä. Onneks se on nyt ohi 😊 kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa, onneksi tosiaan pääsin sieltä poiskin.

      Poista
  14. Lapsille tulee vieläkin, toisinaan vahingossa lipsautettua tuo Mitä minä sanoin :) Pois pyrkiminen on kyllä kova, mutta joskus sammakko lipsahtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sallikaamme se itsellemme ;) kunhan kukaan ei sano sitä meille <3

      Poista
  15. Onneksi sait apua ja auton liikkeelle. Minä ajoin kerran vähän samaan tyyliin laskettelukeskuksessa ihan auratun tien reunaan, kun käyn äkkiä hakemassa respasta huoneen avaimen. Oli vähintään puolilaiton paikka. Siihen se auto sitten jämähti ja useamman hengen voimin sitä piti työntää. Lähti sentään liikkeelle ilman traktorin apua :) Mies otti asian ihan naureskellen ja lapsilla oli taas hetkeksi kerrottavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella kuinka sitä saa jälkikäteen kuulla pitkäänkin tuosta asiasta.

      Poista
  16. Ihana Nanni ja postaus ja hei tuttua ihan kaikki ja myös tuo sohjoon kääminen, meinaan kolmesti on käynyt. Olen kirjaimellisesti mekossa ja sukkiksissa ollut polvillaan ja käsillä kauhonut lunta renkaiden alta. ;) Että tää on niin tätä.

    Parempaa viikkoa ihanuus ja muista ensi kerralla täyttää massu kuitenkin ensin, mikään ei sitten näytä ihan niin kauhealta, kun on sumpit juotu ja massu onnellisesti pullollaan. Muiskuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta etten enää ikinä lähde mihinkään ilman aamupalaa.
      Voi elämä, jos joutuisin mekossa rämpimään tuolla auton alla.

      Poista
  17. Voi, mä tiedän, että olisin toiminut juuri samoin! Oikeasti "Mitäs minä sanoin" pitäisi varman kieltää sakon uhalla mokoma viisastelu.:P Vaikka on ehkä joskus lipsahtanut omasta suustani, niin yritän olla sanomatta noin!
    Kauniit kuvat!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, moinen lause pitäisi poistaa sanakirjasta.

      Poista
  18. Hei, tosi upeat kuvat <3
    Ei ole kauaa kun itse väistin mieheni takavetoisella autolla toista autoa liian reunaan. No eihän se enää liikahtanut mutta onneksi tuo toinen auto nykäs sen saman tien pois ja matka jatkui. Itseä hiukan nolotti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen joskus väistänyt liiankin sivuun ja siellä sitä oltiin lumisessa ojassa :/

      Poista
  19. Onneksi sulla oli apujoukot lähellä. Ihan varmasti mullakin on sattunut jokin tilanne, mutta onneksi ne unohtuvat nopeasti, kun en nyt muista äkkiseltään missä ja milloin :)

    VastaaPoista
  20. Tuo on kyllä ärsyttävää. Välttelen kyllä viimeiseen asti tilanteita, missä joku pääsee sanomaan "mitäs minä sanoin". Esim. äiskällä on vähän taipumusta tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, itsekin muka ajoin autoni niin etten varmastikaan jäisi jumiin, no miten kävikään???

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-