AINUTKERTAINEN KOKEMUS JOLLAISTA EI KOSKAAN ENÄÄ KOE

lauantai 9. joulukuuta 2017



"Musta tulee isona prinsessa tai ainakin miss Suomi" "jaa mutta mustapa tulee Spiderman tai sit rekkakuski". 

Lapsena haaveet olivat tuota luokkaa. Siinä missä tytöt katselivat telkkarista prinsessaohjelmia samalla haaveillen prinsessana olosta, pojat useimmiten halusivat lähteä isänsä tai ukkinsa jalanjäljille tai olla sankareita. 

Meitä aikuisiahan joskus noi lasten haaveet tahtovat naurattaa, mutta onko meidän haaveet yhtään sen realistisempia?
Aikuisena sitä haaveillaan lottovoitosta, jep sehän on helppoa kuin heinän teko. "Sit kun minä voitan lotossa, pelastan puolimaailmaa, adoptoin ainakin viisi afrikkalaista ja rakennan Afrikkaan toimivia kyliä". 
Itsenäisyyspäivänä katselemme kaihoisana linnanjulia ja mietimme leikkisän puolitosissamme, että eipä sitä kutsua tänäkään vuonna tullut. Millaisen uroteon sitä tekisi, jotta tuonne pääsisi Saulia ja Jenniä kättelemään? 
Eli kyllä me aikuisetkin osataan haaveilla mahdottomista. 

Entä jos pääsisitkin sitä Saulia kättelemään?


Tasavallan presidentti puolisoineen kiersivät Suomea, päättäen kierroksensa Ouluun. Lauantaina 2.12 heidän aikataulunsa oli melkoisen minuuttipeliä mikäli lehdessä olleeseen ohjelmaesitteeseen oli uskomista. Aikataulu alkoi aamuvarhain, kestäen pitkälle iltaan saakka. 

Muutama viikko ennen kyseistä päivää opettajalta tuli Wilma-viestiä jossa kerrottiin, että 500 oululaista nelosluokkalaista on kutsuttu presidentin juhliin Oulun kaupungin teatterille, halukkaat lähtijät saivat ilmoittautua opettajalle ja opettaja arpoo mukaan lähtijät. Meidän Pipunahan oli heti valmis juhlimaan, onni ettei jo tuossa vaiheessa kiskaissut juhlamekkoaan päälle.
Niipä me laitoimme opelle viestin ja jäimme jännittämään, että osuuko arpaonni Pipunan kohdalle. Halukkaita lähtijöitä oli niin vähän, että jokainen pääsi mukaan. 

Tästä alkoi ahkera harjoittelu. Harjoiteltiin kättelyä, harjoiteltiin käytöstapoja sekä opeteltiin kaikki Suomen presidentit ulkoa. 
Kun nämä oli opeteltu, alettiin etsimään kissojen ja koirien kera juhlakenkiä. Helppo nakki, voisi luulla, eipäs ollutkaan. Puoli Oulua kierrettiin kenkien perässä, huudeltiin niitä facebookin kirpparisivuilta ja eioota saatiin joka paikasta. Siinä oli äiti-ihmisellä jo hikikarpalaoita muuallakin kuin kainalossa. 
Se mitä äiti ei hoksaa, saattaa isi hoksata. Pisteet siis isille. Prisma ja isi pelasti tilanteen. Hopeaglitteriä kiiltelevät ballerinat löytyivät viimetipassa Prismasta ja sopivat kuin nenä päähän lapsen mekkoon. 

Niin tuli lauantaiaamu, kello soi ennen  kukkoa ja alkoi ahkera kampauksen vääntö. Kuviakin oli tarkoitus ottaa mutta huolimattakkin aikaisesta herätyksestä kiirehän siinä tuli. Ei siinä hötäkässä kuvia ehditty ottaa. Vesiputousletti kruunattuna kiharoilla pysyi kosteasta ilmasta huolimatta. Kaulaan pujotettiin mekkoon sopiva hopeinen kaulakoru sekä kynnet olivat lakattu glitterillä. Kyllä oli niin upea lapsonen valmiina juhliin, että siinä kalpeni moni aikuinenkin rinnalla. 

On ainutekertaista päästä tuollaisiin juhliin mistä moni vain haaveilee. Eihän ne oikeita Itsenäisyypäivän juhlia voita mutta harva on päässyt samoihin kemuihin tasavallan presidentin kanssa. 

Päivällä lapsi kotiutui juhlista todellakin väsyneenä. Oli turha kysellä millaista juhlissa oli ja valmiiksi ladattu kamera päätyi takaisin kameralaukkuun saamatta yhtäkään kuvaa muistikortilleen. 

Pettymys oli suuri kun Saulin kanssa ei oltukaan päästy kättelemään eikä kukaan ollut kysellyt presidenttien nimiä. Lapsen mielestä harjoittelu oli ollut turhaa. Koitin tsempata lasta, ettei se todellakaan turhaa ollut, osaatpa ainakin nyt ne presidentit luetella ulkoa järjestyksessä. Minulta se ei onnistuisi. 

Hieman tietenkin olin lapsen puolesta suruissani, sillä hänestä huokui valtava pettymys mutta onneksi lapset ovat lyhytvihaisia ja koko juhlat ovat jo pelkkä  muisto vain. 

Mutta eihän Pipuna ollut perheemme ainoa joka pääsi mukaan presidentin juhliin. Mieheni oli osallisena illalla pidetyissä juhlissa jonne oli kutsuttu toista tuhatta juhlijaa ja melkein saman verran esiintyjiä. Ohjelma esitettiin suorana televisiosta mutta kukas sen unohti kokonaan? No minä tietetenkin.
  Mieheni toki oli tuolla tapahtumassa työnsä puolesta mutta paikalla hän silti oli ja minä olin kotona, tasan ei siis mene nallekarkit. 

************************************

Mutta nyt meillä on vuosi aikaa tehdä jokin hieno saavutus jonka avulla pääsisimme vuoden päästä pidettäviin juhliin. Kuka siellä sitten isännöikään, se selviää kevään mittaan. 

Haaveiletko sinä pääsystä linnanjuhliin?



37 kommenttia:

  1. En haaveile, mutta juhlia on kiva seurata telkasta. Ihanaa viikonloppua ❤ Milloinkahan ehditään nähdä. Taitaa kaikilla olla nyt joulukiireet 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee varmaan ensi vuoden puolelle mutta tammikuussa ehdottomasti. Haluan kuulla kaikki hyvät vinkit teidän reissulta.

      Poista
  2. Voi pientä pettyjää.....ihan varmasti harmittaa...harmittaisi minuakin!
    Ai linnanjuhliin? Hui kauhistus olisi minun eka reaktio ja mies tuskin lähtis, kun on jo ne kertaalleen kokenut..
    Mukavaa viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, kyllä mullakin on niin neidin puolesta harmittanut.
      Oi, hänkö on siellä päässyt käymään, ihan mahtavaa.

      Poista
  3. Kiva postaus!Täällä Helsingissä nelosluokkalaiset pääsee pormestarin vastaanotolle tanssimaan..se on suuri juttu! Mukavaa viikonloppua🌹🎄🎅❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että on tuollainen perinne, todella ihana kokemus lapsille.

      Poista
  4. Voi harmi, kun juhlat eivät vastanneet odotuksia :( Helsingissä on järjestetty 20 vuoden ajan kaupunginjohtajan/pormestarin Itsenäisyyspäiväjuhlat 4-luokkalaisille. Siellä kätellään pormestari, tanssitaan vanhoja seuratansseja ja paikalla on joku lasten suosiota nauttiva artisti esiintymässä.

    En haaveile linnanjuhlakutsusta. Sen sijaan joku hieno iltapukujuhla jossain tutummassa seurassa kelpaisi kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Helsingissä on tuollainen perinne, aivan mahtava kokemus lapsille.
      No joo, kyllä sitä itsekin ehkä mielummin juhlisi tutummalla ja pienemmällä porukalla.

      Poista
  5. Hieno kokemus on ollut, vaikka ei ihan kaikki toteutunutkaan.

    VastaaPoista
  6. Olisi kyllä hienoa päästä joskus linnanjuhliin. Vaikka olisi se stressaavaakin miettiä sitä pukua tietäen, että koko Suomi arvostelee asuja kotisohvalla :) mutta olisi se silti ainutkertainen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olet kyllä oikeassa, että stressiäkin se aiheuttaisi. Ja ensinnäkin se, että millä rahalla sitä puvun hankkisi ja kaikkikampaajat ja hotellit jne... ei siis olisi mikään halpa reissu. Mutta ihana sinne olisi silti päästä.

      Poista
  7. Voi,jos haaveilenkin sinne pääsystä niin ei minulla ole varaa ostaa mekkoa sinne 🤔
    Kun ei H&M :n mekko ei oikein käy.
    Onneksi haaveilu on ihan ilmaista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOo, ei sinne ehkä ihan henkkiksen mekossa kehtaa mennä. Millähän rahalla sitä sen kustantaisi. No onneksi tuosta tuskin tarvii koskaan murehtia.

      Poista
    2. Ei varmasti tarvitse murehtia. Mie joutuisin hakemaan lainan..😄

      Poista
  8. Pipunan mieli varmasti paranee ajan myötä, mukava muistella tapahtumaa vanhempana. Minulle kelpaisi kernaasti kutsu linnanjuhliin, mieskin lähtisi innoissaan mukaan 😄 Kutsua odotellessa nautitaan pienemmistä kekkereistä 😉 Ihanaa viikonloppua ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti isompana osaa olla ylpeä kokemuksestaan.
      Juu kyllä mekin P.n kanssa sinne lähdettäisiin jos kutsu saataisiin.

      Poista
  9. Pohdin taas juhlien aikaan, että entä jos pääsisin itse sinne. No minulle tuottaisi haasteita pitkään jonottaminen, olen melko levoton paikallaan olija :D Saattaisin lopulta ahdistua isosta ihmismäärästä. Minulla ei olisi varaa mekkoon, vaikka visio siitä kyllä silmissä olisikin :D Mutta jos saisin kutsun, tottahan toki menisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo rahallinen ongelma minullekin tulisi eteen ja toisena varmaan se, että asuisin koko illan herkkupöydän ääressä ja söisin vain taukoamatta :D

      Poista
  10. En haaveile, mutta tiivisti seuraan kyllä. Harmi, ettei tyttären toive toteutunut..
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan eikö olisi mahtava joskus päästä maistelemaan Linnan hienoja herkkuja?

      Poista
  11. No voi. Ymmärrän kyllä pettymyksen, mutta ehkä se aikaa myöten unohtuu ja muistoissa onkin se, kuinka tuli oltua presidentin kanssa samoissa juhlissa.

    Meillä oli joskus sata vuotta sitten (ehkä 10 tai 15 tai jotain) pikkujoulut Vanajanlinnassa ja oli sovittu, että sinne pukeudutaan tavallista hienommin. Ompelin silloin itselleni kauniin sinisestä paljettikankaasta yksinkertaisen, tyköistuvan, kokopitkän iltapuvun ja pakko myöntää, että tänä vuonna ajattelin, että "jos kutsu Linnan juhliin tulisi, niin olisi sopiva mekko valmiina". No, ei tullut, eikä tule, mutta voishan sitä joskus laittaa mekon päällensä telkkarin ääreen verkkareiden sijasta :). Sikälimikäli mahtuu.

    Leppoisaa lauantai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin miekin uskon että isompana lapsi osaa olla ylpeä kokemuksestaan.
      Oi ihanaa, sulla ois pukukin jo valmiina. Ainoa upea puku mikä minun kaapista löytyy on hääpuku, se ei varmaan mahdu enää päälle eikä varmaan olisi kovin soveliasta sen kanssa juhliin mennäkkän.

      Poista
  12. Oi, ihanaa kun tyttäresi pääsi juhliin! Haaveilu kannattaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa, että edes lapsi pääsi sinne juhliin.

      Poista
  13. Minä haaveilen siitä, että pääsisin maistelemaan linnan suolaisia ja makeita herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se herkku tarjonta on ihan mieletön. Pitäisi varmaan paastota ensin viikko että jaksaa sit maistella jokaista sorttia :D

      Poista
  14. Hieno tilaisuus Pipunalle, vaikka ei mennytkään ihan odotukset putkeen.
    En ole koskaan haaveillut linnanjuhlista enkä ole niitä seuraillut telkkaristakaan ainakaan neljään vuoteen. Toki, jos kutsu joskus tipahtaisi postilootaan, niin lähtisin kyllä sinne syömään ja tanssimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksena varmasti silti ikimuistoinen.
      Joo kyllähän me sinne lähdettäis jos kutsu tulis, eikös vaan.

      Poista
  15. Kiva kun Piipuna pääsi juhliin, harmi vaan kun ei vastannut odotusta...ehkä myöhemmin sitten vanhempana ajattelee asiaa ihan toisin. Linnanjuhlia tulee joka vuosi seurattua ja nyt värkättiin, että jos me oltais linnanjuhlissa kättelemässä niin miten meitä toimittaja arvostelis...meni vähän överiksi tämä homma...parempi ehkä puhelimessa kertoa, heh :) Juhlapuku varmaan tuottais itelle harmaita hiuksia, että mikälaisen laittais päälle. Kivahan tuolla olis kerran elämässä käydä ja kokea hieno hetki :) Ei taida näillä meriiteillä päässä, heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on muuten totta, että siellä jos me käveltäis kohti presidenttiä niin johan kaikki katselis että millaisessa puvussa se tuo Päivikin on tuonne valinnut ja tolleen on hiuksensakin laittanut :D
      Mutta jos nyt ensis saisi hyvän syyn saada kutsu sinne, mietitään vasta sitten niitä muita ongelmakohtia :D

      Poista
  16. Voi Pipuna elädyin ihan tähän tositarinaan ja tiedostin jo tekstiä lukiessa, että voi ei miten käy. Elämä on tälläistä täynnä pettymystä, toivottavasti myöhemmin pintaan nousee se kaikki muu kiva, upea asua, kengät <3 Mutta kun jotain odottaa niin...

    Pienenä halusin astronautiksi, sen jälkeen elämäni rakkauden osuvan kohdalle ja äitiyden. Nyt en haaveile oikein mistään muusta, kuin että saamme elää siihen asti, kun lapset muuttaa kotoa ja sen jälkeen kaikki on bonusta.

    Linnan juhlista toki tädit ovat leikkimielellä haaveilleet, mutta en aikuisten oikeasti haaveile, kun se vaan ei ole realistista, olen niin tavis kuin olla voi, joten kutsua ei vaan ikinä tule. Joten en haaveile. <3

    Ihanaa uutta viikkoa Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olin niin fiiliksissä laittamassa lasta juhliin, ettei edes ottanut aivoon herätä vapaapäivänä kuudelta. Sit kun haen lapsen niin toinen onkin niin pettynyt että pettymys paistoi kiinaan saakka. lapsi raukka.
      Ajatella jos päästäis joskus linnaan, vaikka eihän me tosiaan sinne päästä ja vaikka päästäis niin millä rahalla mie puvun hommaan jne.... mutta haaveilla aina saa.
      Muiskuja muru.

      Poista
  17. No olipa harmi, ettei kukaan kysellyt entisiä pressoja eikä muutenkaan mennyt tuubiin. Mutta onneksi aika kultaa muistot 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, ja toinen harjoitteli viikko tolkulla niitä pressoja.

      Poista
  18. Ihanaa, että teidän Pipuna pääsi juhliin, vaikka kättelyt sun muut jäivätkin väliin harmillisesti.
    Minä kyllä haaveilen Linnan juhlista. Olisi ihana kerrankin päästä laittautumaan oikein viimeiseen päälle (en tosin tiedä millä rahalla :D) ja mukaan valtakunnan ykköskemuihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se joskus mahtava sinne juhliin päästä. No joo totta tuo raha puoli.

      Poista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -