POWER OF MUSIC

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juhannuksena juttelin ystäväni kanssa erityisherkkyyksistämme. Olemme molemmat erittäin herkkiä ihmisiä ja ympäristö luo vielä oman ripauksen herkkyyteen. 
Reakoin muiden ihmisten tunnetiloihin todella herkästi. Iloisella tuulella olevan hyväntuulisuus tarttuu mutta myös ärtyneen ihmisen fiilis ottaa minusta otteen, joko omana ärtymyksenä tai ahdistuksena. 
Jännä on ollut kuitenkin huomata se, että pystyn lohduttamaan masennuksesta kärsivää läheistä kokematta silti itse masentuvani. Olen itse kokenut useamman masennusvaiheen johon olen tarvinnut niin terapiaa kuin lääkitystäkin terapian rinnalle. Puhuminen on minulle terapiaa oli sitten kyse terapeutin kanssa puhumisesta tai jonkun läheisen kanssa jaetuista keskusteluhetkistä. Toiset sulkeutuvat eivätkä halua taikka pysty puhumaan vaikeista asioista. 


Omasta taustastani johtuen, haluan tukea ja kuunnella masennuksesta kärsivää. 
Talven aikana kahdella hyvin rakkaalla ystävälläni todettiin vakava masennus. Siinä missä joku toinen läheinen voi tehdä pesäeron masentuneeseen, itse toimin juurikin päinvastoin. Olen se mielettömän ärsyttävä ystävä joka soittaa ihan joka ikinen päivä ja kysyy "miten menee"? Olen valmis kuuntelemaan, olen valmis puhumaan, olen valmis muistelemaan omia masennushetkiäni jos siihen on tarvis, olen valmis olemaan läsnä silloin kun toinen sitä tarvitsee. 

Mihin juhannuksena keskustelumme ystäväni kanssa johtikaan?
Musiikkiin. Musiikki on ihmeellinen tunnetilojen lataaja. 


Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni vaikken osaakaan urkuja kummempaa instrumenttia soittaa ja urkujakin todella säälittävästi. Olen mitä loistavin suihkulaulaja varsinkin jos kukaan ei ole kuulolla. Pipunan kanssa laulamme Sing Staria niin, että kitarisat lepattaa mutta ammattimuusikkoa minusta ei saa vaikka voissa paistaisi. Saahan musiikista siitä huolimatta tykätä vaikkei olisikaan muusikko?

Urheillessa sitä mielellään kuuntelee menevää musiikkia näin treenikin kulkee kummasti reippaamalla fiiliksellä. 
Raskas musiikki ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni mutta soitapa ysärejä niin kyllä alkaa mennä jalan alle. No minähän olenkin aito ysäri diskoilija, täyttäessäni kahdeksantoista yhdeksänkymmentä luvun lopulla. Silloinhan sitä oltiin jatkuvasti kavereiden kanssa tanssimassa. 


Alakuloisella tuulella ollessa sitä ruokkii jotenkin alakuloa kuuntelemalla alakuloista musiikkia. 
Vaikka itsekin tiedostan, että surullinen musiikki saa fiiliksen vain surullisemmaksi niin silti sitä mielellään kuuntelee rauhoittavaa musiikkia. 
Hakeudun tietoisesti omiin oloihini, laitan kuulokkeet korville ja vaivun omiin ajatuksiini. Onneksi tällaisia hetkiä tulee harvoin. Onko siltikään pahasta joskus rauhoittuakin miettimään asioita tai vaikka hieman rypemäänkin itsesäälissä tai alakulossa jos sillä hetkellä siltä tuntuu?
Meistä jokainen kaipaa varmasti kiireisen arjen vastapainoksi rauhoittavia hetkiä. Minulla ne on varmaankin juuri nuo musiikin kuunteluhetket vaikkakin hieman rauhallisemman musiikin parissa. 

Kyynelvirta 
jälleen sen vangiksi jään,
kyynelvirta
milloin sen kuivuvan nään,
pelasta minut
pyörteistä sen vihdoinkin, 
kuivuu virta 
kunhan saavut takaisin
Laura Voutilainen Kyynelvirta


Viisi vuotta sitten häitämme suunniteltaessa musiikki oli yksi päivän tärkeimmistä osatekijöistä. Meillä oli taitava dj soittamassa koko päivän yömyöhään saakka. Ruokailun aikana saimme nauttia livemusiikista ja yksi tärkeimmistä oli tottakai häämarssi sekä häätanssikappaleen valinta. Häätanssiksi valitsimme Richard Marx- Right here waiting  sekä Johanna Kurkela-Rakkauslaulu. Molemmat ovat kappaleita joita kuunnellessa muistan tuon ihanan päivän, nuo ihanat hetket. Kyyneleitä ei voi estää nuita kahta kappaletta kuunnellessani. 
Hyvän laulutaidon omaava sulhanenkin joutui häissämme esittämään ryöstetylle morsiammelleen rakkauslaulun.

Mitä siis voisin sanoa? Mitä maailma olisi ilman musiikkia? Musiikki luo paljon tunnetiloja ja muistoja. 

Millainen suhde sinulla on musiikkiin?

12 kommenttia:

  1. En voisi kuvitella elää ilman musiikkia. Olen lähtöisin musikaalisesta perheestä ja meillä on aina paljon laulettu ja soitettu. Onneksi mieheni on samaa maata, musiikissa ei säästellä. Aivan ylimahtava juttu on että mieheni ja veljeni soittavat nykyään samassa bändissä ja se se vasta kuulostaakin hyvältä :) Eli ei ole elämää ilman musiikkia ❤

    VastaaPoista
  2. Musiikki voimaannuttaa minua, kuuntelen paljon sitä ja samallalailla surullisena kuuntelen surullista musaa, aika jännää,,, Toisinaan kuuntelen musiikkia, joka saa minut suorastaan itkemään, yksi tälläisista lauluista on Juha Peltoperän äiti laulu, niin koskettava, kuuntelepa se Nanni. Kappaleiden teksteihin voi monesti samaistua ja tuntea, ettei ole tosiaankaan ainoa, joka kokee tietyllätavalla. Ilman musiikkia olisi kyllä kauheaa...

    Kivasta ja tärkeästä aiheesta postailit ihanuus <3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että annat vertaistukea masentuneille läheisillesi! Kanssaihmisten merkitys korostuu, jos on masentunut.
    Musiikki kuuluu kaikille! Itse laulan usein ja eri tilanteissa. Lasten kanssa työskennellessä saan laulaa töissäkin. Autoa ajaessa on nupit kaakossa usein!
    Olen melko kaikkiruokainen musiikin suhteen. Melodia on kuitenkin tärkeä. Vaikka olen muuten iloinen ja temperamenttinen ihminen, olen aina jotenkin tykännyt melankolisesta musiikista.
    Musiikki on tunteiden tulkki. Olisi todella raskasta elää ilman sitä.
    Fiilistellään jatkossakin!

    VastaaPoista
  4. Masennuksen itsekin kokeeneena arvostan ystäviä, jotka kuuntelevat ja kysyvät: mitä kuuluu. Ihanaa, että voit olla tukena ystävällesi.

    Musiikin avulla minä ainakin puran pahaa oloa, pidän yllä hyvää fiilistä ja käyn läpi erilaisia tunnekokemuksia. En voisi elää ilman musiikkia!!

    Muiskuja viikkoon!

    VastaaPoista
  5. Musiikkia 🎶 kuuntelen päivittäin ja jos meillä ei musiikki soi niin neiti laulaa...:) Niin ja siipan suku on musikaalista porukkaa. Appi osaa soittaa moniakin soittimia.sotilassoittokunnassa aikanaan ollu Hämeenlinnassa ja Rovaniemellä.
    Minun suku ei nyt niin musikaalista ole.Äitini puolelta eno taitaa laulamisen..
    Minusta musiikista voi nauttia ilman taitoja ja minusta saa huonon keskustelijat musiikin taito asioissa kun pitää tietää oikeat sävellajit ym.
    Oi ysärit ja kasarit vetää puoleeni.Monesti siipan kanssa on näitä kuunneltu ja kuinka hauskaa onkaan istua YouTubeen katsomaan videoita joissa on sen ajan vaatteet :D No nuoruuteni ysäriaikana,olen kyllä semmoisia vaatteita pitänyt :D
    Mukavaa viikkoa,mennee mulla siivotessa ja palatessa.. ❤

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti ♥ Niin voin eläytyä noihin erityisherkkyyksiin ja masennuksiin ja tunnetiloihin...
    Iltaisin saatan pistää luurit korville ja uppoutua omiin maailmoihin. Juhannuksena viimeksi kuuntelin Lauri Tähkää ja hänen melankolisempaa tuotantoaan, kun vajosin taas jonnekin surullisiin mielentiloihin... Musiikki toimii jonkinlaisena terapiana. Hyvä musiikki ja sanoitukset liikuttavat sisimmässä jotain todella syviä ja joskus kipeitäkin tuntoja. Tai toisaalta musiikki nostattaa ja tuo elämäniloa, silloin kun on sen aika :)

    VastaaPoista
  7. Minä tykkään myös musiikista, monenlaisesta, en tosin kovin raskaasta. Etenkin pyöräillessä saa lisäpotkua musiikista. Ihanaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  8. Musiikki on ihanaa! Elämä olisi tosi tylsää ilman musiikkia. Eri tunnetilat ja yleensäkin eri tilanteet vaativat erilaista musiikkia. Olen erittäin kaikki ruokainen musiikin suhteen: ehkä tosi raskas metalli, kansanmusiikki ja liian hieno klassinen ei uppoa, mutta muuten tilanteen mukaan kaikki käy.

    Omalla kohdalla yksi merkityksellisin biisi on Siiri Nordinin Sydämeni osuman sai. Tämä soi radiossa siloin, kun ukkokullan kanssa tapailimme (ja olipa ensimmäinen yhdessä katsomamme elokuvakin Helmiä ja Sikoja, josta tuo biisi on). Jos olisimme juhlineet kunnon häät, tuo olisi ollut meidän hääbiisi. Mutta edelleen se saa tunteet ja muistot pintaan, aah!

    Ihanaa päivää muru, täällä paistaa ainakin aurinko <3

    VastaaPoista
  9. No miten nyt sanois...mies on muusikko, itsellä tanssiatausta, lapset soittaa ja tanssii...soittimia pursuaa mielestäni jopa ihan liikaa ja joka paikassa...sanoisin että musiikki ona osa elämäämme joka päivä ja joka hetki. Silti parasta musiikkia on istua keskellä ei mitään ja kuunnella luonnon omaa musaa...pois lukien hyttysten ininä :/

    Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä sinulle Nanni <3

    VastaaPoista
  10. Ihanan avoin kirjoitus🎶🎶musiikki kuuluu mun elämään niin työssäni kuin vapaa-ajalla..meillä on soitettu ja laulettu paljon..pojastakin tuli jonkinsortin🤗muusikko.Ihanaa keskiviikkoa🎶🎶😻

    VastaaPoista
  11. Musiikki vie kyllä maailman ja kaikkien tunteiden äärelle. <3 Huomaan kuitenkin, että itse kuuntelen nykyään musiikkia vain autossa tai saadakseni tehoja kävelylenkille. Muuten tykkään hiljaisuudesta, olen tullut vanhaksi. :)

    Ihanaa kesäkuun vikaa <3

    VastaaPoista
  12. Olet kullan arvoinen ystävä ❤ Musiikki ja valokuvaus luonnossa ovat ne, mitkä piristävät minua huonoina hetkinä.
    - Oikein ihanaa heinäkuun alkua :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -