KIITOS

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kun blogi on viimeksi päivittynyt heinäkuussa on aika sanoa KIITOS ja hei. 
Blogini on päivittynyt puolella teholla jo pitkään ja tätä viimeistäkin kirjoitusta olen makustellut viikko kaupalla. Nyt oli aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tulla sanomaan viimeiset kuulumiset tai paremminkin kiittämään teitä.
Olen saanut yhteydenottoja suunnasta jos toisestakin. Blogini jatkuvuutta on kyselty, voinnistani huolestuttu, on ollut ihana huomata, että minua on kaivattu. 

Kaikki on hyvin. Arki rullaa ja ihanaa Dubain reissua odotellaan. Arkeen kuuluu iloja sekä suruja mutta pääsääntöisesti minä sekä perheeni voidaan hienosti. 

Kun viisi vuotta sitten perustin blogini en olisi koskaan uskonut, että näinkin pitkälle pääsisin. Sain ihanan lukijakunnan. Osa lukijoista vaihtui matkanvarrella, osa pysyi samana alusta loppuun saakka. Kiitos kuuluu teille kaikille. 

Sain myös tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin. Sain blogini kautta sydänystäviä joiden kanssa vaihdellaan kuulumisia viikottain. 

Pääsin osallistumaan mielettömän kivoihin blogitapahtumiin ja sain tehdä yhteistyökirjoituksiakin. 

Välillä sain ikävämpääkin palautetta mutta suurimmaksi osaksi blogi ja bloggaaminen toi iloa ja ihania kokemuksia. 

Jos joku nyt tulisi kysymään kannattiko? Kannatti. Miksi ei olisi kannattanut? 

Eli KIITOS teille kaikille. Kiitos kun jaksoitte lukea kirjoituksiani, kiitos kun jätitte käynnistänne niin paljon kommentteja ja paljon sain myös hyviä vinkkejä. Kiitos kaikille blogisiskoille joiden blogeja olen vuosien saatossa seurannut. Paljon hyviä postauksia teille jatkoonkin. 

Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", eli vaikka blogini hiljeneekin nyt  niin koskaanhan ei voi tietää palaanko joskus. Mene ja tiedä. Tällä hetkellä ainakin sanon heipat, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Instan puolella jaan edelleen kuvia mutta ihan vain omaksi ilokseni. 

Haikeana mutta samalla myös huojentuneena toivotan oikein ihanaa syksyä teille jokaiselle.  

-Nanni- 


OLOHUONEEN UUSI SISUSTUS

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Olen pitkään haaveillut meille uutta sohvaa mutta kuten sanomattakin on selvää, ei se ole mikään satasen hankinta joten haavetta on pitänyt odotella pitkään ja säästää uskollisesti. 

Tälle kesälle päätimme, että vihdoinkin uuden sohvan aika olisi. 
Olimme löytäneet jo aikoja sitten mieluisan sohvan Kruunukalusteesta  ja lähdimme katsomaan, että vieläkö tuota mallia heillä olisi ja miellyttäisikö se meitä enää. 
Siellähän se meitä odotti ja sen enempiä miettimättä laitoimme sohvan tilaukseen. Haasteeksi osottautui kankaan valinta. Pikkuisista tilkkupaloista kun yritti löytää mieluisan värin, sai siinä niitä kangaspaloja katsella niin, että silmissä vilisi. Lopulta sinnikkyys palkittiin  ja mielestämme sopiva harmaan sävy löytyi. 

Vanhan sohvan laitoin hieman riskillä myyntiin ennen uuden saapumista. Pelkäsin hetken, että juhlisimmeko huonolla tuurilla ilman sohvaa. 
Uusi sohva saapui nopeampaa kuin mitä meille luvattiin ja näin ollen saimme sen reilusti ennen rippijuhlia. 

Sohvan lisäksi olohuoneen ilme muuttui muutenkin. Ruskearaitainen tapetti sai lähteä ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus tilalle laittaa uusi, vaaleampi tapetti.  

Olohuone näyttää niin eriltä kuin vanhan, tumman sohvan aikaan ja siinä vaiheessa kun tapetti sai kyytiä niin vanhasta olohuoneesta ei tuntunut olevan enää tietoakaan. 

Kun kaikkea ei pysty kerralla investoimaan, tuntuu seinät vielä hieman liian paljailta mutta kunhan saan sinne tauluja sekä sen tapetin niin uskon, että loppusilaus on täydellinen. 

Tältä meillä nykyään näyttää. 

















Koristetyynyt yksiväriset Kruunukaluste, kuviolliset H&M home



Pöytälamppu Ikea 

Tältä olohuoneessamme tällä hetkellä siis näyttää. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Uusi olohuone on valoisampi ja tuntuu isommalta kuin ennen. 

Vaikka kesällä ollaankin paljon ulkona niin kyllä tuota näkymää tulee joka kerta ihailtua kun sisälle astuu. Kotimme pohja on ihanan avara ja näin ollen tuo muutos näkyy moneen paikkaan kodissamme. 

Pitkä odotus siis kannatti. 




KYLLÄ POJAT OSAA POSEERATA

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Sain ilon ja kunnian lomani alkupäivinä kuvata kaksi nuorta miehenalkua. Molemmat pääsevät tänä kesänä ripille ja silloin on aihetta juhlaan ja mikä tärkeintä, päivästä on hyvä olla muistona kuvia.
Toinen pojista oli tietenkin oma poikani jonka juhlat pidimme viikko ennen juhannusta, eli juhlahumu meidän perheessä on jo takana päin. Toinen komistuksista on ystäväperheen esikoinen jonka juhlia vielä odottelemme. 

Paikaksi valikoitui tottakai Suomen upea luonto. Oman lapseni kohdalla olin jo aikoja sitten päättänyt, että kuvaisimme potretit Koitelinkoskella, sillä siellä saisin taustalle paljon eri elementtejä luonnosta. 
Toisen pojan kanssa suuntasimme vanhalle mutta vielä toimivalle rautatiesillalle joka on yksi lempikuvauspaikkojani sen komeuden vuoksi mutta myös upean luonnon ansiosta. Tuota siltaa olen aikaisemminkin käyttänyt erilaisissa kuvaustilanteissa.

Lähdin molemipiin kuvauksiin innoissani mutta hieman pohdiskelevana, että mitähän tästä tulee. Mielessä oli ajatus, että joudunkohan kenties repimään kuvattavilta rautakangen pois selästä ja taistelemaan siitä, ettei yksi eikä kaksi kuvaa riitä vaan otoksia on pakko ottaa reilusti. 
Olin todella väärässä. Poikien kanssa oli todella helppo työskennellä. Yhdessä mietimme millaisia kuvia ottaisimme, eikä heillä ollut kiire lopettaa jo viiden minuutin kuluttua. 
Sanoin, että mikäli joku ehdotukseni ei miellytä, niin se pitää sanoa. Kuvaushetken halusin pitää rentona enkä väkisin vaatinut hymyilemään kameralle. Hymy olisi ollut ihana lisämauste kuvissa mutta kun se ei luonnostaan kameran edessä tullut niin sitä ei väkisin aleta sieltä kaivamaankaan. 
Kuvauksen edetessä loppua kohti aloin saamaan jo ehdotuksia millaisia kuvia vielä voisin ottaa, ihan mahtavaa. 

Olin lopputulokseen erityisen tyytyväinen ja suuri kiitos onnistuneista kuuluu niin kuvattaville kuin meidän upealle luonnolle. 







Kuvasin molemmat pojat niin puvuntakilla kuin ilmankin. Molemmilla oli niin hienot juhlapaidat, että tykkäsin itse enemmän kuvista joissa ei puvuntakkia ollut, näin komea, kuviollinen puserokin pääsi oikeuksiinsa. 

Poikien kanssa voi kuvauksessa käydä vaikka reilusti ennen juhlia kuten näiden kahden kohdallakin tehtiinkin. Tytöt käyvät yleensä kampaajalla tai laittavat vaivalla hiuksensa joten tuolloin kuvat otetaan mielellään juhlapäivänä jolloin hieman kiire painaa taustalla. 

Molemmat pojat kävivät kuvattavana ennen rippileirille lähtöä ja näin sain oman lapseni kohdalla tehdä kuvat rauhassa valmiiksi ennen juhlia. 
Loistava vinkki kaikille joilla on juhlia tiedossa. Tilaa kiitoskortit valmiiksi (siis mikäli sinulla on jo kuvat valmiina) niin voit juhlapäivänä vieraiden lähtiessä antaa heille kuvamuiston heti mukaan. Näin vieraat saavat kiitoksen heti juhlien päätyttyä sekä itse säästät lähettämisen vaivalta. 




- THEME BY ECLAIR DESIGNS -