BILEHILEESTÄ KOTIHIIREKSI

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Opiskeluaikoinani eli 2000-luvun alkupuolella elämäni oli yhtä bailaamista. Kaapissani oli enemmän bilevaatteita kuin normaaleja vaatteita. Viikkoon mahtui enemmän baari-iltoja kuin koti-iltoja. Kevyesti jaksoin kulkea kolme neljä kertaa viikossa riennoissa ja siinä ohella opiskella, harrastaa sekä tehdä kahta työtä. Mistä silloin sitä aikaa riitti ja varsinkin energiaa. Toki erona oli lapsettomuus ja IKÄ. 
Ystäväni/kämppikseni kanssa meillä oli periaatteena, että jos arkena käytiin baarissa, se ei saa haitata koulutyötä. Aamulla siis raahauduimme luennoille silmät ristissä, ei siitä juurikaan mitään hyötyä ollut mutta saimmepa ainakin merkinnän paikalla olosta. Harvemmin olimme baarissa nauttimassa alkoholijuomia vaan enemmänkin baarissa puoleensa veti tanssilattia, hyvä bilemusa ja ystävät. Baarissa oli kiva tavata tuttuja ja heittää kuulumiset. En kuitenkaan kiellä, etteikö me oltais juhlittu monesti myös kosteitakin juhlia. 
Noita aikoja on ihanan haikeaa muistella mutta äidiksi tullessani oli päivänselvää, että paikkani on lapsen kanssa kotona. En voi ymmärtää äitejä joilla bilevaihde jää päälle vaikka perheeseen tuleekin vauva. Vauvaraukkaa riepotellaan joka viikonloppu mummojen hoidettavaksi ja itse riekutaan baareissa. 
Itselläni bileitykselle mitta tuli täyteen enkä ole jäänyt harmittelemaan elämättä jäänyttä nuoruutta, sillä elin sen täysillä ja sen jälkeen olen nauttinut äitiydestä täysillä vaikka karikkoja on vastaan tullut tasaiseen tahtiin.
Nyt kun vertaan itseäni tuohon opiskeluaikaan, ei voisi kuvitellakaan puhuttavan samasta ihmisestä. Nykyään minua ei saa yökerhoon edes kerran vuodessa, viihdyn kotona tai muuten ystävien ja perheen seurassa. Onko minusta tullut vanhemmuuttani tylsä vai onko tämä vain aikuistumista? Tykkään toki viettää rentoja iltoja, käydä syömässä tai järjestää illanistujaisia mutta jostain syystä bilebaariin en  enää halua. 
Home sweet home 


Nykyään korkkareille ja pikkulaukulle on vallan toisenlaista käyttöä. -Nanni-

PS. Muistathan, että kosmetiikka arvontaan ehtii osallistua perjantaihin saakka.

13 kommenttia:

  1. Sama juttu täälläkin, että kotona tykkään olla ja aivan tuntuu viikko menevän piloilleen, jos jonnekin pitäs lähteä niinkuin baariin tms. ressaan jo etukäteen lähtöä kotoa ja tutulta sohvalta!
    Ja nykyään, jos jossain käykin, niin seuraava päivä on piloilla, vaikkei niin kostea ilta olisikaan, vaan se väsymys on aivan hirveää!
    Onkohan meistä tullu vanhoja?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ressaan aina etukäteen ja ikävä paniikkikohtaus meinaa olla se joka nykyään määrää elämäni tahdin mutta onneksi noi lääkkeet auttaa pikkuhiljaa minunkin elämän laatuun.
      Ei me vanhoja olla vaan viisaita, eli siis vanhoja. Apua

      Poista
  2. Kyllä muistoja riittää ja on ne baarit aika koluttu.. Olen kuullut äideistä jotka lähtee suoraan laitokselta päästyään baariin ryyppäämään,huh! Nautin nykyään hyvästä ruuasta,juomista ja tykkään nähdä ystäviä näiden merkeissä.. Joskus haluan siihen hektiseen menoon kaupungille mutta se on kerran vuodessa ja pitää olla pikkujoulut tai joku stand up esitys että minut saa innostumaan. Silloinkin olen yhdeltä yöllä varmasti jo kotona. Pilkkuun asit en pysyisi hereillä vaikka pakotettaisiin..
    Vanhaksi olen siis tullut ;)
    Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu paljon on koluttu eikä yhtään enää jaksa.
      PIkkujoulut pitää aina käydä koska niissä on niin huippuhauskaa, hyvää ruokaa hyvää ohjelmaa ja siellä pääsee tanssimaankin. Siinä vaiheessa kun muut lähtee kaupungille, minä starttaan autoni ja lähden kotiin oman kullan kainaloon.
      Aivan kamalaa ne äidit jotka jättävät vauvansa ja tuijjottavat vain omaa napaansa. Hyi olkoon.
      Minä en tahdo pysyä enää hereillä edes kotisohvalla.
      Vanhoja me ollaan, tai sit ei, treffit Nukkumatin kanssa vain on niin onnistuneita :D

      Poista
    2. Mie olen päässyt mieheni kanssa pikkujouluihin ja hauskaa on ollut :) Viime jouluna ei ollut pikkujouluja mieheni työpaikan puolesta mutta istuimme iltaa Mieheni siskon luona ja aivan yhtä hyvä.. Seuraavat tämmöiset taitaa tulla juhannuksena,laitetaan ruokaa,syödään ja muuten viihdytään yhdessä :) Annukka

      Poista
  3. Kyllä se on aikuistumista. :) Minäkin muistelen lämmöllä nuoruuden tanssi-ilottelua. Nykyään sellainen bailaaminen vaatisi "yökerhon", jossa meno olisi villeimmillään kahdeksan aikaan illalla.

    VastaaPoista
  4. Se on kyllä hyvä, että aikuistuu... kaikki eivät aikuistu koskaan. Hyvä, että elämä ei ole ikuista bailaamista, ei sitä vaan jaksaisi ;)

    VastaaPoista
  5. Minä en edes muista milloin oon viimeksi käynyt yökerhossa, siitä on hirveen monta vuotta (nuorempana minäkin olin mahoton bilettäjä) :D
    Jos juhlitaan niin se tapahtuu meillä tai ystävien luona hyvän ruuan ja juoman merkeissä, yhdessäolo voittaa mennentullen yökerhoilut :)
    -Päivänsäde-

    VastaaPoista
  6. Sama homma, bileissä tuli käytyä aikas hyvin...Se on sitä aikuistumista :) Onkos sulla uudet korkkarit?

    VastaaPoista
  7. Ihan niinkuin mäkin! :) Tosin sillä erotuksella, että mulla ei oo vielä lapsia.
    Mutta yökerhot on mun osalta todellakin nähty ja känniset ihmiset oikeastaan ällöttää mua!

    VastaaPoista
  8. Minä en myöskään tykkää käydä baareissa, mutta ystävien kesken tykkään aina silloin tällöin istuskella iltaa. Useimmiten vielä ilman alkoholia. :)

    VastaaPoista
  9. Sama juttu täällä, vaikka en ole koskaan nyt ihan älytön bilettäjä ollutkaan. :D
    Mutta, kyllähän sitä tuli oltua riennoissa, valvottua ja toisinaan tehtyä kaikkea pöhölöä, mitä on jälkeenpäin ajatellut että olisi saanut jäädä tekemättä. :D

    Nykyään olen huomannut, että saan iloa enemmän juurikin siitä hyvästä ruoasta ja seurasta. En niinkään siitä alkon juomisesta. On paljon mukavampi herätä aamulla, nukun paremmin enkä kärsi läheskään niin usein migreenistä.

    Minunkin työkavereissa on muutamia nuoria pienten lasten äitejä, jotka tykkäävät bilettää minusta turhankin tiuhaan, mutta kait se on varmaan jokaisen oma asia. Itse en kuitenkaan niin tekisi.

    Joskus tosin mietin, että pitäisi käydä paljon useammin ulkona. Tulisi ehkä hankittua enemmän sellaisia "ulkoiluvaatteitakin", kun kaapissa on nykyään vaan mukavia ja työvaatteita. :D

    Piristävää viikonloppua!

    Peeäs, olin ti-ke Jyväskylässä kehitysvammaisten seminaarissa. Katsoin erästä ihmistä monta kertaa, että oletko se sinä ja piti blogistakin tarkistaa yhdennäköisyys... :D

    Mutta, et tainnut kuitenkaan olla?

    VastaaPoista
  10. Juu olet oikeassa että enemmän pitäisi kotoa ulos liikkua mutta jotenkin sitä on tullut niin mukavuuden haluiseksi että mielummin viettää aikaa kotona tai muuten nautiskellen.
    Voih enhån minä Jyväskylässä ihana Anne ole. Kerran olen siellä käynyt ja siitä ei ole aikaa kuin se reipas kuukausi. Mutta Oulun keskustasta saatat minut löytää.
    Pakkomielteitä Henna on Jyväskylästä, sekoititkohan siihen. Voi ku oli kuitenkin mieltäpiristävä ajatus ♡

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -