tiistai 27. kesäkuuta 2017

POWER OF MUSIC

Juhannuksena juttelin ystäväni kanssa erityisherkkyyksistämme. Olemme molemmat erittäin herkkiä ihmisiä ja ympäristö luo vielä oman ripauksen herkkyyteen. 
Reakoin muiden ihmisten tunnetiloihin todella herkästi. Iloisella tuulella olevan hyväntuulisuus tarttuu mutta myös ärtyneen ihmisen fiilis ottaa minusta otteen, joko omana ärtymyksenä tai ahdistuksena. 
Jännä on ollut kuitenkin huomata se, että pystyn lohduttamaan masennuksesta kärsivää läheistä kokematta silti itse masentuvani. Olen itse kokenut useamman masennusvaiheen johon olen tarvinnut niin terapiaa kuin lääkitystäkin terapian rinnalle. Puhuminen on minulle terapiaa oli sitten kyse terapeutin kanssa puhumisesta tai jonkun läheisen kanssa jaetuista keskusteluhetkistä. Toiset sulkeutuvat eivätkä halua taikka pysty puhumaan vaikeista asioista. 


Omasta taustastani johtuen, haluan tukea ja kuunnella masennuksesta kärsivää. 
Talven aikana kahdella hyvin rakkaalla ystävälläni todettiin vakava masennus. Siinä missä joku toinen läheinen voi tehdä pesäeron masentuneeseen, itse toimin juurikin päinvastoin. Olen se mielettömän ärsyttävä ystävä joka soittaa ihan joka ikinen päivä ja kysyy "miten menee"? Olen valmis kuuntelemaan, olen valmis puhumaan, olen valmis muistelemaan omia masennushetkiäni jos siihen on tarvis, olen valmis olemaan läsnä silloin kun toinen sitä tarvitsee. 

Mihin juhannuksena keskustelumme ystäväni kanssa johtikaan?
Musiikkiin. Musiikki on ihmeellinen tunnetilojen lataaja. 


Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni vaikken osaakaan urkuja kummempaa instrumenttia soittaa ja urkujakin todella säälittävästi. Olen mitä loistavin suihkulaulaja varsinkin jos kukaan ei ole kuulolla. Pipunan kanssa laulamme Sing Staria niin, että kitarisat lepattaa mutta ammattimuusikkoa minusta ei saa vaikka voissa paistaisi. Saahan musiikista siitä huolimatta tykätä vaikkei olisikaan muusikko?

Urheillessa sitä mielellään kuuntelee menevää musiikkia näin treenikin kulkee kummasti reippaamalla fiiliksellä. 
Raskas musiikki ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni mutta soitapa ysärejä niin kyllä alkaa mennä jalan alle. No minähän olenkin aito ysäri diskoilija, täyttäessäni kahdeksantoista yhdeksänkymmentä luvun lopulla. Silloinhan sitä oltiin jatkuvasti kavereiden kanssa tanssimassa. 


Alakuloisella tuulella ollessa sitä ruokkii jotenkin alakuloa kuuntelemalla alakuloista musiikkia. 
Vaikka itsekin tiedostan, että surullinen musiikki saa fiiliksen vain surullisemmaksi niin silti sitä mielellään kuuntelee rauhoittavaa musiikkia. 
Hakeudun tietoisesti omiin oloihini, laitan kuulokkeet korville ja vaivun omiin ajatuksiini. Onneksi tällaisia hetkiä tulee harvoin. Onko siltikään pahasta joskus rauhoittuakin miettimään asioita tai vaikka hieman rypemäänkin itsesäälissä tai alakulossa jos sillä hetkellä siltä tuntuu?
Meistä jokainen kaipaa varmasti kiireisen arjen vastapainoksi rauhoittavia hetkiä. Minulla ne on varmaankin juuri nuo musiikin kuunteluhetket vaikkakin hieman rauhallisemman musiikin parissa. 

Kyynelvirta 
jälleen sen vangiksi jään,
kyynelvirta
milloin sen kuivuvan nään,
pelasta minut
pyörteistä sen vihdoinkin, 
kuivuu virta 
kunhan saavut takaisin
Laura Voutilainen Kyynelvirta


Viisi vuotta sitten häitämme suunniteltaessa musiikki oli yksi päivän tärkeimmistä osatekijöistä. Meillä oli taitava dj soittamassa koko päivän yömyöhään saakka. Ruokailun aikana saimme nauttia livemusiikista ja yksi tärkeimmistä oli tottakai häämarssi sekä häätanssikappaleen valinta. Häätanssiksi valitsimme Richard Marx- Right here waiting  sekä Johanna Kurkela-Rakkauslaulu. Molemmat ovat kappaleita joita kuunnellessa muistan tuon ihanan päivän, nuo ihanat hetket. Kyyneleitä ei voi estää nuita kahta kappaletta kuunnellessani. 
Hyvän laulutaidon omaava sulhanenkin joutui häissämme esittämään ryöstetylle morsiammelleen rakkauslaulun.

Mitä siis voisin sanoa? Mitä maailma olisi ilman musiikkia? Musiikki luo paljon tunnetiloja ja muistoja. 

Millainen suhde sinulla on musiikkiin?

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

JUHANNUSTA KARVAKORVIEN JA BRITAN SEURASSA


Hip hei, kuinka siellä on juhannusta vietetty? Oltu mökillä, kaupungissa, töissä vai ihan vain perheen kesken?

Meidän juhannus on mennyt lähes samalla kaavalla kuin aina ennenkin, kotioloissa rennosti ottaen, välillä grilliä kuumentaen. 

Poikkeuksellisesti meillä oli kerrankin suunnitelmat juhannuksen varalle kun yleensä olemme täysin vailla suunnitelmia ja sit juhannuksen koittaessa alamme panikoiden miettimään, että kenen kanssa voisi juhannusta juhlia.

Perjantaiaamusta kastoin sormenpäät jauhoihin ja aloin juhannuskakun leipomisen. Kakun valmistuttua lähdin mansikan metsästys reissulle lähikauppaan ja samalla sain ystävältäni tekstarin, että heillä oksennetaan. No niin, siinä ne meidän juhannussuunnitelmat murenivat yrjönä viemäriin. Olin saada lapsenomaisen itkupotkuraivarin harmistuksesta mutta eihän nyt fiksu aikuinen niin käyttäydy. Harmissani päätin, että sit ollaan omalla perheellä kotona ja syödään todella paljon kakkua. 

Kuin tilauksesta sain heti kohta viestiä naapurilta "mitä suunnitelmia teillä on tälle päivälle?" 
Hetkessä meni siis meidän suunnitelmat uusiksi mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tallilla olemme piipahtaneet joka päivä.
 Lupaisin ystävälleni, että hän voi olla perheen kanssa rauhassa mökillä. Me käymme todella mielellämme katsastamassa Pipunan kanssa, että hevosilla on vettä ja muutenkin kaikki hyvin. Eihän tuon mieluisampaa tehtävää voisi kahdelle heppahullulle ollakaan. 

Britakakku

Päivällä hiippailimme grillattavien herkkujen sekä kakun kanssa naapuriin. 
Ilta vierähti nopeasti grilliherkkujen parissa, lasten puuhasteluita seuraten, meni siinä ehkä muutama lasi kuohuvaakin. 

Tekemäni Britakakku katosi hetkessä parempiin suihin ja lapset kummastelivatkin, etteikö sitä kakkua olisi enempää? 
Täytyy ilmeisesti leipoa sitä useammin. 

Britakakku

Pohja
125g voita
1dl sokeria
1tl vanilijasokeria 
2 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
1.5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Vatkaa pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.
Erota kananmunista keltuaiset ja lisää keltuaiset yksitellen taikinaan hyvin vatkaten.
Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. 
Levitä taikina leivinpaerin päälle uuninpellille (ei riitä koko pellilliselle, ehkä noin puoleen peltiin riittää tämä taikina).
Valmista marenki.

Marenki
2 valkuaista
1.5dl sokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. 
Levitä marenki pohjataikinan päälle. 
Paista 175 asteessa n.20-30min uunista riippuen, niin kauan kunnes marenki on kauniin ruskeaa. 

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen täyttämistä. Kakun jäähdyttyä leikkaa kakku kahteen yhtä suureen osaan ja levitä täytettä toiselle puoliskolle ja nosta toinen puolisko varovasti täytteen päälle. 

Täyte
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
sokeria
1rkl vainilijakreemijauhetta
mansikoita, voit toki käyttää muitakin marjoja. 

Ohjeen nappasin TÄÄLTÄ.

Hyvää oli, eli tulen tekemään tätä kesän aikana uudestaankin. 



Juhannussaunaan hain perinteisesti muutamia koivunoksia antamaan keskikesän tuoksua ja tunnelmaa. 
Tällainen, rento ja mukava juhannus oli siis meillä. Saunomista, grillaamista ja kylästelyä, heppoja nyt unohtamatta. 



Olen pohtinut koko viikon, että miksi kesän pitää olla niin lyhyt kun siitä tuntuu kaikki niin kovasti tykkäävän. Voisikohan asiasta tehdä jonkinmoisen lakialoitteen? 
Toki jos kesä olisi paljon pidempi niin miltäköhän me grillaamista rakastavat suomalaiset näyttäisimmekään pidemmän kesän jälkeen?  Siinä tienaisi PT.t hyvän rahan kun pitkän kesän jälkeen vyöryisimme sankoin joukoin vyötärörasvojemme kera hakemaan apua. 

No otan silti sen riskin kasvavasta vyötäröstä ja teen toiveen pidemmästä kesästä. Lähtöökö kukaan mun mukaan aloitteeseen?

Ihanaa loppujuhannusta kaikille. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

RELAA VÄHÄN MUTSI

Joskus sisustusvimmoissani unohdan, että täällä asuu muitakin kuin minä. Tai ainakin siltä joskus jopa itsestänikin tuntuu. 

Pitääkö kodin olla ihan tip top, näyttää siltä kuin siellä ei edes asuttaisi tai siltä niinkuin se odottaisi vastaanottamaan vähintäänkin presidentin tasoisen arvovieraan. 

Itse rakastan yltiöpäisesti siistiä kotia mutta en sentäs hysterian partaalla kävele siivousrätti kourassa pyyhkimässä joka ikistä pölyhiukkasta mitä kotoamme löytyy. Minusta siisti koti on siisti koti eikä se tarkoita sitä ettei kodissa saisi asua ja elää vapaasti mutta tarviiko elää kuin pellossa? Yleissiisteys kun pysyy hyvällä mallilla niin harvemmin tarvii mitään 12 tunnin megasiivoustalkoita. 

Huomasin vain taas, että siisteysvimmani heitti häränpyllyä. Piipahdin pihatöideni lomassa kurkkaamaan neidin leikkimökkiin ja olin lentää selälleni. Aina ennen niin siisti ja viihtyisä leikkimökki oli kuin Isis hyökkäyksen jäljiltä. Olin purskahtaa itkuun nähdessäni leikkimökin hävityksen kauhistuksen mutta samalla koitin muistutella itselleni, että tämähän on leikkimökki, täällä kuuluukin saada leikkiä. 


Siivoilin pahimpia heinäkäsoja ja paperisilppuja mökistä pois, koittaen samalla vetää vähän henkeä. 

Leikkimökistä on tänä kesänä tullut keppihevosten talli eli leikin muoto on tyysti muuttunut edellis kesistä. No hyvä asiahan tässä on se, että leikkimökki on edelleen erittäin säännöllisellä käytöllä. 


Relaa siis hyvä nainen, ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole ja kodissa saa näkyä välillä muunkin perheen asumisen jäljet. 

Koitan muistaa myös saman säännön kun piipahdan lasten huoneissa, niissä ei ole pakko olla ihan viimeisen päälle upeaa kuin sisustuslehdissä, vai pitääkö? 




maanantai 19. kesäkuuta 2017

MORO

No nyt se on takanapäin. Nimittäin Tampereen reissuni. Sinne jäi Tuija sekä mahtavan kesäinen Tampere.

Sain siis kutsun blogiystävältäni Satulinnan Tuijalta tulla Tampereelle kylään. Näimme Tuijan kanssa ihan ensimmäistä kertaa mutta toistemme blogeja olemme seuranneet jo todella pitkään sekä viesteilleet tuon tuostakin.

Perjantaina hyppäsin junaan ja olin Tampereella ilta yhdeksältä. Siitä alkoi huikean ihana kahden päivän mittainen seikkailu. Viikonloppuun kuului uusia tuttavuuksia, ruokaa, juomaa, nähtävyyksiä, kokemuksia, naurua ja puheen sorinaa, upea kesäinen kaupunki sekä hurja mönkkäriajelu. 

Yövyin Tuijan luona. Hänen mielestään heillä yöpyminen ei varmastikaan korvannut hotelliyötä mutta itse olin täysin eri mieltä monestakin syystä.  Nautimme ihanaa aamupalaa terassilla aamuauringon paistaessa lämpimästi, illalla herkuttelimme kuohuvalla etuterassilla, edelleen auringon helliessä meitä, voiko siis mikään hienoinkaan hotelli päihittää tuota? Ei voi, ainakaan minun mielestäni, jokainenhan saa olla muuta mieltä. 

Lauantaina heti aamupalan jälkeen suuntasimme Tampereen keskustaan. Tuija oli järkännyt ihanat blogitreffit kolmen muun upean bloggaajan kanssa joiden blogeja seuraamme puolin ja toisin.
Treffipaikaksi oli valikoitunut upealla maisemalla varustettu Torni hotellin ylimmän kerroksen MORO skybar.



Upea, isolla terassilla varustettu MORO skybar tarjosi todellakin upean maiseman, kivoja oleskeluryhmiä, herkullista perunarieskapizzaa ja maailman parasta mutta samalla myös kalleinta mansikkamargaritaa. 

Hieman ehkä jännitin muiden bloggaajien tapaamista mutta aivan suotta. Kaikkien kanssa tuli niin mahtavasti juttuun, kuin oltaisiin tunnettu pitkäänkin. Juttua riitti ja välillä huumori oli kohtalaisen vauhdikastakin. Miten voikin olla, että kun toisilleen vieraat ihmiset tapaavat niin heti synkkaa niin hyvin?





Drinkit nautittuamme jatkoimme matkaa. Ihastelimme kesäistä Tamperetta, nappailimme välillä kuvia ja päädyimme lopulta syömään. 


Viikonloppuun mahtuikin herkutteluja monen moista, kävimme kahviloissa, ravintoloissa, jätskillä ja drinkeillä. 

Välillä tuntui, että pitäisikö minun ihan nipistää itseäni, sillä oli vaikea uskoa, että kaikki tuo mukavuus oli todellakin totta. Minä, maailman tylsin kotihiiri joka ei koskaan käy missään muualla kuin töissä ja tallilla on lähtenyt maailmalle ja vieläpä ihan yksin, ilman perhettä, ilman ketään. Olen mielettömän ylpeä itsestäni. 

Ihanaa nähdä reissuilla muutakin kuin kaupungin keskustan, ohikiitävine autoineen, puolijuoksua kiirehtivine ihmisineen. Ihan keskustantuntumassa oli upea Tallipiha jossa hörppäilimme leivoskahvit. 
Muita hieman nauratti kun totesin että "hei, täällä on joku pannu". Heti sitä oltiin kaksimielisesti ajattelemassa mutta onneksi Tuija korjasi tilanteen ja huomasi mitä todellisuudessa tarkoitin. Minäkö muka kaksimielisesti ajattelemaan, pois se minusta. Onneksi tuota pannua ei ollut vielä Aki Palsanmäki ehtinyt huutaa eteenpäin. 

Ihanaa kun keskustassa on paljon myös vehreyttä, luontoa ja vesistöjä. Olen ennenkin todennut mutta totean edelleen, Suomi on kesäisin erittäin kaunis maa. 
Jossain vaiheessa totesin, että aivan kuin olisin ulkomailla niin paljon ihasteltavaa Tampere minulle tarjosi. 


Muiden lähtiessä ajelemaan kohti kotia, me piipahdimme Tuijan kanssa vielä Pyynikille. Ostimme iltapalalle Pyynikin kuuluisia munkkeja, kävimme ihastelemassa tornista avautuvaa maisemaa ja laskeuduimme alas ihan portaita pitkin. 

Kotimatkalla poikkesimme Tuijan perheen mökille joka oli järven rannalla. Sellaisen mökin, sellaisella paikalla minäkin perheelleni haluaisin. Lähellä kotia, luonnon rauha ja mielettömät maisemat. 
Päivän yksi kohokohdista oli huisan hauska mönkkäriajelu jonka minulle tarjosi Tuijan tytär. Kyllä siinä oli molemmilla hymy korvissa, niin minulla kuin S.kin. 

Lauantai-ilta vierähti jutustellen ja kuoharista nauttien. Päivän kävely teki tehtävänsä ja pian molemmista makuuhuoneista kuului tasaista tuhinaa kun kaksi prinessa Ruususta nukahti pään kohdatessa tyynyliinan. 

Sunnuntaina ehdimme vielä kaupungille ja Tampereen kauppoja koluamaan. Suuren suuria ostoksia ei tullut tehtyä mutta löysin sen mitä kovasti toivoin löytävänikin, siitä ehkäpä toisella kertaa. 

Mitä reissusta jäi mieleen? Mieletön kokonaisuus, upeita naisia, keskusteluja, kokemuksia, rentoa oloa ja hyvää mieltä. Jossain vaiheessa koin haikeutta, oliko tämä kaikki todellakin totta, onko tämä nyt ohi? Nyt reissu on muisto mielessäni sekä valokuvissa joita tulikin otettua paljon. 




Suosittelen ihan jokaiselle tekemään jotain yhtä mukavaa, yhtä suunnittelematonta skeä yhtä unohtumatonta. 

Kiitos tästä kokemuksesta Tuija, Satu, Taina sekä Tuula, kiitos myös Tampere. 

torstai 15. kesäkuuta 2017

HYVÄSTI LÄTTÄNÄT HIUKSET


Lättänät hiukset, minullako? Kuka niin kehtaa väittää? No minähän se kehtaan ja voin, sillä hiukseni nuolevat niin päätä myöden, että ne on lättänääkin lättänemmät, kun geelillä päänahkaan kiinni valettu. 
Vaikka kuinka takuttaisin hiustyveäni, käyttäisin tarrarullia, tekisin siis vaikka ja mitä niin siinä ne aina vain roikkuu päätä myöden. Latvat onkin sitten taas eri juttu, ne on kuin toisen ihmisen päästä lainattu. Latvat on karheat, luonnontaipuisat, helposti huonokuntoisilta näyttävät vaikka kuinka leikkauttaisin niitä säännöllisesti ja käyttäisin kaiken maailman öljyt ja laadukkaat shamppoot niin latvani ovat kuin Rölli Peikolla. 

Ystäväni kautta törmäsin vempaimeen joka lievästi liioiteltuna muutti elämäni, ainakin hiusten suhteen. 
Testasin laitetta ystävältäni ja sen jälkeen alkoikin olin ihan myyty. Ystäväni sai lähes tulkoon kerjätä laitettaan takaisin. 



Tiny Volumizer on minikokoinen kreppirauta jolla voi toki vaikka krepata koko hiukset pienelle kiharalle mutta lähinnä se on tarkoitettu tyviraudaksi jolla saadaan hiustyveen volyymia. 

Selasin Gigantin, Verkkokaupan, Prisman ja vaikka mitkä kaikki muutkin verkkokaupat läpi mutta mistään en moista masinaa löytänyt. 
Kuin sattumankaupalla huomasin kyseisen laitteen Ideaparkin kampaamokaupassa, Hairlekiinissa. Sama laite joka ystävällänikin oli, mutta hän oli tilannut kyseisen vekottimen Villikiharan verkkokaupasta.
Nappasin heti laitteen itselleni ja ei kun kotia tyveä kohottelemaan. 


Jos et halua, että pieni kihara näkyy muille niin nosta ohut kerros hiuksia päältä pois ja "kreppaa" alempi kerros. Hiuksista saa niin hurjan volyymiset kuin itse haluat, itselleni riittää ihan yhden kerroksen kreppaus. Sillä saan riittävän tyvikohotuksen. 
Ainoa miinuspuoli tuolla tietenkin on se, että tottahan toki kuuma rauta polttaa hiuksia ja siitähän minä en tykkää ollenkaan. Nyt täytyykin puntaroida kumpi on tärkeämpi. 
Lopputulos ei ehkä välity kuvista niin hyvin mutta ero omaan silmään on hurja. 




Helppoa ja nopeaa. 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

ECOFURNIN IHASTUTTAA KESÄTERASSILLA

Muutama vuosi sitten valmistunut terassimme laajennus on kaivannut kalusteita. Laajennusosiossa ei ole katetta joten siihen sai todella tarkkaan miettiä, että millaista kalustusta siihen laittaisi vesisateita ajatellen. 
Ruokailuryhmä kävi mielessäni moneenkin otteeseen mutta terassillemme paahtaa todella kuumasti joten kuka siinä pystyisi syömään jos hellepäivä sattuisi kohdalle. Toinen syy miksi ruokailuryhmä karsiutui jo heti alkumetreillä on sietämätön laiskuuteni kuskata joka kerta ruokailutarvikkeita keittöstä ulos ja takaisin. 




Kiva pöytäkaluste olisi löytynyt ilman suurempia ponnisteluita Vekenkalusteen nettisivuilta. No ehkä joskus vielä hankin sen terassille. 

Etsiminen jatkui ja välillä jo tuskastuinkin, kunnes sisustusinnokas ystäväni vinkkasi aurinkotuoleista jotka hän tilasi heidän terassilleen vuosi sitten kesällä. Hip hei, sinäpä sen sanoit. Tiesin heti, että kyseisissä tuoleissa istumamukavuus on moitteeton, ne on ekologiset ja mikä parasta niiden ulkonäkö miellytti silmääni enemmän kuin paljon. 



Mieheltäni sain myöntävän vastauksen ja niinpä ostoskoriin sujahti sen suurempia miettimättä kaksi upeaa EcoFurnin valmistamaa eko tuolia, rahi sekä niskatyynyt.  

Aito, alkuperäinen ja laadukas EcoFurnin valmistama ekotuoli
Ekotuolin valmistamiseen on käytetty vain puuta ja narua. Se on yhtä luonnollinen kuin luonto itse. Ekotuoli soveltuu niin ulko- kuin sisäkäyttöönkin. Siinä on mukava istua. Tuoli on saanut esikuvansa Baltiassa ja pohjoismaissa käytetyistä, usein itsetehdyistä tuoleista.  Tuoli on saanut sielukseen narun, joka pitää osat yhdessä tuoden samalla ennenkokemattoman istumisen kokemuksen. 
Saatavilla useita eri värivaihtoehtoja. 

Omalle terassillemme valikoitui valkoiset koivusta tehdyt ekotuolit. 
Hämmästyksekseni tuolit tulivat muutaman päivän kuluttua tilauksestani. Paketti tuotiin suoraan kotiovelle ja kannettiin sisälle saakka, ihanan helppoa. 




Paketin avattuani iski totaalinen epätoivo. Paketissa oli kasa maalattuja "laudan pätkiä" ja pala "narua". Ensiajatukseni oli todella tuskainen. Onnekseni paketissa tuli mukana kasaamisohjeet sekä Vekenkalusteen sivuilla oli videon pätkä tuolien kasaamisesta. 
Video oli selkeä ja helppo, sen tahtiin kun rupesin pojan kanssa tuoleja kasaamaan niin aikaa siihen meni noin kymmenen minuuttia emmekä menneet kertaakaan vikaan kasaamisen aikana. Se jos mikä on ihme. Olipa mahtavaa osata kerrankin kasata jotain itse, ilman puolison apua. 



Tuolit ihastuttivat enemmän kuin uskoinkaan ja oli pakko saada kuvata toinen tuoleista omalla lempikuvauspaikalla merenrannalla. 

Vanhoihin aurinkotuoleihin verrattuna nämä saa purkamatta  pieneen kasaan talven säilytystä varten, toki voi olla, että tuon tuolit talveksi sisälle lasten huoneisiin. 

Seuraavaksi tietenkin yllätti surkea kevät. Kun olisin halunnut saada tuolit mahdollisimman pian terassille ja käyttöön niin luontoäiti näytti omat kyntensä jatkuvan lumentulon kanssa. Istupa siinä sitten aurinkotuoleissa lumisateella, hullun maineenhan sitä naapureiden silmissä saisi. 
No onneksi se kesä sieltä vihdoin koitti. 







Täytyy kyllä kehua, että Vekenkalusteen palvelu oli ensiluokkaista, toimitus nopeaa ja kun nettiä selailin niin heillä nämä kyseiset tuolit olivat muita verkkokauppoja halvemmat. Kyllä siis pohjoisen pienessä Ranuan kylässä osataan. 

Kiitokset yhteistyöstä Vekenkalusteelle



perjantai 9. kesäkuuta 2017

OFF SHOULDER - ASUKUVAT, MITÄ NE SELLAISET OIKEIN ON?

Asukuvia ei tässä blogissa olla nähty varmaan pariin vuoteen. Alkuun julkaisin säännöllisesti asukuvia, mutta jostain laiskuuden syystä ne pian vähenivät ja loppuivat kokonaan. No katsotaan mitä tämä kesä tuo tullessaan, tuleeko asukuvia pitkin kesää enemmänkin vai jääkö se tähän yhteen kertaan. 

Olin jo kokonaan unohtanut kuinka haastavaa tuo homma itse asiassa on. Voi niitä muutamia huippukertoja kun Karlan kanssa kävimme yhteistuumin asukuvia näpsimässä, nyt kun Karlakin on jäänyt eläkkeelle bloggaamisesta niin saan suoriutua tehtävästäni yksikseni. 

No itse asuun...


Keväällä ihastelin muutamissa blogeissa Off Shoulders puseroita ja päätin, että sellaista tahdon itsekin sovitella. 
Moneen kertaan kävinkin sovittelemassa muutamia versioita mutta aina jäin tuumailukannalle. Jälleen kerran löysin itseni sovituskopista, kolmatta kertaa sovittamasta samaa sinivalkoraitaista KappAhlin puseroa. Aina tuntui, että jalassani oli ihan vääränlaiset housut, mitkään eivät sopineet kyseisen puseron kanssa. Tulimme myyjän kanssa siihen tulokseen, että ostan puseron, sovittelen sitä kotona kaikessa rauhassa erilaisten alaosien kanssa ja palautan sen sitten jos en löydä mieluisia housuja puserolle. 

Niinpä pusero lähti vihdoin ja viimein mukaani ja toteutin suunnitelmani. Sovittelin sitä muutamien alaosien kanssa ja tulin siihen tulokseen, etten aio palautella sitä. 




Yhden vinkin haluan antaa, jos mielit moista puseroa tai mekkoa itsellesi, katso, ettei puserosi pääntiessä oli liian napakka kuminauhoitus. Muutamia puseroita sovitellessani huomasin, että mitä napakampi kuminauha pääntiessä (tai millä nimellä se tuon puseron kohdalla onkaan) on, sen huonommin pusero pysyy siellä missä sen kuuluukin pysyä vaan se pongahtaa kuminauhan ansiosta aina ylös. En itse ainakaan jaksaisi millään kiskoa puseroani koko ajan alas. Monissa malleissa ei kuminauhaa ole kuin osassa pääntietä, sellaiset pysyvät kauniisti aloillaan.  
Kurkkasin KappaAhlin sivuille ja siellä näyttää alkaneen jo alet. Minun tuurillahan kyseinen puseronikin oli jo -50%. Olisi pitänyt siis odotella. Hassua, että noi kesäalet alkaa joka vuosi vain aikaisemmin. 



Housut Vila
Pusero KappAhl
Ballerinat Clarks
Avokkaat Tamaris
Laukku Louis Vuitton Turenne
Kello T. Hilfiger
Aurinkolasit Oakley
Korvikset ikivanhat

Liekö puseroni vaaleansininen väri, materiaali vai mikä lie mutta ihan liian helposti puseroni näyttää yöpaidalta. Leveä, hieman pitkähkö malli on pakko taiteilla ainakin osittain housun vyötärölle, ettei kukaan luule minun lähteneen yöpuserossa liikkeelle.

Mustien vajaamittaisten farkkujen lisäksi myös musta kynähame oli aika kiva yhdistelmä tämän puseron kanssa. Saa nähdä onko tämä ainoa pusero mitä tänä kesänä ylleni puen. 

Löytyykö sinun kaapistasi tai ostoslistaltasi hartioita paljastavaa puseroa?