MILLAISENA NÄET TULEVAISUUTESI?

tiistai 5. syyskuuta 2017



Olen aloittelemassa psykoterapiaa. Viimeiset viikot ovat menneet terapeutin etsimisessä ja arviokäynneillä käydessä. Tulen kirjoittamaan ja kertomaan teille kyseisestä asiasta paremmin kunhan terapiakäynnit pyörähtävät kunnolla käyntiin ja pääsen työskentelyn makuun. En ole masentunut mutta liekö psykoterapialla hoidetaankaan sen hetkistä masennusta vaan käsitykseni on se, että sen tarkoitus on työskennellä tulevia masennuksia ja muita vastaavanlaisia oireita ajatellen. Toki voin olla väärässäkin. 

Olen elämäni aikana istunut useampaan otteeseen psykologin kanssa vastatusten ja jos nyt rehellisesti sanotaan niin olen sitä mieltä, että meille jokaiselle tekisi todella hyvää käydä edes kerran elämässä juttelemassa ammattilaisen kanssa, olipa sitten masentunut tai ei. Sen suuremmin en lähde perustelemaan asiaa, moni varmaan ymmärtää väitteeni perustelemattakin. 

No nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoittaa masennuksesta eikä terapiasta. Voin kirjoitella niistä toiste jos sille on lukijoiden puolesta toivetta. Moni pitkäaikainen lukija varmaan muistaakin, että olen hyvin avoimesti kirjoittanut kärsimistäni paniikkikohtauksista eli ne eivät ole uusi eikä arka aihe blogissani. 

No mutta itse aiheeseen...


Palatakseni aikaisempaan lauseeseen joka jostain syystä lähti harhailemaan ihan muille aiheille... voiko minulle muka käydä niin, että poikkean aiheesta, hah. 
Eli olen käynyt aikaisemminkin terapiassa ja monesti törmännyt kysymykseen: Millaisena näet tulevaisuutesi? tai... Millainen elämäsi on viiden vuoden kuluttua?

Miksi tällaisia asioita kysytään? Oletetaanko, että minulla pitäisi tuohon kysymykseen olla jokin hyvin fiksu vastaus joka valaisisi koko elämäni yhden lauseen kera?
Jokin syyhän tällaiseen kysymykseen täytyy olla mutta mikä se on? Pitäisiköhän tuota kysyä seuraavalla käynnillä. 

Joskus olen lähtenyt juoksuttamaan mielikuvitustani ja keksimään tulevaisuuttani, millainen se voisi olla. Olen ehkä unohtanut miettiä sitä näkökulmaa, että millaisena sen haluaisin loppuviimein olevan. 

Tällä kertaa en lähtenyt keksimällä keksimään mitään hienoja stooreja tulevaisuudesta. Halusin pysyä maanpinnalla ja todellisessa elämässäni. 

Vastasin kysymykseen näin: Näen tulevaisuuteni paniikkikohtausvapaana (kammottava sanahirviö mutten sillä hetkellä keksinyt sille virallistakaan sanaa, paniikittomuutena?? kenties). Elän tulevaisuudessa ilman paniikkikohtauksia tai ainakin selviydyn niistä työkaluilla mitä terapia minulle tarjoaa. Tulevaisuuteni muuten saa olla samanlainen mitä se nyt on. Koen elämäni hyvänä juuri tällaisena kuin se nyt on. Minulla on perhe josta en luopuisi, meillä on parisuhde joka toimii (on meilläkin ongelmamme, kenelläpä ei olisi), minulla on rakkaita, läheisiä ihmisiä, terveys, työ ja harrastus. Tykkään elämästäni juuri tällaisena kuin se on, en muuttaisi siitä mitään ja miksi edes pitäisi. 
Olen onnellinen. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Tämä ikivanha lausahdus on varmasti keksitty pelkästään kateellisia ihmisiä ajatellen. Onnellisuutta ei saisi näyttää eikä varsinkaan siitä saisi ääneen puhua, ettei vain kukaan tule kateelliseksi. Jos joku haluaa olla minulle kateellinen niin ihan vapaasti vain. Elämääni on mahtunut paljon murheita, suruja, pettymyksiä, alamäkiä ja ylämäkiä  jne... mutta eikö nekin tee elämästä elämän ja kasvata meitä ihmisinä? Onnellisuus ei siis tarkoita täydellisyyttä. Elämäni ei ole täydellistä enkä siitä sellaista haluaisikaan. 

Eli saanhan vastata tuohon kysymykseen juuri haluamallani tavalla? 
Ilmeisesti vastaukseni yllätti terapeuttini, hän oli hyvillään siitä että olen kuitenkin tyytyväinen elämääni vaikka se välillä onkin haasteellista paniikkikohtausten vuoksi. 

Jokainenhan meistä oman elämänsä luo. Toki kohtalo välillä puuttuu peliin silloin tällöin surullisilla ja ikävillä asioilla mutta silloin kun mahdollisuus on niin me itse päätämme millainen arkemme on ja kuinka miellyttäväksi sen teemme. 

Millasena tulevaisuuteni näen? 
No jos nyt pitäisi sitten vastata jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa haluan vastata niin se olisi kutakuinkin tällaista pumpulilinnaa:
 Näen itseni lottovoittajana jonka perheessä on kolmas lapsi, lapsi joka on adoptoitu Afrikasta. Adoptiovanhempia haluaisimme molemmat oikeastikin olla mutta rahallisesti meillä ei siihen ole mahdollisuutta. 

En kuitenkaan osaa lähteä leikittelemään tulevaisuusajatuksella. Olen kenties tylsä. Sekään toisaalta ei haittaa. 

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen tähän mitä minulla on ja se riittää. 

Millaisena sinä näet tulevaisuutesi? Millainen tulevaisuutesi on viiden vuoden päästä?


43 kommenttia:

  1. Minä olen käynyt vaikean eron jälkeen Kela tuetun terapian ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille. Opin hyvin paljon itsestäni ja työkaluja mm vahingollisiin uskomuksiin itsestäni. Toivon, että sinä koet saman, upeaa tutustumismatkaa itseen, ja kaikkea hyvää ihana <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on juuri nuita vääristyneitä ajatuksia itsestäni, toivon todellakin saavani työkaluja itseni kanssa pärjäämiseen.
      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  2. Tuo terapia on varmasti sulle hieno juttu! Mä näen tulevaisuuden melko samanlaisena kuin tämän päivän. Olen melkolailla tyytyväinen tähän päivään. Ihanaa päivää Nanni 💓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, itse olen samoilla linjoilla.
      IHana viikonloppua ihanuus <3

      Poista
  3. Olen kuullut vain positiivista tuosta psykoterapiasta ja että sillä on saatu hyviä tuloksia aikaan.

    VastaaPoista
  4. Olet tosi aito, vilpitön ja rehellinen ja sen vuoksi tämä onkin yksi suosikkiblogeistani. Olen ihan samaa mieltä, että jokainen saisi käydä juttelemassa edes muutaman kerran psykologin kanssa. Jo pelkän oman itsetuntemuksen lisääntymisen vuoksi. Itse olen myös käynyt monta kertaa psykologilla ja keskustelut ovat auttaneet itseäni tosi paljon.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, kommenttisi on aina yhtä ihania ja niistä saa sen varmuuden jatkaa tätä harrastusta. Vaikka blogissa paljon onkin sitä ns. pintapuolisuutta niin haluan silti pitää blogini lukijoille aitona.
      Itsetunnon ja luottamisen parantamista itse toivon sekä työkaluja itsenin kanssa pärjäämiseen.
      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle ja kiva että tykkäät blogistani <3

      Poista
  5. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että psykoterapia antaa työkaluja arkipäivän hallintaan, eli ei tarvitse olla "sairas" sinne mennäkseen. Mukava kuulla kokemuksistasi. Millaisena näen tulevaisuuden? Toivottavasti saan nauttia ihanien lastenlapsien seurasta ja seurata heidän kasvamistaan.- Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Anneli.
      Kunhan tulevaisuus on terveyttä ja saisi hieman kuitenkin olla onnellinen, se riittää minulle.
      Ihanaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  6. Voisi kyllä tehdä hyvää itse kullekin. Ja kuten Taru tuossa kertoi, noita työkaluja minäkuvan todenperäiseen näkemiseen kaipaisin itsekin.

    Tsemppiä muru <3 Mä oon sun terapeuttis myös eli soita ihan milloin vaan. Välttämättä en osaa muuta kuin kuunnella, mutta sekin monesti auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin olisi tuon itsevarmuuden parantaminen paikallaan. Työkaluja itseni kanssa pärjäämiseen haluan tuon terapian avulla.
      Ihanaa että mulla on tuollainen ystäväterapeutti myös, ilman ystäviö en varmaan olisi tässä <3

      Poista
  7. Olen saanut kulkea kolmivuotisen Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian aivan ihanan psykoterapeutin kanssa. Olin onnekas löytäessäni terapeutin jonka kanssa saatoin jakaa ja käydä läpi elämäni vaikeita asioita. Nyt aurinko paistaa kirkkaammin ja pystyn näkemään ja löytämään elämän kauneuden myös sumuverhon takaa. En olisi ikinä uskonut aloittaessani että voin nauttia elämästä, aina ei omat voimat riitä ja olin onnekas saadessani tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itsekin toivon että terapia tuo tulevaisuuteeni rauhallisuutta ja varmuutta itseeni.
      Oikein ihanaa viikonloppua.

      Poista
  8. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä eli elämä heittelee eteen sattumia tykkää niistä tai ei. Pääasia on pitää pää mahdollisimman kylmänä ja etsiä voimia sisältään ja ulkopuolelta.

    Ikuisena optimistina näen itseni viiden vuoden päästä mummonmökin asukkina kesäisin ja selkävaivainen kuskaa minua sinne sisustamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Hilla.
      Ja todellakin me asutaan jossain vaiheessa siellä mummonmökissä ja puolisot pitää meistä hyvää huolta.

      Poista
  9. Ihana teksti! Itse kävin aikanaan ihan vaan neuvolapsykologilla juttelemassa ja kyllä se kummasti auttoi keskustella ammattilaisen kanssa (vaikka jälkiviisaudella ajatellen valitsisin nyt ihan eri tyypin). Ihanaa, että pääset aloittamaan terapian :) Kuten sanoitkin, niin se varmasti tekee hyvää kenelle vain. Tsemppiä! <3

    Minä näen itseni 5 vuoden päästä suunnilleen samassa elämäntilanteessa kuin nytkin. Lapset vain kasvavat ja saavat enemmän ilmaa siipiensä alle. Samalla kasvatan ehkä itsekin omaa tilaani ja tapaani olla olemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon terapeutin etsiminen on vaikeaa ja yhden, kahden käynnin perusteella pitäisi tietää että sen kanssa synkkaa hyvin.

      Poista
  10. Psykologit tekevät niin arvokasta työtä! Viisi vuotta, tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Mutta yhtäkkiä sitä sitten huomaa, että kuopuskin on jo koulussa. Toivon, että elämä jatkaa kulkuaan näillä turvallisilla urillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olen samaa mieltä, he tekevät arvokasta työtä.
      No sama toive itselläkin on. IHanaa viikonloppua.

      Poista
  11. Kylläpäs mä rakastankin tällaista rehellisyyttä. Upeeta et kauniiden kuvien keskellä on OIKEAAA elämää.
    Hienoa että sulla on mahis mennä psykoterapiaa. Mäkin uskon et kaikille tekisi hyvää. JA heh, en ole itse käynyt. Mut kun elän (oululaissyntyisen) psykoterapeutin kanssa niin eikö se lasketa :D

    Mä en osaa ikinä vastata noihin viisivuotisplaneihin mitään. Mun elämä lähinnä soljuu eteenpäin. Pitää joskus istua alas haaveilemaan.

    jk. Älkää adoptoiko, ottakaa sijaislapsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos P. Olen pyrkinyt pitämään blogini rehellisenä ja reiluna vaikka osa postauksista onkin kevyttä ja iloista.
      Todellakin meidän jokaisen tekisi hyvää käydä juttelemassa vaikka edes muutaman kerran.
      No on se sijaislapsikin käynyt mielessä. Miehenihän tekee lastensuojelutyötä ja sitä myötä nöitä asioita tulee ihan tosissaan mietittyä.

      Poista
  12. Mitä teen viiden vuoden kuluttua? Toivon samoin kuin sinä,että minulla on tämä ihana perhe,ystävät ja sukulaiset.. Nautin siis tämän hetkisestä elämästä ja enpä muuttaisi mitään 😊 Toki toivon että terveys pysyisi.
    Niin sen myös olen oppinut että Onni kannatta kätkeä ja kateellisia löytyy vaan ei niistä tarvi välittää. Karsia tarvittaessa voi elämästä. Kyllä aito ystävä osaa iloita toisten menestyksestä 🤔
    Mukavaa viikkoa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIkö olekin hankala miettiä mitä haluaa ja onko pakko haluta juuri mitään kummempaa varsinkaan jos on tyytyväinen elämäänsä.
      No sen olen kyllä itsekin oppinut että onnen kannattee kätkeä, mutta nyt otin riskin ja paljastin sen täällä <3
      Oikein ihanaa viikonloppua ihana, rakas ystävä.

      Poista
    2. Eihän sitä ole pakko haluta suuria. Jos on tyytyväinen niin eihän sitä silloin halua muuttaa mitään..😘

      Poista
  13. Ihanan rehellistä tekstiä ♥ Mä oon samaa mieltä, jokaiselle tekisi hyvää käydä juttelemassa jollekin ulkopuoliselle vaikkei olisikaan mitään erityistä syytä. Itse olen aikanaan käynyt neuvolapsykologilla ja siitä oli surun käsittelyssä suunnattoman suuri apu.

    Elän aika hetkessä ja harvoin suunnittelen tulevaisuutta kovin pitkälle. Toivon että eläisin muuten tässä samassa elämäntilanteessa mutta työelämässä paikkani löytäneenä ja sitä kautta onnellisempana. Ja apua, viiden vuoden päästä pojat ovat jo lähes täysi-ikäisiä joten saattaa olla suurempiakin muutoksia edessä.

    Tosi ihanaa että pääset aloittamaan terapian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkopuoliselle, ammattilaiselle on hyvä keskustella. He osaavat antaa ajattelemisen aihetta.
      Olen kyllä onnellinen että sain vihdoin itsestäni niin paljon irti että sain lähdettyä viemään tätä terapia asiaa eteenpäin.
      Ihanaa viikonloppua Maiccu <3

      Poista
  14. Hienoa, kun kerrot vaikeistakin asioista, arvostan todella sitä.
    Olen käynyt 2 kertaa psykologilla, kun sairastuin vakavasti ja oli kaikenlaista haastetta. Oli vaikea saada aikaa, mutta taisin alkaa itkemään/romahdin puhelimessa ja vauvakin huusi taustalla. Niin sain sitten varmaan jonkin kriisiajan. En kuitenkaan valitettavasti saanut apua, sillä kemiat ei synkanneet psykologin kanssa. Hän oli kuvainnollisesti " harmaa hiirulainen" , joka ei oikein osannut auttaa. Olo helpotti heti, kun lääkäri ilmoitti hoitojen tehonneen. Moni tuttu on kyllä saanut apua terapiasta, erityisesti avioerojen kohdalla.

    Vaikea on vastata 5v suunnitelmiin. Olen tyytyväinen näin ja toivon erityisesti terveyttä. Sosiaalinen elämä voisi olla vilkkaampaa ja koen joskus yksinäisyyttä. Aikuisena on niin hankala löytää ystäviä, kun ihmiset on niin kiireisiä ja aikaa uusille tuttavuuksille ei näytä löytyvän :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosi surullista että sitä aikaa ei meinaa saada tai se menee todella pitkälle. Itse jouduin muutama vuosi sitten suuttumaan ja vaatimaan apua kun kyse oli lapsesta jonka pää meni totaalisesti sekaisin trauman kohdattuaan. Sain kirjaimellisesti lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia lapselle apua. Se auttoi ja lapsi sai apua.
      Vakava sairaus tuo varmasti mukanaan myös ahdistusta ja pelkoa, silloin on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa. Hyvän psykologin löytäminen on haastavaa ja itse olen kerran joutunut vaihtamaankin psykologia kesken kaiken kun en vain kokenut oloani avoimeksi kyseisen psykologin seurassa.
      Terveys on itselläkin etusijalla, niin oma kuin läheistenkin, siitä on hyvä lähteä rakentamaan viisivuotis suunnitelmaa.
      Voisinpa lähettää sinulle edes hieman sosiaalisuuttani sillä itse taas tutustun todella helposti uusiin ihmisiin. Tuo kiire ja arki on kyllä ikävää, aikaa ei oikein tahdo löytyä ystäville. Itse olen siitä onnellinen että osa ystävistäni on töissä eli näen heitä joka päivä, muuten voisi mennä viikkoja etten näe ystäviäni.
      Hurjasti jaksamista syksyyn ja ennen kaikkea terveyttä. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  15. Ihana kirjoitus!Itse en ole koskaan psykologilla tai psykoterapeutilla käynyt,olen ollut siitä onnekas että minulla on ollut ystäviä jotka ovat toimineet kukin tavallaan mun terapeuttina ja mä heidän...jos heitä ei olisi en usko että olisin näin onnellinen ja tuntisin että elämä on avoinna kauniimpana kuin koskaan.Elämääni mahtuu kyllä lisää ystäviä..kuten täältä blogimaailmasta nimimerkki 5 kk blogia pitänyt.Kivaa viikkoa Nanni..sinulla on ihana blogi❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin löytyy todella ihania ystäviä joille voin puhua ja puhunkin paljon sekä vastaavasti myös kuuntelen heitä. Psykologissa ystävää parempaa on se että he osaavat esittää mielettömän pohtivia kysymyksiä ja samalla itsekin löytää asioista valoisan puolen.
      Kiitos ihana Kristiina, onneksi meillä on ihanat lukijat ja blogiystävät.
      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  16. Minäkään en osaa oikein vastata noihin "Missä näet itsesi 5 vuoden päästä" tyylisiin kysymyksiin. Oon aina vähän sillalailla, että "ööö, mistäs minä tietäisin" :) Vastaukseni ovat aika ympäripyöreitä. Haluaisin olla vähintään yhtä terve kuin nyt, olla työelämässä, sama parisuhteessa ja toivottavasti fiksujen lasten äiti. Ja haluaisin aina välillä nauttia elämästä, mitä se sitten sillä hetkellä tarkoittaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama homma täällä. Hyvä kun aina tietää huomisestakaan kummemmin.
      No terveyttä kyllä itsekin haluan mutta sen suurempaa en osaa lähteä hahmottamaan.

      Poista
  17. Elämän vuoristorataa on hyvä puida asiantuntijan kanssa ja purkaa sydäntään.
    Olen iloinen että voit puhua asioistasi jollekin ja toivon sydämestäni että se oikea terapeutti löytyy!
    Itse olin vuosia tukihenkilönä hyvälle ystävälleni, joka kärsi pahasta paniikkihäiriöstä.
    Se on iso asia ja turvaa tarvitaan, sellaista johon voi todella luottaa.

    Uskon että terapeutti haluaa tulevasuuden kysymyksellään hahmottaa poitiivisuutta tulevaan.
    Sitä, onko kipinä elämän iloon olemassa siellä syvällä itsessäsi.
    Jos sieltä löytyy innostusta hyvään huomiseen, ollaan jo uudella tiellä kohti parempaa!

    Heleän kauniita syyskuun päiviä sinulle, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen hyvin avoin puhumaan asioista ystävieni ja läheisteni kanssa sekä olen ollut tukemassa ystäväni masennusta. Tukihenkilönä on siinä mielessä helppo olla kun tietää miltä siitä toisesta tuntuu kun on itse kokenut saman.

      No tuossa olet kyllä oikeassa että tuolla tulevaisuuden kysymyksellä halutaan varmaan juuri hakea tuota elämäniloa jne...
      Kiitos ihanasta kommentistasi, ihanaa syksyä sinullekin.

      Poista
  18. Työn kautta olen päässyt psykologin juttusille, vähän niinkuin suositellaan meille kaikille ( työssäni), mutta päätös on yksin sinun menetkö vai et. Sitäkautta pääsin kokeilemaan myös psykoterapiaa ( omasta halustani) ja apua asioiden priorisointiin ja itsensä tunnistamiseen. Suosittelen. Edelleen kynnys on hyvin matala hakeutua terapiaan, jos yhtään tuntuu, että seinät kaatuu..
    Tuohon kysymykseen taisin silloin pahimpana hetkenä vastata, että Toivottavasti elossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pääsee työn kautta muutaman kerran juttelemaan mutta mitään isompaa ei sitä kautta ole tarjolla.
      Itse huomaan kyllä kans hyvin nopeaa että milloin on aika hakea keskusteluapua.

      Poista
  19. Meillä onkin samat suunnitelmat :-) Minä löysin jo terapeutin ja näillä näkymin kognitiivinen psykoterapia alkaa vuoden vaihteessa. Tsemppiä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aloitan kognitiivisen terapian. Kävin kahdella terapeutila ja veikkaan että toisen heistä valitsen.
      Tsemppiä sinulle syksyyn.

      Poista
  20. Tsemppiä. Pakko oli tulla lukemaan postauksesi. Hienosti olet osannut pukea sanoiksi ajatuksesi ja fiiliksesi. Ihana blogi muutenkin sinulla. Täynnä kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit blogissani, tervetuloa uudelleen.
      Olen aina uskaltanut puhua vaikeistakin asioista aika avoimesti.

      Poista
  21. Tekee hyvää käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa, elämä ei ole nykyään kovinkaan helppoa, tsemppiä Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä todellakaan ei ole helppoa. Kiitos ihana Sari. Ihanaa viikonloppua sinulle.

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -