HETKI LAPSUUSMUISTOISSA

tiistai 25. heinäkuuta 2017


Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa, varsinkin kesäisin. Serkkujen kanssa keksittiin yhtä jos toista kivaa puuhaa niin lähimetsissä, mummulan vintillä, viereisessä autioituneessa talossa jossa lattiakin oli jo rikki, lähes joka paikassa tuli koluttua ja se jos mikä oli jännää. 

Välillä on ihana pysähtyä muistelemaan omaa lapsuuttaan. Minulla on lapsuudesta mukavat muistot vaikka meillä olikin tiukka kuri niin kotona kuin siellä mummolassakin. Nykypäivän lapset traumatisoituisivat moisesta kurista kun itse taas on kiitollinen saamastaan kunnon kasvatuksesta. 



Sunnuntaina tallilla käydessämme törmäsin maastoreitillä vanhaan autonromuun. Tuollaisia autonromuja vai sanoisiko aarteita mummulan takametsässä oli useampiakin. Enojen autot kiinnostivat minua ja serkkuja ja niissä oli kiva leikkiä. Ei silloin mielessä käynytkään, että niissä voisi sotkea vaatteensa puhumattakaan itsensä satuttamisesta. 
Kaikenmaailman kivat autoleikithän tuollaisessa romussa sai aikaiseksi. 
Nyt äiti-ihmisenä kauhistuisin jos näkisin omat tai jonkun muun lapset roikkumassa tuollaisessa ruosteromussa. Silmissä vilisee kaikenmaailman infektiot joita tuostakin voisi saada mikäli romu viiltäisi ihoon naarmun. Lapsena ei kuulu tuollaisia tylsiä ajatuksia miettiäkään. Lapsena kuuluu nauttia elämästä. 


Mummulan pihassa oli navetta jonka seinää vastan pelattiin jos jonkinmoisia pelejä. Peili, väri, kymmentätikkualaudalla, mitä kaikkea näitä nyt olikaan. Navetan seinusta tuli erittäin tutuksi kesäisin. Heinänteon jälkeen latoon oli kiva mennä hyppimään heinäkasojen päälle. Ihoa kutittavat heinät eivät menoa hidastaneet, enemmänkin menoa hidastivat tylsät aikuiset jotka kielsivät tallomasta tuoretta heinää. Tylsimykset. 

Majakka ja perävaunu oli serkkuni ja minun keksimä leikki. Mummulassa oli järvi ja tietenkin järvenranta. Lämpimällä ilmallahan sitä olisi voinut olla uimassa jatkuvasti mutta kukaan ei jaksanut tulla vahtimaan meidän uimista niin useasti kuin me olisimme halunneet. 
Uimaan päästessämme leikimme tuota keksimäämme leikkiä. Leikissä sukellettiin yhtä aikaa, toinen otti toista nilkoista kiinni ja siinä me sukelsimme peräkkäin majakkana ja perävaununa. Kun edellä menevä ei jaksanut enää sukeltaa hän hieman liikautti jalkojaan ja perävaunu päästi otteensa irti. Kuulostaa todella tylsältä näin aikuisen korviin mutta uskokaa pois vain, kivaa se oli. 


Talvella taas hypimme navetan katolta alas kasattuun lumihankeen. Voittaja oli se joka uskalsi hypätä korkaimmalta. Vaikka olenkin pieni niin lapsena oli erityisen sisukas. En todellakaan halunnut jäädä poikaserkkujeni varjoon vaan tottahan toki sitä piti hypätä mahdollisimman korkealta. 

Mummulan piha tarjosi valtavasti kaikkia kivoja leikkimahdollisuuksia, vain mielikuvitus oli rajana. Saimme jopa ajaa traktorilla ja talvella moottorikelkoilla. 

Leikkiikö nykypäivän lapset enää moisia leikkejä, tai leikkiikö he ylipäätään enää mitään leikkejä? 
Meidän lapset leikkivät ja sitä on ilo katsoa. Neidin keppihevosleikit valtaavat koko takapihan, pojan puuhat ovat jo enemmänkin kavereiden kanssa hengailua, koripallon peluuta jne... 
Niin kauan kun saan heidät pysymään pois kyliltä notkumasta, olen onnellinen. 

Toivottavasti lapsillemmekin tulee kivoja lapsuusmuistoja, joita voi sitten aikuisena muistella. 

Postauksen kuvat eivät ole mummolastani vaan metsäretkellä vastaan tulleita kuvauskohteita. 

38 kommenttia:

  1. Meilläkin oli lapsena tapana leikkiä vanhassa autonromussa. Siis aivan parhaat leikit! Myös kuiviin heiniin hyppiminen oli kivaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli todellakin parhaita leikkejä. Ihanaa kun on lapsuudesta kivoja muistoja itsellä mielessä.

      Poista
  2. Lapsuus ja kesät mummolassa. Maadeudulla kun ei ollut hienoja leikkikenttiä. Niin tai miten tuon nyt näkee. Koko maatila yhtä leikkikenttää. No on leikitty monia leikkejä serkkujen kanssa. Intiaaneja,sotaleikkejä,olympialaiset ja uitu.. Pelattu korttia,kalalla oltu. Niin ja oli naapurin tilan tytön kanssa salakerho :D muistoja riittää ja aikuisenakin on serkkujen kanssa kivaa :D ❤
    Sitähän sitä toivoo omilleen,ihania muistoja. Harmi ettei tämmöistä mummolaa ole mutta jospa muistoja tulisi muuten 🤔 Mukavaa viikkoa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta, ei siellä maalla niitä leikkikenttiä edes kaivannut. Metsä ja pelto oli yhtä isoa leikkikenttää. Mekin käytiin kovasti kalalla, oli kiva souraa järvelle ja nakata mato-onki vetheen.
      Tuo on totta, että sitä kovasti toivoo omille lapsilleenkin ihania muistoja vietäväksi aikuisuuteen.

      Poista
  3. Tuollaista lapsena pitääkin olla....

    Vanhin poika hyppäsi kerran talon katolta lumikasaan ja kaikki meni ihan ok (onneksi). Mies ajatteli, että hänkin hyppää ja löysi itsensä hartioita myöten lumen keskeltä :D. Oli vähän painoeroa heillä. Enpä tiedä, antaisinko enää hypätä kummankaan, ei sitä siinä tilanteessa niin hirveästi ajatellut, kun alla oli pehmeä lumikasa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin muistan joskus uponneeni hankeen niin syvälle että silloin jo vähän iski hätä.

      Poista
  4. Täällä toinen joka on saanut elää lapsuutensa 'pellossa' :) Ja kerroitkin jo aikki mitä on tullut tehtyä plus tietty kotitalouselämien hoito kuului myös minun lapsuuteeni kaikkine 'kamaluuksineen'.
    Meillä lapset saavat kyllä riekkua tuollaisissa romuissa. Tietenkin olen oheistanut varomaan ja huomioimaan, mutta haavat saa yleensä hoidettua, jos niitä tulee...motoriikka kehittyy huomattavasti tuollaisessa.
    Ihanalta kuulostaa lapsuutesi ja se kyllä näkyy sinussa <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo ne lehmät mie unohdinkin, niitä sai mummun ja papan kanssa hoitaa, se oli ihanaa se.
      Mie olen kans osittain sellainen äiti joka ei ihan joka asiasta hätäänny, sielläkö leikkikööt, pääasia on että on hauskaa.
      Kiitos ihanista sanoista Satu <3

      Poista
  5. Kivoja lapsuusmuistoja. Ihanaa, että on vilskettä ja serkkujen kanssa olette keksineet yhteisiä juttuja. Kaupunkilaislapselle on tuttuja autonromut, katoilta lumihankeen hyppimiset ja loputtoman pitkät uimareissut. Heinälatoon en ole ikinä päässyt hyppimään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä heinäladossa oli kyllä aina niin kiva hyppiä mutta kiellettyähän se toki oli.

      Poista
  6. Aivan ihanat muistelot ja postaus ja niin kivaa, että oli serkut. Omat mökkimuistot, kun ei ollut kamuja, niin olihan ne tylsiä ja pitkäveteisiä kesäpäiviä ne. Onneksi oli kirjat ja miljoonat seikkailut ja onneksi sen oman kamun samasta rapusta sain mökillekin välillä kylään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla onneksi serkkuja piisasi, toki osa asui kaukana eli niitä näki harvemmin mutta voi sitä ilon päivää kun joku serkuista tulikin mummulaan ja sai leikkiä oikein sydämensä kyllyydestä.'

      Poista
  7. Ihania muistoja! Minullakin on rakkaita muistoja mummolasta!
    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummulat tarjoavat kyllä ihania muistoja lapsille <3

      Poista
  8. Olipa kiva kuulla sun lapsuusmuistoja ♥ Ihan samanlaista hassuttelua sen on ollut mulla aikoinaan, paljon oltiin mummoloissa ja jotenkin tuntuu siltä kun muistelee, että aina oli kesä, aurinko paistoi lämpimästi ja sireeni kukki ♥ Kyllä meidän pojat vielä leikkii, nolottaisi tosin niiden itse myöntää mutta maalla ja mökillä oli pihalla liuta tinasotilaita, hiekassa autoilla ralliradat ja kaiken lisäksi vuolivat miekkoja ihan itse. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TUo on kyllä totta että lapsena tuntui että aina oli kesä tai sit heti alkoi talvi, eli lunta oli talvella niin kuin kuuluikin olla.
      Ihanaa viikonloppua.

      Poista
  9. Kivoja muistoja mummolasta🤗Kivaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, ihanaa viikonloppua.

      Poista
  10. Voi, mullakin olis vaikka mitä kerrottavaa mummulasta. Yksi päivä tuossa mietinkin niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummulat on kyllä ihania paikkoja lapsuudessa <3

      Poista
  11. Ihania muistoja, lapsuuden kesiä on niin kiva välillä miettiä ja muistella. Lehmät laitumella ja uimalampi tulee mulla ekana mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No noi lehmät kuului kyllä minunkin lapsuuteen. Mummun kanssa tuli navetalla käytyä tuon tuostakin,

      Poista
  12. Kivoja muistoja <3

    Ite on pieneltä kylältä ja meitä ei oikeastaan ollut saman ikäisiä kun neljä poikaa ja minun paras kaveri Sari. No, mehän keksittiin kyllä vaikka mitä leikkejä ja välillä saattoi olla parista muustakin pienemmästä kylästä kavereita. Leikittiin monesti törppöä, kymmentätikkua, nurkkaluutaa, piilosta ja salapoliisileikkejä...tehtiin kyllä porukalla pirruuttakin. Käytiin mm:ssa marja varkaissa isolla poppoolla ja siima lompakon päähän ja tielle lompakko ja näin kiusattiin kyläläisiä ja tiellä liikkujia. Mie olen ollut aika vilkas lapsi :) Meillä lapset kesäsin varsinki leikkivät kavereiden kanssa pihalla näitä samoja pihaleikkejä kuin miekin pienenä...joskus haluttanut mennä mukkaan...en taida vaan enää pysyä perässä :)
    Majojen rakentelu oli lempi puuhaa myös lapsena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi nurkkaluuta oli meidänkin yksi leikeistämme, unohdin vain sen nimen. Olin pitkään joukon nuorin ja minua se lekki vähän jopa pelotti. Muistan vieläkin kun yht äkkiä nurkalta alkoi vain luuta heilumaan.
      Mekin tehtiin serkun kanssa maja mökille siinä vaiheessa kun se mökki rakennettiin ja oltiin vähemmän mummulassa. Se oli kivaa hommaa ja kalastus <3

      Poista
  13. Ihana postaus!<3 Olen samantapaisia ajatuksia pyöritellyt päässäni, sillä käväistiin Kainuussa, ja sisko ja yksi veljistäni oli myös mökillä.:) Hitsi, musta ois kiva päästä kuvaamaan tuollaista auton rotiskoa, jonka joku on hylännyt vuosia sitten! Mistähän löytäisin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ensin kävelin tuon auton ohi mutta muistot nousivat niin isosti pintaan että piti ottaa hieman takapakkia ja käydä kuvaamassa autovanhus.

      Poista
  14. Tästä tulikin omat lapsuusmuistot mieleen. Leikimme tosi paljon metsässä. Nyt tuntuu pelottavalta ajatus, että lapset leikkisivät niin kaukana metsässä kuin minä ja kaverit aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, itse ei kyllä helpolla mihinkään metsään lapsiani päästäisi mutta maailma on toki paljon muttunutkin omasta lapsuudestani.

      Poista
  15. Lukiessani postaustasi minäkin ajauduin miettimään lapsuuskesiä mummolassa....voi miten muistankaan riemunkiljahdukset kun mummolan koivukujalle käännyttiin....mummo ja ukki aina sanoivat että navettaan tai heinälatoon ei saa mennä....ja missähän sitä sit ensimmäisenä tulikaan aina käytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille myös aina sanottiin ettei niitä heiniä saa mennä tallomaan, eipä ei, eihän me missään nimessä niitä tallomaan menty :D

      Poista
  16. Mummolat ovat aina parhautta! Ja kaikki muistot lapsuudesta niin ihania ja niitä on hyvä kertoa eteenpäin omille lapsille ja koko suvun lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TUo on niin totta.
      Itse vietin välillä paljonkin aikaa mummolassa ja kaikista niistä hetkistä on vain hyviä muistoja.

      Poista
  17. Ihania muistoja! Joskus mietin, että muistaako sitä enää mitään lapsuudesta, mutta kyllä niitä pilkahduksia siellä on. Ja eikös sanota, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin lapsuus palaa mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin tuon auton nähdessä vain tuli välähdys lapsuudenhetkistä joita en todellakaan ollut vuosikymmeniin edes ajatellut.

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -