ONKO PAKKO JOS EI TAHO?

torstai 28. joulukuuta 2017




Syksyn tullen monelle vanhemmalle tulee ärsyttävänä yllätyksenä se kuinka lapset ovatkin  taas kesän aikana kasvaneet niin, että vaate ja kenkä toisen perään on jäänyt pieneksi. Siinä pohditaan, että mikä on prioriteetti numero yksi ostoslistalla nimittäin harvalla varmaan on vara ostaa kaikkea kerralla. 

Meilläkin näin käy harva se syksy ja toki ostoksia pyritään miettimään järkevästi ja mitä saattaisi löytyä serkuilta ja tutuilta käytettyinä.
Joulun alla patistin miestäni kaivelemaan varastosta sukset ja luistimet esille, sillä meillä ainakin on jo niin hyvä määrä lunta että hiihtämään pääsee heti kun vain laiskuus väistyy ja energiapurkaus saa vallan (eli ei koskaan). 

No siinä sitä sitten oltiinkin isoa kysymysmerkkiä kun niin sukset kuin luistimetkin olivat molemmille jääneet pieniksi. Halpaa kuin saippua sanoisi ehkä joku paksun lompakon omistaja mutta en minä. Ostapa siinä suksia ja luistimia heti kerralla tuplamäärä. 
Luojalle kiitos facebookin kirpparisivut, kaikki saatiin myytyä yhden illan aikana ja samalla saatiin hieman käteistäkin uusien ostoon. 


Neidille löytyi hyvät, käytetyt sukset tuttavaperheen kautta mutta entäs pojalle sitten? 

No tätä pohtiessa jäinkin miettimään, että miksi ostaa lapselle uudet sukset kun ei se hiihdä kuin ne pakolliset kouluhiihdot, eikä hiihtäisi niitäkään jos ei tosiaan olisi pakko. 
Tässähän tullaan taas siihen, että kaikki ei tykkää samoista asioista. Toinen tykkää hiihtämisestä, toinen ei voi sietää sitä. 

Minun ikäpolvi ainakin muistaa koulun pakkohiihdon. Veren maku suussa hiihdettiin opettajan määrämä minimimatka eikä yhtään enempää. Puhun nyt siis yläaste ajoista. Ala-asteellahan tuo hiihtäminenkin tuntui vielä varsin mukavalta, ainakin minusta. 

Kun peruskoulu oli taputeltu kasaan, loppui hiihtäminen meikäläisen osalta kokonaan ja seuraavan kerran hyppäsin suksille kun olin kolmekymmentä ja jotakin vuotta. Nyt hiihtäminen ei ole pakkoa mutta joskus se on ollut. 

Pohdimme asiaa työkaverini kanssa ja huokailin, että mistä tässä nyt teinille sukset hankkisin kun tiedän hänen hiihtävän pitkin hampain sen mitä on pakko eikä yhtään sen enempää. Työkaverini olikin ehdottomasti pakkoasioita vastaan. Voisiko tähän asiaan tulla muutos nykyaikaan? Voisiko yläasteella tulla valinnaiseksi joko hiihto tai luistelu ja mikäli tykkää niin saa sekä hiihtää, että luistella. Näin vältyttäisiin kalliiden välineidenkään hankinnalta ns. turhaan jos välineet jäävät muuten käyttämättä. 

Tottakai kannustan lapsiani monipuoliseen urheiluun enkä itse ole lietsomassa kouluhiihtoa vastaan mutta monelle tuo hiihtäminen on teini-iässä kuin tervan juontia. 

Entäpä sitten pakkoruotsi? Tämä on varmasti aihe joka jakaa mielipiteet kahtia? Vai jakaako? Koemmeko ruotsinkielen pakkopullaksi? Minä en koe. Minusta kieltenopiskelu aloitetaan ihan liian myöhään. Minusta kieltenopiskelun voisi aloittaa jo päiväkodissa mutta tottakai pienten lasten tahtisesti. Ei sitä heti tarvitse opetella junalipun ostamista ja turistin neuvomista Hallituskadulle vaan ihan "kiitos", "ole hyvä", "huomenta" jne voisi olla hyvä alku eskarilaisille. 
Itse olen susihuono kielissä vaikka olenkin kielistä aina tykännyt. Kielioppi ei vain koskaan mennyt jakeluun ja sen vuoksi olenkin maailman huonoin englannissa ja ruotsia en osaa ollenkaan. Valitettavasti. 
Kieltenopiskelulle näytän siis isoa peukkua. 


Lapsuudesta muistan vielä yhden pakkoasian; pakkomarjastamisen. Anteeksi äiti. 
En ole ihan varma oliko sinne marjametsään ihan niin pakko lähteä mutta sellainen muistikuva minulla ainakin on, saatan olla pahasti väärässäkin. Tämäkin oli asia mitä pienempänä teki mielellään. Oli kiva lähteä äidin tai mummun kanssa ämpäri käsipuolella mustikoita poimimaan mutta entäpä kun tulitkin teini-ikään? Siinä teki mieli toivottaa pomuri sinne minne ei päivä paista. 
Marjastuksen olen myöskin löytänyt aikusena uudelleen, siinä missä hiihtämisenkin. Viime kesänäkin oli kiva piipahdella mustikkaan tuon tuostakin ja onpas niitä kesän saaliita ollut kiva popsia pitkin syksyä ja alkutalvea. Omien lasten kohdalla tässä asiassa olen toiminut niin, että mukaan olen pyytänyt ja ainakin kerran on pitänyt käydä mustikassa mutta jos homma ei ole miellyttänyt niin toista kertaa ei metsään ole tarvinnut lähteä. 


Mitä pakkoasioita sinä elämäsi varrelta muistat? 

32 kommenttia:

  1. Kaiken kertomasi allekirjoitan. Minulle oli lapsuudessa pakkoa myös jokakesäinen suursiivous, jossa talo kuurattiin lattiasta kattoon ja ikkunoista kaappeihin. Käytännössä kaikki pestävä pestiin koko talosta.
    Koululiikunta kaipaa päivittämistä ja se voisi näkyä lajivalinnoissa. Myös numeraalinen arviointi voitaisiin muuttaa muuksi. Itse kuulun siihen ryhmään, että en ole koskaan ollut liikunnallisesti lahjakas ja valitettavasti se korostui jos kyseessä oli telinevoimistelua tai yleisurheilua. Luistelu oli kivaa, mutta hiihto hirveää. En ollut laiska tai haluton vaan yritin aina parhaani, mutta en vain ollut hyvä kuten niin moni muu. Liikunta tulisi olla mukavaa ja kannustavaa kouluaikana, sen sijaan se oman kokemukseni pohjalta pitkälti oli erottelevaa ja välillä varsin lannistavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, olen todella samaa mieltä kanssasi. Koululiikunassa pitäisi huomioida lasten osaamistaso sekä halukkuus urheilla. Jokainen varmasti tykkää jostain ja olisi kiva jos liikunta olisi mielekästä eikä pakkopullaa.
      Meilläkin siivottiin ahkerasti mutta ei ihan noin pakolla mitä sinä kerroit. Hyvää siinä lapsuusajan siivouksessa oli se että nyt aikuisena tykkään pitää kotini siistinä. Omat lapset kannustan auttamaan kotitöissä mutta koitan olla menemättä liiallisuuksiin.

      Oikein ihanaa uuuta vuotta sinulle <3

      Poista
  2. Heippa Anniina rakas, joo tuttua on. Meillä kummallekin ostettiin tietenkin harrastuksen vuoksi uudet luistimet. Ymmärrän hyvin tuon hiihdon, että on kallis ostos jos ei muuten pidä hiihtämisestä.
    Minähän olin koulussa poikkeus. Minä hiihdin jopa kilpaa ja tykkäsin siitä. Tiedän kuitenkin, että suurin osa ei tykännyt.
    On tietenkin rasite ostaa esim. sukset jos niitä käytetään vain muutaman kerran koulussa.
    Meillä täällä sama melkein pätee lasketteluun. Sitä meillä ei tosin vielä ole koulussa, mutta se pitäis opetella ja kun ilmat on liian lämpimät, tulee laskettelukertoja aika vähän. Lasketteluvarusteet ovat kuitenkin kalliita ja nyt jälleen kerran miettimme, että onko edes järkeä niitä ostaa kun täällä Ala-Itävallassa kun ei edes ole vielä lunta. No olemme kuitenkin menossa hiihtolomalla lasketteleen ja toivottavasti tännekin kylmempi tulee. Lapset saivat siis uudet monot joululahjaksi.

    Mitä kielten opiskeluun tulee. Mitä aikaisemmin se aloitetaan, sen parempi. Englanti pitäisi mielestäni olla pakollinen jo päiväkodissa leikkien muodossa.
    Lapseni kasvavat kaksikielisiksi. Se on uskomaton rikkaus. Vanhempi poikani oppii englantia uskomattoman nopeasti. Tähän varmasti vaikuttaa hänen kaksikielisyytensä. Hän on jo pienestä pitäen tottunut kuulemaan kahta aivan erilaista kieltä.
    Ihana kirjoitus Anniina rakas. Oikein ihanaa uutta vuotta. Isoja haleja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie muistakin että sie hiihdit ja tykkäsit siitä. Mie hiihtelin joten kuten mutta ei se mun lempi juttu ollut.
      Me tykättäis lasketella koko porukka mutta ainakin Suomessa se on niin turkaisen kallista hommaa ettei sitä raskin useasti talvessa tehdä. Viime talvena lapset taisivat käydä kerran rinteessä. HArmi kun kaikki kiva on kallista.

      Samaa mielt kielten opiskelusta. Aikaisemmin aloittaa ja keskittyä paljon enemmän muuhun kuin kielioppiin. Itsekin aikoinani ehdotin miehelleni että hän olisi puhunut vauvasta jo lapsille ruotsia mutta ei hän halunnut. No meillä ne kasvaa koulun opetuksella. kaksikielisyys on uskomaton rikkaus.
      Ihanaa rakas kun kävit jättämässä kommenttia. Oikein ihanaa uutta vuotta rakas teille kaikille sinnne ihan liian kauas.

      Poista
  3. Meillä oli myös marjastaminen mutta muistaakseni siitä sai muutaman markan, jolla ostin karkkia :)

    Ihanaa vuoden vaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie vein marjat kauppaan ja ostin käyräsarvisen pyörän, voi että se oli huikeaa <3
      Ihanaa uutta vuotta.

      Poista
  4. Olipas se mielenkiintoinen postaus. Facebookin tai muut somekirppikset ovat kyllä hyviä paikkoja, saa myydyksi tavaraa ja saa myös ostetuksi edullisemmin. Kielten opiskelua minäkin peukutan, olen itse englannin opettaja. Ruotsin kyllä jättäisin pois ja tilalle ottaisin jonkun Euroopassa ja muualla maailmassa tarvittavan kielen, esim saksa tai espanja. - Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Somekirpparit on kyllä taivaanlahja pienituloiselle joka ei voi kaikkea ostaa uutena.
      Kyllä kielet on tärkeät mutta jotain muutosta niihin olisi hyvä tehdä. Toinenkin opettaja tuolla alempana kommentoi että kielioppia on ihan liikaa, tästä olen täysin samaa mieltä. Enemmän olisi hyvä puhua tunneilla sitä kieltä että keskittyä niin valtavan paljon siihen kielioppiin.
      Oikein ihanaa uuta vuotta sinulle.

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta! Meillä kun on poikia, niin tähän saakka luistimet ja sukset ovat menneet aina pienemmälle, joten yksillä hanginnoilla ollaan ns selvitty. Meillä on tekojäärata alle kilometrin päässä, joten pojat luistelevat aika paljon. Ja, hiihtämässä käydään, jos vaan lunta on. Aika useasti ollaan käytetty hyväksi kevään alennusmyynnit ja ostettu seuraavakoko varastoon odottamaan.
    Mutta, kyllä tämä hankintojen määrä käy kukkarolle. Koululaiset kun ovat venähtäneet niin paljon pituutta ja keskimmäinen on ottanut esikoista kiinni, että vaatteet tulee olla samaakokoa, kiertoon ei siis mene. No, harvoin housut ehjiäkään pojilla kyllä on. :)
    Eli, samojen asioiden kanssa täällä painitaan. Onko pakko hankkia kaikki varusteet? Ja, kun ei nuo hankinnat luistimiin ja suksiin lopu. Tässä sitä tasapainoillaan tarvittavien hankintojen kanssa.
    Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luistelemista meilläkin tykätään enemmän harrastaa mutta hiihto tuntuu takkuisemmalta.
      Näinhän se on että kun yhden hankinnan saa suoritettua niin seuraava odottaa ovella.
      Oikein ihanaa uutta vuotta.

      Poista
  6. Tiedän tunteen, kun varusteita saa hankkia jatkuvasti niiden jäädessä pieneksi.
    Pakkopullista osui omalle kohdalleni myös tuo marjastus. Olen huono matkustaja edelleen...
    Täytyykin haastatella omia aikuisia lapsia ja kysellä heidän muistikuviaan pakkoasioista.
    Leppoisaa vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen aikuisuuden myötä onneksi löytänyt uudestaan muutamia pakkojuttuja kuten tuon hiihtämisen ja marjastamisen mutta sillä ajatuksella että teen niitä vain sen verran kuin itse haluan.

      Poista
  7. Kyllä toi pakkohiihto on omilta kouluajoilta vielä aika vahvasti mielessä. Mulla ei siis ole koskaan ollut omia suksia, vaan hiihdin ne pakolliset hiihdot koulun varaston suksilla ja siteillä. Silloin 80-luvulla suurin osa luokkalaisista hiihti koulun välineillä, joten en mitenkään poikennut virrasta. Veikkaan kuitenkin, ettei niitä suksia huollettu joka vuosi puhumattakaan voiteista jne. Kyllä siinä meinas itku päästä. Nyt aikuisena meillä oli koulussa myös pakkohiihtoa (opiskelen liikuntapainotteisessa amk:ssa) ja vaikka välineet oli viimeisen päälle niin eihän siitä tullut yhtään mitään. Jalkoihin sattui, sukset lipsui ja hiki kirveli pipossa. Kerrassaan ihanaa. Mutta kokeiltu on, eikä todella ole mun laji. Mietin vaan, että eikö kouluilla ole enää suksivarastoa? Jos siis on pakko osallistua hiihtoon niin voiko koulu velvoittaa sellaiset hankkimaan?! Jos näin on niin onpa epäreilua!! Meillä siis lapsilla on sukset, mies niiden kanssa hiihtää jos kelejä on, mutta en ole pitänyt niiden hankintaan pakollisena koulun vuoksi kuitenkaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ne koulun välineet on varmasti olleet ihan kauheat, voin vain kuvitella.
      Hiihtäminen on tosi raskasta vaikka välineetkin olisivat viimeisen päälle. Urheilen ympäri vuoden ja kun talvella saan pitkästä aikaa sukset jalkaan niin tuntuu kuin en olisi urheillut ikinä, voimat ja kunto loppuu hetkessä ja jalat hapottaa alta minuutin :( se on kumma laji.

      Poista
  8. Ei oo pakko! Tai hyvähän se on lasten kokeilla eri lajeja, mutta välineiden hankinta on ihan peestä. Tänä päivänä kun talvet on mitä on, monikaan ei osta uusia välineitä, joten käytettyjen suhteen onkin sitten kova kisa. Meillä neiti ei hiihdä kuin pakolliset kouluhiihdot, joita on ollut max. 2 krt talvessa, on ihan silkkaa tyhmyyttä ostaa kasvavalle nuorelle uusia välineitä. Tälle talvelle emme ole vielä välineitä ostaneet, mutta nyt näyttää siltä, että hiihtokelejä saattaa tänä talvena jopa ollakin.

    Luistimet eivät ole niin kallis investointi, ja luisteltua tulee vapaa-ajallakin, vaikka mökillä järven jäällä.

    Itse en muista lapsuudesta muuta kuin kammottavat hiihtotunnit pakotettuina. Marja- tai sienimetsään ei ollut pakko mennä, siksi kai nykyään niin tykkäänkin marjastamisesta. Omia lapsianikaan en ole marjastamaan pakottanut. Toki metsäretken varjolla saanut houkuteltua mukaan ja yleensä siinä on vähän marjojakin tullut kerättyä :D

    Ihania vuoden viimeisiä päiviä muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi kerrankin lunta millä hiihdellä mutta tuskin tuota teiniä saa mun kanssa ladulle. Luistelua ne kyllä jaksaa harrastaa, mutta se onkin kivaa.
      Miekin koitan kannustaa lapsia lähtemään metsään edes hetkeksi että oman maan luonto edes tulisi tutuksi. Nykylapset vain tuntuu niin saamattomalta sakilta.
      Oikein ihanaa uutta vuotta ystävä rakas <3

      Poista
  9. Voi pakko hiihtoa oli pakko koulussa hiihtää,hyi yök. Pitääkin matka piti hiihtää kun 5 kilometriä hiihti ne jotka eivät päässeet kisoihin.. Niin mie olin se joka hiihti joka kerta ja vielä kun hidas ja huono hiihtään niin oikein kökköä.
    Kotona piti siivota,käydä marjassa, hoitaa siskoa,joka sitten tarkoitti pakko mökkeilyä.. Olihan teininä kapinan aihetta. Siksi en varmaan enää välitä olla mökillä kun vanhemmat sielä on,on muutenkin ahdasta jne.
    Ajattele mie olin vanhempien mielestä ihan tosi hankala teini. Eivät siis ole ikinä nähneet oikeasti hankalaa teiniä 😄
    Pidin kielistä vaikkei se minun paras juttu ollutkaan.kieliopit on vieläkin hepreaa..
    Neitille piti ostaa nyt juuri joulunalla luistimet ja semmoiset säädettävät löydettiin niin voi useamman talven luistella :) sukset pitää vielä ostaa..
    Mukavaa Uutta Vuotta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin tykkäsin kielistä mutta silti olen ihan surkea englannissa ja ruotsilla en pärjää ollenkaan. Se jos mikä harmittaa.
      Mie muistan aina kauhistelleeni ystäväni murrosikää. Hän huusi naama punaisena vanhemmilleen ja haistatteli minkä ehti, itse en tosiaankaan saanut käyttäytyä moisella tavalla. Silti äitini mielestä olin vaikea teini. Itse sitä ei tieten huomaa millä tavalla sitä onkaan käyttäytynyt.
      Oikein ihanaa uutta vuotta rakas ystävä ja kiitos kun olet jaksanut olla blogini matkassa uskollisen ahkerasti <3

      Poista
  10. Monesta asiasta olen samaa mieltä. Hiihto aiheen olen ymmärtänyt koululla työskentelevänä, että se on osa suomalaista kansanperinnettä ja siitä on hankala luopua. Ei nykyajan aikuisillakaan ole välineitä hiihtoon jos eivät sitä harrasta. Itse olen aina tykännyt hiihdosta ja välineet löytyy. Mutta kaikilta ei löydy. Mielestäni oppilaiden tulisi saada valita mitä tekevät liikuntatunneilla, koska olisi tärkeää että liikkuminen on mielekästä nykyajan nuorille. Liikkuminen ei vain ole itsestään selvää enää toisin kuin 25v. sitten. Usein sanotaan että se on opettaja resurssi kysymys jos lapset saisi valita mitä tekevät tunneilla. Itse esim. ymmärrä miksi tytöt ja pojat ovat eri tunneilla? Siinäkin saataisiin jo jaettua porukkaa eri lajeihin. Uutta opetussuunnitelmasta odotellessa...

    Kielten opetuksessa Suomessa tehdä kauheita virheitä jo alussa kun pakotetaan lapset opettelemaan monimutkaisia kielioppi asioita ja unohdetaan sanaston opetteleminen kunnolla. Ei maailmalla tarvitse kielioppia vaan käytännön sanastoa. Kieliä ei opi käyttämään kuin puhumalla ja käytännön harjoitteilla. Itse esim. oli keskinkertainen englannissa ja menin englanninkieliseen AMK-koulutukseen aika epäilevästi, mutta siellä sitä oppi käyttämään kun oli se oli ainoa vaihtoehto.

    Hyviä pointteja blogissa, mutta saattaa vierähtää vuosia ennenkuulumaton saadaan muutosta aikaan.

    -Janne S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ajatuksista opettajan näkökulmasta. Itse olen käytännössä aina koittanut tykätä kaikesta ainakin sen verran että sitä kokeilisin ja lapsia koitan kannustaen tsempata kokeilemaan erilaisia juttuja. Ala-asteellahan sitä tykätään vielä lähes kaikesta mitä vastaan tulee mutta murrosikäiset ei taida oikein tykätä mistään ja sen vuoksi tuntuu kamalalta vähäisen rahan haaskaukselta ostaa murkkuikäiselle ne sukset kun tietää, ettei niitä käytetä kuin ne kouluhiihdot ja siihen se sitten jää.
      Hiihtämisessä ja kaikesssa muussakin urheilussa olisi hyvä ottaa huomioon lasten eri osaamis ja jaksamistaso. Muistan oman yläasteen liikunnan opettajani. Hän vaati hiihtämään todella pitkiä matkoja, siinä vähemmän urheilevat olivat aivan poikki tunnin päätteeksi. Tällaisista kokemuksista jää se pakkohiihtämisen maku.
      Olen samaa mieltä tuosta kieltenopiskelusta Suomessa. Sitä saisi mielestäni olla enemmän mutta pitäisi keskittyä niin eri asioihin kuin mitä tällä hetkellä opetetaan. Puhuttaisiin enemmän tunnilla ja jätettäisiin sen vaikean kieliopin pänttääminen.

      Kiitos pohdinnoistasi, kiva huomata, että miehetkin "eksyvät" joskus blogiini. Oikein hyvää uutta vuotta :)

      Poista
  11. Meillä ei hiihdetä. Piste. Sen tietää juniorin liikkaopekin. piste. Poika osaa kyllä hiihtää, mutta suksia en suostu ostamaan sen yhden käyttökerran vuoksi, kun täällä etelässä sattuu ehkä kerran olemaan sen verran lunta, että voisi ehkä hiihtää :)
    Isäni oli entinen kilpahiihtäjä ja kun vihdoin täysi-ikäisenä sain heittää sukset rovioon, niin tein sen enkä ole sen jälkeen hiihtänyt kuin kerran malliksi lasten ollessa pieniä. En pakota lapsia samaan hulluuteen.
    Ruotsista en tykännyt, lienee vain normi vastarannankiiski-efekti. Lapsenikaan ei tykkää, mutta jos aikovat serkkujensa ja sukulaistensa kanssa tulla toimeen niin on melkein pakko..no sekakielelläkin pärjätään :)

    Rauhallista vuodenvaihdetta! Nauttikaa lumesta (ja pitäkää se siellä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Satu, oikeaa meininkiä :D
      Kieliä kannatan mutta siinäkin voisi olla valinnan vapautta.
      Oih mie pidän tuon lumen todella mielelläni :)

      Poista
  12. Hieno postaus! Onneks koulumaailma menee eteenpäin ja nämä pakkohommat jää taakse.Mä olen oikeesti erittäin iloinen uudesta opetussuunnitelmasta ilmiö-oppimisineen. Oikein mukavia vuoden viimeisiä päiviä❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että uudistuksiakin on tulossa.
      Ihanaa vuoden vaihtumista sinulle.

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus Nanni, itse olemme pohtineet samoja kysymyksiä, kun lapset olivat tuossa iässä. Valinta olisi yksi ratkaisu pulmaan.
    Meillä pakotettiin hiihtämään myös ala-yläasteella ja monta vuotta olin hiihtämättä, vieläkään se ei ole lemppari puuhaa, vaikka latuja täällä pilvin pimein.

    Ja tuo marjastus, inhosin sitä jo pikku tyttönä, enkä oikein tykkää siitä vieläkään.

    Mukavia vuoden vimppoja Nanni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli hiihtoa ala-asteella mutta silloin se tuntui vielä suht kivalta. Yläasteella se oli kyllä jo kaikkea muuta kuin kivaa :(
      Oikein ihanaa uuden vuoden vaihtumista sinulle <3

      Poista
  14. Tuttua puuhaa tuo pähkäily talviurheiluvälinehankintojen kanssa :( Helsingissä jännitystä lisää vielä se, että säät ovat niin arvaamattomia, että voi olla että koulua varten ei tarvitse suksia eikä edes luistimia. Toistaiseksi olen joka talveksi hankkinut sekä luistimet että murtsikat kaikille pojille. Tänä talvena tulee muutos: kaikille luistimet ja murtsikat vain keskimmäiselle. Keskimmäinen tykkää hiihtää ja hiihtelee mielellään kanssani. Kuopus voi tarvittaessa käyttää keskimmäisen varusteita (monot vähän isot), jos koulussa joutuu hiihtämään tai iskeekin hiihtoinspis. Esikoinen ei taatusti hiihtele viikonloppuisin, joten katsotaan sitten, että pitääkö ostaa monot koulua varten. Hän voi käyttää minun suksiani. Tämä vuonna meillä ei ole pitkää hiihtolomaakaan sellaisessa paikassa, jossa varmasti pääsisi ladulle.

    Minullakin on ollut koulussa pakollisena hiihtoa - myös lukiossa. Minä olen aina tykännyt hiihtää, joten minulle se sopi hyvin. Lukiossa sai myös valita osasta tunteja, että hiihtoa vai luistelua. Valitsin aina hiihdon ja olin jo käynyt suihkussa, korjaillut meikkini kun luistelijat vasta tulivat. Helpolla pääsin :)

    Pakkomarjastus on tuttua. Siitä on jäänyt sellainen, että minulle max. marjastusaika on tunti kerrallaan. Millään ei kestä hermo tuntikaupalla noukkia marjoja.

    Mukavaa vuoden viimeistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään nykyään taas marjastaa ja mikäli hyttysmyrkky määrä on kohillaan niin viihdyn mustikkametsässä yllättävänkin hyvin mutta ei minua sinne koko päiväksi saa lähtemään.
      Oikein ihanaa uutta vuotta sinullekin.

      Poista
  15. Minulle tulee niin mieleeni ajat, kun ostin omille lapsille pakkoluistimia ja -suksia. Koulun ulkopuolella niillä ei ollut mitään käyttöä. Vieläkin ihmetyttää ja harmittaa moinen touhu. Minun aikana koulussa oli myös pakko syödä. Istuin ruokalassa, kun muut olivat lähteneet ja yritin epätoivoisesti syödä kaalikäärylettä, jota inhosin syvästi. Nyt ne kyllä maistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla muistuu mieleen kans tuo pakkosyönti. Meidän koulussa oli porpnkäristystä joka sinäänsä oli suurta herkkua mutta siellä oli aina tosi isoja, sitkeitä läskinpaloja ja opettaja pakotti kaikki syömään. Hyi yök.

      Poista
  16. Hyvin muistuu mieleen nuo hiihtämiset lapsena. Meidän oli myös pakko osallistua hiihtokisoihin ala-asteella. Marjametsään oli mentävä ja myös mansikan poimintaan. Perunat nostettiin myös talkoo voimin ja sieltä ei muuten oltu pois. Kaiken näköisiä pakko juttuja oli ennen aikaan :D

    VastaaPoista
  17. Ihan ykkösenä tulee mieleen tuo hiihto joka oli kyllä vastenmielistä.Oon miettinyt samaa että hiihto ja luistelu vois olla valinnaisia koska etenkään tällä etelässä ei hiihtokelejä paljon ole ja sukset on aika turha hankinta. Meilläkin kaksi teini-ikäistä joten joka vuosi saa ostaa kaikki ellei toiselta jää jotain pieneksi.Fb-kirppisten käyttäjä täälläkin ;)

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -